Venäjän yleisesikuntapäällikön Suomen vierailulla meille tuoma
viesti on herättänyt kummastusta, ihmettelyä, ärtymystä ja jopa pelkoa.
Tämä on kummallista, koska mielestäni jopa esikouluikäisen pitäisi
ymmärtää, mistä on kysymys.
Makarov puhui suoraan, selkeästi ja yksiselitteisesti. Suomessa, jossa on aikoinaan totuttu kaikenlaisiin verhoiltuihin sanankäänteisiin, ovat kremlologit ja Venäjän kanssa toimineet ymmällään. Kun on totuttu verhoiltuihin sanankäänteisiin ja kiertoilmauksiin, sekä tuttuun jargoniin, niin yhtäkkiä tuleekin selkeä viesti. Ei tarvita mitään kremlologista salakieliavainta tämän tajuamiseen.
Se oli kai jonkinlainen shokki. Makarovin tuomaa viestiä ei haluta tai haluttu ymmärtää sellaisenaan, vaan siitä on koitettu etsiä jotain rivien välistä viestiä. Sellaista ei ole. Venäjä puhui kerrankin suoraan ja selkeästi, tsuhnalle tsuhnan tyyliin.
Makarovin viesti oli selkeä:
a) Venäjä näkee NATOn ja lännen uhkana sekä konfliktin tullen vastustajana
b) Venäjä kokisi Suomen NATO-jäsenyyden Suomen sijainnin ja geopolitiikan takia itselleen erityiseksi uhaksi
c) Venäjä toivoisi, että Suomi tekisi NATOn sijaan enemmän turvallisuuspoliittista ja muuta yhteistyötä sen kanssa
-Ja se, mitä loogisesti seuraa kohdista a ja b seuraa, mutta jota ei sanota ääneen:
d) Mahdollisen konfliktin tullen NATO-Suomi joutuisi näin ollen Venäjän sotilaallisen ja massiivisen ensi-iskun kohteeksi. Suomi puhdistettaisiin ensimmäisenä "vaarallisena alueena" vihollisista.
Näistä samoista asioistahan minä olen kirjoitellut tässäkin blogissani useampaan kertaan. Geopolitiikka ja Suomen sijainti suhteessa Venäjään eivät ole muuttuneet yhtään miksikään sitten Kylmän Sodan ajan, eikä myöskään geostrategiasta juontuvat välttämättömyydet tai faktat.
Me emme voi sijainnillemme mitään, mutta Suomen johdolta, ainakin NATO-intoilijoilta, on näköjään hävinnyt geopolitiikan ja reaalipolitiikan taju.
Vaikka Venäjän paikalla olisi pasifismin ja neutraliteetin lipuikseen omaksuneet Ruotsi tai Sveitsi, ja Tukholma tai Zürich sijaitsisi Moskovan paikalla, on tosiasia, että Suomen NATO-jäsenyys olisi tällöin sijainnin, resurssien ja geopoliittisen valtapelin vuoksi tuolle uudelle Ruotsille tai Sveitsille uhka.
Miettikääpä, sallisiko Washington sen, jos vaikka New Englandin alue yllättäen liittoutuisi Kiinan kanssa ja kiinalaiset sijoittaisivat armeijaansa sinne? Tai jos Florida liittyisi Kuuban&Venezuelan kanssa sotilasliittoon? Niinpä.
Kannattaa vähän pelata vaikka strategiapelejä, ja istahtaa hetkeksi Moskovan pallille karttaa katsomaan. Kyse ei ole änkyröinnistä tai uhkailusta, vaan siitä, mitä kutsutaan reaalipolitiikaksi ja geopolitiikaksi. Jopa minä - suomalainen kansallismielinen ja isänmaallinen persu - jos olisin Putin ja vastuullani olisi Venäjän etu, lähettäisin jonkun makarovin tuomaan nykyisessä tilanteessa juuri tuon saman viestin Suomelle.
Turvallisuusyhteistyö Venäjän kanssa?
Pienimuotoinen kohunpoikanen näyttää olevan syntymässä myös PS-edustaja Juho Eerolan Facebookissa väläyttämästä, Makarovia myötäilevästä ajatuksesta, että liittoutumisessa Venäjän kanssa Suomella olisi enemmän etua ja vähemmän hävittävää kuin NATO-jäsenyydessä. Tosiasia nyt vaan on, että geopolitiikan, geostrategian, turvallisuuspolitiikan ja talouspolitiikan näkökulmasta tästä vaihtoehdosta olisi Suomelle vähemmän haittaa kuin NATO-jäsenyydestä.
Ei kuitenkaan pidä alkaa syleilemään mitään kammottavia YYA-ajan meininkejä á la Moskovan lonkeroiden ulottuminen suomalaisen yhteiskunnan joka portaalle, mutta jonkinlainen "hyökkäämättömyyssopimus", jossa Suomi sitoutuisi olemaan liittoutumatta Venäjän vihollisten kanssa, ja sitoutuisi olemaan antamatta aluettaan Venäjää vastaan suunnatun liittokunnan tai hyökkäyksen ponnahduslaudaksi, voisi olla ihan hyvä ja perusteltu juttu. (Itse asiassa sellainen on, ks. alempana).
Näin varsinkin jos saisimme sen edestä Venäjältä esim. investointisuojasopimuksen ja taloudellisen erityisaseman, vaikkapa suomalaisyrityksille ja pääomalle turvattu ja vapaa pääsy muodostuvan Euraasian Unionin eli Venäjän ja entisten IVY-maiden tulli- ja talousliiton aluelle, vaikka emme varsinaisesti olisikaan EAU:n jäsen. Saammehan nytkin suurimman osan öljystämme Venäjältä -10%:n kaverihintaan vanhojen aikojen muistoksi.
Parasta olisi kuitenkin nykytilanne ryyditettynä uskottavalla puolustuksella ja liittoutumattomuudella. Valitettavasti kumpaakaanhan meillä ei nykyisellään enää käytännössä ole, kiitos EU-jäsenyyden ja vallitsevan 4/5 NATO-jäsenyytemme.
Suomi on "NATO-maa ilman NATOn turvaa"
Suomi on käytännössä jo enimmäkseen NATO-maa. Olemme mukana neljässä viidestä NATOn yhteistoiminta-pilareista, jotka ovat; seurantajäsenyys (oikeus osallistua NATOn yleisiin kokouksiin seurantajäsenenä), rauhankumppanuus (Venäjäkin mukana), kriisinhallinta (yhteiset rauhanturva-operaatiot), NATO:n nopean toiminnan joukot ja yhteinen puolustus. Siksi kutsunkin Suomea 4/5 NATO-maaksi.
Tosiasia on, että olemme Venäjän silmissä käytännössä jo NATO-maa mutta ilman turvatakuita. Siis konfliktin tullen vihollinen, mutta ilman muiden vihollisten antamaa suojaa(!). Nykytilanne on siis kriisin tullen Suomen kannalta pahempi kuin jos olisimme NATOn täysjäsen saatika puolueeton.
Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, Suomen pitäisi mielestäni vetäytyä NATO-yhteistyöstä pari pykälää ja laittaa oma puolustus kuntoon. Jos laitamme vaihtoehtomme järjestykseen siitä, mikä olisi Suomen kannalta vähiten huono ja mikä huonoin, lista menisi suunillen näin:
1. Liittoutumattomuus ja oma, uskottava puolustuskyky - Yhteistyö ja luotto pelaisi niin itään kuin länteen
2. Jonkinlainen lievennetty YYA tms. turvallisuusyhteistyö Venäjän kanssa - Turvallisuuspoliittinen asema Venäjän kainalossa, mutta kauppa ja kulttuurisuhteet länteen pelaisi kuten ennenkin
3. Täysi NATO-jäsenyys - Vihollisuus Venäjän kanssa kriisin tullen ja sitä ennen kauppasuhteet itään heikkenisivät
4. Nykytilanne, jossa olemme kriisin tullen "NATO-maa ilman NATOn suojaa" ja ilman uskottavaa puolustusta - vaarallinen välitila, johon ei saa jäädä, mutta josta voi onneksi vielä palata vaihtoehtoon 1 tai edetä vaihtoehtoon 2. tai joutua toiseksi huonoimpaan vaihtoehtoon 3.
Suomen naapuruussopimus Venäjän kanssa - YYA-sopimuksen jatko - on edelleen voimassa
Tiesittekö, että Suomella on laillisesti voimassaoleva, NATO-jäsenyytemme estävä valtiosopimus Venäjän kanssa? Ettekö? No eipä ihme, sillä ei hallituksemme sellaista halua mainostaa, sen olemassaolo kun rikkoo Suomen EU-sopimuksia vastaan(!)
