Isku ytimeen - Quo Vadis Europa?

Kuten uutisia seuranneet huomasivat, myös EU:n päättäjät joutuivat eilen viimein ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja myöntämään, että talouskriisi on levinnyt Euroopan ytimeen. Monelle kriisiä ei-ammatikseen-seuraaville, allekirjoittaneelle ja useille normivirtasille tämä tosiasia oli ollut selviö jo pitempään.

Olihan jo selviö kriisin alussa, että kyseessä on tulossa massiivinen talouslama, osana maailmanlaajuista järjestelmäkriisiä, joka koskettaa talouden ohella syvältä myös yhteiskunnallisia ja poliittisia rakenteita. Monille oli myös selvää, että kriisi tulisi pistämään uusiksi koko turvallisuus- ja geopoliittisen asetelman maailmassa.

Eurooppa ui syvällä rämeessä suohirviön kourissa, ja perässä tulee USA, joka on jo entuudestaan melkein kaulaansa myöten liejussa, ja hirviön lonkerot, jotka ovat jo kietoutuneet Itä-Aasian talouksien jalkoihin, ja valmistautuvat kiskovat ne suohon vastaanpanemattomalla voimalla.

Kriisi on käytännössä tulossa päälle myös Ranskassa ja Saksassa, jonka talous ei ole läheskään niin hyvässä kunnossa kuin on luultu. Painen on johtamassa kohtalokkaisiin päätöksiin Euroopan tulevaisuuden kannalta. "Luottolama indikaattori" hälyttää vahvasti punaista.

Sisäpiirihuhu arvioi, että Italia ja Espanja kaatuvat lopullisesti tammikuun lopussa tai helmikuun alkuviikkoina, ja että Euroalueella on vain kaksi vaihtoehtoa: joko se muuttuu pienemmäksi "ydin-EU:ksi", joka jatkaa keskitetyn budjettivallan, liittovaltion ja eurobondien suuntaan. Kriisimaat sitten seuraavat, jos seuraavat,  joskus perässä jos saavat taloutensa kuntoon.

Mielenkiintoiseksi tämän arvion tekee se, että se on EMU:n tulevaisuuden suhteen samansuuntainen kuin itse olen arvellut. Ja ennustelin myös jo syyskuussa, että Italia kaatuisi jossain joulun ja maaliskuun välillä.

Vaihtoehtojen ollessa joko EMU:n ja EU:n hajoaminen tai EU:n ydinmaiden muuttuminen täydeksi liittovaltioksi, tarkoittaa se käytännössä demokratian ja yksittäisten kansallisvaltioiden vaikutusvallan lopullista heivaamista ulos Euroopan ikkunasta. Päätöksentekovallan suhteenhan ydinmaat muodostaisivat tiiviin liittovaltion ympärysmaiden kustannuksella.

Tämän jälkeen EKP sitten voi alkaa paikkaaman tilannetta laajoilla velkakirjaostoilla, mikä käytännössä tarkoittaa joko deflaatiota tai hyperinflaatiota. Voisipa sanoa, että ydinmaat aikovat pelastaa itsensä, reunamaiden, myös Suomen, joutuessa syvälle suohon.

Tulevat EKP:n eurobondit ovat suurimmaksi osaksi juurikin kriisimaiden arvotonta vessapaperia, jota kaikki EMU-maat pakotetaan ostamaan. Tulevaisuudessa eurooppalaiset, myös suomalaiset, maksavat kaiken tämän haaskaamisen nousevina veroina ja inflaation muodossa.