LEAP: USA:n globaali asema romahtamassa - Amerikalla edessä maksukyvyttömyys ja sekasorto

Eurooppalainen taloustutkimus-aivoriihi LEAP ennustaa Amerikan Yhdysvalloille synkkiä aikoja. Seuraavat neljä vuotta 2012 - 2016 merkitsevät USA:lle sen globaalin ylivallan murtumista ja dollarin reservivaluutta-aseman loppua, voimakasta dollarin inflaatiota, USA:n talouden romahdusta ja sen poliittisen järjestelmän halvaantumista. Vuosikymmen puolivälin jälkeen USA ei ole enää planeettamme ainoa suvereeni supervalta, eikä taloudellisesti vahvin tekijä. Jo aikaisemmassa raportissaan aivoriihi ennakoi, että viimeinen amerikkalaissotilas jättää Euroopan kamaran vuoteen 2017 mennessä.

"Vuodesta 2006 ja ensimmäisistä GEAB-raporteista lähtien LEAP/E2020 on kuvannut maailmanlaajuista järjestelmäkriisiä ilmiönä, joka luonnehtii loppua sille maailmalle jonka olemme tunteneet vuodesta 1945 lähtien, ja joka merkitsee loppua ns. amerikkalaiselle pilarille, jolle maailmanjärjestys on perustunut lähes seitsemän vuosikymmenen ajan. Vuodesta 2006 olemme ennakoineet vuosien 2011-2013 jakson siksi, jonka aikana ns. "dollarin muuri", jolle USA:n valta on perustunut, murtuisi. Kesä 2011, jolloin USA:n luottoluokitusta laskettiin S&P:n toimesta, merkitsi historiallista käännekohtaa ja vahvisti että "mahdoton" oli todellakin tapahtumassa todeksi”, kirjoittaa LEAP raportissaan.

LEAP:n ennustaa, että ”vaalivuosi 2012 merkitsee Amerikalle myös taloudellista ja yhteiskunnallista lamaa, liittovaltion hallinnollisen järjestelmän täydellistä halvaantumista, voimakasta perinteisen kaksipuoluejärjestelmän hylkäämistä, sekä kasvavaa perustuslain merkityksen kyseenalaistamista. Tämä tarkoittaa ratkaisevaa vaihetta koko USA:n historiassa. Seuraavan neljän vuoden aikana maa on joutumassa sellaiseen poliittiseen, taloudelliseen, rahoitukselliseen ja yhteiskunnalliseen myllerrykseen, jollaista se ei ole kokenut sitten sisällissodan”. Se ennustaa, että seuraavan nelivuotisjakson aikana USA tulee olemaan samaan aikaan maksukyvytön ja hallitsematon, muuttaen valtion, joka on ollut vuosikymmeniä maailmantalouden lippulaiva, ”juoppopaatiksi”.

Selvyyden vuoksi LEAP on järjestänyt käsillä olevaa prosessia koskevat ennusteensa kolmen avainalueen ympärille:

- USA:n institutionaalinen halvaus ja perinteisen kaksipuoluejärjestelmän murtuminen
- Taantuman, laman ja inflation pysäyttämätön syöksykierre
- Maan yhteiskunnallisen ja poliittisen kudoksen repeäminen

”Todellisuudessa Yhdysvallat on vuoden 2011 lopulta sellaisessa heikkouden tilassa, jollaiselle ei löydy vertaa sitten sisällissodan ajan. He eivät toteuta merkittävää johtajuutta kansainvälisellä tasolla. Geopoliittisten valtaryhmien välinen vastakkainasettelu kärjistyy ja he huomaavat olevansa vastakkain lähes kaikkien muiden maailman suurten pelaajien kanssa; Kiina, Venäjä, Brasilia (ja yleensäkin koko Etelä-Amerikka) ja nyt myös euroalue. Samaan aikaan he eivät hallitse työttömyyttä, jonka todelliset luvut ovat jämähtäneet 20%:n tuntumaan verrattuna talttumattomaan ja ennakoimattomaan työvoiman vähenemiseen (joka on nyt tippunut vuoden 2001 tasolle).”   

Kiinteistö- ja osakemarkkinat, jotka ovat USA:n kotitalouksien vaurauden selkäranka, jatkavat tippumistaan vuosi vuoden jälkeen huolimatta maan keskuspankin epätoivoisista yrityksistä luoda lainavirtaa talouteen nollakorkopolitiikalla. Osakemarkkinat ovat jatkaneet alaspainuvaa kulkuaan, lukuun ottamatta kahta keinotekoista nousua vuosina 2009 ja 2010, jotka johtuivat keskuspankin elvytysruiskeista. USA:n pankit, joiden taseita rahoitusjohdannaiset painavat paljon raskaammin kuin Eurooppalaisia pankkeja, ovat vaarallisesti lähestymässä uutta konkurssien aaltoa, josta MF Global oli vain ennakkotapaus. Se oli vain merkki siitä, että markkinoilta puuttuvat vielä kolme vuotta vuoden 2008 Wall Streetin pörssiromahduksen jälkeenkin sekä rahoitusprosessien hallinta että hälytysjärjestelmät.

“Köyhyys maassa on asteittain lisääntymässä joka päivä,” kirjoittaa LEAP. ”Siinä missä yksi kuudesta amerikkalaisesta on nyt riippuvainen ruokakupongeista, joka viides lapsi on joutunut elämään ajoittain kadulla. Julkiset palvelut (koulutus-, sosiaali-, poliisi-, liikenne,..) ovat merkittävästi supistuneet kautta maan, jotta vältettäisiin kaupunkien, kuntien ja osavaltioiden vararikot. Menestys, jota keskiluokan ja nuorten vallankumoukset (Tea Party ja Occupy Wall Street) ovat saavuttaneet, selittyy juuri tällä kehityksellä. Ja tulevina vuosina nämä trendit sen kun pahenevat.”

USA:n talouden ja yhteiskunnan heikkous on paradoksaalisesti seurausta juuri vuosien 2009-10 talouden pelastusyrityksistä, ja vuotta 2008 edeltäneen ”normaalitaso” heikkenemisestä. Vuosi 2012 on jenkeille ensimmäinen vuosi, jolloin tilanne huononee jo valmiiksi heikosta tilanteesta. Viranomaisilla, kotitalouksilla ja julkisilla palveluilla ei ole enää keinoja jäljellä, jolla pehmentää taantumaa, johon maa on jälleen tipahtanut. LEAP on ennustanut, että vuoden 2012 aikana tultaisiin näkemään noin 30% romahdus dollarin arvossa suhteessa muihin suuriin valuuttoihin. Taloudessa, jonka kulutustavaroista suurin osa tulee tuonnista, tämä tarkoittaa vastaavansuuruista vähennystä kotitalouksien ostovoimassa, samaan aikana kun inflaatio muutenkin juoksee kaksinumeroisessa luvussa.

”Tea Partylla ja Occupy Wall Streetillä on näin ollen valoisa tulevaisuus edessään, sillä vuoden 2011 viha on muuttumassa raivoksi vuosina 2012 ja 2013”, kirjoittaa LEAP.

Että sellaista. Onkin mielenkiintoista seurata, miten hyvin nämä ennusteet toteutuvat

Globaali järjestelmäkriisi ja maailman tulevaisuus

En ole aikaisemmin käsitellyt isona kokonaisuutena sitä tulevaisuuden kuvaa, joka aukeaa maailman tämänhetkisen talouskurimuksen päässä, enkä nykyisen kriisin etenemistä saati oikein aikatauluakaan. Näin ollen lienee aika kirjoittaa jonkinlainen yhteenvedontapainen katsaus siihen, mitä on tapahtumassa, ja millä aikataululla.

Maailmantalouden kriisissä ei ole kyse vain taloudesta, vaan koko globaalin valtajärjestelmän murroksesta. Elämme tällä hetkellä historian muutosvaihetta, joka tulee päättämään Amerikan vuosisatana tunnetun ajan - koko 1945 alkaneen maailmanjärjestyksen. Kärjistäen voisi sanoa, että USA:lle ja sen vaikutusvallalle maailmassa on käymässä samalla tavoin kuin Neuvostoliitolle: Edessä on taloudellinen romahdus, joka tulee murentamaan USA:n valta-aseman ja myös koko vallitsevan poliittisen ja geopolitiittisen järjestyksen. Eurooppalainen talouden ja poliittisten järjestelmien analysoimiseen erikoistunut Laboratoire European Anticipation Participation -instituutti puhuukin syystä maailmanlaajuisesta järjestelmäkriisistä (Global Systemic Crisis).

