Keskustan kannatuksen uskonnollisuudesta ja vahvuudesta

Kuten jo olemme uutisista kuulleet, on Keskustan kannatus tippunut suhteellisen rajusti, ja Perussuomalaisten vastaavasti noussut:

"Keskustan kannatus on laskenut roimasti toukokuussa. YLE Uutisten Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä keskustaa kannattaa nyt 18,6 prosenttia vastaajista. Laskua huhtikuusta on peräti kaksi prosenttiyksikköä.

Kokoomus on yhä suurin puolue 23 prosentin kannatuksella. SDP:tä puolestaan kannatti 21,3 prosenttia vastanneista.

Perussuomalaisten kannatus on noussut lähes kahdella prosenttiyksiköllä 9,6 prosenttiin. Hallituspuolue vihreiden kannatus oli 10,3 prosenttia, eli samalla tasolla kuin huhtikuussa."

On varsin oireellista, että vaadittiin niinkin kovat paukut, kuin Kreikan miljarditukipaketti ja perikepulainen ydinvoimakepulointi, ennenkuin Keskustan syvissä riveissä alkoi tulla kunnon murtumaa. Vastaavasti on oireellista, että Kreikan tukipakettikohun yhteydessä eniten asialla "populisoinut" ja esillä ollut SDP junnaa kannatuksessa paikallaan.

SDP:n osalta kyse on uskottavuudesta - jopa omat kannattajat pitävät puoluejohdon "takinkääntöä" niin maahanmuuttokysymyksessä kuin joissain yksittäisissä EU-kysymyksissä vain paniikkiliikkeenä, jolla koitetaan estää kannatuksen mureneminen. Ja sellaistahan se on ollutkin.

Tässä blogikirjoituksessa haluan kuitenkin keskittyä Keskustan kannatuksen analysointiin. Ellei tuntisi keskustalaisuuden ja uskonnollisten liikkeiden yhteistä kannattajataustaa, olisi ihmeellistä, että keskustan kannatus on tippunut vain kaksi prosenttia.

Keskustalaisuus on maaseutuväelle äidinmaidossa imetty uskonasia. Keskustalainen on niin lojaali, että hän äänestää isiltä perittyä puoluekantaansa vaikka hampaat irvessä, ja vaikka Keskustan puoluejohto kusisi hänen naamalleen. Näinhän on monta kertaa käynyt. On vaikea kuvitella toista puoluetta, joka olisi pystynyt niin monta kertaa veretseisauttavalla tyrmistyksellä pettämään omat kannattajansa, ja silti pitämään heidän kannatuksensa.

Perikeskustalainen mieluummin jättää kokonaan äänestämättä, kuin äänestäisi jotain muuta puoluetta kuin Keskustaa. Senkin hän tekee sydänverta itkien. Syy tähän on varsin yleisesti tiedossa, mutta vähän mediassa analysoitu. Keskustalaisuus on poliittis-uskonnollinen liike. Asiasta kiinnostuneita suosittelen tutustumaan Fil. tri. Matti Kyllösen lähes tuhatsivuiseen väitöskirjaan, joka käsittelee Pohjois-Suomalaisten herätysliikkeiden ja puolueiden kytköksiä viimeisten yli sadan vuoden ajalta.

Alkiolaiseen ideaaliin kuului, että ihminen saisi kaiken tarvitsemansa, niin poliittisesti, sosiaalisesti, sivistyksellisesti kuin uskonnollisesti mahdollisimman "yhdeltä luukulta". Tämä johti jo tuolloin herätyskristillisyyden ja puoluepolitiikan jonkinasteiseen lukkarinrakkauteen. 1800-luvulla maaseutuväki kannatti Suomalaista puoluetta, sittemmin vanhasuomalasia, mutta 1900-luvun alussa puoluekenttä hajosi, ja silloin vasta perustettu Maalaisliitto onnistui vakiinnuttamaan asemansa Suomalaisen puolueen seuraajana maaseudun väestön keskuudessa.

