USA:n velkataakka vetää koko maailmantalouden lamaan - Uusi maailmanjärjestys häämöttää?

Eilen illalla kello 11:40 tuli YLE1:ltä hyvä dokumentti USA:n velkabuumista ja sen taustalla olevasta taloudellisista ja poliittiisista vaikuttimista. Suosittelen katsomaan sen YLE:n verkkopalvelusta. Dokumentti on parin vuoden ikäinen, mutta kertoo nykyiseen talouskurimukseen johtaneesta tilanteesta, ja siitä miten nykyisen taantuman merkit olivat nähtävissä jo silloin.

Amerikkalaiset ovat käytännössä eläneet velaksi jo 80-luvun alkupuolelta lähtien. Tämä yhdessä teollisen rakennemuutoksen kanssa on johtanut siihen, että yli kaksi kolmasosaa USA:n bruttokansantuotteesta muodostuu kulutuksesta. Amerikka ei enää pitkään aikaan ole elänyt valmistamalla teollisuustuotteita ja myymällä niitä, vaan talouden kasvu ja ylläpito on muodostunut USA:n kotimaisen kulutuksen varaan. Tämän on mahdollistanut jatkuva luotonanto. USA on ollut näihin päiviin asti niin tärkeä maailmantaloudelle, että muut maat ovat antaneet amerikkalaisille jatkuvasti lisää luottoa ja lainaa pitääkseen USA:n talouden pystyssä, vaikka USA teollisuuden ja tuotannon oma panos maailman taloudelle on vuosi vuodelta vähentynyt.

Kulutusyhteiskunta on johtanut tilanteeseen, jossa USA:n talous on riippuvainen kulutuksesta. Jotta maan talous pysyisi pystyssä ja kasvaisi, amerikkalaisten on koko ajan kulutettava ja ostettava kuin viimeistä päivää. Inflaation juostessa ja palkkojen mataessa paikoillaan kulutustalouden pystyssä pysyminen on vaatinut yhä enemmän lainarahaa. Ihmisten on täytynyt paikata likviditeettivajettaan ottamalla yhä enemmän lainaa. Harva amerikkalainen omistaa oman kotinsa. Keskivertojenkki on pantannut koko talonsa kellarista savupiippuun saadakseen lainaa ja rahoittaakseen kulutuselämäntapansa. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa lähes jokaisella amerikkalaisella on yli kymmenen luottokorttia, ja keskimäärin 10 000 dollaria luottokorttivelkaa.

Niin kauan kuin inflaatio pysyi siedettävällä tasolla, ja dollari oli vahvempi, tilanne oli jotenkin kestettävissä. Muiden maiden kun oli pakko luotottaa amerikkalaisia, jotta maailmantalous ei kaatuisi, ja heidän oma taloutensa siinä sivussa. Esim. EU-maat ovat lainoittaneet yli 40% ja Japani 30% kaikesta USA:n ulkomaanvelasta. Euroopassa kuitenkin on yli 400 miljoonaa asukasta, kun japanilaisia on vain 126 miljoonaa. Päätä kohti japanilaiset ovat siis lainoittaneet paljon enemmän amerikkalaisten kulutusjuhlaa kuin eurooppalaiset.

USA:n velkavetoisen talouden pää on näkyvissä. Sylttytehdas näkyy jo. Kun jenkkien talous romahtaa, koko maailmantalous tulee syöksymään mukana lamaan. Luvassa on seurauksiltaan ja vaikutuksiltaan Neuvostoliiton hajoamisen veroinen kriisi. Kun dollari muuttuu vessapaperiksi, merkitsee se Euroopassakin hurjaa inflaatiota (30-40%) ja roimaa yleisen elintason laskua (ainakin keskiluokalla). Pahiten kriisi tulee kuitenkin koettelemaan Japania ja Itä-Aasiaa. Japania uhkaa totaalinen konkurssi, heillä on paljon enemmän menetettävänä USA:n romahtaessa kuin eurooppalaisilla.

Parhaiten romahduksesta selviävät puoliksi sulkeutuneet taloudet kuten Kiina ja Venäjä. Mitä vähemmän jokin maa on integroitunut maailmantalouteen sitä vähemmän USA:n ja maailmantalouden romahduksella on haittavaikutuksia sen omaan talouteen. Venäjä luultavasti nousee romahduksen myötä suhteessa entistä tärkeämpään rooliin sekä taloudellisesti energiaresurssiensa takia, että myöskin poliittisen voimansa kasvun myötä. Itä-Aasiassa taas on luvassa suuri muutos, kun Japani, Taiwan ja Korea joutuvat romahduksen pahimmat seuraukset estääkseen turvautumaan Kiinaan. Tämä voi johtaa jopa siihen, että Itä-Aasiaan muodostuu EU:ta vastaava Itä-Aasian Unioni.