LEAP ennusti nykyisen kriisin alkamisen sen syiden perusteella jo vuonna 2006. Kriisin vaiheet ja etenemisaikataulun sen tutkijat laskivat suhteellisen tarkasti jo yli vuosi sitten, ja onkin mielestäni kumma, kun julkisuudessa yhä puhutaan, että ei tiedetä muka miten kauan kriisi kestää tai miten syvä lama on tulossa. Ilmeisesti edelleenkään, vaikka LEAP:n viime syksynä laatimat laskelmat on jo moneen kertaan jouduttu toteamaan paikkansa pitäviksi, asiantuntijat eivät vain halua myöntää kriisin syvyyttä ja rajuutta.

Viime keväällä LEAP ennusti nykyiselle kriisille neljä suurta trendiä vuosina 2008-2013 väliselle ajanjaksolle. Ne olivat seuraavat:

1) Maailmanlaajuinen rahoituskriisi – Säästäjät ja investoijat ovat jääneet kiinni yli 10 000 miljardin dollarin kokoiseen "haamuvarantojen" ansaan.

2) USA:n dollarista johtuva valuuttavarantokriisi – Vuoden 2008 lopulta alkaen USA:n keskupankki ja sen ns. "pääjakelijoiden verkosto" taistelevat selviytymisestään rahoituslaitoksina ja olemassaolostaan instituutioina.

3) Valuuttojen vaihtoarvojen kriisi vuosia 2011-2013 kohti mentäessä - Erittäin suuria muutoksia ulkomaisten valuuttojen keskinäisten vaihtosuhteiden arvoissa (dollarin romahduksen myötä) ja sitä kautta niiden taloudellisessa merkittävyydessä.

4) Maailmanlaajuinen järjestelmäkriisi – Maailmanlaajuisia nälkämellakoita, poliittisia kriisejä ja yli 25 miljoonaa työtöntä USA:ssa johtuen erittäin suuresta lamasta.

Jokainen näistä eri talodellisen toiminnan sektoreilla etenevistä kriisin osista kuvastavat meneillään olevan suurkriisin historiallista merkitystä, ja sitä miten nyt meneillään oleva kriisi kaikkine seurauksineen on vasta alkamassa.


Mistä tässä sitten on oikein kyse?

Ensinnäkin maailmantaloudessa kummittelee 10 000 miljardin dollarin arvosta ns. "haamuvarantoja", varallisuutta ja luottoja, joilla ei todellisuudessa ole mitään arvoa ja takeita, siis iso kupla josta suurin osa ei ole vielä edes puhjennut. Tämä on LEAP:n tutijoiden mukaan todennäkoisempi arvio USA:n sub-prime -kriisin paljastamien arvottomien sijoitusten kokonaissummasta, joka on tulossa päivänvaloon tulevan puolentoista vuoden aikana. Sen seurauksena dollarin arvo tulee tippumaan rajusti, ja käytännössä taala on muuttumassa pian arvottomaksi vessapaperiksi. Jokainen joka on sijoittanut USA:n markkinoille tai lainannut rahaa USA:lle, on käytännössä menettänyt kaikki nämä rahansa, hän ei vain vielä tiedä sitä. Ja tämä koskee myös kaikkia maita, joiden keskuspankkien holvit ovat pullollaan dollareita.

IMF tai suurten teollisuusmaiden keskuspankit eivät voi asialle enää mitään, sillä heillä ei ole keinoja pysäyttää etenevää kriisiä. Se, että IMF:kin on joutunut vähentämään henkilökuntaansa, ja myymään kultavarantojaan paikatakseen vajeitaan, kuvastaa sitä miten kaikki Toisen Maailmansodan jälkeen maailmantalouden säätelemiseksi luodut instituutiot ovat hajoamassa. LEAP:n mukaan koko IMF:n sekä nykyisen rahajärjestelmän suurten pelureiden toimintakonseptilta on menossa pohja.

Ensi kesään (2009) mennessä koko maailman rahajärjestelmä tulee tulee romahtamaan. Läntisen maailman ylivalta-asema maailman taloudessa ja maailman rahoitusjärjestelmän hallinnassa tulee romahtamaan. LEAP:n mukaan viimeaikaiset kriisikokoukset kuten G20 tai keskuspankkien politiikka ovat tuomittuja epäonnistumaan, koska ne yrittävät hoitaa vain nykyisen järjestelmän oireita, eivät niiden syytä, joka on Bretton Woods järjestelmä: USA:n dollarin asema maailman rahajärjestelmää ylläpitävänä keskeisenä valuuttana.

Ilman koko vuoden 1944 jälkeen luodun järjestelmän täydellistä hylkäämistä, nykyisen järjestelmän romahdus (joka johtuu siitä että USA on sen keskus) tulee aiheuttamaan koko planeetan suistumisen ennen näkemättömään taloudellisen, sosiaaliseen, poliittisen ja strategisen epätasapainon tilaan, ja koko maailman rahajärjestelmän romahdukseen kesään 2009 mennessä.

LEAP:n mukaan on nykyisten päättäjien tehottomuus ja jahkailu näyttävät osoittavan, sen että vasta systeemin täydellinen romahtaminen saa päättäjät ottamaan lusikan kiltisti kauniiseen käteen ja käymään käsiksi itse kriisin syihin.

Vuoden 2009 myötä nykyinen dollarille perustuvat Bretton Woods II (2) rahajärjestelmä tulee romahtamaan, mikä johtuu seuraavista syistä:

1) Nykyisen järjestelmän keskeisten maiden, USA:n ja Ison Britannian nopea heikkeneminen

2) Kolme eri kehitysnäkymää maailman hallinnasta tulee hajottamaan maailman suurimmat talousmahdit (USA, EU, Kiina, Japani, Venäjä, Intia ja Brasilia) eri leireihin.

3) Viime vuosikymmenellä alkaneen järjestelmän hajoamisprosessin hallitsematon kiihtyminen

4) Kriisin aiheuttamat väkivaltaiset vastareaktiot, jotka tulevaisuudessa lisääntyvät yhä enemmän ja enemmän.


Nykyiset maailman johtajat, jotka ovat osa romahtamassa olevaa järjestelmää, eivät ilmeisesti uskalla edes ajatella tarvittavia keinoja kriisin ratkaisemiseksi. Aivan kuten keskuspankeille tuli yllätyksenä nyt alkaneen kriisin syvyys ja laajuus, nykyiset poliitikotkaan eivät kykene tai halua nähdä, mihin ollaan menossa. Maailma sellaisena kuin he sen tunsivat, on katoamassa heidän silmistään. LEAP:n mukaan vähintään 20% maailman johtajista pitäisi vaihtaa nykyisen kriisin syvyyden tajuaviin henkilöihin, jotta kestävät ratkaisut kriisistä toipumiseen voitaisiin ajaa läpi vallan piireissä. Tällaista ns. "kriittistä massaa" uusia kasvoja, jotka tajuaisvat missä mennään, ei kuitenkaan ole, joten huonolta näyttää.

Maailman johtajilla on vajaa kolme kuukautta, eli suunilleen jäljellä oleva Bushin hallinnon aika, aikaa tajuta tilanteen laatu, ja vain kuusi kuukautta eli ensi kesään asti aikaa tehdä tarvittavat toimenpiteet. Muussa tapauksessa USA:n velka tulee niinsanotusti "romahtamaan" (implosion) ensi kesään mennessä dollarin arvon jyrkän romahtamisen takia. Tästä seuraa sarja vastaavia valuuttojen romahduksia muissa dollariin sidoksissa olevissa maissa kuten Isossa Britanniassa, jonka jättimäinen velkataakka alkaa olla suhteellisesti samoissa lukemissa kuin USA:n.

Nyt on edessä kaikkien liikaa USA:sta ja dollarista riippuvaisten talouksien romahtaminen, mikä taas heijastuu niistä riipuvaisiin talouksiin. Tällaisia maita ovat Ison Britannian ohella mm. Kiina, Japani, Venäjä, EU-maat ja Intia. Näistä pahiten kärsivät Itä-Aasian taloudet, ja varsinkin Japani. EU selviää suuren talousalueensa takia vähän paremmin. Venäjän rahajärjestelmä kärsii pahasti, mutta maa tulee vahvistumaan kriisin myötä paljon poliittis-sotilaallisesti.


Kriisin laajemmat seuraukset tulevat oman arvioni mukaan hahmottumaan ensi vuosikymmenellä seuraavasti:

1) USA menettää globaalin supervalta-asemansa, ja taantuu alueelliseksi mahdiksi Pohjois-Amerikan alueella. Maa joutuu nöyrtymään osaksi Pohjois-Amerikan Unionia yhdessä Meksikon, Kanadan ja joidenkin muiden maiden kanssa, luopumaan dollarista, ja ottamaan käyttöön unionin yhteisvaluutan.