Asiasta voi lukea laajemmin Jorma Jaakkolan artikkeleissa.
Euroopan unioniin liityttäessä Suomi vakuutti EU:lle, että Suomi on liittymisehtojen mukaisesti irtisanonut kaikki kansainväliset sopimukset. Siis myös 20.1.1992 allekirjoitetun naapuruussopimuksen. Tämä ei pidä paikkaansa. Suomi ei ole irtisanonut k.o. sopimusta, vaan on pettänyt näin sekä EU:ta että Venäjää.
Käytännössä seuraava artikla on sopimus "YYA-sopimuksen" jatkumisesta.. ..automaattisesti:
Valtiosopimus 63/1992, 12 artikla;
"Tämä sopimus on ratifioitava ja se tulee voimaan ratifioimiskirjojen vaihtamispäivänä. Sopimus on voimassa kymmenen vuotta, minkä jälkeen sen voimassaolo jatkuu viisivuotiskausittain, ellei jompikumpi sopimuspuolista irtisano sitä toiselle sopimuspuolelle kirjallisesti tehtävällä ilmoituksella vähintään viisi vuotta ennen voimassaolokauden päättymistä."
Tehty Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 1992 kahtena suomen- ja venäjänkielisenä kappaleena molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.
Sopimuksen 4. artikla;
"Sopimuspuolet pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan ja selvittävät keskinäiset riitansa rauhanomaisin keinoin YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan sekä muiden ETYK-asiakirjojen mukaisesti.
Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan.
Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle."
Sopimusta on ainakin kerran jatkettu, Jatkosopimus: 53/1998
Annettu: 29.6.1998
"Asetus
Asetus Venäjän federaation kanssa yhteistyöstä Murmanskin alueella, Karjalan tasavallassa, Pietarissa ja Leningradin alueella tehdyn sopimuksen muuttamista koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta
Ulkoasiainministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä säädetään:
1 §
Helsingissä 30 päivänä toukokuuta 1998 Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välillä yhteistyöstä Murmanskin alueella, Karjalan tasavallassa, Pietarissa ja Leningradin alueella tehdyn sopimuksen (SopS 61-62/92) muuttamista koskeva sopimus, jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 18 päivänä kesäkuuta 1998, tulee voimaan 29 päivänä kesäkuuta 1998 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä kesäkuuta 1998.
Naantalissa 18 päivänä kesäkuuta 1998"
Sopimus oli automaattisesti voimassa vuoteen 2008, ja sen jälkeen on ollut voimassa aina 5 vuotta kerrallaan ilman erillistä irtisanomista, jota ei ole kuulunut. Sopimus on siis voimassa.
Asiantuntijat ovat julkisesti varoitelleet, että sopimus hankaloittaa mahdollista yhteistyötä NATO:n kanssa. Valtiojohtomme ei kuuntele (tai välitä).
Suomi rikkoo sopimusta?
Käytännössä tilanne on siis se, että Suomi;
a) on ilmeisesti valehdellut EU:lle, ettei yllä oleva sopimus olisi voimassa, mitä se on sekä sopimusteknisesti että kansainvälisen lain mukaan (ellei joku tuo näyttöä, että se olisi irtisanottu joskus),
b) ei voi liittyä NATOon rikkomatta tätä tekemäänsä sopimusta, ellei
c) sitä ensin irtisanota, jolloin naapuruussopimus lakkaa olemasta voimassa ja NATOon voi liittyä vasta 5 vuoden viiveellä, ja
d) Venäjä voi periaatteessa vaatia Suomea tilille sopimuksen rikkomisesta, jos Suomi liittyy NATOon tai antaa aluettaan, logistista infrastruktuuriaan (satamat, tiet lentokentät, jne.) NATOn käyttöön mahdollisessa konfliktissa.
e) Koska Suomella on ollut voimassaoleva valtiosopimus - jota ei ole irtisanottu - Venäjän kanssa ennen EU:n kanssa solmimiaan sopimuksia, voi EU tämän perusteella pidättäytyä noudattamasta Suomen kanssa tekemiään sopimuksia laittomina, ja voi laillisesti pidättäytyä antamasta mitään apua mahdollisen konfliktin tullen.