Monille - erityisesti pohjoissuomalaisille - keskustalaisille Keskustapuolueen kannattaminen on sydämenasia, josta on tullut osa omaa identiteettiä ja maailmankuvaa hyvin vahvasti. Asiaan liittyy uskonnollinen herätysliikekytkös. Vanhoillis-lestadiolaisuuden piirissä Keskustan äänestämisessä on ollut, ja joissain paikoin on edelleen, kyse elämän ja kuoleman kysymyksestä, taivaasta ja helvetistä. Osa liikkeen jäsenistä toki äänestää ja tukee myös Kokoomusta, mutta tätä sallittiin menneinä vuosikymmeninä lähinnä vain sen vuoksi, että Rauhanyhdistysten piirissä oli pieni poliittinen mutta vaikutusvaltainen joukko varakkaita, Kokoomusta mutta myös rauhanyhdistyksiä, tukevia maanviljelijöitä.

Suurin peikko oli kuitenkin kommunismi, jonka varjolla alettiin pitää katrasta ruodussa. 70-luvulla seuroissa peloteltiin ihmisiä, että SMP on sosialistien puolue, ja kuka ikinä äänestää vasemmistoa tai SMP:tä, erotetaan herätysliikkeen piiristä eli "Jumalan valtakunnasta", ja ellei tee parannusta eli palaa Keskustan riveihin, joutuu helvettiin. Jos joku vanhoillinen liittyi SMP:hen, hänet erotettiin Rauhanyhdistyksestä, herätysliikkeen piiristä, ja julistettiin perisyntiseksi.

Tällaisia ihmisiä oli paljon. Kymmenissä lasketaan niiden ihmisten määrä pelkästään keskisellä Pohjois-Pohjanmaalla, jotka poliittisista syistä julistettiin "spitaalisiksi". He menettivät yhteyden entisiin ystäviinsä, sukulaisiinsa, ja jopa perheenjäseniinsä. Niin kova oli RY-vatikaanin kirkonkirous, että jopa itsemurhiin asti ihmisparkoja ajettiin.

Eikä näitä sotkuja ole selvitelty vielä tänäkään päivänä. Viime eduskuntavaalien alla pelko Keskustan persiissä oli niin kova, että äänenpainot kovenivat taas. Esim. Lumijoella kertoi eräs kuulija Rauhanyhdistyksen seuroissa saarnatun, että Perussuomalaiset ovat kadotettu puolue, ja joka äänestää Perussuomalaisia, joutuu helvettiin. Kertoipa eräs toinen ystäväni, että hänen entisellä kotipaikkakunnallaan ei kannattanut mainostaa olevansa perussuoamalaisten jäsen, koska muuten ei olisi ollut enää turvallista liikkua yksin iltaisin kylänraitilla.

Moni harras katolilainen kritisoi äänekkäästi kirkkoaan, mutta käy silti kiltisti ripillä ja messussa, eikä uskalla kääntää selkäänsä kirkolle. Keskustalaisuudessa on paljon samaa. Erityisesti herätysliikkeiden piirissä tämä puolueuskollisuus on lisäksi iskostettu selkärankoihin uskonnollisen perinteen ja, kuten edellä mainitsemani esimerkit osoittavat, joillain seuduilla myös painostuksen ja välillä suorastaan terrorin keinoin. Nykyään onneksi vanhat muurit murtuilevat. Enää vastaava painostus ja poliittinen terrori kuin vielä 70-luvulla ei ole vastaavassa mitassa mahdollista, ja esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa jopa vanhoillisten piirissä oli siirtymää äänestettäessä mm. Kokoomuksen suuntaan.

Ja vanha - mutta vanhoillislestadiolaisten piirissä häveliäästi vaiettu - totuus on, että joillain Pohjois-Pohjanmaan paikkakunnilla on VL:ien piirissäkin äänestetty vasemmistoa. Korpikommunismi ja herätyskristillisyys synnyttivät poikkeavia uskonnollis-poliittisia muotoja. Koilismaalta ja Kainuusta löytyy esimerkkejä taloista, joiden seinillä koreili yhtä aikaa sekä Marxin että Jeesuksen kuvat - Löytyypä taloja, joissa muutoin pidettiin seinällä Hyvän Paimenen taulua, mutta vappuna nostettiin Stalin esiin.

Nykyaikana onneksi painostuksen muurit murtuilevat. Esimerkkeinä mainittakoon, että esim. allekirjoittaneen ja kahden muunkin Oulun läänin persuehdokkaan kannattajia oli viime vaalien aikaan vanhoillislestadiolaisen liikkeen piiristä.

