Keväällä 3002 USA hyökkäsi Irakiin ja miehitti maan vain kolmessa kuukaudessa. Vastarintapesäkkeet murskattiin armotta.
Fallujassa vastarintaa tekivät paikalliset siviili-militantit. Vastarinta oli alkuun voimakasta, mutta käytännössä tuhoon tuomittua. Se antoi kuitenkin USA:n armeijalle tekosyyn näyttää, mistä on supervallan sotilaallinen moraali tehty.
Kaupungin valtausta edelsi kolme päivää kestäneet pommitukset, joissa käytettiin myös Geneven sopimuksella kiellettyjä fosforipommeja. Pommitus tappoi yli 10 000 siviiliä. Viimeiset noin 80 vastarintataistelijaa olivat paenneet kaupungista jo pommituksen aikana ennen valtausta.
Silminnäkijöiden mukaan USA:n sotilaat keräsivät raunoiksi pommitetun kaupungin kellareista sen keskustorille isoon piikkilanka-aitaukseen yli 4000 henkiinjäänyttä, enimmäkseen naisia, lapsia ja vanhuksia. Ei annettu vettä eikä ruokaa, joka puolelle ympärille ajoneuvot ja sotilaat vahtimaan konekiväärien kanssa.
Parin päivän jälkeen väki alkoi epätoivoissaan vaatia vettä ja ruokaa ja osoittamaan mieltä. Seuraus: Komentava upseeri käski avata tulen: Seuranneessa useiden minuuttien mittaisessa tulituksessa kaupungin kaikki aitauksessa olleet henkiinjääneet murhattiin raa'asti, eikä ketään jätetty henkiin.
Silminnäkijän mukaan eräs vanhus koitti antautua heiluttamalla valkoista paidanriekaletta, upseeri ampui häneltä käden poikki; "Ettehän nähny tuota sotamies?", hän kysyi vieressään olleelta sotilaalta. "-En, sir", vastasi sotilas.
Silminnäkijät olivat erään turkkilaisen humanitaarisen avustusjärjestön työntekijöitä, joita painostettiin ja uhkailtiin, etteivät saisi kertoa tapahtuneesta. Tapahtumasta ovat vaatineet selvitystä useat tahot, mm. Punainen Risti, ja EU-parlamentaarikot, mutta Pentagon vaikenee visusti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti