Tiesitkö tämän Pääsiäisestä?

Näin vietettiin "Easteria" eli Ishtarin eli Astorethin juhlaa muinaisessa Sumerissa ja Baabelissa: Joka vuosi Ishtarin papit siittivät nuoria neitsyitä Baalin alttarilla. Baal oli muinaisten sumerilaisten, babylonialaisten ja assyrialaisten auringonjumala, ja jumalatar Ishtarin puoliso.

Papit koittivat tehdä parhaansa, että lapset syntyivät meidän kalenteriimme suhteuttaen joulukuussa, mieluiten joulukuun 24 tai 25 päivän tienoilla, koska se oli Nimrodin (Ks. 1. Moos. 10.) pojan, Tammuksen, syntymäpäivä. Aivan kuten isänsä Nimrod, Tammuksen uskottiin olleen aurinkojumala Baal Marduk itse, uudelleensyntyneenä.

Seuraavana vuonna nämä nyt noin kolmikuiset vauvat otettiin ja uhrattiin alttarilla pääsiäissunnuntaina. Tämä piti tehdä auringon noustessa ns. "aamujumalanpalveluksena".

Korkokuva: Pappi uhraamassa lasta

Tämän jälkeen uhrattiin Ishtarille pyhiä munia maalamalla munat punaisiksi uhrattujen lasten verellä.

Mutta peruutetaanpas näistä shokeeraavista kuvauksista vähän ja lähdetään taustoista;

Ensinnäkin nimi Ishtar; Ishtar oli muinais-sumerilais-babylonialais-assyrialainen kuun, rakkauden, hedelmällisyyden ja sodan jumalatar-hahmo, jota kutsuttiin "Taivaan Kuningattareksi. Tunnettiin myös nimillä Astoreth, Astarot, Astarte, jne. Hedelmällisyyden jumalattarena hänen tunnettiin myös metsän ja luonnon valtiattarena, ja myöhemmin metsästyksen jumalattarena. Ishtar-nimestä tulee mm. nykyenglannin ja saksan pääsiäistä tarkoittavat sanat "Easter" ja "Oster". Tämä sama jumalatar-hahmo tunnettiin myöhemmin melkoisella joukolla ei-seemiläisiä nimiä (Isis, Venus, Diana, Artemis, Ostara), sitä mukaa kun kultin suosio kasvoi ja levisi Mesopotamiasta ulospäin. Usean eri kulttuurin tälle vuodenajalle ajoittuvat kevätjuhlat, myös meidän pääsiäisemme, ovat saaneet voimakkaasti vaikutteita tästä kultista ja hahmosta.
 
Alkujaan kyse oli kuitenkin yhdestä naisesta, naisesta joka tunnettiin myös nimellä Semiramis (Shemram). Semiramis oli nainen, joka asui muinaisessa Erekin kaupungissa karkeasti arvioiden noin 2200 e.a.a. vanhan Baabelin valtakunnan aikana. Raamatullisessa konttekstissa hän oli Kuusin (Cush), Haamin pojan ja Nooan pojanpojan vaimo. Kuusin ja Semiramiksen pojan, Nimrodin, tapettua isänsä ja naitua äitinsä, Semiramis pisti yhdessä mies-poikansa kanssa alulle muinaisen Lähi-idän polyteistisen uskontojärjestelmän ytimen. Häntä palvottiin kuunjumalattarena, Ishtarina (inkarnaationa), ja kutsuttiin arvonimellä "Taivaan kuningatar".

Hänestä tuli äiti-hahmo jumaltriadissa äiti/poika/jumala, joka myöhemmin tuli tunnetuksi ns. Babylonin "kolminaisuutena". Sepitetyn myytin mukaan hän syntyi sinä päivänä kun hän putosi taivaalta jättiläismäisessä munassa, joka laskeutui Eufrat-jokeen.

Tästä syystä muinaiset babylonialaiset, kuten melko iso osa muitakin muinaisen Lähi-idän kansoja, värjäsi munia kastamalla niitä uhrattujen pikkulasten vereen, kunnioittaakseen "Taivaan Kuningatarta", Ishtarin sunnuntaina, päivänä jota vietettin hänen Eufrat-jokeen laskeutumisen muistoksi. Ishtarin kerrottiin myös muuttaneen kerran kanan munia munivaksi jänikseksi, mikä on välittynyt länsimaiseen pääsiäisperinteeseen muinaisten germaanien ja kelttien välityksellä. Tästä tulevat tiput, munat ja pupusymboliikka.

