Jokelasta Kauhajoelle - 11 kuukautta, 11 uhria kello 11

Taas on suruliputuksen aika, ja me kaikki tiedämme jo miksi.

Kaikki, mitä Kauhajoen tragediasta haluan sanoa, on jo kertaalleen sanottu viime marraskuussa Jokelan surmista kirjoittaessani, mikä kannattaa lukea kertauksen vuoksi: (Linkki).

Ainoa mitä haluaisin lisätä, on pieni kurkistus "foliohattuun": Viranomaisten toivoisi huomioivan, että on kaava, joka toistuu molemmissa tapauksissa. Jokelan surmat tehtiin 7.11 alkaen kello 11. Kauhajoen surmat tehtiin 11 kuukautta Jokelan jälkeen, ja ammunta alkoi myös kello 11, mutta toisin kuin Auvinen, joka teki verityönsä 7. päivänä kuukauden alkamisesta, Saari teki omat hirmutyönsä 7 päivää ennen kuun vaihdetta 23. päivänä. Myös Petri Gerdt iski 11.päivä (lokakuuta 2002). Saari sanoi suunnitelleensa omaa tekoaan juuri vuodesta 2002 alkaen, joten yhteys Myyrmannin tapaukseen on myös olemassa. Lisäksi eilisestä 23. päivästä syyskuuta on tasan 7 viikkoa marraskuun 11. päivään 11.11. jossa esiintyy kerran luku 7 ja 2 kertaa luku 11 kuten molemmissa tapauksissa.

Poliisilla on nyt hyvä haju olla valmiudessa aina kun kellonajassa tai päivämäärässä on luku 11, tai kun edellisestä surmasta on kulunut 11 kuukautta, jne. Syyskuun 11. 2001 jälkeen luvusta 11 on tullut terroristeille ja häiriintyneille jonkinsortin päähänpinttymä, joten numero toimii itsessään jo "hälytysmerkkinä", jolloin viranomaisten kannattaa olla varuillaan.

Tuusulan koulusurmat - Meneekö oppi jo kaaliin?!

Olen toista päivää järkyttynyt Jokelan koulun verilöylystä.

Jouduimme sitten Suomessakin viimein todistamaan jenkkityylistä koulusurmaa. Täytyy tunnustaa, että pessimistinä olen tämän suomalaisen yhteiskuntamme kasvavaa pahoinvointia ja hyvinvointimme rappeutumista katsellessa, jo pitempään pelännyt ja ounastellut, että koskahan tämäntapaista alkaa tapahtua. Eli toisin sanoen olen jo pitempään pelännyt, että nuoriso alkaa reagoida kasvavaan ahdistukseen, välinpitämättömyyteen ja pahoinvointiin samalla tavoin, kuin USA:ssa on tapahtunut.

Media ja hallitus ovat tehneet kaikkensa saadakseen Jokelan koulun verilöylyn näyttämään onnettomalta yksittäistapaukselta. Väärä diagnoosi. Tapaus nimittäin kertoo siitä, että kasvava sukupolvi alkaa pahoinvoinnin suhteen olla sietorajalla yhteiskuntamme koko ajan kovenevien arvojen, välinpitämättömyyden ja henkisen rapautumisen suhteen.

Kaikkein pahinta ja järkyttävintä tapauksessa mielestäni oli se, että Auvinen ei näytä olevan niin sanotusti hullu, siis siinä mielessä, että olisi ollut jotenkin sekaisessa mielentilassa, vaan mies teki kaiken täysin suunnitelmallisesti ja kylmäverisesti, tappoi kanssaihmisiään tieten tahtoen. Kyseessä ei siis ollut mikään äkillinen kohtaus tai purkaus. Tässä mielessä Auvinen ei näytä olleen hullu.

"Hullu" hän sen sijaan oli siinä mielessä, että hänestä näyttää ahdistuksen, pahoinvoinnin ja koulukiusaamisen seurauksena kuolleen inhimillisyys. Inhimillisyyden selkäranka ei enää kestänyt, hänestä tuli sosiopaattisen oloinen. Positiiviset ihmistä motivoivat tunteet olivat kuolleet; rakkaus, välittäminen, empatia, sääli ja myötäeläminen oli mieheltä hukassa. Moni sosiopaatti on pelottavan rationaalinen ja looginen teoissaan.

En ole mikään psykologi, mutta lukemani ja näkemäni perusteella, psykologian lainalaisuuksien mukaan melkein kenestä tahansa voi tulla tietyissä olosuhteissa vastaavanlainen. Väkivalta on inhimillistä siinä mielessä, että se on ihmisen toimintaa, ja sillä on inhimilliset syyt. Paha ei tule jostain ihmisluonnon ulkopuolelta, vaan ihmisestä. Kun ihminen kokee tarpeeksi ahdistusta, vihaa ja tuskaa, niin normaali terve moraalitaju heikkenee ja häviää. Näin varsinkin jos samaan aikaan saa moraalisesti vääristynyttä tai moraalitonta oppia, joka tässä Auvisen tapauksessa tarkoitti itse-aivopesua. Tämän kun vielä yhdistää sisäänpäin kääntyneisyyteen ja luonnollisten ihmiskontaktien puutteeseen, niin kyllä siinä voi naksahtaa kellä vaan. Tehdessään itsestään yli-ihmisen ja muista ihmisistä ammuttavia eläimiä, mies "epäinhimillisti" itsensä.

Auvisen tapauksessa mieleeni nousi myös varsin järkyttävä ajatus, nimittäin jos hänellä ei olisi ollut pääomaisena tunnemotiivina ja reaktiona ahdistukseensa polttavaa vihaa muita ihmisiä kohtaan, koko tragedia olisi ehkä kääntynyt vain häntä itseään vastaan, kuten monella muullakin ahdistuneella, jotka lopulta päättävät päivänsä yksin ja hiljaisuudessa oman käden kautta. Se että Auvinen päätti viedä mukanaan mahdollisimman monta, ja tehdä teostaan mahdollisimman julkisen, oli miehen viimeinen mielenosoituksellinen vastalauseensa yhteiskunnalle ja ihmiskunnalle.

Onko siis hiljaisuudessa päivänsä päättävien ihmisten kohtalo vähemmän traaginen kuin Auvisen ja hänen uhriensa? Ei minusta, mutta niistä sadoista jotka joka vuosi tässäkin maassa päivänsä ahdistuneena päättävät, ei tehdä isoa numeroa ja heidän muistokseen ei liputeta. Ottaen huomioon, että Suomessa tehdään Japanin jälkeen eniten itsemurhia maailmassa suhteessa väestömäärään, olisi vähintäänkin kerran vuodessa hyvä järjestää suruliputuspäivä itsemurhan tehneiden muistoksi, ihan vain muistuttamaan meitä elossa olevia, että Suomalainen yhteiskunta ei todellakaan voi hyvin.

Toivottavasti nyt viimeistään tajutaan miten tärkeää on turvata kaikille nuorille ihmisarvoinen elämä ja turvallinen kasvuympäristö. Jokainen euro, jonka yhteiskunta satsaa sosiaalisia ja perheongelmia ennaltaehkäisevään työhön tuottaisi vähintään 2 euron säästöt tulevaisuudessa. Se, että yhteiskunta satsaa rahaa hyvinvointiin on siis puhdasta voittoa, sillä se säästää yli kahta suuremmilta tappioilta, mutta tätä sosiaalibudjeteista päättävät lyhytnäköiset päättäjät ei vaan näytä tajuavan.