Suomi voisi ottaa vastaan kymmeniä tuhansia pakolaisia Egyptistä ja Syyriasta!

Tämä nyt voi ärsyttää joitakuita, mutta minun mielestäni Suomi voisi ottaa väliaikaisesti vastaan turvaan kymmeniä tuhansia pakolaisia Lähi-idästä, varsinkin Syyriasta ja Egyptistä.

Miksikö? Siksi että tulijat ovat pääasiassa maallistuneita maltillisia, kristittyjä ja muita vähemmistöjä, jotka pakenevat kovenevaa islamismia ja terroria. Siis porukkaa, jonka sopeutumisennuste länsimaiseen kulttuuri- ja asenneilmapiiriin on - silloinkin jos jäisivät pitemmäksi aikaa maahan - aika hyvä.

Syyriassa oli yli kaksi miljoonaa kristittyä, joista arviolta yli 400.000 on lähtenyt jo pakoon sunnalaisen islamistiterrorin jaloista. Samoin maallistuneita on lähtenyt paljon naapurimaihin pakoon islamisti-kapinallisten uskonnollises-poliittista vainoa. Myös maltilliset ja pääosin melko sekulaarit suufit, druusit ja osa shiialaisista on poistunut tai poistumassa maasta. Sanalla sanoen juuri se joukko, jota Assadin sekulaari diktatuuri suojeli, ja jotka osaavat arvostaa sekulaaria ja uskonnollis-militaristisesta kiihkoilusta vapaata yhteiskuntaa.

Egyptissä on arviolta 8-10 miljoonaa kristittyä joille on tulossa tukalat olot islamistien tiukentaessa otettaan. Sharia-lakia ollaan ajamassa maassa läpi. Asenteet noin 40% väestöstä muodostavien sekulaarien ja kristityjen sekä heitä nurkkaan ajamassa olevien islamistien välillä ovat pahasti jyrkkenemässä, ja maata saattaa uhata sisällissota. Mutta vaikka se vältettäisiinkin, maasta on varovaisesti arvioiden silti miljoonien anti-islamististen ihmisten lähtöpaine.

Jos esim. Perussuomalaiset alkaisivat edes varovasti liputtamaan tämän pakenevan ja kulttuurisesti suhteellisen sopeutumiskykyisen pakolaismassan turvaanoton puolesta, olisi se varmaan kamalaa rasismia, ainakin demarien ja vasemmiston silmissä, sillä eihän se nyt käy päinsä, että suurin joukoin maallistuneita, kristityjä ja muita vähemmistöjä pääsee tänne turvaan kun nuo islamistirassukat joutuvat jäämään yksin Lähi-itään, eikä heille jää enää muuta sorrettavaa kuin toisensa ja oma naisväki(!).

En ihmettelisi vaikka ns. kukkahattuväki kaksinaismoralistisuudessaan haluaisi nimenomaan rajoittaa pakolaistulvaa tällä kertaa, kun heidän paapomansa "islamisti-fasistit" jäisivät pääasiassa nuolemaan näppejään; tulijoillahan olisi monikulttuurisessa mielessä pienempi ns. "uhriarvo" ja heidän suvaitsemisestaan ei saisi tulijoiden pääasiassa edustamien ei-tarpeeksi-eksoottisten piirteiden eli maltillisuuden, sekulaariuden ja uskonnon takia vähemmän moraalisäteilyä ja Hyvä Ihminen(TM)-kiksejä.

Olisi varmasti mielenkiintoista nähdä mm. Vasemmisto pieksämässä "kulttuuri-rasismin" olkiukkoa ja vääntämässä vaikeasti naama punoittaen ja ähisten keskustelupöydälle tympeän rasistista, poliittista argumentti-torttua pakolaisten tänne pääsyä vastaan tilanteessa, jossa "rasistit" eli mm. PS liputtaisi heidän turvaan ottamisensa puolesta.

Lisäksi tässä on vielä mieltä kivasti lämmittävä ns. vitutus- ja kettuilubonus islamisteja vastaan, sillä he eivät missään nimessä haluaisi suhteellisen hyvin länsimaiseen kulttuuri- ja ihmisoikeusilmastoon sopeutuvia, maallistuneita, vääräuskoisia ja vähemmistöläisiä tänne pilaamaan heidän mamu-nuorison islamisointikampanjoitaan.

Kerrankin pakolaisten vastaanottoon syydettävästä rahasta olisi kunnolla hyötyä, kun islamistitpellet joutuisivat huomaamaan, että heidän "ravintokenttänsä" eli paikallinen ghetto on täynnä heihin - lievästi ilmaistuna - erittäin nuivasti suhtautuvia maahanmuuttajia, jotka vieläpä puhuisivat äidinkielenään samaa kieltä kuin he.

Ja jos islamistit alkaisivat änkyröidä tulijoita vastaan, saisi rasismi kerrankin oikeat - "islamistis-fasistiset" - kasvot. ;)


Omalla nimellä ja nuunalla: V-P. Kortelainen


P.S. Huumorista huolimatta olen vakavissani yllä ilmaistun aloitteen kannalla. Olenhan mm. vasemmiston mielstä "kulttuuri-rasisti", jonka mielestä länsimainen yhteiskunta, sekulaari valtio, demokratia sekä kristillinen taustakulttuuri ovat parempi kombo kuin islamilainen yhteiskunta, teokraattinen valtio, diktatuuri ja uskonnollinen terrori.