2) Kiinan yksipuoluediktatuuri sosialisoi ja kansallistaa kaiken maassa olevan ulkomaisen varallisuuden "ilman korvausta valtiolle". Japani joutuu niin konkurssiin kuin vain yksittäisen maan on mahdollista joutua konkurssiin, ja joutuu rakentamaan uuden taloudellisen liittosuhteen Kiinan kanssa selvitäkseen. Tämän seurauksena perustetaan Kiina-johtoinen Itä-Aasian Unioni yhteisvaluuttoineen.

3) NATO:n sotilaallinen voima romahtaa USA:n taantumisen myötä, jolloin Venäjä vahvistuu suhteellisesti sotilaallis-poliittisesti, ja palaa yhtenä supervaltana takaisin maailman johtavista valtioista.

4) EU nykyisellään hajoaa johtuen Keski- ja Itä-Euroopan energiariippuvuudesta Venäjään, jolloin Moskova kokoaa entiset IVY-maat takaisin leiriinsä taloudellisen ja sotilaallisen valtansa turvin, ja muodostaa niistä oman unioninsa, ja Keski- sekä Itä-Euroopan maista oman liittokuntansa.

5) Euroopan Unioni joutuu kriisin myötä ja Venäjän mahvistumisen takia käymään läpi todella syvälle käypiä poliittisia ja taloudellisia muutoksia, joiden myötä EU:sta muodostuu keskusjohtoinen liittovaltio. Välimeren eteläpuoliset maat liittyvät unioniin mahdollisesti jo ensi vuosikymmenellä.

6) Kriisin mentyä ohi 2020-luvulla maailmantalouden keskipiste siirtyy Eurooppaan, mutta unioni tulee olemaan, ainakin jonkin aikaa, taloudellisesti riippuvainen Venäjästä. Tämän mahdollistaa Venäjän energiamahti. EU:n ja Venäjän talousyhteistyö syvenee sitä enemmän, mitä enemmän Kiina ja Itä-Aasia nousevat.

7) Näiden kahden leirin; EU-Venäjän ja Itä-Aasian Unionin välille, tulee taloudellinen kilpailu maailman johtovallasta 2020-luvulla.

Kriisi vie siis kohti alueellisten unionien maailmanjärjestystä, ja pitemmällä tähtäimellä eli 2030-40 -luvun tullessa kohti Maailman Unionia, kuten aikaisemmassa kirjoituksessani olen hahmottanut. Näin siis minun näkökulmastani. Sittenpähän tulemme näkemään miten käy.



EDIT 21.11. Asiaan liittyen:

"Raportti: Yhdysvaltain asema heikkenee, maailma vaarallisempi vuonna 2025

Yhdysvallat, Kiina ja Intia ovat moninapaisen maailmanjärjestyksen suurvallat vuonna 2025, linjaa Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusneuvoston torstaina julkaisema raportti. Tiedusteluviranomaisten kokoama Globaalit trendit 2025 -raportti myös ennustaa maailman muuttuvan vaarallisemmaksi vuoteen 2025 mennessä ruuan ja veden vähyyden sekä aseiden suuren määrän vuoksi.

Raportin mukaan sekä Yhdysvaltain taloudellinen että poliittinen vaikutusvalta vähenee seuraavan 20 vuoden aikana.

Kansallinen turvallisuusneuvosto arvioi Wall Streetiltä käynnistyneen talouskriisin vähentävän Yhdysvaltain dollarin valta-asemaa maailmantaloudessa. Käynnissä oleva globaalin talouden tasapainon korjaantuminen johtaa raportin mukaan siihen, että Yhdysvaltain dollari on vuonna 2025 kenties vain "tasavertaisten valuuttojen ykkönen"."

Itse sanoisin, että tuore strategiaraportti näkee USA:n aseman varsin ruusuisesti...

Venäjän nousu johtaa nykyisenkaltaisen EU:n hajoamiseen

Venäjä on muutoksessa. Siitä on tulossa taas vakavasti otettava tekijä isojen poikien geopoliittisessa valtapelissä. Uusi Venäjä ei ole sama asia kuin entinen Neuvostoliitto, vaan maa on palaamassa juurilleen, jonka ytimen muodostaa venäläinen kulttuuri; ortodoksinen usko, kieli ja venäläinen nationalismi. Yhdessä markkinatalouden kanssa uusi Venäjä muistuttaa tässä mielessä enemmän modernia versiota vanhasta keisarikunnasta, kuin Neuvostoliittoa.

Venäjä on uudistumassa, vahvistumassa ja rikkaampi kuin koskaan. Se aikoo vakaasti palauttaa vanhan vaikutusvaltansa ja hegemoniansa. Maan koko, sijainti ja valtapyrkimykset ovat uhka kaikille sen ympärillä oleville maille, jotka eivät tunnusta sen ylivaltaa. Kyse on geopolitiikasta; joka hallitsee Euraasian mantereen sisäosia, hallitsee maailmaa. Kymmenet miljoonat Venäjän rajojen ulkopuolella asuvat venäläiset antavat Venäjälle sen omissa silmissä oikeutuksen puuttua naapureidensa asioihin, ja tarjoavat mahdollisuuden rajojen laajentamiseen. Venäjän naapurissa olevilla entisillä neuvostotasavalloilla ei pitemmällä tähtäimellä ole oikeastaan kuin kaksi vaihtoehtoa: Integroitua lännen intresseihin ja läntiseen puolustusliittoon, mikä johtaa konfliktiin Venäjän kanssa ja sotilaalliseen alistamiseen, kuten Georgian tapauksessa, tai tehdä yhteistyötä sen kanssa, pysytellen erossa lännen intresseistä, ja pitää diplomatialla yllä sopuisia välejä Moskovan kanssa. Jälkimmäinen johtaa suurella todennäköisyydellä lopulta Venäjän taloudellisen ja poliittisen vallan kasvaessa suomettumiseen. Näin on jo käynyt mm. Keski-Aasian maille, Valko-Venäjälle, Azerbaidzanille ja Armenialle.

Kolmas vaihtoehto olisi integroitua taloudellisesti länteen, mutta pysyä irti NATO:sta, sekä rakentaa vahva, itsenäinen puolustus mahdollista Venäjän uhkaa vastaan. Näin Venäjällä ei olisi taloudellista kuristusotetta pakottaa maata omaan leiriinsä, eikä sotilaallista syytä (NATO-vihollisuus) hyökätä. Lisäksi mahdollisen hyökkäyksen kustannukset tulisivat vahvan puolustuksen takia kalliimmiksi kuin mahdollinen hyöty. Tämä vaihtoehto olisi mielestäni paras Suomelle.

Suomen NATO-jäsenyys nostaisi puolustusmenomme nykyisestä 0,7-0,8% BKT:sta yli 2,7%:iin BKT:sta. Suurin osa kasvaneista puolustusmäärärahoista menisi kansainväliseen kriisinhallintaan ja rauhaanpakottamisen, sekä jäsenmaksuun. Rahat olisivat pois jo nyt rapautuvasta alueellisesta puolustuskyvystämme. Jos Suomi sen sijana jo nyt nostaisi puolustusbudjettinsa 2,7%:iin BKT:stä ja satsaisi rahat oman alueellisen puolustuksen ja ilmapuolustuksen kehittämiseen, meillä ei olisi mitään tarvetta NATO-jäsenyydelle, ja uskottava puolustus saisi itänaapurin jättämään meidät Venäjän ja NATON välisen sotilaallisen kriisin tullen rauhaan. On valitettavaa, etteivät poliitikkomme ja valtiojohtomme tunnu haluavan valita tätä kolmatta vaihtoehtoa; Selkä suorana omalla pohjalla seisomista.

Bushin aikakausi USA:n johdossa on päättymässä, ja samalla on päättymässä kaksi vuosikymmentä kestänyt ajanjakso, jolloin Amerikka on ollut Maapallon ainoa supervalta. Venäjä ja Kiina ovat nousemassa, ja sen seuraukset tuntuvat kaikkialla maailmassa, erityisesti Aasiassa ja Lähi-idässä. USA:n talous on syöksykierteessä, ja on selvää, että USA ei voi pysyä maailman johtavana supervaltana kun sen talous romahtaa. Amerikan vuosisata on päättymässä, ja tulevaisuus on Euroopassa, Kiinassa ja Venäjällä.

Elokuun 8. päivä tulee olemaan tulevaisuuden historiankirjoituksessa se käänteentekevä lähtölaukaus, joka muistetaan uuden aikakauden alkuna; Virstanpylväänä, josta alkoi Venäjän uusi nousu supervallaksi. Kestäisi vielä vuosikymmeniä, ennen kuin Kiina ohittaisi taloudellisesti USA:n, jos USA:n talous ei kaatuisi, mutta kestää vain vuosia kunnes Venäjä on palauttanut tsaarinvallan ajan laajuisen hegemonian.