Uskonnollisen liikkeen ja poliittisen puolueen sekoittuminen ei rajoitu vain Rauhanyhdistysten piireihin, sillä toinen vahva Keskustan uskonnollinen tukijalka on Herännäisyys. Sen piirissä politiikkaa ei kuitenkaan ole yhtä kovalla kädellä sekoitettu osaksi uskonnollisen liikkeen poliittista identiteettiä, mistä syystä myöskään ei voida sanoa, toisin kuin Vanhoillislestadiolaisista, että 4/5 herännäisistä äänestäisi keskustaa. Kaupunkeihin muutettuaan toisen ja kolmannen polven herännäiset eivät enää ole kokeneet samaa lojaliteettia Keskustaa kohtaan kuin mitä heidän vanhempansa tunsivat Maalaisliittoa kohtaan.

Myöskin Kristillisdemokraattien kohdalla on vahva kytkös herätysliikkeen jäsenyyden ja puolueen äänestämisen välillä. Tähän liittyy myös yksi kristillisen poliittisen konservatismin suuri jakolinja Suomessa.  KD:n olemassaolo kilpailevana konservatiivipuolueena on epämukava asia Keskustalais-lestadiolaiselle akselille. Hyvin pieni vähemmistö omasta katraasta kun on antanut pitkään äänensä heille, tosin mainostamatta sitä isoon ääneen.

Entä jos Keskustan rivien hajotessa tämä KD:tä äänestävien määrä kasvaa? Näin varsinkin kun Keskusta on arvoliberalisoitumassa kovaa vauhtia. Ongelman ydin Rauhanyhdistyksille tässä on se, että perinteisesti Kristillisdemokraatit on nähty vanhoillislestadiolaisissa piireissä "harhaoppisten" eli toisten herätysliikkeiden puolueena, jota "oikeiden uskovaisten" tuli siksi kartaa (Tämän huomasin itse suhtautumistavoissa ollessani vielä Kristillisdemokraattien jäsen ja toimiessani KD-nuorten Oulun piirin hallituksessa 2000-luvun alkupuolella).

Vanhoillislestadiolaisia on paljon, varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla. Virallisesti jäsenistössä on noin 100 000 henkeä, mutta kaiken kaikkiaan liikkeen piirissä on noin 300 000 suomalaista. Ja kun mukaan lasketaan toinen ja kolmas sukupolvi, jne., on laskettu, että ilman heitä ja heidän syntyvyyttään viimeisten sadan vuoden ajalta, koko Pohjois-Pohjanmaan väkiluku olisi vain noin 55 000 henkeä. Kun ottaa sitten huomioon, että Maalaisliiton ja sittemmin Keskustan äänestäminen tulee kodin perintönä, niin alkaa ymmärtämään puolueen kannatuksen vahvuutta.

Keskustan kannatus on ollut alimmillaan Väyrysen ollessa puheenjohtaja, jolloin se tippui 17%:n pintaan. Todellinen kipuraja, jota alemmas kannatus ei voi tippua ilman että merkittävä osa puolueen uskonnollista kannattajakuntaa ja vanhempia kannattaja sukupolvia joko äänestäisi jotain muuta puoluetta tai todennäköisemmin jättäisi äänestämättä, on kuitenkin noin 14-15%:n pinnassa. Tästä syystä Keskusta tulee pysymään aina ns. kolmen suuren joukossa, ellei jokin pienemmistä puolueista pääse noiden kannatuslukemien yläpuolelle, tai Suomeen tule kaksipuoluejärjestelmää, mikä sekin on EU:n politiikan myötä mahdollista.

Vedenjakaja lienee kuitenkin alkavan vuosikymmenen kehitys. Ensi, ja sitä seuraavissa vaaleissa nähdään, ketkä Keskustalaisista äänestävät puoluettaan poliittisista syistä, ja ketkä uskonnon vuoksi. On nimittäin vaikea kuvitella, että maaseudun vanhoillislestadiolainen suostuu enää äänestämään piakkoin arvoliberaalia city-puoluetta, ellei hän tosissaan usko joutuvansa muutoin helvettiin.