Nashi-nuoret tuhosivat kirkon ja pahoinpitelivät kristittyjä Moskovassa - Poliisi katseli sivusta

Korjaus alla olevaan uutiseen 24.9. : tietojen mukaan kyseessä ei ollut Nashi, vaan vapaaehtoisjärjestö, joka "auttaa viranomaisia virantoimitustehtävissä". Forum18:n mukaan heitä oli paikalla noin 50-70 ensitiedoissa mainittujen viidensadan sijaan (sen sijaan muita katsojia tuli paikalle lukuisasti). Kyseisen vapaaehtoisjärjestön jäseninä on kyllä monia ex-nasheja, joista ikä on ajanut jo ohi ollakseen "nuorisoliittolaisia". Yhtä kaikki, edelleenkään ei ole löytynyt tietoa, mikä tuomioistuin oli muka antanut käskyn kirkon purkamisesta.
--------------------------------
------------

Nashi-nuoret tuhosivat Venäläisen helluntaiseurakunnan kirkkorakennuksen viime yönä Moskovassa.

Silminnäkijät kertoivat, että operaatioon osallistui noin viisisataa Nashi-nuorisorjärjestön jäsentä, jotka  tuhosivat kirkon kaivinkoneella. Riehuvat nashit piirittivät rakennuksen estäen pääsyn alueelle, huutelivat hävyttömyyksiä ja pahoinpitelivät paikalle saapuneita seurakuntalaisia. Operaatiota toteuttavista nuorista ainakin osa oli juovuksissa.

Pastori Vasili Romanjuk kutsui tilanteeseen miliisin, joka saapui paikalle, muttei ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin riehuvia nasheja vastaan.

Yön aikana seurakunnan omistama rakennus ja sen irtaimisto rikottiin täysin. Seurakunnalle aiheutuneet vahingot ovat arviolta 700 000 €.

"Natshien" tuhoama kirkkorakennus

Lähde. IRR-TV


"-'Natsi-nuoret' tuhosivat 'synagoogan' Moskovassa ja pahoinpitelivät 'juutalaisia'", anyone? Kristittyihin vähemmistöihin kohdistuvaa "kristalliyötä" odotellessa...


----------------------------
Edit. Lisäys 11.9.

IRR-TV:ltä

"Moskova, syyskuu 6, 2012.
 
Isku kirkkoa vastaan alkoi kello 00.00. Kirkon puhelinlinjat ja sähköt katkaistiin. Poliisi saapui taskulampuin pidättämään yövartijan. Kauhakuormaajat aloittivat tuhotyön. Me saimme Suomeen hälytyksen Pastori Vasililta muutaman tunnin sisällä kello 03.30.

Moskova, syyskuu 8, 2012.
Viranomaiset määräsivät lopullisen rakennuksen hajottamisen. Näin ei käynyt. Sadat seurakuntalaiset saapuivat paikalle kello 23.00. Noin 40 seurakuntalaisten autoa esti raskaan luokan kaivinkoneen etenemisen tontille.

Moskova, syyskuu 9, 2012.
Sunnuntaiaamu kirkkorakennuksen raunioilla. Hannu Haukka oli seurakunnan aamujumalanpalveluksessa, joka pidettiin viranomaisten uhkauksista huolimatta. Sadat uskovat seisoivat kaatosateessa 2,5 tunnin ajan. He lauloivat ja rukoilivat. Poliisit eivät keskeyttäneet tilaisuutta. Pastori Vasili kuitenkin joutui poliisilaitokselle tilaisuuden päätyttyä selittämään, miksi kokous pidettiin kiellosta huolimatta.

Jännitys jatkuu. Kukaan ei tiedä, mikä viranomaisten seuraava siirto tulee olemaan."

Syyrian hajoaminen - Alawiittien shiialainen öljyvaltio Välimeren rannalle?

Syyrian kapinallisten taisteleva ydin koostuu saudien ja Persian lahden valtioiden tukemista sunnalaisista wahhabiittisista salafistiryhmistä, sekä ns. al-qaidasta (läntisten tiedustelupalvelujen Persian lahden maiden kanssa yhteistyössä organisoimista ja aseistamista islamistisista palkkasoturi- ja militanttiryhmistä). Tämä täytyy ottaa huomioon Syyrian tilanntetta mietittäessä. Kyse on fanaattisista uskonsotureista, joiden määrä koko kapinallisten sotavoimasta on epävirallisten arvioiden mukaan jotain 50.000 ja 70.000 väliltä, eli huomattava osa kapinallisten elävästä voimasta.

Toisin kuin monet muut en – ainakaan toistaiseksi - usko siihen, että Assadin hallinto kaatuu. On myös muistettava, että Syyrialla ja Iranilla (sekä myös Venäjällä) on sotilasliitto, ja kyse on geopoliittisesta pelistä. Syyria on Iranille äärettömän tärkeä (ja Venäjällekin melko tärkeä) liittolainen, sillä geopoliitisessa pelissä on kyse eräänalaisesta shakkilaudasta; Jos Assadin hallinto kaatuu, länsi ja/tai Israel voi hyökätä Iraniin vailla huolta siitä, että sota leviäisi koko Lähi-itään. Siksi Iran tukee kaikin voimin Assadia. Syyria on Iranin kilpi.

Jos Syyriassa olisi vaihtoehtoina vain Assadin hallinnon jatkuminen, tai noiden fundamentalisti-karvanaamojen voitto, niin kumpikaan ei ole lännen tai ihmisoikeuksien kannalta toivottavaa. Jos Assadin hallinto kaatuu, tilanne Syyriassa ei suinkaan rauhoitu, eikä maa lähde demokratian tielle, eikä edes maltillisen islamismin tielle, vaan seuraa pahempaa kuin Libyassa. Tarve nähdä jonkinlaisia demokratian nousun vihjeitä Syyrian sisällissodassa on länsimaista toiveajattelua, sillä kapinallisten voittaessa vallan ottaisivat fundamentalistiset sunnalaiset salafistit, jotka muodostavat assadinvastaisen aseellisen kapinan sotilaallisesti voimakkaimman elementin.

