Venäjästä ja sen sielusta

Venäjä ei ole kansallisvaltio.Venäjä on valtakunta, imperiumi.

Tämän asian sisäistäminen on nähtävästi monille vaikeaa, vaikka sen pitäisi olla itsestään selvää. Tai ehkä vain asian sisältä on monille epäselvä.

Venäjä ei ole ensisijassa kansakunta, vaan valtakunta. Venäjä on lähes aina ollut ja on edelleen valtiojärjestelmäkeskeinen, keskusjohtoinen ja imperialistinen konsepti. Venäjän luonne ja idea ei ole olla kansakunta tai kansallisvaltio.

Venäläinen valtio - vaikka onkin aina kriiseissä viime kädessä nojannut venäläisiksi itsensä mieltävän västönosansa isänmaallisuuteen, uskollisuuteen äiti-maata kohtaan sekä kansallisen ylpeyden tunteeseen ja tarpeeseen - ei ole kansallisvaltio. Se ei pyri ajamaan ensisijassa Venäjän kansan tai edes venäläisten etua, vaan valtiovallan ja valtakunnan etua, ja enemmistökansanryhmänsä etua vain silloin, kun se ei ole ristiriidassa valtakunnan tai valtiovallan edun kanssa.Venäjälle ei ole ollut niin väliksi, vaikka se on kohdellut historian saatossa omaa kansaansa kuin orjina, rikollisina ja epäihmisinä, saatika miten se on kohdellut muita. Joskus se on kohdellut muita jopa paremmin kuin omiaan. Valtakunta - 'Dershava' - on kaikki kaikessa.

Venäjän idea on alusta asti ollut olla valtakunta. Vaikka taustalla on historiallisesti vahvana myytti venäläisyydstä ja ortodoksisesta sivilisaatiosta, ytimessä on alusta asti ollut unelma valtakunnasta. Sille on ollut eri nimiä ja määritelmiä: Kolmas Rooma, Neuvostoliitto ja nyt unelma Euraasialaisesta supervallasta. Taustalla on myös Tshingis-Kaanin unelma maailmanvallasta.

Venäjän sielu on sairas. Tämä johtuu siitä, että Venäjää ei ole hallinnut Venäjän oman kulttuurin terveempi perintö eli sen oma henki, vaan vieras valta ja voima. Tämä ilmenee myös siinä, etttä Venäjää ovat aina hallinneet muut kuin venäläiset. Silloinkin kun hallitsijat ovat olleet nimellisesti venäläisiä, heidän taustansa on ollut ei-venäläinen. Sitä ovat hallinneet viikingit, mongolit, saksalaistaustaiset (ja jopa suomalaistaustaiset) tsaarit (Paavali III:n äiti oli suomalainen, ja hän puhui suomea toisena äidinkielenään) ja kommunistit, joista varsinkin alussa suurin osa oli juutalaisia. Tällä hetkellä sitä hallitse mies, jolla on Tverin karjalaiset juuret.

Tämä johtuu osaltaan siitä, että venäläisyys on osittain pakkokeinoin luotu synteesi. Moskova on aina alistanut valloittamansa kansat ja pyrkinyt pakkovenäläistämään ne. Muodollinen ortodoksinen usko ja slaavilainen kansallisidentiteetti sekä kieli ovat olleet tässä valtakunnalle työkaluja, eivät itse tarkoituksellisia päämääriä. Slaaviekspansio alkoi etelän suunnalta. DNA-tutkimusten perusteella arvioidaan, että jopa 40% isovenäläisistä (Venäjää äidinkielenään puhuvista, itseään venäläisinä pitävistä) on kieltään vaihtaneita Keski- ja Pohjois-Venäjän suomalais-ugrilaisia ja Volgan alueen sekä Kaakkois-Venäjän turkinsukuisia kansoja.

Venäjän sielu on ollut pahasti traumatisoinut viimeistään siitä asti, kun Tshingis Kaani ja hänen seuraajansa raiskasivat Venäjän. Tämä tapahtui, paitsi kuvaannollisesti, myös kirjaimellisesti. Jopa 7% ex-Neuvostoliiton asukkaista on suoraan alenevassa polvessa Tshingis Kaanin jälkeläisiä. Kaani poikineen raiskasi aina vihollistensa vaimot ja valloitettujen kylien naiset. Verotus oli hivuttavaa ja verot kerättiin ryöstelemällä ja raiskaamalla. Venäjä ei koskaan onnistunut taistelemaan menestyksellisesti Tshingis Kaania ja mongoleja vastaan, vaan raiskaaminen jatkui vuosisatoja. Tshingis Kaanin haamu hallitsee maata edelleen. Se riivaa Venäjän sielua, eikä sitä ole koskaan vielä onnistuttu manaamaan pois.

Kristittynä asiaa voisi ajatella Venäjän kannalta siten, että sama paha henki, joka riivasi Tshingis Kaania, riivasi myös Iivana Julmaa ja Josif Stalinia.

Moskova on Venäjän Sydän. Se on paikka, jossa Kaanin henki asuu. Moskova oli mongolien vasalli, joka maksoi näännyttävää veroa kaaneille, jottei nämä enää raiskaisi sitä. Siksi Moskova joutui itse raiskaamaan ja ryöstämään omia alamaisiaan mongolien nimessä ja heidän puolestaan. Selvitäkseen kaanien veroista, sen piti myös laajeta, ja alistaa sekä raiskata naapureitaan. Siitä tuli kaanien oppipoika. Ihminen, jolle tehdään pahaa, oppii tekemään pahaa ja myös tekee pahaa muille, ellei käsittele ongelmiaan ja pysty lopulta antamaan anteeksi, tapahtui se sitten hyvityksen saamisen kautta tai ilman.

Kaanit tuhosivat Kiovan ja alistivat Moskovan. Edes Novgorod, joka säilytti muodollisen vapautensa, tai kaanin ottopoika Aleksanteri Nevski, eivät uskaltaneet tai halunneet koskaan taistella heitä vastaan, vaan maksoivat vapaaehtoisesti veroa. Moskova ei uskaltanut pistää hanttiin senkään vertaa, vaikka myöhemmin 1500-luvulla Ivan IV koitti Nevskin pyhimyskronikan uudelleenkirjoituttamalla asian toisin selittää, mikä johtui tataarien vastaisen sodan propagandatarkoituksesta. Tataarien kaanikunnan Moskova alisti, ja senkin se uskalsi tehdä vasta vuosisadat sen jälkeen kun mongolit olivat menneet, eikä heidän paluustaan ollut enää pelkoa. Silloinkin ja siitä asti Moskova on toistanut Kaanin traumaa, ja hakenut hyvitystä, kostoa ja oikeutta tekemällä samoin muille.

Venäjä on valtakunta. Se on imperiumi. Se on keskusjohtoinen, keskitettyyn valtiovaltaan ja mahdolllisimman suuren maa-alueen hallintaan tähtäävä ja pyrkivä mahti. Se ajattelee aina kaikkea turvallisuustrauman kautta, turvallisuuspolitiikka etusijalla; Riskien varalta valmitautuminen ja vielä senkin varmistaminen, vallanhalu, kontrollinhalu, valtapolitiikka, opportunismi ja pahoinpidellyn sielun sekä itsetunnon peittämiseksi rakennettu ylpeä kuori.

Tätä tarkoitan sanoessani, ettei Venäjän idea ei ole olla kansakunta, vaan valtakunta. Jos sen kanssa haluaa tulla toimeen, on muistettava, että se on Valtakunta, jolla on sairas sielu. Venäjää ei voi kohdella normaalina kansallisvaltiona.

Venäjän kanssa tulee toimeen, kun tunnustaa, että se on valtakunta, ja kohtelee sitä valtakuntana. Silloin sen kanssa voi myös olla ystävä. Kunhan muistaa olla varuillaan. 'Dershava' - suurvaltakunta ei kunnioita viime kädessä muuta kuin voimaa. Venäjän kanssa voi olla ystävä, kun ei käännä sille selkäänsä. Tämä tarkoittaa sekä sitä, että loukatusta ystävästä voi tulla pahin vihamies, mutta myös sitä, että käännettyyn selkään voidaan iskeä veitsi.

Jonkun pitäisi olla Venäjän ystävä - Venäjästä riippumatta. Jonkun pitäisi voittaa Venäjän luottamus, mutta pysyä samalla niin vahvana, ettei Venäjä traumassaan niele ystäväänsä. Venäjä tarvitsee terapeutin, jolla on itsellään tarpeeksi vahva asema, ettei terapeutin tarvitse itse pelätä.


[Edit 12.12. Korjattu asiavirhe Vladimir -> Nevski]