Poikansa Tammuksen kuoltua Ishtar/Semiramis valitti ja itki häntä 40 päivää, ja vaati, että kaikkien oli paastottava lihan syönnistä ja surtava hänen kanssaan. Tämä vuosittainen paasto kuului alusta asti osanan Ishtarin kulttiin ja edelsi kevään Ishtar-juhlaa. 

Semiramiksen mies-pojasta, Nimrodista, tuli Sinearin lakeuden ensimmäinen hallitsija, ja Baabelin ensimmäinen kuningas. Valtakuntaan kuului lähes koko Mesopotamia, mukaan lukien Assyria. Nimrodin aikana oli lakina, että kaikki valtakunnan asukkaat joutuivat tuomaan uhrilahjoja hänelle. Hän ei nimittäin ollut pelkkä kuningas ("Moloch"), vaan palvotutti itseään auringon jumalana, Baal Mardukina (aivan kuten hänen äiti-vaimoaan kuun jumalattarena. On arveltu, että legenda äiti-vaimon jumalallisuudesta olisi ollut Nimrodin itse keksimä).

Nimrod tunnetaan Raamatussa sinä tyyppinä, joka oli ensimmäinen "antikristus"-hahmo; hän aloitti rakentamaan ns. Baabelin tornia. Kyseisestä porraspyramidista piti tulla paitsi hänen valtaistuimensa ja valtava observatorio, myös Luoja-Jumalaa vastaan suunnatun kapinan - uuden polyteistisen (ihmiskeskeisen) uskonnon keskus - temppeli joka "ulottuisi taivaaseen ja syöksisi Jumalan valtaistuimeltaan". Tuon ajan ihmiset uskoivat, että pyramidi voisi kirjaimellisesti "ulottua taivaaseen", jonka jälkeen Nimrod olisi voinut julistaa sodan Luojalle ja syöstä hänet vallasta.

Kuten Raamattusta tunnemme, tarinan tässä vaiheessa oikea "Herra Isoherra" sai tarpeekseeen ja tuhosi tornin itse sekä sekoitti ihmisten kielet.

Raamatun ulkopuolinen traditio kertoo lisäksi, miten Nimrodille kävi, nimittäin köpelösti: hänen oma isoenonsa Seem (joka oli Herran pappi) tappoi hänet keihäällä ja hakkasi hänen ruumiinsa palasiksi, jotka lähetettiin eri kansoille varoitukseksi, etteivät jatkaisi Nimrodin jumalattomuutta.

Kuitenkin, lukuun ottamatta Nimrodin sukupuolielimiä joita ei koskaan löydetty, Nimrodin seuraajat kokosivat hänen raatonsa palaset puiseen arkkuun.

Kuoleman jälkeen Semiramis julisti, että Nimrod olisi edelleen elossa - auringon ytimessä - ja antoi käskyn, että Nimrodia olisi vastedes kutsuttava pseudonyymillä "Baal" (kirj. 'Herra'). Tästä tuli virallinen uskonnollinen oppi, että Nimrod oli hänen maallinen ja Baal taivallinen nimensä.

Myöhemmin - ilmeisesti muutamia vuosia Nimrodin kuoleman jälkeen - Semiramis tuli raskaaksi, väittäen että Baal (Nimrod) oli ihmeen kautta siementänyt hänet auringon säteillä (oikeastihan tämä kuunjumalattaren papitar ja väitetty inkarnaatio oli vain pantu paksuksi "temppelineitsyenä"): Joulukuun 25 päivänä "Ishtar" synnytti pojan, Tammuksen (Tammuz). Semiramis opetti kansalleen, että Tammuz oli neitseellisesti siinnyt ja uudelleen lihaksi tullut auringonjumla Baal/Nimrod. Ja kansahan uskoi (tai oli uskovinaan). Tammuzia palvotutettiin "Auringon poikana", joka oli "samaa olemusta kuin isänsä".

Näin syntyi aiemmin viitattu babylonialainen jumaltriadi eli "kolminaisuus", joka muodosti vanhan polyteistisen järjestelmän ytimen (Baal/Nimrod-Ishtar/Semiramis-Tammuz).

Joka vuosi, 25 joulukuuta, Tammusta kunnioitettiin syntymäpäivänään ikivihreillä puilla, jotka pystytettiin ihmisten asuinpaikoille, ja koristeltiin hopeisilla koristeilla. Tammusta kutsuttiin nimellä "Baal berith", "kuusipuun herra". Ikivihreän puun uskottiin symboloivan Nimrodin/Baalin/Tammuksen kuolematonta hedelmällisyyttä, koska hänen uskottiin saattaneen Semiramiksen/Ishtarin raskaaksi jopa "ensimmäisen" maallisen kuolemansa jälkeen.