Seuraus olisi etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen vaino ja kansanmurha. Syyrian väestöstä 12% on shiialaisia alawiitteja, 10% kristittyjä ja 3% on druuseja. Luvassa olisi vainoa ja kansanmurhaa, jonka kohteena olisi 25% maan väestöstä. Se koskisi yhteensä 5,5 miljoonaa ihmistä maan yli 22 miljoonasta asukkaasta.

Se, mistä länsimedia ei kerro, on että kaikkialla siellä missä kapinalliset ovat vallassa tai niskan päällä, kirkot on poltettu ja tuhansia kristittyjä on tapettu tai ajettu pakosalle. Sunnalaisen fundamentalismin voittaessa sekä Syyrian kristityt että alawiitit joko tapettaisiin tai he ajettaisiin pois maasta. Täytyy muistaa, että Irakissa oli 3 miljoonaa kristittyä vuonna 1990. Tällä hetkellä länteen on paennut yli kaksi ja puoli miljoonaa. Syyrian romahtamisen seurauksena kristittyjä pakolaisia olisi länteen tulossa yli kaksi miljoonaa lisää.

Syyrian uskonnollinen kartta

Alawiitit eivät luultavasti lähde, eivätkä alistu sunniterrorin alle. He ovat vahvasti aseistautuneita, Iranin tukemia ja ovat linnoittaneet asuma-alueelleen rannikolle. Näin ollen väitän, että Assadin hallinnon kaatuminen Damaskuksessa ja sunnialueilla johtaisi Syyrian hajoamiśeen vähintään kahteen alueellisesti ja uskonnollisesti eri kansanryhmien hallitsemiin valtioon. Todennäköisesti myös Syyrian kurdit ottaisivat tilaisuudesta vaarin, mikä olisi myrkkyä Turkille (ja saattaisi jopa johtaa Turkin aseelliseen puuttumisen sodan kulkuun). Luultavasti sota myös jatkuisi - näiden "valtioiden" välisenä.

Kaikkein kiusallisinta Israelin ja lännen kannalta olisi Syyrian rannikolle muodostuva shiialainen awiittivaltio, jolla olisi naapurina toinen shiialaisten hallitsema maa; Syyrian nykyisen hallinnon liittolainen, Hizbollahin hallitsema Libanon.

Ja sen mitä tästä väistämättä seuraa, ei luulisi olevan lännen kannalta toivottavaa. Nimittäin se, että Länsi-Syyrian alawiittivaltio sekä Libanon (tai osat siitä) muodostaisivat Välimeren rannikolle tiukan, Iranin tukeman, shiialaisen ja lännelle sekä ympäröivälle sunnalaiselle arabimaailmalle vihamielisen klikin, jota myös Venäjä ja Kiina luultavasti tukisivat. Libanonin kristityt joutuisivat joko liittoutuaan/alistumaan Hizbollahin vanaveteen tai heille kävisi samoin kuin Syyriassakin.

Syyrian kristityt ovat maltillisesti tukeneet Assadin hallintoa juuri sen sekulaarihkon luonteen vuoksi. Pääosa maan kristityistä asuu länsirannikon vuoristoalueilla yhdessä alawiittien kanssa, ja on luultavaa, että kristityt joutuisivat oman turvallisuutensa vuoksi jatkossa avoimesti liittoutumaan näiden kanssa, jo oman turvallisuutensa vuoksi. Luultavasti Venäjä toimisi tässä taustalla jonkinlaisena kummisetänä, sillä alueen kristittyjen suojelu antaa sille oikeutusta ja lisäpontta tukea muodostuvaa alawiittivaltiota.

Erityisesti länsi (saatika Turkki) ei haluaisi Iranin tukemaa shiialaista alawiittivaltiota Välimeren rannalle, koska juuri Syyrian ja Libanonin rannikon ja niiden aluevesien alla sijaitsee merkittävä osa viime vuosina löydetyistä Itäisen Välimeren ("uuden Persian lahden") valtavista kaasu- ja öljyvaroista - mahdollisesti yhtä paljon kuin Kyproksen tai Israelin vesillä.

Jos kuvatun kaltainen shiialaisten hallitsema ja Iranin sekä Venäjän tukema valtiovyöhyke Välimeren itärannalle syntyisi, olisi se iso hiertävä kivenjärkäle lännen, Israelin ja Turkin kengissä. Välimeren itälaidasta tulisi todellakin uusi "Persian lahti" myös sotilaallisen jännitteen ja vastakkain asettelun suhteen.

Lännen ja Turkin intressien kannalta parasta olisi, jos jokin sekulaari ja maltillinen kolmas osapuoli onnistuisi rauhoittamaan Syyrian, ja maan hajoaminen voitaisiin estää. Näin ei kuitenkaan ole nähdäkseni tapahtumassa. Sen sijaan tukemalla Syyrian vastarintaa länsi on luomassa uutta Irakia - Syyriaan. Ja lisämausteena Syyrian hajoamisesta olisi, kuten olen kirjoittanut  sisällissotien (uskonsotien) leviäminen ympäri Lähi-itää ja koko läntisen lähi-idän suistuminen syvempään epävakauteen.

En puolustele Bashar al-Assadin fasistista diktatuuria, mutta niin kauan kuin maailma ei kykene yksissä tuumin pommittamaan paskaksi sekä Assadin että salafistien tukikohtia ilman että siviilit enempää suuremmin kärsisivät ja tuomaan maahan rauhaa (jos lehmät lentäisivät, u know), olisin pitänyt Assadin hallinnon sekulaaria fasismia sekä Syyrian siviilien että lännen intressien kannalta pienempänä pahana kuin näköpiirissä olevia kehitysvaihtoehtoja.