Usko, uskonto ja politiikka olisi syytä oikeasti erottaa vihdoin viimein myös maaseudun pienissä Rauhanyhdistyksissä.


P.S. Koska kuitenkin elän Pohjois-Pohjanmaalla ja noin joka neljäs Oululainenkin on vanhoillislestadiolainen, ilmoitettakoon varmuuden varalta, että en halua kirjoituksellani kaivaa verta nenästäni ;)

Äärivasemmiston aktivistit terrorisoivat Ruotsia - Ruotsindemokraattien lehdistösihteeri ja hänen tyttöystävänsä pahoinpideltiin

Vasemmistoanarkistit pahoinpitelivät Ruotsindemokraattien lehdistösihteerin Martin Kinnusen ja tämän tyttöystävän maanantaina. Kinnunen aikoo nyt jättää politiikan oman ja perheensä turvallisuuden takia.

"Sverigedemokraternas press­ekreterare Martin Kinnunen blev misshandlad på nationaldagen. Sedan dess har han inte arbetat och tror inte heller att han kommer att återgå till sin tjänst efter den senaste attacken mot honom.

– Jag måste erkänna att jag inte vill återvända igen, sa Kinnunen under gårdagens rättsförhandling.

Sverigedemokraternas pres­sekreterare Martin Kinnunen blev misshandlad på nationaldagen. Sedan dess har han inte arbetat och tror inte heller att han kommer att återgå till sin tjänst efter den senaste attacken mot honom."

Tietääkö kukaan yhtäkään tapausta, jossa vasemmistolainen poliitikko olisi Ruotsissa hakattu porukalla mielipiteidensä takia ja joutunut jättämään politiikan turvallisuutensa tähden?

Vaikuttaa siltä, että vasemmistoradikaalit ovat Ruotsissa yhteiskunnalle paljon vaarallisempaa porukkaa kuin mikään äärioikeisto. Kun Neuvostoliitto romahti, ei olisi ikinä uskonut, että äärivasemmiston perustaktiikka eli poliittinen väkivalta alkaisi uudestaan.

Sanoutuvatkohan Vasemmistoliiton pj. Paavo Arhinmäki tai vaikka Minna Sirnö julkisesti irti tämänkaltaisesta toiminnasta? Veikkaanpa, että jos jotkun SD:n naisjäsenet olisivat piesseet jonkun vasemmistolaisen poliitikon niin takuulla Halla-aho olisi taas Suomen lehdistössä ja vasemmiston nettikirjoittelussa vauhkoamisen kohteena, ja Perussuomalaisten Timo Soinilta vaadittaisiin kovaan ääneen 'jotain', vaikka kaikki olisi tapahtunut ruotsissa.

Syytettyinä tapauksesta olivat:

" 1. Hanna Susan Brown, född 1987-12-22, från Ucklum. 2. Nathalie Nikadon, född 1983-10-11, från Göteborg 3. Rebecka Roos, född 1989-06-25, från Stockholm"

Röd Malmö ei uskalla juhlia, mutta kiemurtelee:

"Kinnunen hävdar att det i alla fall delvis handlade om ett politiskt motiverat angrepp på honom och flickvännen. Hur det är med den saken får utredningen svara på för personligen är jag inte helt säker på det Kinnunen en annan gång hävdat att hans flickvän angripits av politiska skäl."

Toinen blogisti on kaivellut taustoja:

"I samband med rättegången mot de tre flickor som angripit Kinnunen och hans flickvän i går på Södertörns tingsrätt så uppträdde mamman till den huvudåtalade extremt olämpligt. Den huvudåtalade heter Rebecka Roos, hennes mamma heter Cecilia Roos och är ” Professor i dansinterpretation”, vad nu det är. Rebeckas mamma jobbar som professor på Danshögskolan och har även uppdrag från SIDA. Jag var inte själv närvarande vid rättegången då jag var tvungen att uträtta ärenden på en ort 11 mil från huvudstaden men bekanta till mig vittnar om att Cecilia Roos skrattade under i princip hela rättegången, samma rättegång där hennes dotter står anklagad för att ha slagit ned en kvinna samt sparkat henne när hon låg ned. Dessutom så gick Cecilia Roos, enligt samma vittnen, upp på åhörarläkaren och hälsade vänligt på medlemmarna i ”Revolutionär front” som satt där.""

