Barack Obama ja muutos - USA:sta Pohjois-Amerikan Unioniin?

Barack Obaman valinta USA:n presidentiksi on historiallista hyvin monessa mielessä. Värillisen miehen valinta valkoiseen taloon kertoo suurista muutoksista ihmisten ennakkoasenteissa, ja suurista odotuksista tulevaisuuden varalle. Obaman pääteemat olivat muutos ja toivo, ja ne purivat ihmisiin.

Obamalla on edessään valtavat haasteet, itse asiassa niin valtavat, että ne ylittävät reippaasti sekä hänen että koko demokraattisen puolueen rahkeet luotsata USA viimeinkin ulos poliittisesta ja taloudellisesta umpikujasta. Republikaanihallinto on pedannut Obamalle ja demokraateille hirveän ison läjän sontaa lapioitavaksi; vuosisadan pahin talouskriisi, kaksi sotaa ja USA:n arvovallan romahdus.

Pelkästään talouskriisi, 30-vuotta jatkuneen velaksi elämisen ja "kasinotalouden" seuraus, tulee ajamaan USA:n niin seinää vasten, ettei maalla ole enää kuin kaksi vaihtoehtoa: Ensimmäinen vaihtoehto on aloittaa uusi sota Iranissa, joka antaisi maalle hyvin pienen mahdollisuuden pelastaa mahdollisesti oman öljyriippuvaisen taloutensa, mutta syöksisi samalla koko Lähi-Idän suursotaan ja maailmantalouden romahdukseen. Jos homma onnistuisi, USA saattaisi selvitä pelkällä lamalla, ja voisi ehkä jatkaa nykyistä velkatalouttaan vielä yhden vuosikymmenen. Muu maailma tosin menisi vessasta alas. Tämä on USA:n epäonnistuneelle ja katkeralle republikaanihallinnolle, jolla on vielä 3 kuukautta aikaa tehdä mitä huvittaa, houkutteleva vaihtoehto, sillä se todennäköisesti varmistaisi demokraattihallinnon epäonnistumisen talous- ja sotilaskriisissä.

Toinen vaihtoehto olisi antaa periksi ja hyväksyä se ettei USA ole enää kukkona maailman tunkiolla, ja luopua pitämästä kynsin hampain kiinni taloudellisesta sekä sotilaallisesta ylivalta-asemasta. Seuraus tosin olisi syvä lama koko Pohjois-Amerikkaan seuraavaksi 7-10 vuodeksi, mutta muu maailma säästyisi sodalta ja täydeltä talousromahdukselta. Vielä vähän aikaa vallassa olevat republikaanit eivät tätä halua, varsinkaan kun edessä olisi USA:n nöyrtyminen osaksi Pohjois-Amerikan Unionia yhdessä Kanadan ja Meksikon kanssa, sekä luopuminen dollarista ja siirtyminen unionin yhteisvaluuttaan. Tämä lienee ainoa näköpiirissä oleva vähänkään rakentava muutos, ja ulospääsytie USA:n upikujasta, jonka Obama voi tuoda tullessaan, halusi hän sitä eli ei.

Kesällä arveltiin, että nyt kun presidentinvaalien äänestys on ohi, USA:n johto voisi näyttää vihreää valoa Israelin iskulle Iranin ydinlaitoksiin, koska Bushin hallinnolla on kolme kuukauden ikkuna koittaa viedä aloittamansa Lähi-Idän öljyvarojen haltuunottoyritys päätökseen. Riskit ovat valtavat, ja uhkapeli on todennäköisesti tuomittu epäonnistumaan, mutta Valkoisessa talossa istuu epätoivoisia miehiä. Aika näyttää, miten käy.

Kun Imperiumi romahtaa, seiso etäällä ja ota opiksi

"Lama iskee ja talousjärjestelmä romahtaa

New York Universityn professori Nouriel Roubini varoittaa jo koko rahoitusjärjestelmän romahtamisesta ja maailmanlaajuisesta lamasta.