Paluuta sisällissotaa edeltävään tilaan ei kuitenkaan enää ole.

Ennustan siis joko Assadin hallinnon voittoa sitä seuraavine salafisteihin ja sunniradikaaleihin kohdistuvine kostotoimenpiteineen ja vainoineen, tai Syyrian hajoamista vähintään kahteen tai jopa kolmeen, keskenään sotivaan tai kylmää rauhaa potevaan vihollisvaltioon sekä uskonnollis-etnisiin puhdistuksiin á la Jugoslavia.


----------------------
----------
--------

P.S. Jos Syyria hajoaa, ja länsi haluaa työntää Venäjän, Iranin ja Kiinan ulos Välimeren apajilta, lännen pitää myös estää alawiittivaltion muodostuminen. Se olisi taas hankalaa; Pitäisi ostaa jotenkin Venäjä ja Kiina ulos, estää Iranin tuki alawiiteille, sekä miehittää Länsi-Syyria, sekä sallia se, että Itä- ja Keski-Syyrian alawiitit, kristityt ja druusit joko annetaan salafistien teurastettavaksi tai ajetaan pois kodeistaan.

Ja arvatkaapa a) keidän hallussa Syyrian joukkotuhoaseet ovat, ja b) minne ne viedään jemmaanjos hallinto joutuu vetäytymään damaskuksesta?

Jos rannikolle uhkaisi muodostua alawiittivaltio, jolla on alueillaan öljyvarat ja joukkotuhoaseita, niin sehän antaakin varsin hyvän syyn lännelle/Turkille/ hyökätä rannikolle ja estää moisen valtion muodostuminen, tai Venäjälle syyn mennä "avuksi" ja "estää joukkotuhoaseiden päätyminen vääriin käsiin".

Punainen ja musta fasismi

Koska on jonkin verran herättänyt kysymyksiä, miksi nimitän kommunismia punaiseksi fasismiksi, ajattelin vähän selventää näkemystäni siitä aatteiden kirjosta, jonka nimitän hieman epätarkasti yleiskäsitteen fasismi-alle. Olen mm. sanonut, että II Maailmansota päättyi fasismin suurvoittoon puna-armeijan vyöryessä Saksaan -45 ja lopulta Neuvostoliiton vakiinnuttaessa asemansa maailman suurimpana fasistisena valtiona.

Kuullessaan sanan "fasismi", ihmisille tulee ensimmäisenä mieleen Toisen Maailmansodan ja sitä edeltäneiden vuosikymmenten radikaalioikeistolaiset liikkeet eri puolilla Eurooppaa, erityisesti Italiassa ja Saksassa. Minä kuitenkin käytän sanaa yläkäsitteenä italialaisen fascismin ja saksalisen natsiaatteen sekä espanjalaisen falangismin ja belgialaisen rexismin ohella mm. kommunismille, erityisesti sen neuvostolais-DDR:läiselle valtalinjalle eli marxismi-lenimismille, mutta myös sen muille radikaaleille muodoille kuten maolaisuudelle sekä juchelle.

Minun silmissäni fasismin tunnusmerkit täyttää jokainen (ainakin alkuvaiheessaan ja/tai teoriassa) jonkinlaiseen vallankumoukseen pyrkivä, totalitaristinen ja kollektivistinen aate joka pyrkii yhdenmukaistamaan ihmisten poliittisen ajattelun, käytännössä (aate-periaatteen nojalla tai ilman, viimeistään valtaan päästyään) kannattaa yksipuoluejärjestelmää sekä poliisivaltiota, ja merkittävästi keskiarvoisen historiallisen normaalitason ylittävää yhteiskunnan militarisointia, sekä (yli)korostaa valtion ja/tai valtiokoneistojohtoisen yhteiskunnan valtaa, oikeuksia ja roolia yksilön ja/tai perheyhteisön yli, suosii yksinvaltaista diktatuurihallintoa ja/tai harvainvaltaa, ja pyrkii harjoittamaan tai harjoittaa ideologista ja/tai kulttuurista ja/tai valtapoliittista imperialismia oman maansa alueen rajojen yli.

Natsi-Saksan ja fascistisen Italian ohella nämä kriteerit täyttyivät/täyttyvät vähintään yhtä paljon ja enemmänkin entisen Neuvostoliiton, Kiinan ja kommunistidiktatuurien kohdalla. Tämän vuoksi nimitän niitä kaikkia fasistisiksi. Pidän marxismi-lenimismiä (stalinismista puhumattakaan), maolaisuutta ja juchea fasistisina aatteina siinä missä natsismia, fascismia ja falangismiakin (vaikka ideologinen kirjo oikealla laidalla oli suurempi kuin vasemmalla) ja käytän historiallisen jaottelun perusteella alakäsitteitä punainen ja musta fasismi.

 

Perinteinen "fasismi" siinä historiallisesti tutussa viitekehyksessään edustaa minulle mustaa fasismia, kun taas kommunismin eri muodot valtiojärjestelmineen punaista fasismia. Se tosin on sanottava, että monet radikaalioikeistolaiset liikkeet, kuten falangismi tai italialainen fascismi olivat itse asiassa vähemmän fasistisia totalitaarisuuden asteikolla kuin neuvostoversionsa, ja toisin kuin kommunismi, kansallissosialismi, fascismi ja falangismi eivät pyrkineet tuhoamaan ns. "porvarillista" perhemallia ja ja perhearvoja eli ne olivat porvarillisuutensa vuoksi, jos katsotaan pelkästään yksilön yksityisen elämän ja ajattelun, perheen, kirkon ja uskonnollisen vakaumuksen tai taloudellisen toiminnan kannalta, vähemmän haitallisia fasismin muotoja. Mutta poliittisesti ne taas pyrkivät ideologiseen indoktrinointiin, kontrolliin ja ohjaukseen sekä valtaoikeuksien rajoittamiseen aivan kuten punainen versionsakin.