<- Tässä epäilty Rebecca Roos. Toivottavasti syyllisille saadaan tuomio ankarimman mukaan. Kyseesä ei ollut edes ensimmäinen kerta. Kinnunen ja tämän tyttöystävä ovat joutuneet ennenkin päällekarkausten kohteeksi, tappouhkaukset ovat olleet arkipäivää, ja heidän asuntonsa liepeillä on päivystänyt iltaisin useaan otteeseen naamioitunutta porukkaa. Etenkin Kinnusen tyttöystävä on joutunut vainon kohteeksi, ja Kinnusen mukaan tämä, sekä se, että viranomaiset tuntuvat levittelevän vain käsiään, on syynä siihen, ettei hän enää uskalla jatkaa politiikassa.

"Paret har tidigare attackerats, i dag har han skyddade personuppgifter.
– Jag har trappat ned mitt offentliga engagemang eftersom jag vill minska hotbilden mot mig och min familj."

Kaikkein huolestuttavin piirre tapauksessa on se, että jos nämä "aktivistit" (eli terroristit) näyttävät saavan jo peloteltua todistajatkin, eikä poliisi ei ole asiassa aktiivinen, niin ruotsalainen oikeusvaltio on pian mennyttä, ja nämä vasemmistofasistit ja terroristit saavat päättää mitä maassa saa sanoa ja tehdä.

Lehdistön ja median harjoittamasta leimaamisesta huolimatta Ruotsindemokraatit on hyvin maltillinen puolue, jolla ei ole mitään tekemistä minkään äärioikeiston kanssa. Se ei ole edes kunnolla kansallismielinen, vaan ns. peruspatrioottinen, samassa mielessä kuin esim. Suomen Keskusta. Muilta poliittisilta linjauksiltaan se vastaa hyvin pitkälti Ruotsiin Sosiaalidemokraattista puoluetta, eli edustaa konservatiivista vasemmistoa. Kaikesta huolimatta se on median toimesta leimattu äärioikeistolaiseksi maahanmuuttopoliittisten linjaustensa vuoksi.

Mitä pahoinpitelyyn ja äärivasemmistoon, kuten esimerkiksi AFA:an eli ns. "Anti"-Fascist Actioniin ja muihin vastaaviin väkivaltaisiin rähinöitsijöihin tulee, niin pidän heitä vain poliittisina rikollisina. He eivät eroa natsien SA:sta mitenkään; samanlaisia väkivaltaisia, sivistymättömiä riehujia. Vain univormu on erilainen tyyliin "vaatteet on mun aatteet". Heillä on jopa samat toimintamenetelmätkin: painostus, uhkailu, vaientaminen ja väkivalta.

Tästä vielä kuullaan

Kuten odotettavissa oli, Perussuomalaisten vaalivoitto aikaansai melkoisen vastustuksen ja vastareaktion isojen puolueiden leireissä.

Tässä Oulun valtuustoryhmien ns. "Reilukerho(TM)":n päätös luottamushenkilöpaikkojen jaosta kaudelle 2009-2012. Jaossa oli 329 paikkaa:
________________________________________________________________
KOK 83, KESK 70, VIHR 59, VAS 57, SDP 50, PS 5, KD 4

D'hontin mukainen jako (Vuoden 2004-tyyliin) olisi ollut:
KOK 80, KESK 69, VIHR 54, VAS 54, SDP 49, PS 14, KD 9

Erotus: elikkäs voittajat ja häviäjät:
KOK +3, KESK +1, VIRH +5, VAS +3, SDP +1, PS -9, KD -5
-------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuten näette, Kokoomus osti Vihreät ja Vasemmistoliiton ulos Pulliaisen väläyttämästä Vihr+Vas+PS vaihtoehdosta, ja kostoksi siitä, että Perussuomalaiset edes harkitsivat moista, tai olivat olleet missään yhteydessä vasemmistoryhmiin, Kokoomus nuiji Keskustan erittäin myötämielisellä avustuksella pöytään diilin, jossa pienryhmät eli KD ja erityisesti Perussuomalaiset työnnettiin syrjään. Näin siitä huolimatta, että alustavasti oli sovittu käytettävän suhteellista D'hontin menetelmää paikkajaossa. Kristillisiä Kokoomus rankaisi ilmeisesti siitä, että he olivat alustavasti neuvotelleet PS:n kanssa kaupunginhallituspaikan jakamisesta.