Eurooppa on haluton ja kyvytön estämään Venäjän nousua, johtuen sen riippuvuudesta Venäjän energiavaroista. Venäjällä on palliote Euroopasta, ja näin tulee olemaan vielä hyvin pitkän aikaa. Länsi-Eurooppa saa suurimman osa öljystään ja kaasustaan Lähi-idästä, kun taas Keski- ja Itä-Eurooppa Venäjältä. Saksa oli tässä suhteessa vielä jokin aika sitten vedenjakajalla, mutta maa on yhä enenevässä määrin riippuvainen Venäjästä, mitä Itämeren kaasuputki vain lisää. Tämä nähtiin jo Georgian kriisissä; Venäjän välittömien naapureiden ohella kovimmin sen otteita uskalsivat arvostella Länsi-Euroopan maat, jotka ovat siitä vähiten riippuvaisia. Tämä energiariippuvuuden raja, joka kulkee Euroopan halki pohjois-etelä -suunnassa tulee olemaan se taloudellinen raja, johon asti Venäjän taloudellinen ja poliittinen valtapiiri tulee lännessä kasvamaan.

On selvääkin selvempää, että vahvistuva Venäjä tulee taloudellisella vaikutusvallallaan halkaisemaan Euroopan. Erityisesti näin tulee käymään, jos USA pelaa riskipeliä pelastaakseen taloutensa, ja hyökkää Iraniin. Öljyn saanti Lähi-idästä tyrehtyisi, ja tällöin Venäjä pystyisi käytännössä sanelemaan Euroopalle öljyn ja kaasun hinnan. Tällöin Saksalle ja Itä-Euroopan maille ei jäisi taloudellisesti muuta vaihtoehtoa kuin liittoutua Venäjän kanssa. Lisäksi mahdollinen sota tekisi selvää USA:n taloudesta ja sitä myötä sen sotilaallinen voima ja iskukyky heikkenisivät rajusti, mikä heikentäisi NATO:a niin, että Venäjä jäisi Euroopassa suhteellisesti NATO:a sotilaallisesti vahvemmaksi. Tuli Lähi-itään sitten sotaa tai ei, on mielestäni selvää, että ensi vuosikymmenellä Venäjä tulee, jo pelkästään kasvavan taloudellisen ja poliittisen vaikutusvaltansa turvin, peluuttamaan etupiirinsä Itä-Euroopassa, mikä käytännössä johtaa EU:n hajoamiseen.

Kysymys ei siis ole enää, että millainen maailma on viimeistään ensi vuosikymmenen lopulla, vaan se, että miten nopeasti olemme siihen matkalla

Linkki: Kirjoitukseeni syksyltä 2006: "Miten käy Euroopan kun Karhu nousee?"

Viimeinen sikari ennen romahdusta

No niin! Tätä sietää jo "juhlistaa"; Ensimmäistä kertaa joku pankki puhuu totuutta käsillä olevasta tilanteesta ja tulevasta kehityksestä. Näkyy islantilaisilla olevan selkärankaa myöntää, mikä on tilanne,

'-James! May we have some music please?':


"Sijoittajille soi tuomiopäivän pasuuna

Glitnir Pankki ennustaa, että pörssikurssit syöksyvät syksyn mittaan vielä todellisiin pohjalukemiin.

Glitnirin varainhoidon johtajan Vesa Engdahlin mielestä tunnelma markkinoilla on nyt niin hermostunut, että pörssikurssit voivat laskea tänä syksynä vielä useita kymmeniä prosentteja.

- Tunnelma markkinoilla voi kääntyä vielä nykyistäkin heikompaan suuntaan ja silloin kurssit valuvat pohjiin riippumatta siitä, missä markkinoiden arvostusmuuttujat liikkuvat, Engdahl muistuttaa.

Hän arvioi, että pysyvämpään nousuun osakemarkkinoilla päästään vasta, kun asuntomarkkinoiden alamäki päättyy."


USA:n neljänneksi suurin asuntoluottojaja Lehman Brothers on menossa konkurssiin, ja nyt tuhon partaalla huojuu myös maan suurin säästöpankki Washington Mutual:

"USA:n suurin säästöpankki kaatumassa

Investointipankki Lehman Brothers huojuu tuhon partaalla, mutta saman kohtalon on kokenut myös USA:n suurin säästöpankki Washington Mutual.

WaMun johto kertoo tiedotteessa, että pankin kolmannen neljänneksen luottotappiovaraukset ovat 4,5 miljardia dollaria. Toisella neljänneksellä niitä kertyi jo 5,9 miljardia dollaria.

Sijoittajat ovat menettäneet luottamuksensa säästöpankkiin. WaMun osake on vuosi sitten alkaneen finanssikriisin jälkeen laskenut yli 90 prosenttia.

Yhtiön johto kuitenkin vakuuttaa, että säästöpankki pysyy pystyssä. Pankilla on yhä noin 50 miljardin dollarin likviditeettipuskuri, mutta likviditeettikään ei aina riitä, jos luottamusta pankin selviytymiseen ei ole.

WaMun osake laski yksin keskiviikkona 30 prosenttia. Osake on halvimmillaan sitten vuoden 1991, ja silloin elettiinkin USA:n kalliin S&L-kriisin aikoja.

Luottoluokittajat Fitch ja Moody's ovat pudottaneet WaMun roskalainakategoriaan. Luokituksen alennus lisää säästöpankin paineita, sillä lisäpääomien kerääminen vaikeutuu. Pääomasijoittaja TPG kumppaneineen pumppasi pankkiin 7,0 miljardia dollaria viime huhtikuussa, mutta sekään ei näytä riittävän.

Seattlesta johdettu WaMu etsii ostajaa, New York Post -sanomalehti kertoi perjantaina. Pankin asuntolainasalkku on kuitenkin niin huonossa kunnossa, ettei kauppoja syntyne ilman valtiovarainministeriön ja keskuspankin väliintuloa. "


On syytä sanoa (toistaa) ääneen miten paha tilanne on USA:n kannalta; Valtion ja veronmaksajien väliintulo EI pelasta pankkeja, sillä rakenteellinen kriisi on niin syvä, että veronmaksajillakaan tule olemaan varaa pelastaa pankkeja. Rahaa ei yksinkertaisesti ole, ja kun sitä painetaan lisää, inflaatio tulee juoksemaan 20-luvun Saksan lukemissa. Siinä vaiheessa kun sijoittajat suostuvat myöntämään tämän, on jo liian myöhäistä.

Tosiasia on, että USA:ta odotta valtava globaali rakennemuutos; Laman myötä maailmankaupan keskus siirtyy Pohjois-Amerikasta Eurooppaan tai Itä-Aasiaan, ja Amerikan Yhdysvaltoja odottaa pitkä ja vaikea sopeutuminen uuteen tilanteeseen, aivan kuten Venäjältä kesti 10 vuotta Neuvostoliiton romahduksen jälkeen päästä jaloilleen. Samalla romahtaa myös USA:n taloudellinen supervalta-mahti ja sotilaallinen voima.

LEAP-instituutin arvion mukaan menee vähintään 7-10 vuotta, ennenkuin USA:n talous pääsee takaisin vakaamman kasvun uralle, ja silloin Maailman keskuksina ovat Eurooppa ja Itä-Aasia (Kiina). Ja kuninkaantekijänä on Venäjä; Se, kummalle Venäjä myy öljynsä ja kaasunsa, Euroopalle vaiko Kiinalle, ratkaisee sen, kummasta tulee Maailman kaupan keskus 2020-luvulle tultaessa.

Geopoliittinen peli kovenee - Venäjä paluu supervaltanäyttämölle

Geopoliittinen peli maailmassa kovenee. USA:n talous on kuilun partaalla, ja Venäjä on ottamassa tilaisuudesta vaarin. Lähi-Idän konflikti sitoo ja rasittaa heikkenevää USA:ta, joten Venäjällä on mahdollisuus pelata kovaa peliä.

Vastaukseksi USA:n läsnäoloon Mustalla Merellä Venäjä on lähettänyt laivasto-osaston ja pommikoneitaan Venezuelaan. Aiemmin Venäjä vahvisti myös läsnäoloaan Välimerellä. Syyrialta vuokratussa Tartusin laivastotukikohdassa. Venezuela ja USA ovat myös karkottaneet toistensa suurlähettiläät, mikä on Chavezin tuen osoitus Bolivialle, joka karkotti toissapäivänä USA:n lähettilään. Venäjän sotilaallinen läsnäolo Etelä-Amerikassa on tarkoitettu painostukseksi USA:lle, jonka sotilaallinen läsnäolo Mustalla Merellä ja Lähi-Idässä painostaa Venäjää ja sen liittolaisia Syyriaa ja Irania.