"Tietäisitpä, poikani, miten vähällä järjellä Suomea hallitaan".
Makarov puhui suoraan, selkeästi ja yksiselitteisesti. Suomessa, jossa on aikoinaan totuttu kaikenlaisiin verhoiltuihin sanankäänteisiin, ovat kremlologit ja Venäjän kanssa toimineet ymmällään. Kun on totuttu verhoiltuihin sanankäänteisiin ja kiertoilmauksiin, sekä tuttuun jargoniin, niin yhtäkkiä tuleekin selkeä viesti. Ei tarvita mitään kremlologista salakieliavainta tämän tajuamiseen.
Se oli kai jonkinlainen shokki. Makarovin tuomaa viestiä ei haluta tai haluttu ymmärtää sellaisenaan, vaan siitä on koitettu etsiä jotain rivien välistä viestiä. Sellaista ei ole. Venäjä puhui kerrankin suoraan ja selkeästi, tsuhnalle tsuhnan tyyliin.
Makarovin viesti oli selkeä:
a) Venäjä näkee NATOn ja lännen uhkana sekä konfliktin tullen vastustajana
b) Venäjä kokisi Suomen NATO-jäsenyyden Suomen sijainnin ja geopolitiikan takia itselleen erityiseksi uhaksi
c) Venäjä toivoisi, että Suomi tekisi NATOn sijaan enemmän turvallisuuspoliittista ja muuta yhteistyötä sen kanssa
-Ja se, mitä loogisesti seuraa kohdista a ja b seuraa, mutta jota ei sanota ääneen:
d) Mahdollisen konfliktin tullen NATO-Suomi joutuisi näin ollen Venäjän sotilaallisen ja massiivisen ensi-iskun kohteeksi. Suomi puhdistettaisiin ensimmäisenä "vaarallisena alueena" vihollisista.
Näistä samoista asioistahan minä olen kirjoitellut tässäkin blogissani useampaan kertaan. Geopolitiikka ja Suomen sijainti suhteessa Venäjään eivät ole muuttuneet yhtään miksikään sitten Kylmän Sodan ajan, eikä myöskään geostrategiasta juontuvat välttämättömyydet tai faktat.
Me emme voi sijainnillemme mitään, mutta Suomen johdolta, ainakin NATO-intoilijoilta, on näköjään hävinnyt geopolitiikan ja reaalipolitiikan taju.
Vaikka Venäjän paikalla olisi pasifismin ja neutraliteetin lipuikseen omaksuneet Ruotsi tai Sveitsi, ja Tukholma tai Zürich sijaitsisi Moskovan paikalla, on tosiasia, että Suomen NATO-jäsenyys olisi tällöin sijainnin, resurssien ja geopoliittisen valtapelin vuoksi tuolle uudelle Ruotsille tai Sveitsille uhka.
Miettikääpä, sallisiko Washington sen, jos vaikka New Englandin alue yllättäen liittoutuisi Kiinan kanssa ja kiinalaiset sijoittaisivat armeijaansa sinne? Tai jos Florida liittyisi Kuuban&Venezuelan kanssa sotilasliittoon? Niinpä.
Kannattaa vähän pelata vaikka strategiapelejä, ja istahtaa hetkeksi Moskovan pallille karttaa katsomaan. Kyse ei ole änkyröinnistä tai uhkailusta, vaan siitä, mitä kutsutaan reaalipolitiikaksi ja geopolitiikaksi. Jopa minä - suomalainen kansallismielinen ja isänmaallinen persu - jos olisin Putin ja vastuullani olisi Venäjän etu, lähettäisin jonkun makarovin tuomaan nykyisessä tilanteessa juuri tuon saman viestin Suomelle.
Turvallisuusyhteistyö Venäjän kanssa?
Pienimuotoinen kohunpoikanen näyttää olevan syntymässä myös PS-edustaja Juho Eerolan Facebookissa väläyttämästä, Makarovia myötäilevästä ajatuksesta, että liittoutumisessa Venäjän kanssa Suomella olisi enemmän etua ja vähemmän hävittävää kuin NATO-jäsenyydessä. Tosiasia nyt vaan on, että geopolitiikan, geostrategian, turvallisuuspolitiikan ja talouspolitiikan näkökulmasta tästä vaihtoehdosta olisi Suomelle vähemmän haittaa kuin NATO-jäsenyydestä.