Mitä tästä seuraa? No ainakin se, että luultavasti kaikenlainen yhteistyö porvarileirin ja Perussuomalaisten välillä tulee ensi kaudella vaikeutumaan erittäin oleellisesti. Syyttävä sormi osoittaa siis Kokoomuksen ja Keskustan suuntaan. Vihreitä ja Vasemmistoliittoa on turha tilanteesta syyttää, ne vain ottivat tilaisuudesta vaarin hyväksymällä Kokoomuksen tarjouksen. PS:n yhteistyö porvariston kanssa on saanut neuvottelujen myötä niin huonot lähtökohdat, että valtuustolla on edessään luultavasti konsensupolitiikka, jossa Kokoomus joutuu hakemaan yhteistyökumppaninsa Vihreiden tai Vasemmiston puolelta, mikä siirtää vaa'ankieliaseman vasemmistolle, ja nostaa Kokoomuksen vaalivoitosta ja demarien tappiosta huolimatta vasemmiston suhteellista vaikutusvaltaa valtuuston päätöksissä. Ilmeisesti tämä sopii Kokoomukselle? Saa nähdä, jatkaako Vihreät vaa'ankielenä olemista tulevana valtuustokautena, ja Kokoomuksen renkinä olemista.

Neuvottelutiimiltämme sellaisia terveisiä eilisiltaisesta neuvotteluryhmien sopimuksen allekirjoitustilaisuudesta, että kokouksessa ns. teknisenä puheenjohtajan toiminut keskustalainen käyttäytyi puolueellisesti meitä vastaan, mikä paljastaa lisää kulissien takaisesta pelistä. Kepu painosti Kokoomusta, jolla oli kova paine pitää oikeistoyhteistyö kasassa. Jos Vihr+Vas+PS-koalitio olisi syntynyt, Kepu olisi lyöttäytynyt yhteen SDP:n kanssa, ja näin Kokoomus olisi jäänyt vaille kumpaakaan tärkeintä puheenjohtajuutta.

Ryhmämme tuli eilisiltaisessa kokouksessa lopulta siihen tulokseen, ettei kannata lyödä päätä seinään, ja allekirjoitti sopimuksen, vaikka harkittiin myös vakavasti luottamuspaikoista ulos jäämistä. Toisaalta, en ihmettelisi vaikka allekirjoitus jäisi pelkästään "tekniseksi", ja PS:n valtuustoryhmä äänestäisi ihan mielenosoituksena sopimusta vastaan ensi tammikuussa, sehän menee joka tapauksessa valtuuston äänestyksessä läpi muiden suurella enemmistöllä.

Joka tapauksessa, kun seuraavissa kuntavaaleissa valtuustoryhmämme kolminkertaistuu, tämä kaikki tullaan muistamaan.

Kommenttia Oulusta ja reaktioista Obaman vaalivoittoon

Paljon on taas vettä virrannut viikon aikana Merikosken voimalaitoksen turbiinien läpi, mutta politiikka tuntuu junnaavan samaa entistä rataansa. Jotain sentään tapahtuu.


Oulussa Perussuomalaisten menestys vaaleissa ilmeisesti hiertää joitain vanhojen puolueiden edustajia, sillä uusimmassa Forum24:ssä kirjoitettiin perättömästi, että Perussuomalaiset olisivat tulevia luottamushenkilöpaikkoja jaettaessa jo neuvotteluvaiheessa lähteneet aktiivisesti paaluttamaan tulevia asemia.

Lehti väitti, että vaa'ankieliasemassa olevat perussuomalaiset olisivat neuvottelujen alla olleet aktiivisesti yhteydessä sekä oikeisto- että vasemmistoblokkiin, mitä ei "tietenkään katsota hyvällä kummassakaan ryhmässä". Lehti on ilmeisesti saanut nämä ns. "tietonsa" paikallisilta Kokoomuksen ja Keskustan nokkamiehiltä, joiden sanomisia jutussa lainataan. Tosiasiassa neuvotteluryhmämme ei ennen neuvotteluja ole ottanut yhteyttä mihinkään muuhun ryhmään, vaan odotti kiltisti neuvottelukutsua, eikä ole pyrkinyt millään tavoin pyrkinyt keikuttamaan venettä.