Baabelin uusi monijumalainen uskonto alkutarinoineen levisi myös Egyptiin. Seemiläisen perimätiedon mukaan tämän teki Egyptin perustaja, Nimrodin eno. Egyptissä jumaltriadi tunnettin nimillä Isis, Osiris ja Horus. Sama tarina: Isis oli kuunjumalatar joka nai Osiriksen. Osiris hakattiin palasiksi, ja kaikki hänen palasensa löydettiin ja kerättiin, lukuun ottamatta sukupuolielimiä, ja pistettiin laatikkoon. Sitten, kuolemansa jälkeen, hän ihmeellisesti pisti Isiksen paksuksi, syntyen omana reinkarnoituneena itsenään - Horuksena, joka oli taivaan jumala, joka tuli myöhemmin tunnetuksi yhtenä monista aurinkojumalista (jotka siittivät ja uudelleeninkarnoituivat itsenään, jne.). Tosin egyptiläisessä versiossa on erojakin babylonialaiseen nähden, esim. Horuksen synttärit eivät olleet meidän joulukuussamme.

Lienee melko selvää, että näiden pakanallisten perinteiden sulautuminen kirkon kristilliseen traditioon alkoi Roomassa vuonna 313 kun mithralainen keisari Konstantinus ilmoitti, että "Kristuksen syntymäpäivä" oli joulukuun 25 (eikä syys-lokakuun taitteessa, juutalaisen kalenterin Yom teruah:in aikaan, kuten oikeasti), ja kristillisen pääsiäisen aika fiksattiin vallitsevaan aurinkokalenteriin osumaan yhteen Ishtarin juhlan kanssa. Luonnollisestikaan nämä eivät olleet mitään läpihuutojuttuja, ja huomattava osa kristityistä ei Konstantinuksen asetuksia hyväksynyt, mutta ajan saatossa kirkko pakotti kansan ruotuun.

Edellä mainitusta syystä johtuen esim. puritaanit jotka asettuivat Amerikan siirtokuntiin eivät viettäneet "Joulua" eivätkä "Pääsiäistä". Edes baptistit eivät juhlineet joulua ensimmäisten parinsadan vuoden aikana. Edelleenkin melkoinen joukko itsenäisiä kirkkoja ja seurakuntia hyppää kalenterissaan näiden juhlien yli juuri aiemmin kuvatuista historiallisista syistä johtuen.

Hes. 8:14-16 " Sitten hän vei minut JHVH;n temppelin portin ovelle, joka oli pohjoiseen päin, ja katso, siellä istui naisia itkemässä Tammusta.

Sitten hän sanoi minulle, näetkö tämän oi ihmislapsi? Käänny vielä ja tulet näkemään suurempia kauhistuksia kuin nämä.

Ja hän vei minut JHVH:n temppelin sisäpihalle, ja katso, JHVH:n temppelin ovella, kynnyksen ja alttarin välillä oli kaksikymmenä viisi miestä, selät kääntyneinä JHVH:n temppeliä päin, ja heidän kasvonsa olivat itään, ja he kumarsivat aurinkoa itää kohti."

Kuten edellisestä Raamatun lainauksesta luemme, Baalin kultti oli levinnyt Juudeaan, jopa papiston keskuuteen Hesekielin aikana. Juutalainen kansa, jopa papistoa myöten, oli vaihtamassa uskontoa samaksi, mitä Babyloniassa. Kuitenkin seurannut sota, hävitys ja juutalaisten joutuminen pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan katkaisi kuitenkin tämän uskonnollisen assimilaatiokehityksen tehokkaasti, sillä se loi vahvan identiteetti-vastareaktion ja tarpeen erottua vihollisista sekä heidän uskonnostaan.




Sivuhuomautuksia:

1. Moolok eli "Moloch", kirjaimellisesti "kuningas" oli Baalin pseudonyymi. Aurinkojumala Baalin kulttiin kuuluivat ihmisuhrit (lapsia ja orjia).
2. Joulukuun 25 päivä oli kaikkien muinaisten seemiläisten aurinkojumalten syntymäpäivä (Baalin inkarnaatioita, Nimrodin reinkarnaatioita).


--------------------------------------------------
P.S. Olen aiemminkin kirjoittanut aihetta sivuten.