Ei kuitenkaan pidä alkaa syleilemään mitään kammottavia YYA-ajan meininkejä á la Moskovan lonkeroiden ulottuminen suomalaisen yhteiskunnan joka portaalle, mutta jonkinlainen "hyökkäämättömyyssopimus", jossa Suomi sitoutuisi olemaan liittoutumatta Venäjän vihollisten kanssa, ja sitoutuisi olemaan antamatta aluettaan Venäjää vastaan suunnatun liittokunnan tai hyökkäyksen ponnahduslaudaksi, voisi olla ihan hyvä ja perusteltu juttu. (Itse asiassa sellainen on, ks. alempana).
Näin varsinkin jos saisimme sen edestä Venäjältä esim. investointisuojasopimuksen ja taloudellisen erityisaseman, vaikkapa suomalaisyrityksille ja pääomalle turvattu ja vapaa pääsy muodostuvan Euraasian Unionin eli Venäjän ja entisten IVY-maiden tulli- ja talousliiton aluelle, vaikka emme varsinaisesti olisikaan EAU:n jäsen. Saammehan nytkin suurimman osan öljystämme Venäjältä -10%:n kaverihintaan vanhojen aikojen muistoksi.
Parasta olisi kuitenkin nykytilanne ryyditettynä uskottavalla puolustuksella ja liittoutumattomuudella. Valitettavasti kumpaakaanhan meillä ei nykyisellään enää käytännössä ole, kiitos EU-jäsenyyden ja vallitsevan 4/5 NATO-jäsenyytemme.
Suomi on "NATO-maa ilman NATOn turvaa"
Suomi on käytännössä jo enimmäkseen NATO-maa. Olemme mukana neljässä viidestä NATOn yhteistoiminta-pilareista, jotka ovat; seurantajäsenyys (oikeus osallistua NATOn yleisiin kokouksiin seurantajäsenenä), rauhankumppanuus (Venäjäkin mukana), kriisinhallinta (yhteiset rauhanturva-operaatiot), NATO:n nopean toiminnan joukot ja yhteinen puolustus. Siksi kutsunkin Suomea 4/5 NATO-maaksi.
Tosiasia on, että olemme Venäjän silmissä käytännössä jo NATO-maa mutta ilman turvatakuita. Siis konfliktin tullen vihollinen, mutta ilman muiden vihollisten antamaa suojaa(!). Nykytilanne on siis kriisin tullen Suomen kannalta pahempi kuin jos olisimme NATOn täysjäsen saatika puolueeton.
Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, Suomen pitäisi mielestäni vetäytyä NATO-yhteistyöstä pari pykälää ja laittaa oma puolustus kuntoon. Jos laitamme vaihtoehtomme järjestykseen siitä, mikä olisi Suomen kannalta vähiten huono ja mikä huonoin, lista menisi suunillen näin:
1. Liittoutumattomuus ja oma, uskottava puolustuskyky - Yhteistyö ja luotto pelaisi niin itään kuin länteen
2. Jonkinlainen lievennetty YYA tms. turvallisuusyhteistyö Venäjän kanssa - Turvallisuuspoliittinen asema Venäjän kainalossa, mutta kauppa ja kulttuurisuhteet länteen pelaisi kuten ennenkin
3. Täysi NATO-jäsenyys - Vihollisuus Venäjän kanssa kriisin tullen ja sitä ennen kauppasuhteet itään heikkenisivät
4. Nykytilanne, jossa olemme kriisin tullen "NATO-maa ilman NATOn suojaa" ja ilman uskottavaa puolustusta - vaarallinen välitila, johon ei saa jäädä, mutta josta voi onneksi vielä palata vaihtoehtoon 1 tai edetä vaihtoehtoon 2. tai joutua toiseksi huonoimpaan vaihtoehtoon 3.
Suomen naapuruussopimus Venäjän kanssa - YYA-sopimuksen jatko - on edelleen voimassa
Tiesittekö, että Suomella on laillisesti voimassaoleva, NATO-jäsenyytemme estävä valtiosopimus Venäjän kanssa? Ettekö? No eipä ihme, sillä ei hallituksemme sellaista halua mainostaa, sen olemassaolo kun rikkoo Suomen EU-sopimuksia vastaan(!)
