Vasemmiston alamäen syy on globalisaatio ja ideologinen sokeus

Yleisesti niin Suomessa kuin Euroopassa olisi sekä työväenliikkeen että yleisesti vasemmiston syytä tunnustaa, mistä todellisuudessa johtuu vasemmiston yleinen alamäki.

Kansallisvaltioiden heikkeneminen, kansallisten rajojen merkityksen väheneminen, kansantalouksien keskinäisen riippuvuuden lisääntyminen ja kansallisen päätäntävallan kaventuminen - eli suomeksi globalisaatiolle antautuminen - on se syy, jonka takia teollisuusmaiden työtätekevät joutuvat tinkimään työpaikoistaan ja kaikista saavutetuista eduistaan kehitysmaiden köyhien hyväksi, ta itseasiassa eliitin hyväksi, sillä ei kiinalaisten palkat koskaan nouse samalle tasolle kuin mitä ne lännessä nyt ovat.

Syy vasemmiston alamäkeen ei siis ole oikeistopopulismi tai "fasismin nousu", vaan osaltaan juuri sen kehityksen toteutuminen, josta Marx unelmoi: Kansainvälisyys - Interantionalismi - Ihmiskunnan veljeys!

Hyvinvointivaltio ja vahva työväenliike ovat viimeisten sadan vuoden ajan tarvinneet turvakseen juuri kansallisvaltion, keskitetyn vahvan valtiovallan sekä kansalliset tulli- ja talousrajat. Näiden suojissa on voitu rakentaa teollisia yhteiskuntia, joiden sisällä työväki on voinut saavuttaa itselleen ns. luokkaetuja.

Globalisaation myötä nämä edellytykset katoavat, ja työväenliike, ammattiliitot, sekä poliitisesti vasemmalla olevat puolueet menettävät valtaansa. Suurpääomien jylläämässä globaalissa taloudessa ei ole ylikansallista työväen internationaalia, eikä sellaiselle ole pääomaa tai voimaa toimiakaan. Globaalin talouden pelikenttää pyörittää pääoman valta, ja sitä ei duunareilla ole.

Sen sijaan että vasemmisto olisi alkanut puolustamaan omien etujensa turvaajia ja edellytyksiä - kansallisvaltiota ja kansallisia rajoja - ollaan yleisesti hurahdettu ns. punavihreyteen, johon kansainvälisyys, kansallisvaltiovastaisuus ja antikansallisuus kuuluvat vahvana elementtinä.

Sen sijaan että oltaisiin mietitty, miten rajoittaa tai ainakin hidastaa globalisaatiota - maailman yhdentymistä ja sitä seuraavaa suurpääoman ylivaltaa - ollaankin kamppailtu sen eteen, että miten tehokkaimmin kustaisiin omaan nilkkaan. Vasemmistossa on pikemminkin pyritty heikentämään kansallisvaltioiden valtaa ja kansallisia kultturieroja, joiden varaan kuitenkin eri maissa on voitu rakentaa sen ryhmähenki ja kollektiivinen me-tietoisuus, ja koko sen kansanyhteisöllisyys eli kansansolidaarisuus, jonka muodostamassa suojakuplassa viime kädessä koko hyvinvointivaltio sekä työväenliikkeen poliittinen valta on pyörinyt.

Olen jo pidempään miettinyt sitä, kuinka kauan kestää, ennenkuin poliittinen vasemmisto, joksi määrittelen perinteisen työväenliikkeen ja sitä lähellä olevat tahot, suostuvat niin sanotusti ottamaan pään tarvittavassa määrin pois ideologisesta pensaasta ja myöntämään, että marxilaisuuteen kuuluva internationalismi ja kansallisvaltiovastaisuus - unelma rajattomasta maailmasta - vain vauhdittaa globalisaatiota ja pääomien vallan kasvua, ja on siten yksi perussyy kehitykselle, jossa työväenliikke sekä vasemmiston poliittinen vaikutusvalta hiljalleen rapautuu.

Jos halutaan pelastaa edes osa työväenliikkeen saavutetuista eduista ja hyvinvointivaltiosta, olisi työväenliikkeen sekä poliittisen vasemmiston yleisesti aika hylätä globalisaation ja kansainvälisen suurpääoman etujen ajaminen eli internationalismi sekä kansallisten, taloudellisten ja kulttuuristensuojarajojen hajottaminen. Sen sijaan olisi aika alkaa paikkailemaan oman talon seiniä eli puolustamaan kansallisvaltioiden ja kansallisten työväestöjen etua.

Myös EU nykyisellään liittovaltiona - eli Lissabonin sopimuksen hyväksyminen ja siihen liittyvät asiat - olisi syytä varsinkin demarileirissä tunnustaa isoksi virheeksi, oikein kardinaalimunaukseksi, sillä EU on direktiiveillään tuonut laillisen alipalkkauksen ja markkinamekanismien ylivallan kaikkialle; myös hyvinvointi- ja kuntasektoreille, ja vienyt valtiolta sekä kansalliselta tasolta pois vallan, jolla epäkohtiin voitaisiin puuttua.

Siirtämällä valtaa Suomen eduskunnalta EU:lle on siirretty myös valta Suomen kansalta ja osaltaan myös suomalaiselta duunarilta ylikansallisille pättäjille ja globaalille suurpääomalle. Samalla työpaikat ovat karanneet vierastyövoimalle, ja harmaa talous on tulossa talouden valtavirraksi.

Niin kauan kuin nykyinen meno jatkuu, on esim. demarien ja vasemmiston yleisesti turha itkeä ja ihmetellä kannattajien pakoa Euroopassa oikeistopopulistien tai Suomessa Perussuomalaisten leiriin. Suomessa PS Suomalaisena työväenpuolueena kun ajaa juuri työväestön hyvinvointijärjestelmän perustan - suomalaisen työn, suomalaisen perusteollisuuden, kansallisvaltion, kansallisten rajojen ja kansallisen yhtenäiskulttuurin - etujen turvaamista.


Ja toisin kuin vasemmistossa kuvitellaan, käsillä oleva finanssikriisi ei ole kansainvälisen kapitalismin tien pää, vaan ainoastaan taitekohta, jolla kansainvälinen suurpääoma saa vieläkin suuremman vallan maailmasta. Ratkaisuksi kriisiin nimittäin tarjotaan yhä suurempaa pääomaa palvelevan ylikansallista päätöksenteon ja vallan keskittämistä eli suomeksi globalisaation kiihdyttämistä. Edessä on uusia EU:n kaltaisia talous- ja valuuttaunioneja, joiden myötä rahavalta on saamassa totaalisen yliotteen. Tämä on eliitin päämäärä.

PS - Työväenpuolue ilman sosialismia

P.S. Eliitin vallan tuntien on mielenkiintoista, että aina kun joku puhuu työväen etujen ja kansallisvaltion etujen yhteydestä, jostain lehahtaa esiin se kuuluisa fasismi-kortti...