Kaikki tämä tapahtuu tilanteessa, jossa Yhdysvallat on keskittänyt 7 laivaston hyökkäysosastoa Persianlahdelle, ja lisäksi kolme muuta on Välimerellä ja Punaisella Merellä. Kaiken kaikkiaan yli kolme neljäsosaa USA:n laivastosta on keskitetty Lähi-Idän vesille, kun USA valmistautuu iskemään Iraniin ja näin varmistamaan Lähi-Idän öljy- ja kaasuvarojen hallinnan täysin omiin käsiin. USA:n sotavoimat on siis sidottu Lähi-Itään, maan kädet ovat kiinni "Irakin suossa ja Persian lahden mudassa".

Syy tähän keskittämiseen on USA:n talouden lähestyvä syöksykierre, jonka kuilun pohjalla odottaa talouden ja sitä myötä maan supervalta-aseman romahdus. Edessä oleva Amerikan romahdus on maailmanpoliittiselta ja taloudelliselta merkitykseltään paljon suurempi kuin Neuvostoliiton romahdus. Sen syynä on yli 30 vuotta jatkunut huono taloudenpito ja maan suuri öljyriippuvuus. USA tarvitsee kipeästi Iranin öljyn voidakseen estää taloutensa romahtamisen ja pitääkseen yllä supervalta-asemaansa. Iran on kuitenkin vaikea pala, sillä maa pitäisi voida miehittää ja öljy saada virtaamaan markkinoille alle kolmessa kuukaudessa, jottei USA:n talous romahtaisi, sillä USA:n omat varmuusvarastot kestävät vain kolme kuukautta.

Pelkkä aseellinen ylivoima ei kuitenkaan riitä. Iranin pommittaminen kivikaudelle ei sinällään hyödyttäisi USA:ta, jollei sen öljyvaroja saada samalla hallintaan. Voittaakseen Iranin USA:n pitäisi varmistaa, että se saa Iranin öljykentät ja öljyn kuljetusinfrastruktuurin ehjänä haltuunsa, mikä tarkoittaisi Iranin miehittämistä. Siihen USA tarvitsisi vielä puoli miljoonaa miestä lisää, mikä edellyttäisi USA:ssa sotatilalakia ja yleisiä kutsuntoja. Tähän ei kuitenkaan helposti olla valmiita, ellei ole viimeinen pakkorako. Maan poikkeustilalainsäädäntö antaa kuitenkin tarvittaessa hallinnolle diktatoriset valtuudet, jos tarve vaatii. USA:n presidentinvaalien takia hyökkäys voi kuitenkin tapahtua aikaisintaan Marraskuussa äänestysten jälkeen.

Venäjä tietää USA:n vaikean tilanteen puun ja kuoren välissä. Iran voisi öljyhanat kiinni laittamalla, ja yli kolme kuukautta vastarintaa tekemällä kaatamaan maailman talouden ja tekemään lopun USA:n mahdista, mutta kostoksi maa varmasti pommitettaisiin niin, ettei jää kiveä kiven päälle. Toisaalta Iran on jo aloittanut öljyjaloisteidensa hinnoittelun euroissa, eli maa on luopumassa dollarikannasta, mikä ajan mittaan tekee myös selvää USA:n talousmahdista. Mitä pidemmälle USA viivyttää hyökkäystä, sitä heikommalla sen talous on, ja toisaalta sodan aloittaminen olisi uhkapeliä, joka yli 75%:n todennäköisyydellä tekisi lopun maailmantaloudesta ja USA:n vallasta.

USA:n suhteellinen heikkeneminen ja sen voimien sitominen Lähi-Itään ja on luonut lännelle vaikean tilanteen, joka on jo käytännössä suhteellisesti nostanut Venäjän resursseineen takaisin supervaltapeliin, vaikka maa ei vielä ole palauttanut etupiiriinsä kaikkia Neuvostoliittoon kuuluneita alueita. Kuten aiemmin arvelin, kysymys siitä, missä määrin Venäjä on valmis tukemaan Irania voi olla auki, sillä suurvalloilla voi olla menossa etupiirijako. Sopuun luultavasti päästäisiin, jos USA on valmis jättämään Ukrainan ja Georgian Venäjän etupiiriin. Tällöin Venäjä voisi vastineeksi jättää Iranin USA:n käsiin. Toisaalta Venäjä ei suostu tinkimään eduistaan yhtään vähempää kuin USA:kaan, ja mitä pitemmälle aika kuluu, sitä vähemmän Venäjällä on edes tarvetta tinkiä omista eduistaan.

Georgian kriisi merkitsee paluuta supervaltapolitiikkaan

Kaksi viikkoa sitten alkanut Georgian sota on aloittanut uuden vaiheen koko Euroopan ja mahdollisesti koko maailman turvallisuuspoliittisessa historiassa.

On syytä myöntää konkreettiset tosiasiat, eli se, että Saakasvilin päivät Georgian presidenttinä ovat pian luetut, ja edessä on vallanvaihdos, haluttiin sitä eli ei. Saakasvili joutuu kantamaan vastuun sodasta ja väistymään. On varmaa, että uusi hallitus ei ole länsimielinen. Siitä pitää huolen Venäjä, joka vetäytymisestä huolimatta pitää hallussaan Abhasiaa ja Ossetiaa, sekä miehittää ja valvoo edelleen perustamiaan puskurivyöhykkeitä; Armeija vetäytyi mutta ”rauhanturvaajat” ovat tulleet tilalle. Georgian armeija on lyöty, maa on pilkottu. Saakasvili tullaan syrjäyttämään, ja tilalle tulee Moskovan luottomiehet. Näin koko Kaukasus on jälleen Venäjän hallinnassa.

Kriisin syistä ja taustoista on ollut mediassa jos jonkinlaista kirjoittelua, mutta kaikkein silmiinpistävin, ja samalla turvallisuuspoliittisesti merkittävin tosiasia on jäänyt varsin vähälle huomiolle: huolimatta ärtyneestä diplomatiasta ja kovenneesta kielenkäytöstä, USA jätti Georgian loppujen lopuksi yksin. Sympatioista ja henkisestä tuesta huolimatta USA ei ole tehnyt mitään konkreettista estääkseen Venäjää ottamasta Georgiaa takaisin etupiiriinsä.

Georgian kriisin ydin: suurvaltojen etupiirijako

Georgian kriisi tuo turhankin selvästi mieleen asetelman Unkarin kansannousun taustalla. Tuolloin USA piti kiinni toisen maailmansodan aikana Jaltalla Stalinin kanssa tehdystä etupiirijaosta; länsi ei puuttunut Unkarin kansannousuun ja vastaavasti Neuvostoliitto ei puuttunut Suezin kriisiin. Ulospäin molemmat maat tietenkin pitivät yllä aggressiivista sanailua ja diplomatiaa, mutta toisen varpaille ei käytännössä astuttu. Näin näyttäisi olevan nytkin tilanne. USA ei käytännössä ole puuttunut Georgian sotaan, ja on jättänyt kriisin EU:n ja ETYJ:n hoidettavaksi. Venäjän näennäinen välinpitämättömyys Yhdysvaltojen diplomaattisen painostuksen edessä viittaa tähän. Onko Washington siis tehnyt uuden etupiirisopimuksen Moskovan kanssa, ja mitä se saa tällä kerralla vastineeksi? Liittyisikö tähän Yhdysvaltojen into varmistaa asemansa Lähi-Idässä ja päästä käsiksi Iranin öljyvaroihin?

Syy USA:n suostumiseen uuteen etupiiri jakoon lienee USA:n asemaa uhkaava vaikea talouskriisi ja Kaukasuksen muuttunut strateginen tilanne. Yhdysvallat pyrki NL:n hajoamisesta asti pääsemään käsiksi Kaspian ja Keski-Aasian alueen öljy- ja kaasuvaroihin. Suunnitelma oli, että alueen energiavarat kulkisivat Georgian ja Turkin kautta Venäjän ohi länteen, mistä syystä USA otti Georgian liittolaisekseen. Venäjä sai kuitenkin viime kuun alussa estettyä nämä hankkeet solmimalla yhteistyösopimukset Azerbaidzhanin ja Turkmenistanin kanssa, jolloin Gazprom ja muut venäläisyhtiöt saivat käytännössä alueelta kaasun ja öljynvientimonopolin. Näin Venäjä onnistui lopullisesti pysäyttämään amerikkalaisten yritykset saada hallintaansa Kaspian alueen energiavarat. Venäjä sulki Kaukasuksen portin amerikkalaisten edessä ja näin Georgia menetti Yhdysvalloille tarjoamansa geopoliittisen edun. USA:lla ei ole enää strategista intressiä pitää kiinni Georgiasta.