Pohjimmiltaan kyse on kollektivismista, joka on yhteistä molemmille poliittisille laidoille. Kollektivistisessa näkemyksessä yksilöllä on arvoa pääasiassa vain osana yhteisöä, ja hänen arvonsa määrittyy juuri tuon hyötynäkökulman mukaan. Tästä syystä monet oikeistoliberaalit nimittävät (esim.) näitä kaikkia järjetelmiä ja aatteista "sosialistisiksi", koska ne korostavat yhteiskuntaa ja sen oikeuksia yksilön yli, ja siinä mielessä on tavallaan perusteltua kutsua näitä aatteita ja järjestelmiä "sosialistisiksi" fasistisen ohella. Tämä on perusteltua myös siitä näkökulmasta, että fascismi ja natsismi ovat aatehistoriallisesti "marxismin, sosialismin ja työväenliikkeen lapsia", vaikka edustivatkin niiden peilikuvaa eivätkä identtistä kaksosta, ja valtaanpäästyään fasismi sekä falangismi pyrkivät rajoittamaan vallankumoussosialismia ja työväenliikkeen toimintaa. Sen sijaan kansallissosialismissa (sekä v. -42 jälkeisessä Mussolinin Italian sosiaalisessa tasavallassa) pyrittiin, aina siihen asti kunnes Hitler joutui tekemään kompromisseja pääoman kanssa valtaan päästyään, ihan oikeasti jonkinlaiseen sosialismiin tai ainakin sosialismiin tai ainakin merkittävässä määrin sekatalouteen. Punaista ja mustaa fasismia voikin nimittää "fasistis-sosialistiseksi" aateblokiksi.

Marxismi-lenimismi arvotti käytännössä ihmiset, ei yksilöinä, vaan viiteryhmänsä mukaan (rasistisesti) eli luokkansa perusteella yhteiskunnallisen hyötynäkökulman ja välinearvon perusteella: porvaristosta vapaista maanviljelijöistä hankkiuduttiin eroon varsin brutaalisti, Stalinin aikana yksi porvari kerrallaan. Kokonaisia ihmisryhmiä haluttiin hävittää eli tuhota kokonaan. Menetelmät ja päämäärä-arvot (yhteiskunnan/ihmiskunnan "suurempi hyvä") olivat molempien fasismien piirissä samat (monelle voi olla yllätys, että myös Neuvostoliitto harjoitti rodunjalostusta).

Marxismi-leninismissä ja vallankumouksen filosofiassa sekä yksilöihin että ("rasistisesti" l. kansanryhmiin) viiteryhmiin eli luokkiin kohdistuva tuhoamistarkoituksessa tehtävä väkivalta on käytännössä välttämätöntä. Lenin sanoikin "ei voi tehdä munakasta rikkomatta munia". Ja Leninin sekä Marxin teoksia kun kaivellaan, niin huomataan, että Stalinin periaate; "Ihminen on tärkein voimaravamme" tarkoitti sekä teoriassa että käytännössä sitä, että NL tapatti kymmeniä miljoonia ihmisiä orjatyössä ja tykinruokana, ihmisiä kohdeltiin massaresurssina.

Aivan kuten natsit halusivat puhdistaa yhteiskunnan "rodullisesti heikommista aineksista", Lenin ja vallankumouksen teoreetikot kirjoittivat, että 10% ihmisistä (porvarit) joudutaan tuhoamaan enemmistön (työväki ja proletariaatti laajemmin) edun nimessä. Se mistä ei käytännössä paljoa puhuta, on että myös Marxin kerrotaan puhuneen siitä, miten tiettyjen ihmisryhmien tuhoaminen on välttämätöntä (Suosittelen muuten Soviet Story-elokuvan katsomista kaikille).

Natsismi ja kommunismi ovat tässä mielessä saman kolikon kaksi puolta: Molemmissa kollektiivisella edulla perustellaan tarvetta tietyn/tiettyjen ihmisryhmien tuhoamiseksi, käytännössä jokaista yksilöä myöten.

Puhuttaessa punaisesta ja mustasta fasismista on kuitenkin muistetta historian painolastin ja yleisen demonisoinnin alta yksi tärkeä periaate; älä heitä lasta pesuveden mukana.

Kommunismissa, marxismissa fascismissa ja kansallis-sosialismissa oli ja on aatteina myös yksilön, perheen ja yhteiskunnan kannalta positiivisiakin puolia. Jos niin ei olisi ollut, eivät ihmiset olisi kannattaneet niitä. Toinen juttu taas on, missä määrin nämä hyvät puolet ovat näiden aatteiden omaa ansiota tai tuotantoa, ja missä määrin lainattua 5000-vuotisen kulttuurihistoriamme varrella opitusta.