Koska en kuulu luottamushenkilöpaikkojen neuvotteluryhmään, uskallan vähän kommentoida ja analysoida tilannetta näin ulkopuolelta: Oulussa luottamushenkilöpaikat tullaan jakamaan suhteellisen vaalitavan mukaan, siten että suurin ryhmä valitsee ensin, sitten seuraavaksi suurin, jne. D'hontin menetelmän mukaan. Perussuomalaisten saama vaa'ankieliasema ilmeisesti hermostuttaa oikeistoblokkia, sillä neuvotteluista on kantautunut sellaista tietoa, että oikealta laidalta koitetaan eristää Perussuomalaiset mahdollisesta vasemmistoyhteistyöstä pelottelemalla vasemmistoa, että he jäävät paitsi lautakuntien puheenjohtajuuksista, jos tekevät yhteistyötä PS:n kanssa. Näin ilmeisesti yritetään painostaa PS yhteistyöhön oikeistoryhmien kanssa. Taustalla lienee vaalivoittaja Kokoomuksen pelko, että vasemmistoryhmien ja/tai PS:n liittoutumisen veisi siltä kärkipaikat.

Syy moiseen pelkoon on Vihreiden Erkki Pulliaisen vaalien jälkeisellä viikolla julkisuudessa väläyttämä mahdollisuus, että Vihreät, Vasemmistoliitto ja PS muodostaisivat neuvotteluihin koalition. Näin Vihreät ja Vasemmistoliitto saisivat kaupunginhallitukseen kumpikin kaksi, ja PS yhden paikan, ja toinen kaupungin puheenjohtajapaikoista, joko valtuuston tai hallituksen, tulisi tälle koalitiolle, ja ilmeisesti se tulisi Vihreille, tai sitten Vihr. ja Vas. jakaisivat sen keskenään.

Tällöin Keskusta, joka toiseksi suurimpana valtuustoryhmänä on tavoitellut toista johtopaikoista, huomaisi jäävänsä kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi Vihr+Vas+PS:n ja Kokoomuksen taakse, ja saattaisi siksi muodostaa vaalien toisen häviäjän SDP:n kanssa yhdessä toiseksi suurimman ryhmän, jolloin tämä ryhmä veisi kaupungin toisen puheenjohtajapaikan. Se jättäisi Kokoomuksen ulos molemmista kärkipaikoista, mikä olisi vaalivoittajalle isku kasvoille. Tätä Kokoomus pelkää, samoin kuin sitä, että oikeistoblokki hajoaisi, mistä syystä johtuu PS:ää kohtaan tuleva painostus Kokoomus-Keskusta-akselilta. On pariinkin otteeseen, jopa ihan lehtikirjoituksissa vihjaillen, peloteltu pienryhmiä "sorvin ääreen", että PS voitaisiin jättää kokonaan ulos luottamushenkilövalinnoista.

Todettakoon siis vielä kertaalleen, että PS on lähtenyt mukaan neuvotteluun luottamushenkilöpaikoista rakentavalla ja vastuullisella tavalla, päinvastaisista syytöksistä huolimatta. Mutta mikäli Perussuomalaiset jätetään kokonaan ulkopuolelle luottamushenkilövalinnoista, meidän valtuustoryhmämme suhteellinen merkitys kasvaa, sillä jos meillä ei ole yhtään jäsentä lautakunnissa päätöksiä valmistelemassa, meillä ei silloin ole myöskään vastuuta päätösesitysten sisällöstä, eikä siten moraalista vastuuta seistä niiden takana valtuuston äänestyksissä.


