Uralin perhosia, lesbopresidenttejä ja pommipäisiä profeettoja

Jokin aika sitten nousi kauhea kohu ja äläkkä Katriina Lillqvistin animaatioelokuvasta ”Uralin Perhonen”. Elokuvassa marsalkka Mannerheim kuvataan korsettiin pukeutuvana homona. Elokuva on saanut yleisön ja varsinkin veteraanien keskuudessa raivoisan vastaanoton.

Veteraanit ja isänmaalliset ihmiset kokevat elokuvan hyökkäyksenä ja pilkkana heidän omia arvojaan ja tuntojaan vastaan, eräänlaisena poliittisen pyhäinhäväistyksenä. Kyse ei ole Mannerheimista henkilönä vaan kansallisena symbolina. Mannerheimin herjaaminen kun ei koske veteraaneihin ensisijassa sen takia, että Mannerheim olisi tai ei olisi ollut homo, vaan se koetaan hyökkäykseksi ja vittuiluksi niitä kansallisia ja perinteisiä arvoja vastaan, joiden ikoniksi ja edustajaksi Mannerheim kansallisena symbolina on muodostunut.

Itseäni asia ei tunnetasolla kovinkaan koske, koska koen että Mannerheim oli vain sodanjohdon keulakuva, eikä hänen persoonaansa itselläni liity mitään idolisointia. Luultavasti reagoisin paljon voimakkaammin, jos alettaisiin häpäisemään itselleni oikeasti merkityksellisempiä kansallisia esikuvia ja arvojohtajia kuten presidentti Kyösti Kalliota tai sotiemme veteraaneja yleensä.

Kysehän on sananvapaudesta; veteraanit ovat vihaisia Mannerheimin herjaamisesta ja muslimit Mohammedin pilakuvista, mutta molempiin on oikeus, koska elämme onneksi vapaassa ja demokraattisessa yhteiskunnassa. Molemmissa tapauksissa on pohjimmiltaan kuitenkin samantyyppisestä ihmisille tärkeiden arvojen ja tunteiden loukkaamisesta, joka koetaan ihmisten arvomaailmaa vastaan hyökkäämisenä. Tässä mielessä Mannerheimin herjaamisessa on kyse eräänlaisesta kansallisesta pyhäinhäväistyksestä.

Esimerkkinä samanlaisesta julkisesta tunnereaktiosta ja suuttumuksesta pidän takavuosien tapausta kun Tony Halme meni möläyttämään ääneen että "Meillä on lesbo presidentti", mikä koettiin halventamisena ja loukkauksena täysin riippumatta siitä onko Halonen lesbo vai ei, ja pidetäänkö lesboutta negatiivisena tai normaalina inhimillisenä piirteenä. Tarjahan on hyvin suosittu presidentti ja keulakuva sekä ikoni niille arvoille joita hän edustaa, samoin kuin Mannerheim veteraaneille ja suurelle osalle suomalaisia. Siksi Halmeelta vaadittiin anteeksipyyntöä, samoin kuin veteraanit vaativat Lillqvistiltä, ja muslimit puolestaan vaativat tanskalais-pilapiirtäjän päätä vadille.

Nämä edellä mainitut skandaalit ja kohut, joita erilaisten arvossa pidettyihin henkilöihin ja heidän edustamiinsa arvoihin kohdistuneet loukkaukset ovat saaneet aikaan, ovat mielestäni merkki erilaisille arvoille perustuvien maailmankuvien yhteentörmäyksestä. Toisten sankarit ovat toisten lahtareita, ja toisten profeetat ovat toisille terrorismin symboleja. Yhtä kaikki jalustoille nostettujen sankarien ja esikuvien yksityiselämän negatiivisina pidettyjen asioiden sekä heidän tekemiensä virheiden esiin tuominen ja retostelu loukkaa aina heidän seuraajiaan riippumatta siitä, onko sellaiseen aihetta vai ei. Kannattaa siis harkita tarkkaan kannattaako alkaa laukomaan totuuksiaan, ja olla valmis vastaanottamaan kritiikki ja seuraukset. Joka tapauksessa jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä ja puhua suunsa puhtaaksi ilman että joutuu piiloutumaan henkensä edestä.