----------------------------
Karkea kategoriapuu:

1. Fasismi
1.1 Punainen fasismi
- 1.1.1 Kommunismi
-- 1.1.1.1 Marxismi-leninismi
--- 1.1.1.1.1 Stalinismi
---- 1.1.1.1.2 Juche
-- 1.1.1.1.2 Maolaisuus
1.2 Musta fasismi
- 1.2.1 Fascismi
-- 1.2.1.1 Falangismi
--- 1.2.1.1.2. Romanial. militantti-ortodoksinen ns. "kristillissosialismi" (Rautakaartilaiset)
- 1.2.2 Kansallis-sosialismi
-- 1.2.2.1 Ns. varsinaiset uusnatsit

P.S. Aatteita vaihdellen

Ruotsin media - Vallan vahtikoirasta vallan jahtikoiraksi

Ruotsissa eräs krakkeri onnistui hakkeroimaan Ruotsindemokraattien tietokoneelle, ja paljastaman listan noin yli 5000 ihmisestä, joita epäillään Ruotsindemokraattien jäseniksi. Dagens Nyheter uutisoi asiasta, minkä ansiosta lista sai roimasti julkisuutta. Nyt maassa on alkanut väitön väkivaltakampanja Ruotsidemokraattien jäseniksi epäiltyjä vastaan. Eilisiltana Tukholmassa puukotettiin henkilöä, jota puukottaja epäili Ruotsidemokraattien jäseneksi.

Myös Iltasanomat kertoo asiasta:

"Svenska Dagbladet -lehden mukaan puukotus tapahtui maanantai-iltana Tukholman Södermalmissa.

Mies sai vammoja vatsaansa. Lehden mukaan vammat eivät kuitenkaan ole vakavia. Tukholman poliisin mukaan puukottaja oli epäillyt uhrin kuuluvan ruotsidemokraatteihin."
 
Näin maassa, demokratian banaanivaltiossa, jossa harjoitetaan Median johdolla ns. "anti"-fasismia.

Dagens Nyheter ja svedumedia = Völkischer Beobachter, AFA = Sturmabteilung, Ruotsidemokraatit = Die Juden

Show jatkuu...

Äärivasemmiston aktivistit terrorisoivat Ruotsia - Ruotsindemokraattien lehdistösihteeri ja hänen tyttöystävänsä pahoinpideltiin

Vasemmistoanarkistit pahoinpitelivät Ruotsindemokraattien lehdistösihteerin Martin Kinnusen ja tämän tyttöystävän maanantaina. Kinnunen aikoo nyt jättää politiikan oman ja perheensä turvallisuuden takia.

"Sverigedemokraternas press­ekreterare Martin Kinnunen blev misshandlad på nationaldagen. Sedan dess har han inte arbetat och tror inte heller att han kommer att återgå till sin tjänst efter den senaste attacken mot honom.

– Jag måste erkänna att jag inte vill återvända igen, sa Kinnunen under gårdagens rättsförhandling.

Sverigedemokraternas pres­sekreterare Martin Kinnunen blev misshandlad på nationaldagen. Sedan dess har han inte arbetat och tror inte heller att han kommer att återgå till sin tjänst efter den senaste attacken mot honom."

Tietääkö kukaan yhtäkään tapausta, jossa vasemmistolainen poliitikko olisi Ruotsissa hakattu porukalla mielipiteidensä takia ja joutunut jättämään politiikan turvallisuutensa tähden?

Vaikuttaa siltä, että vasemmistoradikaalit ovat Ruotsissa yhteiskunnalle paljon vaarallisempaa porukkaa kuin mikään äärioikeisto. Kun Neuvostoliitto romahti, ei olisi ikinä uskonut, että äärivasemmiston perustaktiikka eli poliittinen väkivalta alkaisi uudestaan.

Sanoutuvatkohan Vasemmistoliiton pj. Paavo Arhinmäki tai vaikka Minna Sirnö julkisesti irti tämänkaltaisesta toiminnasta? Veikkaanpa, että jos jotkun SD:n naisjäsenet olisivat piesseet jonkun vasemmistolaisen poliitikon niin takuulla Halla-aho olisi taas Suomen lehdistössä ja vasemmiston nettikirjoittelussa vauhkoamisen kohteena, ja Perussuomalaisten Timo Soinilta vaadittaisiin kovaan ääneen 'jotain', vaikka kaikki olisi tapahtunut ruotsissa.

Syytettyinä tapauksesta olivat:

" 1. Hanna Susan Brown, född 1987-12-22, från Ucklum. 2. Nathalie Nikadon, född 1983-10-11, från Göteborg 3. Rebecka Roos, född 1989-06-25, från Stockholm"

Röd Malmö ei uskalla juhlia, mutta kiemurtelee:

"Kinnunen hävdar att det i alla fall delvis handlade om ett politiskt motiverat angrepp på honom och flickvännen. Hur det är med den saken får utredningen svara på för personligen är jag inte helt säker på det Kinnunen en annan gång hävdat att hans flickvän angripits av politiska skäl."

Toinen blogisti on kaivellut taustoja:

"I samband med rättegången mot de tre flickor som angripit Kinnunen och hans flickvän i går på Södertörns tingsrätt så uppträdde mamman till den huvudåtalade extremt olämpligt. Den huvudåtalade heter Rebecka Roos, hennes mamma heter Cecilia Roos och är ” Professor i dansinterpretation”, vad nu det är. Rebeckas mamma jobbar som professor på Danshögskolan och har även uppdrag från SIDA. Jag var inte själv närvarande vid rättegången då jag var tvungen att uträtta ärenden på en ort 11 mil från huvudstaden men bekanta till mig vittnar om att Cecilia Roos skrattade under i princip hela rättegången, samma rättegång där hennes dotter står anklagad för att ha slagit ned en kvinna samt sparkat henne när hon låg ned. Dessutom så gick Cecilia Roos, enligt samma vittnen, upp på åhörarläkaren och hälsade vänligt på medlemmarna i ”Revolutionär front” som satt där.""

