Vaalianalyysiä ja jälkipyykkiä

No niin. Vaalivoitto tuli, ja nyt pitää alkaa valmistautuminen vaalilupausten lunastamiseen ja arkiseen politiikan hoitoon. Perussuomalaisilla on nyt näytön paikka, vaikka emme varsinaisesti vallan kahvassa valtakunnallisesti olekaan. Oulussa ja Haukiputaalla meillä on vaa'ankieliasema, mikä on haastava paikka. Oikealla politiikalla, sekä fiksulla ja rakentavalla otteella saadaan paljon hyvää aikaan, mutta virheitä pitää varoa, muuten tulee paskaa niskaan niin oikealta kuin vasemmalta.

On syytä tehdä vähän analyysiä tilanteesta. Oulussa allekirjoittanut jäi neljännelle sijalle, ja Olli Immonen nousi 66 äänellä ohitseni valtuustoon. Syitä on monia. Oman sijoitukseni kannalta on ensinnäkin katson peiliin: Kuntajärjestön johtajana ja vaaliasiamiehenä minulla meni paljon aikaa ja voimia yhteiseen ponnistukseemme. Huomioni keskittyi yleiseen organisointiin, ja varsinainen oma kampanja jäi vähemmälle. Erityisesti kostautui netin laiminlyönti, joka toi viime eduskuntavaaleissa ison potin. En saanut kotisivujani kiireen keskellä tulille, mainosvideoista, ym. puhumattakaan. Mutta kaiken kaikkiaan koko vaalivoiton kannalta oli ehdottoman tärkeää, että keskityin ehdokaslistamme yhteisen äänipotin vaalimiseen.

En kuitenkaan ole kovin harmissani, koska Immonen on todella hyvä ja fiksu mies, ja rehellisesti myönnän, että äänestäjät tekivät viisaan valinnan. Moni äänestäjäni on harmitellut asiaa, mutta olen sanonut heille, ettei ole syytä olla harmissaan, koska varsinaista vahinkoa ei ole tapahtunut. Ei nimittäin tee yhtään tiukkaa myöntää, että pätevämpi voitti. Immonen on monipuolinen mies, jossa on valtavasti potentiaalia. Olen itse enempikin luonteeltani ajattelija ja teoreetikko, kun Immonen on taas tekijämiehiä. Valtuustossa tarvitaan nimenomaan tekijöitä. Lisäksi kun en ole varsinaisesti valtuuston etulinjassa, mutta olen muiden varavaltuutettujen tavoin mukana valtuustoryhmässämme, voin nyt vaikutta asioihin taustalta, ja kaikessa rauhassa keskittyä kuntajärjestön johtamiseen. Piakkoin on Oulun seudun perussuomalaisten syyskokous, jossa valitaan kuntajärjestöllemme uusi johto. Saas nähdä irtoaako jatkopesti.

Ainoa asia, mikä pikkuisen harmittaa, on se, että olisimme voineet saada neljännenkin valtuustopaikan pienellä lisäsatsauksella. Vaikka jälkiviisaus on turhaa jossittelua tyyliin; "Jos tätillä ois munat, täti ois setä", niin se tosiasia, että 4-7 lisäehdokkaalla ja/tai muutaman tonnin lisärahalla olisimme helposti ottaneen neljännenkin valtuustopaikan, kaivelee pikkuisen (Eikä niinkään oman rannalle jäämiseni takia, vaan puolueen kannalta, sillä olisinhan saattanut jäädä viidenneksikin). Vaikka olemme Oulussa aloittaneet kuntajärjestön rakentamisen tyhjästä, ja olemme köyhä puolue, jolla ei paljon rahaa ole, niin silti olisin ja olisimme voineet tehdä vähän enemmän. Tässäkin asiassa katson ensisijassa peiliin, koska lisärahoitus olisi voitu ottaa helposti, esim. yhteislainalla.

Mitä muihin puolueisiin tulee, niin Keskustan vaalitappion syy Pohjois-Suomessa ei ole Perussuomalaisten nousu, vaan Keskustan oma politiikka. Puolue on niin monta kertaa pettänyt oman peruskannattajakuntansa jaloilleen, että on ihmetyttänyt jo pitempään, että koska Keskustan kenttäväen mitta on täysi. Perussuomalaisten nousu, ottaen huomioon miten heikolla organisaatiolla ja vähillä eväillä se Oulussakin onnistui, on seuraus Keskustan omasta sisäisestä hajaannuksesta. Tämän todistaa sekin, että Lapissa, jossa PS on heikompi, Kepun hajaannus kanavoitui ensisijassa Kokoomukselle ja muille listoille, mistä esimerkkinä Kemijärven massaliikkeen aktiivit.

SDP:n rökäletappio Oulussa ylläti minutkin aika tavalla. Näyttää siltä, että Oulussa Perussuomalaiset söivät demarien kannatusta, ja siirtymää oli myös Vihreisiin ja nukkuvien puolueeseen. Syynä siirtymään Perussuomalaisten suuntaan lienee puolueemme sosiaalipoliittinen linja, joka kannattaa perinteistä hyvinvointimallia. Muiden puolueiden osalta tilanne onkin aika selvä.