Paluu supervaltaintressien politiikkaan

USA:lla on edessään vakava taloudellinen kriisi, joka pahimmillaan uhkaa sen asemaa supervaltana. Maan talousongelmat ovat pohjimmiltaan seurausta talouden ylisuuresta öljyriippuvuudesta ja rakenteellisista ongelmista. Avain tämänkin kriisin taustojen ymmärtämiseen on nimenomaan taistelu öljyn saatavuudesta. Pitääkseen yllä talouskasvuaan ja pysyäkseen maailman johtavana supervaltana USA:n on joko hyvällä tai pahalla päästävä käsiksi Iranin öljyyn. Yhdysvallat on pyrkinyt parantamaan suhteita Teheraniin ja harkinnut suoraa vuoropuhelua Iranin kanssa. Mielenkiintoista onkin, että amerikkalaisten öljy-yhtiöiden pääsy Iranin öljykentille on osa Iranille tarjottua ”kannustinpakettia”, jos Teheran suostuu lopettamaan uraanin rikastuksen. Samaan aikaan USA kuitenkin jatkaa edelleen voimiensa keskittämistä Persian lahdella.

Venäjä haluaa palauttaa oman supervalta-asemansa. Siihen se nimenomaan tarvitsee sekä Keski-Aasian ja Kaspian alueen enegiavaroja, että Ukrainaa. Jo 80-luvun alussa amerikkalaiset strategia-asiantuntijat laskivat, että Neuvostoliitto ei voisi olla supervalta, jos Ukraina eroaisi siitä, sillä se muodosti niin tärkeän osan maan alueesta, väestöstä, sekä raudan, hiilen ja ennen kaikkea viljan tuotannosta. On nimittäin laskettu, että ilman omia puutarhapalstojaan kolmasosa venäläisistä olisi kuollut 90-luvulla nälkään Ukrainan viljan virratessa Venäjän sijasta lännen markkinoille.

Ei ole mikään sattuma, että NATO viime kevään huippukokouksessaan lykkäsi ”toistaiseksi” Ukrainan ja Georgian jäsenyyttä puolustusliitossa. Huolimatta siitä, että muodollisesti jäsenyys kaatui Länsi-Euroopan NATO-maiden vastustukseen, taustalla oli todennäköisesti vaihtokaupat. Näin siksi, että kuun alussa pidetyssä Shanghain Yhteistyöjärjestön SCO:n kokouksessa Venäjä, Kiinan suostumuksella, puolestaan lykkäsi ”toistaiseksi” Iranin ja Pakistanin jäsenyyttä Euraasian talous- ja sotilasliitossa, mikä olisi antanut Iranille turvatakuut USA:ta vastaan.

Sattuma ei ole sekään, että USA:n viimeaikainen lisääntynyt voimien keskittäminen Persianlahdelle ja Venäjän joukkojen keskittämiset Kaukasukselle ovat myös tapahtuneet samaan aikaan. USA on tällä hetkellä keskittänyt alueelle 75% kaikesta laivastostaan ja yli puolet maavoimiensa taistelujoukoista. Lähestyvien presidentinvaalien johdosta iskua Iraniin on kuitenkin lykätty vaalien yli, ja republikaanihallinto on liennyttänyt maan suhteita Iraniin saadakseen öljyn hinnan alas, ja edistääkseen McCainin läpimenomahdollisuuksia. Israelilaisten tiedustelulähteiden mukaan heinäkuun huipusta alentunut öljyn hinta nimenomaan johtuisi Iranin ja USA:n salaisesta sopimuksesta, jossa maat sopivat, että Iran lisäisi öljynvientiään, ja USA taas liennyttäisi sotilaallista uhkaa ja vähentäisi diplomatialla jännitystä Lähi-Idässä. Syy sopimuksen paljastamiselle lienee Israelin ärtymys USA:n viivyttelyyn Iraniin tehtävän iskun suhteen.

Venäjän paluu supervallaksi – Hyvästit Suomen NATO-optiolle

Venäjä on Putinin johdolla vakaasti päättänyt palauttaa itselleen NL:n romahduksessa menettämänsä supervalta-aseman, ja sillä on myös siihen tarvittava voima ja kyky, sekä tarvittavat suurvaltapoliittiset olosuhteet. Ikävä kyllä tämä tulee koitumaan Ukrainan kohtaloksi, sillä Georgian sota oli Venäjälle vain sivustan varmistus operaatio, ja maan uuden sotilaallisen voiman julistus, jolla se varmisti Kaukasuksen hallinnan ennen varsinaista päämääräänsä. On selvää, että Ukraina tullaan palauttamaan Moskovan valtapiiriin, joko hyvällä tai pahalla.

Suomen kannalta on joka tapauksessa selvää, että ikkuna NATO-jäsenyyteen on sulkeutunut. Suomen NATO-optio tuli ja meni jo 90-luvulla. Venäjä joutui nielemään katkerana Baltian maiden jäsenyyden läntisessä puolustusliitossa, koska se oli 90-luvun lopulla sekä taloutensa että sotilaallisen voimansa puolesta NL:n romahduksen jälkeisessä aallonpohjassa, eikä sillä ollut todellista voimaa tai kykyä estää niiden NATO-jäsenyyttä. Tilanne on kuitenkin nyt aivan toinen. Nykyisessä tilanteessa voimansa tunnossa asemiaan palauttava Georgian sodan aiheuttamien suurvaltapoliittisten muutosten jälkeen Venäjä pitäisi Suomen NATO-jäsenyyttä lähinnä itseensä kohdistuvana provokaationa, ja on selvää, ettei Venäjä sitä nykyisten olosuhteiden vallitessa sitä suvaitsisi, kuten ei Georgiankaan kohdalla. NATO:lla ei ole Suomessa juurikaan geopoliittisia intressejä, toisin kuin Venäjällä, jolla olisi sodan tullen tarve turvata Pietarin alueen ja varsinkin Kuolan niemimaan tukikohtien turvallisuus. Nykyinen liittoutumaton Suomi muodostaa Venäjälle tärkeän puskurivyöhykkeen länteen päin, ja on selvää, että maamme NATO-jäsenyys muuttaisi oleellisesti tilannetta.

On huomattava, että vakaasti takaisin supervallaksi aikovalla Venäjällä on naapurissaan enää vain kaksi NATOon kuulumatonta maata, jotka eivät, ainakaan toistaiseksi, ole vielä sen etupiirissä; Ukraina ja Suomi. Toivottavasti jokainen tajuaa mitä tämä merkitsee, ja osaa tehdä tarvittavat johtopäätökset.

Lähi-idän sota lopettaisi USA:n ylivallan ja nostaisi Euroopan ja Venäjän maailmantalouden keskuksiksi

(Julkaistu Kalevassa pääkirjoitussivulla torstaina 17.7.)


Tiistain 1.7. Kalevassa Markku Heikkilä maalaili varovaiseen sävyyn maailmantalouden ja turvallisuuspolitiikan viimeaikaisen kehityksen muodostamia uhkia. Tilanne on todellakin hyvin vaikea. Maailmaa koettelee samanaikaisesti elintarvikekriisi, talouskriisi ja akuutti sodan uhka Lähi-Idässä. Eurooppalainen LEAP -tutkimusinstituutti on sitä mieltä, että edessä oleva kriisi tuo todella suuria muutoksia maailman taloudessa ja turvallisuuspoliittisessa tilanteessa.

Lähi-Idän sota on todennäköinen, sillä Israelilaisten sotilaslähteiden mukaan Iranin ydinohjelma on niin pitkällä, että Israelin on pakko iskeä Iranin ydinlaitoksiin viimeistään lokakuussa. Israelin ja USA:n hyökkäys Iraniin syöksisi koko Lähi-Idän suursotaan, sillä Iran ja Syyria ovat sotilasliitossa keskenään. Syyrian ohjusjoukot ja sotateollisuus on jo siirretty maiden yhteisen johdon alaisuuteen, ja liittokuntaan kuuluvat myös Hizbollah sekä Irakin shiiakapinalliset. Näin ollen Persian lahden alueen, Irakin ja Iranin ohella myös Israel ja Libanon muuttuisivat sodan tullen taistelutantereeksi.

Koska Iranilla ei ole valmiutta torjua USA:n ja Israelin ilmahyökkäystä, sen strategiana on siirtää sodan tullen konfliktin painopiste suoraan Irakin maaperälle. Iranilla on valmius vyöryttää Irakiin muutamassa päivässä yli 300 000 miestä. Vaikka USA on keskittänyt koko armeijansa ytimen Irakiin, sillä on maassa vain 320 000 sotilasta, joista vain 120 000 miestä on varsinaisia taistelujoukkoja. Lisäksi Iranilla on sopimus Irakin shiiojen kanssa, että jos USA hyökkää Iraniin, aloittavat shiiat maassa täyden sisällissodan. Tällöin kaksi miljoonaa Irakin shiiaa tarttuisi aseisiin Iranin rinnalla. Tätä edessä olevaa painajaista silmällä pitäen USA on viime aikoina varautunut hakemalla liittolaisia maan sunnivähemmistöstä, entisistä Saddamin kaartilaisista ja tukijoista, ja alkanut jakamaan heille aseita.

Turkki ei aio katsella näytelmää sivusta. Israelilaiset tiedustelulähteet väittävät, että Iran ja Turkki tekivät jo toissa vuonna salaisesti ns. ”Molotov-Ribbentropit”, eli jakoivat keskenään sopimuksella etupiireihin Irakin kurdialueet. Sodan tullen Iran miehittäisi kurdialueen itä- ja Turkki länsiosan, ja osapuolet pidättäytyisivät aggressiosta toisiaan vastaan. USA on vakavasti varoittanut Turkkia sopimuksen toimeenpanon seurauksista, mutta sodan tullen amerikkalaisilla olisi kädet niin täynnä töitä, ettei heillä olisi keinoja estää liittolaistaan varmistamasta etujaan kurdialueella.

OPEC:in laskelmien mukaan jo Iranin öljytoimitusten loppuminen nostaisi öljyn hinnan 400 dollariin tynnyriltä. Lähi-Idän suursota, jonka seurauksena öljyntoimitukset myös Irakista ja muista Persianlahden maista loppuisivat, johtaisi niin suureen öljyn hinnan nousuun, että se aiheuttaisi varmuudella USA:n talouden romahduksen ja maailmantalouden mullistuksen, joka olisi suurempi kuin 1930-luvun lama ja Neuvostoliiton romahdus olisivat olleet yhdessä.

Tuleva sota ja talousmullistus, joita sotilaslähteet ja LEAP:n tutkijat pitävät todennäköisinä, merkitsisivät loppua Amerikan vuosisadalle ja viimeiset 60-vuotta kestäneelle maailmanjärjestykselle. Tällöin Yhdysvallat tulisi taloudellisen valtansa romahtamisen myötä menettämään asemansa maailman johtavana valtiona. Pahiten USA:n romahduksesta ja maailmanlaajuisesta talouskatastrofista kärsivät Itä-Aasian USA:sta riippuvaiset taloudet, ja varsinkin Japani joutuisi käytännössä lähes konkurssiin.

Sen sijaan Eurooppa selviäisi vain lamalla, jonka jälkeen sille koittaisi hyvät ajat. LEAP:in mukaan maailmantalouden keskus tulisi ilman sotaakin ensi vuosikymmenellä joka tapauksessa siirtymään Eurooppaan, ja eurosta tulee maailmantalouden tärkein valuutta. Sota vain tekee kriisistä pahemman ja nopeuttaa tätä siirtymävaihetta. Kohtuullisen hyvin selviäisivät myös maat, jotka eivät ole täysin integroituneet maailmantalouteen, tai joilla on omia öljyvaroja. EU:n ohella kiisin voittajiin ja suuriin hyötyjiin kuuluisi Venäjä. Myös Kiina pärjäisi alun vaikeuksien jälkeen hyvin, sillä kriisin seurauksena luultavasti koko muu Itä- ja Etelä-Aasia tulisivat siitä taloudellisesti riippuvaisiksi.

Venäjä tulee saamaan takaisin supervalta-aseman, jonka se menetti NL:n romahtaessa. Eija-Riitta Korhola varoitti perjantain 4.7 Kalevassa, että Itämeren kaasuputki antaisi Venäjälle takaisin sen vallan, jonka se NL:n romahduksen myötä menetti. Näin todellakin on asian laita. Mutta LEAP:n ennusteen toteutuessa, ja varsinkin jos Lähi-Itään tulee sota, Venäjä saa asemansa takaisin ilman kaasuputkeakin, sillä Itä- ja Keski-Eurooppa on jo nyt riippuvainen sen öljystä ja kaasusta. USA:n talouden kaatuessa Venäjä saisi jo pelkästään taloudellisten resurssiensa vuoksi takaisin supervalta-asemansa.

Sodan tullen USA varmistaisi Lähi-Idästä vielä saatavan öljyn vain itselleen, ja Euroopan öljynsaanti alueelta tyrehtyisi käytännössä täysin. Koko Eurooppa tulisi tällöin öljyn suhteen Venäjästä riippuvaiseksi. Lähi-Idän sota siis vain nopeuttaisi Venäjän nousua. Venäjä tulee kuitenkin olemaan taloudellisesti sidoksissa Euroopan markkinoista, ja muodostuva keskinäinen Euraasialainen talousriippuvuus tasapainottaa maanosamme turvallisuuspolitiikkaa. Maailman turvallisuuspoliittinen asetelma tulee siis muuttumaan täysin, aivan kuten NL:n hajoamisenkin jälkeen.

Sodan tuoma lama tulisi leikkaamaan rajusti myös eurooppalaisten elintasoa, sillä inflaatio tulee juoksemaan reippaasti. Varsinkin köyhien ja keskiluokan elintaso EU-maissa tippuisi. Nimenomaan EU:n reuna-alueet, mukaan lukien Suomi, tulisivat kärsimään eniten. Tämän takia Suomen hallituksen olisi kiireesti ruvettava toimiin uhkaavan kriisin seurausten lieventämiseksi. Pahiten kärsisivät kuitenkin maailman köyhät, sillä talouskriisin ja ruoan hinnan rajun nousun myötä kehitysmaihin tulisi todella laajat nälänhädät, jollaisia ei ole vielä koskaan aikaisemmin nähty.

Tuli sota tai ei, niin ensi vuosikymmenellä Euroopalle koittaa kuitenkin taloudellisesti hyvät ajat ja voimakas nousukausi maailmantalouden keskuksessa. Valoa on siis näkyvissä tämänkin tunnelin päässä.

Iranin uhka heikentää dollaria - USA puun ja kuoren välissä

Taloussanomat:

"Iran-uhka heikentää dollaria

Ranskalainen uutistoimisto AFP kertoi, että Iran on testannut Israeliin yltävää pitkänmatkan ohjusta. [..]

– Uutiset Iranin koelaukauksesta ovat saaneet dollarin heikkenemään. Uutinen myös nostaa Sveitsin frangia. On vaikea arvioida Iranin aikeita ydinohjelman suhteen, ja se on merkittävä geopoliittinen riski, sanoi korko-osaston johtaja Masahiro Sato"

Yksi syy kiihtyneeseen euron inflaatioon, kustannusten kasvun ja öljyn hinnan ohella, on se, että EKP teki keväällä päätöksen, että euro-dollari -vaihtosuhde pyritään pitämään suunilleen nykyisellä tasollaan. Dollarin arvon tippuessa EKP on joutunut laskemaan liikkeelle lisää euroja, jotta vaihtosuhde ei karkaisi liikaa. Tämä on johtanut siihen, että euron inflaatio on kiintynyt dollarin mukana, ja on yksi syy euroalueen suureen inflaatioprosenttiin.

Pääsyyllinen dollarin heikkenemiseen taas (USA:n huonon talouspolitiikan ohella) on se, että Iran myy öljyä ja kaasua myös muissa valuutoissa, ei vain dollareissa. Monivaluuttainen öljypörssi avattiin viime keväänä, jonka seurauksena dollarin alamäki kiihtyi.

Viime syksynä liikkunut huhu kertoi, että OPEC olisi tehnyt salaisen sopimuksen, jonka mukaan öljynviejämaat siirtyvät pikkuhiljaa pois dollarikannasta. Tämä voi pitää paikkansa, sillä pako pois dollarista alkoi jo toissa vuonna. Vuoden 2006 aikana OPEC-maiden valuuttavarantoreservin dollareiden määrä aleni noin 14 prosenttia. Tuona vuonna dollarin arvo suhteessa euroon laski myös saman verran, mikä ei suinkaan ole sattumaa.

Todellinen syy sille, miksi USA miehitti Irakin oli se, että Saddam luopui dollarikannasta vuonna 2001. USA:n onneksi Irakille oli asetettu talouspakotteet, eikä se saanut viedä öljyä kuin rajatun määrän, joten dollari ei ehtinyt kärsiä kovin paljon, ennenkuin jenkit saivat vallattua maan ja otettua sen öljyvarat hallintaansa. Tämä helpotti USA:n talouspainetta, mutta USA on juuttunut kiinni Irakin kriisiin, mikä vie hirveästi rahaa ja sitoo voimia.

USA:n valuutan arvo ei ole enää pitkään aikaan perustunut maan talouden kuntoon, kuten muilla mailla, vaan siihen, että dollari on öljykaupan viitevaluutta, ja öljykauppa käydään dollareissa. Tällöin dollarin arvo on sidoksissa öljyyn ja öljyn arvo toimii dollarin arvon takeena. Nykyisellä kehityksellä USA ajatuu kohti taloudellista romahdusta, ellei se saa jostain haltuunsa Irakin ohella lisää ryöstettäviä öljyvaroja, tai onnistu pakottamaan Irania luopumaan myymästä öljyä muissa valuutoissa kuin dollareissa.