Roubini on saanut gurun maineen pelottavan oikeaan osuneilla finanssikriisiennustuksillaan. Nyt professori uskoo koko maailman vajoavan syvään lamaan, elleivät hallitukset ja keskuspankit ryhdy rajuihin yhteistoimenpiteisiin talouden pelastamiseksi."

Elämä on hyvin mielenkiintoista. Olen saanut olla näkemässä jo kahden supervallan romahtamista. Historian laki on, että imperiumit tulevat ja menevät. Kun olin varhaisteini, sain nähdä Neuvostoliiton kaatumisen, ja nyt on tärisemässä murtuvilla savijaloillaan kerran niin mahtava Amerikan Yhdysvallat. Eikä tässä vielä kaikki, olen kohtuullisen varma, että saan nähdä vielä nykymuotoisen Euroopan Unioninkin romahtamisen.

Mitenkö niinkö? Mites luulette nykyiselle EU:lle käyvän, kun Venäjä uudistaa vanhan etupiirinsä, ja palauttaa globaalin vaikutusvaltansa entisen Neuvostoliiton tasolle (tosin suppeammassa, nykykokoonsa suhteutetussa määrässä)? Mitenkä luulette Venäjästä energian saannin suhteen riippuvaisen, ja USA:n ja sitä myötä NATO:n sotilaallisen voiman romahtamisen jälkeen täysin omilleen jäävän Euroopan reagoivan Venäjän vallan kasvuun? Viimeksi eilen NATO:n pääsihteeri Jaap de Hoop Sheffer esitti syvän huolensa NATO:n voiman ja iskukyvyn heikkenemisestä talouskriisin seurauksena.

Laskelma on puhdasta geopolitiikkaa: Saksa, ja Saksan itäpuolinen Eurooppa ovat energiataloudellisesti Venäjän talutusnuorassa, ja toisin kuin heikkenvä USA ja NATO, Venäjä koko ajan vahvistuu sotilaallisesti. Elämme murrosvaihetta, joka voi kestää muutamasta vuodesta kymmeneen vuoteen, mutta lopputulos (halusimme me suomalaiset sitä tai emme) tulee suurella todennäköisyydellä olemaan se, että Eurooppa halkeaa keskeltä kahtia: Keski- ja Itä-Euroopasta tulee Venäjän etupihaa, ja Länsi- sekä Etelä-Eurooppa joutuu etsimään uusia liittolaisia etelästä ja idästä. Oleellista tässä muutoksessa tulee olemaan Saksan rooli. Jos Saksa päättää lähteä Venäjän kelkkaan, koko Keski- ja Itä-Euroopan kohtalo on sinetöity. Tulee siis olemaan "Länsi-EU ja Itä-EU".

Ottaen huomioon koko ajan voimistuvan maahanmuuton Välimeren itä- ja eteläpuolelta, sekä EU:n syventyvät taloudelliset suhteet Turkin ja Pohjois-Afrikan suuntaan, Välimerestä tulee uusi EU:n ydinalue. Pidän todennäköisenä, että tulevaisuudessa tulemme näkemään Länsi- ja Etelä-Euroopan maiden, Turkin ja Pohjois-Afrikan rantamaiden muodostaman Välimeren-Euroopan Unionin. Tällaista tulevaisuutta kohti minä näen Euroopan ja sen lähialueiden kehittyvän 2020-luvun loppua kohti.



Tässäpä vielä vähän päivän uutisotsikoita linkkeineen:

Kuluttajien luottamus USA:n keskuspankkiin katosi

Pörssikurssit romahtivat (taas) Euroopassa

Euroalueen johtajat pitävät hätäkokouksen


Niin, vielä viime keväänä minulle naurettiin, kun kerroin eri asiantuntijoiden arvioivan, että edessä on maailmantalouden kaatuminen ja Yhdysvaltain vaikutusvallan globaali romahtaminen. Haukuttiin moista visiota jopa vanhan kommunistin märäksi päiväuneksi, vaikka olen kaikkea muuta kuin vanha kommari ;-P