<- Tässä epäilty Rebecca Roos. Toivottavasti syyllisille saadaan tuomio ankarimman mukaan. Kyseesä ei ollut edes ensimmäinen kerta. Kinnunen ja tämän tyttöystävä ovat joutuneet ennenkin päällekarkausten kohteeksi, tappouhkaukset ovat olleet arkipäivää, ja heidän asuntonsa liepeillä on päivystänyt iltaisin useaan otteeseen naamioitunutta porukkaa. Etenkin Kinnusen tyttöystävä on joutunut vainon kohteeksi, ja Kinnusen mukaan tämä, sekä se, että viranomaiset tuntuvat levittelevän vain käsiään, on syynä siihen, ettei hän enää uskalla jatkaa politiikassa.

"Paret har tidigare attackerats, i dag har han skyddade personuppgifter.
– Jag har trappat ned mitt offentliga engagemang eftersom jag vill minska hotbilden mot mig och min familj."

Kaikkein huolestuttavin piirre tapauksessa on se, että jos nämä "aktivistit" (eli terroristit) näyttävät saavan jo peloteltua todistajatkin, eikä poliisi ei ole asiassa aktiivinen, niin ruotsalainen oikeusvaltio on pian mennyttä, ja nämä vasemmistofasistit ja terroristit saavat päättää mitä maassa saa sanoa ja tehdä.

Lehdistön ja median harjoittamasta leimaamisesta huolimatta Ruotsindemokraatit on hyvin maltillinen puolue, jolla ei ole mitään tekemistä minkään äärioikeiston kanssa. Se ei ole edes kunnolla kansallismielinen, vaan ns. peruspatrioottinen, samassa mielessä kuin esim. Suomen Keskusta. Muilta poliittisilta linjauksiltaan se vastaa hyvin pitkälti Ruotsiin Sosiaalidemokraattista puoluetta, eli edustaa konservatiivista vasemmistoa. Kaikesta huolimatta se on median toimesta leimattu äärioikeistolaiseksi maahanmuuttopoliittisten linjaustensa vuoksi.

Mitä pahoinpitelyyn ja äärivasemmistoon, kuten esimerkiksi AFA:an eli ns. "Anti"-Fascist Actioniin ja muihin vastaaviin väkivaltaisiin rähinöitsijöihin tulee, niin pidän heitä vain poliittisina rikollisina. He eivät eroa natsien SA:sta mitenkään; samanlaisia väkivaltaisia, sivistymättömiä riehujia. Vain univormu on erilainen tyyliin "vaatteet on mun aatteet". Heillä on jopa samat toimintamenetelmätkin: painostus, uhkailu, vaientaminen ja väkivalta.

The Soviet Story -Elokuva joka avaa silmiä

Mielenkiintoinen elokuvanäytös: Linkki

"Latvialainen elokuva rinnastaa Hitlerin ja Stalinin.

Kohuelokuvaksi jo nostettu The Soviet Story näytetään tänä iltana yhden kerran Helsingissä osana latvialaisen elokuvan tapahtumaa.

The Soviet Story kulkee Vankileirien saariston ja Kommunismin mustan kirjan jäljillä, mutta vie päätelmät neuvostoajan ihmisoikeusrikoksista nykypäivään.

Se väittää SS- ja NKVD-upseerien tehneen yhteistyötä joukkotuhonnassa ja rinnastaa Neuvostoliiton ja myös nyky-Venäjän poliittisen hurmahengen natsi-Saksan syntyvuosiin.

Elokuvan mukaan jo Karl Marxin rotupuheista periytyvä kansallismielisyys on nousussa Venäjällä, samoin muukalaisviha, viharikokset ja rasistiset murhat.

Tästä kehkeytyi tietenkin kohu Moskovassa, jossa sotavoitto natseista on pyhä.

Tv-kameroiden seuratessa väkijoukko poltti hiljattain mielenosoituksessa nuken, joka esitti elokuvan ohjaajaa, latvialaista Edvins Šnorea.

Elokuva väitellään netissä laajasti. Keskustelijat ovat ilmeisesti pääosin venäläisiä ja baltteja, sävy on epäluuloinen ja muistuttaa Viron patsaskiistaa. [...]

Dokumentissa esitellään laajalti tunnettuja hirmutöitä (Ukrainan nälkäkuolemat, Katyn ja väestön pakkosiirrot)."

Niinpä niin. Moni suomalainen ei edelleenkään ole kuullut sitä, että kommunismin uhrien lukumäärä maailmanlaajuisesti on yli 115 miljoonaa, joista pelkästään entisessä Neuvostoliitossa yli 40 miljoonaa (tai ei halua kuulla siitä). Neuvosto-terrori on suomalaiselle medialle sokea piste, josta ei haluta puhua, sillä maamme nykyinen vallassa oleva poliitikkosukupolvi ei ole halukas tekemään selkoa ja tiliä henkilökohtaisista YYA-ajan itäsuhteistaan, kotiryssäjärjestelmästä, ja yhteistyöstään KGB:n tai Stasin kanssa.

Suomalainen vasemmisto haluaa edelleen tuntea lämpimän nostalgisia tuulahduksia "vanhoilta hyviltä YYA-ajoilta", eikä halua kuulla puhuttavan kommunismin uhreista; Stalinin terrorista (yli 20 miljoonaa murhattua), Ukrainan kansanmurhasta (yli 7 miljoonaa murhattua) tai Maon aikaisen Kiinan vainoista, joissa arvellaan yli 60 miljoonan ihmisen menettäneen henkensä tämän verenpunaisen uskonnon brutaalien inkvisiittorien käsissä.