USA:n presidentinvaaleihin liittyen mainittakoon USA:n presidentinvaalien jälkipyykin yhteydessä Euroopassa noussut rasistinen innostus. Kyllä, nimittäin Obaman voitto presidentinvaaleissa on nostattanut täällä meilläkinpäin valtavan innostuksen, jonka suurin syy ei ole Obaman edustamat arvot, hänen älykkyytensä ja kyvykkyytensä, vaan hänen ihonvärinsä. Obama oli ja on omastakin mielestäni ehdottomasti pätevin ehdokas USA:n presidentiksi (ellei jo alkumetreillä rannalle jäänyttä Ron Paulia lasketa). Olisin itsekin äänestänyt häntä, jos olisin amerikkalainen. Obaman paremmuus johtuu miehen kyvykkyydestä, ei siitä että hänen tumma ihonvärinsä tekisi hänet itseisarvoisesti muita pätevämmäksi, mitä eurooppalaiset liberaalipiirit ovat hehkuttaneet. Jiri Keronen tiivistikin asian hyvin blogissaan kommentoidessaan HS:n innostusta Obaman ihonvärin takia:

"Ihmisten kunnioittaminen ihonvärin perusteella on sama asia kuin ihmisten halveksiminen ihonvärin vuoksi. Jos Barack Obamaa pidetään etupäässä mustana miehenä ja muuallekin maailmaan haaveillaan etupäässä mustia etulinjan poliitikkoja, ollaan menossa vaaralliselle tielle, jossa Obama ei ole enää järkevä poliitikko, vaan maskotti, joka sattuu omistamaan oikean ihonvärin. Obama pääsi presidentiksi omien avujensa vuoksi, ei ihonvärinsä vuoksi."

Miettikääpä millainen haloo olisi syntynyt, jos jossain Afrikan maassa, jossa on musta enemmistö (luonnollisesti, kun on Afrikasta kyse), valkoinen mies olisi päässyt valtaan, ja eurooppalainen lehdistö ja liberaalipiirit hehkuttaisivat, miten hyvä asia on, että valkoinen pääsi johtamaan kyseistä Afrikan maata, ja että maan tilanne on tämän takia paljon parempi kuin aikaisemman mustan presidentin aikana, ja että sen takia maan tilanne kehittyy paljon paremmaksi. Aivan hiton varmasti moinen kirjoittelu tuomittaisiin rasistisena. Niinpä niin. Moni "suvaitsevainen" onkin piilorasisti, ja käänteinen rasismikin on rasismia, vaikka sitä miten kaunistellen sanottaisiin "positiiviseksi diskriminoinniksi".


Miettikääpä Afrikan tilannetta vaihteeksi tästä näkökulmasta: Valkoinen mies ei muka-liberaalien rasistien mielestä (ja mielessä) voi olla afrikkalainen, vaan on k.o. maanosassa vieras, ellei peräti sortaja ja siirtomaa-eliitin jäsen. Sen sijaan musta mies Euroopassa tai Amerikassa voi kyllä olla eurooppalainen tai amerikkalainen ihonväristään riippumatta.

Näin huolimatta siitä, että esim. Etelä-Afrikan eteläisin osa, Kapmaa, oli lähes asuttamaton valkoisen miehen asettuessa asumaan Etelä-Afrikkaan 1600- ja 1700-luvuilla. Alueella asui vain hajanaisia khoisan-heimoja. Zulut vaelsivat pohjoisesta vasta 1800-luvulla, mutta silti alue on kuulemma zulujen ja ANC:n mukaan "heidän maansa", eikä edes khoisanien.

Toisin kuin Zulut, jotka ovat negridejä, Khoisanit, jotka ovat Eteläisen Afrikan alkuperäiskansaa, eivät ole negridejä, vaan geneettisesti oma alalajinsa/geeniklusterinsa. Keskiverto negridin, kuten Zulun, geneettinen etäisyys keskiverto Khoisaniin on suurempi kuin keskivertonegridin ja keskivertoeurooppalaisen välillä. Näin ollen Kapmaan tilanteesta voisi melkein käyttää sanaa "negroimperialismi", jossa molemmat alkuperäisemmät väestöt, sekä khoisanit että E-Afrikan valkoiset ovat altavastaajina ja sorrettuja, ANC:n militanttien painostaessa valkoisia ja khoisaneita pois huutaen "Settlers out!"

By the way, käänsin Kalevankin julkaiseman kirjoitukseni Perussuomalaisten aatteesta ja maahanmuuttopolitiikasta englanniksi, ja laajensin sitä hieman jos kiinnostaa: Linkki