Nykyisen öljykriisin sotilaallinen ratkaisu on USA:lle paljon vaikeampi, sillä toisin kuin Irak. Iran on jenkeille paljon kovempi pala. Maalla on hyvin varustettu ja iso armeija, ja Iran on valmistautunut sotaan paljon paremmin kuin mitä Irak oli ennen ensimmäistä Persian lahden sotaa. Lisäksi Iran on teknisesti pidemmällä ja sen aseistus on modernimpaa kuin Irakilla oli. Pelkästään sotilaallisesti Iranin voittaminen ei kuitenkaan tuottaisi USA:lle päänvaivaa, sillä jenkit voisivat pommittaa maan kivikaudelle koska tahansa, ellei otettaisi huomioon muutamaa seikkaa:

- Ensinnäkin USA on kiinni Irakin suossa. Lähes koko USA:n maa-armeija on kiinni Irakissa, eikä voi lähteä maasta, sillä se johtaisi Irakin ajatumiseen kaaokseen. USA tarvitsisi vielä puoli miljoonaa miestä lisää Iranin miehittämiseen. Näin ollen USA:lla ei ole irrotettavia joukkoja, joilla se voisi miehittää Iranin. Iranin pommittaminen kivikaudelle ilman miehitystä raunioittaisi USA:n talouden, sillä jos Iranin öljy ei virtaa markkinoille, hinta nousisi pysyvästi OPEC:in arvioiden mukaan yli 400 dollarin, mikä raunioittaisi myös koko maailmantalouden.

- Toiseksi, Jotta USA voisi kasvattaa maavoimiaan vielä tarvittavalla puolella miljoonalla miehellä voidakseen miehittää Iranin, amerikkalaisten olisi pakko palauttaa yleinen asevelvollisuus, mikä olisi hirveän kallista. Lisäksi suuren armeijan ylläpito nielisi niin paljon varoja, että nykyisellään se tekisi selvää maan taloudesta.

- Kolmanneksi USA:n pitäisi pystyä voittamaan ja miehittämään Iran alle kolmessa kuukaudessa, jotta maa selviäisi taloudellisesti. Sodan tullen öljyn hinta pomppaisi väliaikaisesti yli 400 dollarin, ja USA joutuisi säännöstelemään ja tasaamaan polttoaineen hintaa hintaa kotimarkkinoillaan omilla varmuusvarastoillaan, jotka riittävät vain vajaaksi kolmeksi kuukaudeksi. Pitempi kriisi tekisi selvää USA:n taloudesta. Iran on sen verran iso ja suuriväestöinen maa, että sen voittaminen ja valtaaminen veisi paljon pitempään kuin kolme kuukautta.

- Neljänneksi sodan aloittaminen Irania vastaan suistaisi koko Lähi-Idän suursotaan, koska sota leviäisi Irakiin, Syyriaan, Israeliin, Libanoniin ja koko Persian lahden alueelle. Öljyn saanti koko Persian lahden alueelta loppuisi sodan ajaksi, mikä nostaisi öljyn hinnan tähtitieteellisiin lukemiin eli useisiin tuhansiin dollareihin tynnyriltä, eikä maailmalla ole varmuusvarastoja tasata tätä nousua kriisin ajaksi. Maailmantalous romahtaisi. Sota pitkittyisi, ja aiheuttaisi siinä määrin lisää sotia, nälänhätiä ja kriisejä ympäri maailmaa, että voitaisiin jo puhua melkein kolmannesta maailmansodasta.


USA, tuo taantuva ja pian ex-supervalta, on siis tilanteessa, jossa sillä ei ole varaa hyökätä Iraniin, mutta sillä ei toisaalta ole myöskään varaa olla hyökkäämättä. Kysymys kuuluu:

• Onko amerikkalaisilla kykyä hyväksyä väistämätön taloudellisen ylivalta- asemansa menetys, ja antaa taloutensa taantua ilman sotaa näin pelastaen muun maailman romahtamasta kanssaan?

vai:

• Haluavatko jenkit kynsin hampain pitää ahneesti kiinni ylivallastaan ja yrittää pelastaa taloutensa hyökkäämällä Iraniin, ja näin pelata uhkapeliä, jossa voiton mahdollisuus on hyvin pieni, ja joka syöksisi koko Lähi-Idän sotaan ja maailmantalouden lamaan?

Siinäpä pohdittavaa amerikkalaisille

Amerikan vuosisata on ohi – Kilpailu uudesta supervalta-asemasta on alkanut

Amerikka on taantumassa ja menettämässä supervalta-asemansa seuraavien 10-15-vuoden kuluessa. Tätä mieltä alkavat olla nykyään monet eurooppalaiset talous- ja strategia-asiantuntijat. Elämme historian murrosvaihetta, joka merkitsee vuonna 1945 alkaneen historiallisen ajanjakson päättymistä, Amerikan vuosisadan loppua.

Kilpailu uudesta supervalta-asemasta on alkanut. Vahvimmat ehdokkaat 2030-luvun maailman taloudellisiksi ja poliittisiksi keskuksiksi ovat EU ja Kiina. Se kummasta unionista, EU:sta vaiko kehitteillä olevasta Itä-Aasian Unionista IAU:sta, jota kaavaillaan Kiinan, Taiwanin, Korean, Japanin, Filipiinien, Vietnamin, Laosin ja Kambodzan talousliitoksi sekä EU:n vastapeluriksi, tulee uusi maailmantalouden keskus taantuvan USA:n tilalle, riippuu Venäjästä.

Nimittäin se kummalle valtakeskukselle Venäjä myy öljynsä ja kaasunsa, ratkaisee kehityksen suunnan pitemmällä tähtäimellä. Siksi Saksa on tehnyt kaikkensa sitoakseen Venäjän EU:hun (mm. Itämeren kaasuputkihanke), kun Venäjä on samaan aikaan tehnyt aiesopimukset Kiinan kanssa öljyputkien rakentamisesta Kazakstanista Singkiangin läpi Sisä-Kiinaan, ja toisen Siperiasta Mongolian läpi. Ilmeisesti myös Sahalinin öljylle ja kaasulle löytyvät markkinat Kiinan Mantshuriasta.

Amerikkalaisten murheenkryyni on se, että he eivät millään voi enää estää jommankumman euraasialaisen blokin muodostumista. Nimittäin kumpi tahansa malli EU+Venäjä tai Itä-Aasia+Venäjä muodostaisi jo nykyistäkin USA:ta voimakkaamman strategisen leirin. Tällaisen Euraasialaisen valtablokin muodostumista ovat läntiset maat pyrkineet estämään 1800-luvulta asti, ja siinä ovat auttaneet mannermaisten suurvaltojen eturistiriidat. Tätä strategista kilpailua meri- ja mannervaltojen maailmanherruudesta kutsutaan nimellä "The Great Game".

Kiina ja Venäjä – NATO:n Euraasialainen vastapeluri

Tähän asti läntiset merivaltiot, Englanti, Ranska ja USA, ovat hallinneet peliä. Nyt on kuitenkin eri ääni kellossa. SCO, Shanghai Cooperative Organization, on liitto, jonka Kiina, Venäjä ja Keski-Aasian entiset IVY-maat perustivat 2006. Sen puitteissa maat ovat järjestäneet suuria, näyttäviä ja hyvin organisoituja, kymmenien tuhansien sotilaiden yhteisiä sotaharjoituksia Keski-Aasiassa, Tyynen meren rannikolla ja Uralilla. Sillä on olemassa tarvittaessa käyttöön otettavat yhteiset komento- ja viestintäjärjestelmät. Liiton tarkkailijajäseninä ovat mm. Iran, Pakistan ja Intia. Liiton tarkoitus on vähentää USA:n valtaa Aasiassa ja pysäyttää sen taloudellinen ja poliittinen vaikutusvalta Keski-aasiassa. Siinä SCO on jenkkien harmiksi onnistunut.

Venäjä on vuokrannut Kiinalla laajat maatalousmaa- ja metsäalueet Uralilta ja Keski-Siperiasta sekä lukuisia malmi- ja hiilialueita hyödynnettäväksi. Näillä työskentelee jo kymmeniä tuhansia kiinalaisia työmiehiä. Molemmat osapuolet hyötyvät; Kiina maksaa Venäjälle mojovan summan rahaa ja laittaa samalla kaivokset, hoitamattomat metsät ja pellot kuntoon, Kiina taas saa halpaa viljaa, puuraaka-aineita ja malmeja talouskasvuansa tukemaan.

Kiina ja Venäjä ovat sopimassa myös vanhoja rajakiistojaan. Vastattain sovittiin uusin sopimuksin raja Ussuri-joella, ja haudattiin 60-luvulta asti kytenyt konflikti, joka aikoinaan johti NL:n ja Kiina välirikkoon -65.

On se kumma kun lännessä ei ole vielä media halunnut tunnustaa, että NATO:lla on jo Euraasialainen vastapeluri. Elämme mielenkiintoisia aikoja.