Asiasta voi lukea laajemmin Jorma Jaakkolan artikkeleissa.
Euroopan unioniin liityttäessä Suomi vakuutti EU:lle, että Suomi on liittymisehtojen mukaisesti irtisanonut kaikki kansainväliset sopimukset. Siis myös 20.1.1992 allekirjoitetun naapuruussopimuksen. Tämä ei pidä paikkaansa. Suomi ei ole irtisanonut k.o. sopimusta, vaan on pettänyt näin sekä EU:ta että Venäjää.
Käytännössä seuraava artikla on sopimus "YYA-sopimuksen" jatkumisesta.. ..automaattisesti:
Valtiosopimus 63/1992, 12 artikla;
"Tämä sopimus on ratifioitava ja se tulee voimaan ratifioimiskirjojen vaihtamispäivänä. Sopimus on voimassa kymmenen vuotta, minkä jälkeen sen voimassaolo jatkuu viisivuotiskausittain, ellei jompikumpi sopimuspuolista irtisano sitä toiselle sopimuspuolelle kirjallisesti tehtävällä ilmoituksella vähintään viisi vuotta ennen voimassaolokauden päättymistä."
Tehty Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 1992 kahtena suomen- ja venäjänkielisenä kappaleena molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.
Sopimuksen 4. artikla;
"Sopimuspuolet pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan ja selvittävät keskinäiset riitansa rauhanomaisin keinoin YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan sekä muiden ETYK-asiakirjojen mukaisesti.
Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan.
Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle."
Sopimusta on ainakin kerran jatkettu, Jatkosopimus: 53/1998
Annettu: 29.6.1998
"Asetus
Asetus Venäjän federaation kanssa yhteistyöstä Murmanskin alueella, Karjalan tasavallassa, Pietarissa ja Leningradin alueella tehdyn sopimuksen muuttamista koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta
Ulkoasiainministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä säädetään:
1 §
Helsingissä 30 päivänä toukokuuta 1998 Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välillä yhteistyöstä Murmanskin alueella, Karjalan tasavallassa, Pietarissa ja Leningradin alueella tehdyn sopimuksen (SopS 61-62/92) muuttamista koskeva sopimus, jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 18 päivänä kesäkuuta 1998, tulee voimaan 29 päivänä kesäkuuta 1998 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä kesäkuuta 1998.
Naantalissa 18 päivänä kesäkuuta 1998"
Sopimus oli automaattisesti voimassa vuoteen 2008, ja sen jälkeen on ollut voimassa aina 5 vuotta kerrallaan ilman erillistä irtisanomista, jota ei ole kuulunut. Sopimus on siis voimassa.
Asiantuntijat ovat julkisesti varoitelleet, että sopimus hankaloittaa mahdollista yhteistyötä NATO:n kanssa. Valtiojohtomme ei kuuntele (tai välitä).
Suomi rikkoo sopimusta?
Käytännössä tilanne on siis se, että Suomi;
a) on ilmeisesti valehdellut EU:lle, ettei yllä oleva sopimus olisi voimassa, mitä se on sekä sopimusteknisesti että kansainvälisen lain mukaan (ellei joku tuo näyttöä, että se olisi irtisanottu joskus),
b) ei voi liittyä NATOon rikkomatta tätä tekemäänsä sopimusta, ellei
c) sitä ensin irtisanota, jolloin naapuruussopimus lakkaa olemasta voimassa ja NATOon voi liittyä vasta 5 vuoden viiveellä, ja
d) Venäjä voi periaatteessa vaatia Suomea tilille sopimuksen rikkomisesta, jos Suomi liittyy NATOon tai antaa aluettaan, logistista infrastruktuuriaan (satamat, tiet lentokentät, jne.) NATOn käyttöön mahdollisessa konfliktissa.
e) Koska Suomella on ollut voimassaoleva valtiosopimus - jota ei ole irtisanottu - Venäjän kanssa ennen EU:n kanssa solmimiaan sopimuksia, voi EU tämän perusteella pidättäytyä noudattamasta Suomen kanssa tekemiään sopimuksia laittomina, ja voi laillisesti pidättäytyä antamasta mitään apua mahdollisen konfliktin tullen.
"Tietäisitpä, poikani, miten vähällä järjellä Suomea hallitaan".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti