Ruotsidemokraattien ulosmarssi kirkosta - Piispan megamoka ja SD:n moraalinen voitto

Eilen nousi kohu Ruotsidemokraattien ulosmarssista valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksesta Tukholman suurkirkosta.


Mistä oli kyse?

Ulosmarssin syynä oli nimittäin tulkinta piispan puheen merkityksestä

Lehdet kertovat, että piispa Brunne tuomitsi saarnassaan muukalaisvihamielisyyden ja rasismin, sekä viittasi SD:n vastaisiin mielenosoituksiin, ja että tämän johdosta SD:n edustajat loukkaantuivat ja marssivat spontaanisti ulos.

Luonnollisesti muiden puolueiden ja ruotsalaisen valtavirran mielestä tämä on "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa"-tyylinen tapaus, joka vain osoittaa, että SD: olisi rasistinen ääriliike.

Huomattava kuitenkin on, että SD:n edustajat eivät marssineet ulos sen vuoksi, että piispa tuomitsi rasismin, koska niin yllättävältä kuin se puolueellisia valtamedioita seuranneista tuntuukin, SD tuomitsee itsekin rasismin.

Sen sijaan syy ulosmarssiin oli piispan viittaus mielenoisoituksiin. Se mitä lehdet eivät kerro, oli piispan sanat. Hän sanoi viittasi SD:tä vastaan tapahtuneisiin väkivaltaisiin mielenosoituksiin ja kivien heittelyyn, sanoen, että "jos ihmiset vaikenevat, kivien täytyy huutaa".

SD:n edustajat tulkitsivat tämän, varsin aiheellisesti, että piispa Brunne saarnassaan hyväksyi poliittisen väkivallan, kannatti sitä, ja kehotti jatkamaan sitä! Tästä on SD:n näkökulmasta kyse ulosmarssissa, jota taustaa vasten ymmärtää myös puheenjohtaja Jimmie Åkessonin tuntemukset: "En ole koskaan tuntenut itseäni niin syvästi loukatuksi".

Tästä näkökulmasta piispa Brunnen saarnaa voisi verrata 30-luvun Saksan natsimyönteisiin piispoihin, jotka saarnoissaan hyväksyivät juutalaisten vainoamisen, ja näin ymmärrämme myös SD:n loukkaantumisen.

Kyse oli joko väärinymmärryksestä tai tahallisesta provokaatiosta. Mutta millä tavoin?

Mitä piispa siis tarkoitti?

Väljästi kristillisessä kontekstissa tulkiten piispa viittasi Raamatun kohtaan jossa Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin kansan hurratessa ja osoittaessa hänelle suosiota Messiaana. Tämä ärsytti fariseuksia, jotka tiesivät, että tapahtuma täytti profeettojen ennustuksen, että kun Messias tulisi, hän ratsastaisi aasilla Jerusalemiin kansan hurratessa. He eivät kuitenkaan halunneet hyväksyä Jeesusta Messiaaksi, ja siksi pyysivät, että Jeesus käskisi kansaa vaikenemaan. Jeesus vastasi että elleivä ihmiset huutaisi "niin kivet huutaisivat".

Piispa siis itse asiassa erittäin ontuvasti vertasi SD:n vastaisia mielenosoituksia kansanjoukkojen hurraamiseen Jeesukselle, vaikka varmaan tarkoitti sitä, kun pari päivää myöhemmin kansa huusikin "Ristiinnaulitse!".

Piispan vertaus oli itse asiassa mestarikämmi, laukaus omaan polveen, koska piispa ei kai ensinkään tarkoittanut verrata SD:tä Jeesukseen, minkä hän silti teki! Hän kai tarkoitti, tarkoitusperiään puoliksi hyväntahtoisesti tulkiten, että jollei, kansa tuomitsisi rasismia, niin kivet huutaisivat totuuden julki.

Piispa ei liene kuitenkaan tarkoittanut verrata, että SD on kuin viaton Jeesus ja sen vastustajat ovat SD:n poliittisten vastustajien vihaan kiihottamia raivopäitä, tarkoituksena tuomita syytön taho, mutta näin hän itse asiassa Raamatun kontekstin huomioiden teki! Mutta jatketaanpa piispa Brunnen aloittamalla tiellä, ja katsotaan vertausta lisää:

Huutaessaan: ”Ristiinaulitse!”, kansaa huudatettiin myös: ”Anna meille mieluummin Barabbas!”. Barabbas oli roisto, murhaaja ja ryöväri. Tuomitessaan SD:n ja hyväksyessään poliittisen väkivallan, voisi kristillisessä kontekstissa tulkita piispan itse asiassa, kai vahingossa, verranneen väkivallantekijöitä ja mielenosoittajia Barabbaaseen. Piispa valitsi siis mieluummin Barabbaan! Eipä uutta auringon alla, niin tekivät Jeesuksen ajan ylipapitkin.

Piispa ei selvästikään osaa käyttää raamatullisia vertauksia oikein, paitsi vahingossa! ;D

Piispa Brunne teki siis seuraavaa:


a) Hyväksyi käytännössä demokratian halveksunnan sekä poliittisen väkivallan, kehottaen jatkamaan sitä,

ja:

b) Vahingossa kusi omille kintuilleen vertaamalla Ruotsidemokraatteja Jeesukseen ja mielenosoittajia sekä poliittista väkivaltaa harjoittavia roistoon ja ryöväriin, Barabbaaseen.

Onko SD Ruotsin viimeinen toivo estää oman kansan ja kulttuurin tuho monikulttuurin ja islamismin vyöryssä? Hylkääkö Ruotsi pelastajansa? Perin kiusalliselta alkaa näyttää piispan saarnamoka näitä tulkintoja vasten.

SD sai siis itseasiassa moraalisen jättivoiton, niin oudolta kuin todellisuus julkisuudessa annettua kuvaa vasten näyttääkin.