Äärivasemmistolle, jopa osalle nuorempaakin sukupolvea, Toinen Maailmansota oli "Ihmisyyden loistava voitto fasisteista", Pyhä Sota, jossa marxilaisen dikotomian mukaan haluttiin (ja halutaan yhä) nähdä vastakkain absoluuttinen hyvä ja paha. Tällaiset henkisesti viime sodan loppuasetelman juoksuhautoihin ja bunkkereihin linnoittautuneet vanhat stalinistit ja neokomukat haluavat fiilistellä Che- tai Mao-paitoineen, sirppi ja vasara-logoineen, punalippuineen, sekä kultaisine muistoineen ja vinoutuneine historiantulkintoineen, eivätkä tajua sitä, ettei moinen "nostalgia" eroa yhtään uusnatsien vastaavasta pelleilystä natsilippujen, svastika-tunnusten ja univormujen kanssa.

He eivät halua kuulla puhuttavan Marxin porvariston varalle suunnittelemasta holokaustista, tai siitä että Lenin oli aivoihin edennyttä kuppaa sairastava elosteleva hullu, jonka kyseinen tauti vei lopulta kuolemaan raivokohtausten ja aivorappeuman myötä, tai sitä, että Stalin oli omatunnoton paranoidinen sosiopaatti ja hullu murhaaja, jonka "vallan ytimessä" oleva lähipiiri koostui sadisteista, psykopaateista, pedofiileista ja rikollista tavalla, joka jättää jopa natsieliitin varjoonsa.

Jos mahdollista, vielä haluttomampia ollaan hyväksymään sitä tosiasiaa, että entisen Neuvostoliiton vankileirijärjestelmä oli paremmin organisoitu, tehokkaampi ja brutaalimpi lahtauskoneisto kuin natsien kuolemanleirit, sekä toiminnallisesti että uhrien lukumäärissä mitattuna. Siinä missä natsivaltaa kesti vain 12 vuotta, joista keskitysleirit olivat virallisen historian mukaan "täydessä toiminnassa" vain neljä vuotta, Neuvostoliiton kansanmurhajärjestelmä toimi täydellä höökällä aina vuoteen 1954 asti, ja vielä senkin jälkeen arvellaan yli 300 000 ihmisen kuolleen leireillä "vapaamielisempinä aikoina" Hrustsevin päivistä aina 80-luvun loppuun. On arveltu, että ilman Stalinia NL:n väestön määrä olisi ollut yli 400 miljoonaa.

Yksi paha ei oikeuta toista, mutta silti vasemmistolaisittain on Neuvosto-diktatuuria ja Stalinin terroria "puolusteltu" natsien terrorin rinnalla sillä, että siinä missä natseilla kohteena olivat tietyt rodulliset ja kansanryhmät, NL:ssä "kaikkia vainottiin ja tapettiin tasapuolisesti". Tämä ei pidä paikkaansa. Nimittäin muita kansallisuuksia kuin venäläisiä tapettiin suhteessa enemmän, joten Stalinin terrori oli enimmäkseen vähemmistöihin kohdistuvaa. Erityisen paljon kärsivät Ukrainalaiset, juutalaiset ja suomalais-ugrilaset kansat. Ukrainan väestöstä lähes viidennes murhattiin tietoisesti nälkään vuosien 1927-33 välisenä aikana takavarikoimalla vilja ja ruokatarvikkeet ihmisiltä. Monien suomalais-ugrilaisten kansojen, kuten mordvalaisten, marien ja udmurttien lukumäärä romahti (tilastoissakin) jopa lähes kolmanneksella Stalinin terrorin aikana. Itä-Karjalan karjalaisväestön lukumäärä väheni Stalinin terrorin aikana yli 300 000:sta muutamaan kymmeneen tuhanteen, sillä väki kuljetettiin Siperiaan ja suurin osa tapatettiin pakkotyöllä. Samoin kävi Inkeriläisille. Näin ollen on vaikea nähdä juurikaan laadullista eroa Neuvostojärjestelmän fasistisen totalitarismin ja vastaavan saksalaisen välillä.

Erityisesti kuitenkaan ei vasemmiston, eikä edes liberaalivasemmiston, keskuudessa haluta haluta kuulla myöskään sitä, että Stalin oli antisemiitti, ja suunnitteli kaikkien Neuvostoliiton yli 2,7 miljoonan juutalaisen järjestelmällistä holokaustia eli joukkomurhaa keväällä 1952. Siperiaan oli rakennettu vankileirit valmiiksi yli kahdelle miljoonalle Neuvostoliiton juutalaiselle. Koko Neuvostovaltakunnan joka ikinen juutalainen, jotka KGB oli listannut, oli kohteena. Kaikki oli valmiina; ihmiset oli tarkoitus kerätä kodeistaan ja työpaikoiltaan, jopa Kommunistisen puolueen johtopaikoilta KGB:n toimesta, ja kuljettaa kolmessa kuukaudessa näille leireille, ja tappaa nälkään yhden talven aikana. Mitään ruokahuoltoa ei nimittäin ollut tarkoituskaan järjestää. NL:n juutalaisväestön kannalta oli varsin onnekasta, että Stalin kuoli "sattumalta" vain vajaa pari viikkoa ennen kuin suunnitelma piti panna täytäntöön.

Suosittelen kaikille Kommunismin Mustan Kirjan lukemista ja The Soviet Story-elokuvan katsomista. Puutteistaan huolimatta ne ovat terveellistä opetusta, varsinkin suomalaisille, jotka eivät vieläkään ole halunneet tehdä irtiottoa YYA-ajasta. Ja siltä varalta, että joku vetää tästä kirjoituksestani herneet nenään, väännettäköön rautalangasta, että tämän kirjoituksen tarkoituksen EI ole puolustella natsien terroria kommunismin hirmutöiden varjolla.