maanantai 26. lokakuuta 2009

Vihreä Lanka: "Venäjä, Venäjä, Venäjä." Ryssävihan voimalla monikultturismin puolesta ja islamkritiikkiä vastaan?

Vihreä Lanka ja kolumnisti Jukka Mallinen ovat keksineet mielestään aivan uuden tavan lytätä maahanmuutto- ja islamkritiikkiä:

"Islamkritiikki on kotoisin Venäjältä

Timo Vihavaisen ja Jussi Halla-ahon islamkritiikki toistaa nykyvenäläistä rasistista ajattelua, joka uhkaa eurooppalaisia perusarvoja.

Onpa erikoista, että hyökkäykset moniarvoisuutta ja yleismaailmallisia ihmisoikeuksia vastaan tuodaan meille Venäjältä.

Venäjän historian professori Timo Vihavainen on kirjassaan Länsimaiden tuho rähmällään nykyvenäläisen rasistisen mielipideilmaston edessä. Samoilla linjoilla on slaavilaisen lingvistiikan tohtori Jussi Halla-aho, jonka ajatuksia on luettavissa teoksesta Kirjoituksia uppoavasta lännestä.

Venäjällä rasistiset mielipiteet ovat valtavirtaa. Pietarilaiset kehuvat Helsinkiä siksi, että ”siellä ei ole neekereitä, kuten Euroopan muissa suurkaupungeissa”. Suuri yleisö kannattaa rasistista väkivaltaa, jopa murhia.

Muukalaisvihamielisyyttä perustellaan siellä länsimaisen kulttuurin uhanalaisuudella sekä vähättelemällä ja demonisoimalla muita sivilisaatioita, erityisesti islamia.

Venäläinen valtavirta edustaa Samuel Huntigtonin tyylisistä kulttuurista rasismia, joka ei luokittele ihonväriä, vaan arvomaailmaa. [...]

Venäläisten mielestä kaikkien Euroopassa asuvien pitää sisäistää konservatiiviset kristillis-eurooppalaiset arvot.

Oikea eurooppalaisuus merkitsee heille valkoihoisten valtaa, fundamentalismiin kallistuvaa ortodoksisuutta ja väkivahvaa autoritääristä valtiota. [...]

Vieraiden sivilisaatioiden tuhoisasta soluttautumisesta sekä maallistumisen ja populaarikulttuurin rappeuttavuudesta hälyttävät niin tunnettu räyhäkansallinen Vladimir Zhirinovski ja kommunistijohtaja kuin hyökkäävän nationalismin ideologi Gennadi ZjuganovAleksandr Dugin ja Kontupohjan kaukasialaispogromit junaillut maahanmuuton vastustaja Aleksandr Belov.

Sikäli Vihavaisen näkemys Euroopasta linnoituksena edustaa selvää suomettuneisuutta, eli venäläisen suurvaltaideologian sisäistämistä. [...]

tänään venäläiset kiivailevat Stalinin, kansallismielisyyden sekä aggressiivisen suurvalta- ja etupiiripolitiikan puolesta.

He hyväksyvät vähemmistöjen sorron, joka kohdistuu muun muassa suomalais-ugrilaisiin, ja ovat napit vastakkain lännen kanssa esimerkiksi Kosovon ja Tetenian [kirjoitusvirhe alkuperäisessä tekstissä] kysymyksissä.

Mitä yhteistä tällä on meidän moniarvoisuutemme, EU:n arvoyhteisön, kanssa? [...]

Länsi on aina saanut liikevoimansa hankautumisesta muihin sivilisaatioihin. Sen historian ydin on liike ja muutos, kehitys ja valistus, myyteistä vapautuminen ja relativismin vahvistuminen.

Dogmaattiset yhden totuuden valtakunnat ja totaaliset pelastuskertomukset – jotka eivät halua hyväksyä historian perimmäistä mielettömyyttä ja ironiaa – haastavat länsimaisen epäilyn.

Vihavaisen ja Halla-ahon ristiretki uhkaa siis eurooppalaisuuden perusarvoja."


Haa, sieltähän se "Ryssä-kortti" viimeinkin pelattiin. Olin ehtinyt odotella sitä jo viimeistään Vihavaisen kirjan julkaisun jälkeen, ja ihmettelin, että missähän se viipyy.

"Venäjä, Venäjä, Venäjä."

Perinteisesti Suomessa (ja Ruotsissa) on yleisesti rakennettu omaa sivistyksellistä identiteettiä ja omakuvaa peilaamalla omaa maata ja kulttuuria sen "ikiaikaiseen viholliseen", eli oletettuun antiteesiin: Venäjään. Omaa "länsimaisuutta" ja "sivistyksellistä paremmuutta" on aina peilattu barbaarisena pidettyyn Venäjään. Jos Suomea ei aina olekaan nähty länsimaisen sivistyksen kehtona, niin on aina voitu vedota Venäjään. Sellaiset mantrat ja kommentit kuin: "Suomi kuuluu Skandinaviaan uskontonsa ja kulttuurinsa puolesta", "Suomi on demokratia, toisin kuin Venäjä" tai: "Emme sentään ole niin juoppoja/tyhmiä/laiskoja/köyhiä kuin ryssät", edustavat tyypillisimmillään tällaista identiteetin peilausta. Tietyllä tavalla jopa suomalainen elintaso ja hyvinvointivaltiopolitiikka ovat olleet osa tätä peilausprojektin omakuva-rakennusta.

Venäjä on niin ruotsalaisessa (myös suomalaisessakin, 1800-l.lopulta) historiankirjoituksessa kuin yleisemminkin nähty aina 1500-luvulta asti eräänlaisena kulttuurisen paremmuusakselin negatiivisena päänä, jossa toisessa päässä ovat olleet perinteisesti aluksi Ruotsi, ja myöhemmin Englanti, Ranska ja/tai Saksa. Koko asetelman taustalla kummittelee siis yksinvaltiuden ja puhdasoppisuuden aikojen vanha, 1500- ja 1600-lukujen ruotsalaista imperialismia edustava "kulttuurirasismi".

Koko "ryssävihan" perinne Suomessa juontuu pääosin kahdesta asiasta: Ruotsin valtion suurvalta-ajan sotapropagandan viholliskuvasta kuin sotien aikaisesta terrorista (mm. Isoviha). Se on ollut yksi tärkeimmistä kollektiivisista emotionaalisista motivaattoreista rakennettaessa Suomea, joka on "osa länttä, ei Venäjää".

Samoin tähän Itä-Länsi -kulttuuri-identiteettimaaotteluun on perinteisesti kuulunut tässä akselissa vähintään useamman pykälän "länsimaisempana" pidetyn yhteiskunnan eli Ruotsin, sen yhteiskunnan, sen edustamien arvojen, suuntausten ja ilmiöiden nostaminen arvostuksissa oman yhteiskunnan yläpuolelle. Se on ollut osaltaan vaikuttamassa erilaisten vaikutteiden sekä toimintatapojen hakemiseen Pohjanlahden takaa. Aikoinaan sieltä saneltiin meille kieli, hallinto, uskonto ja koulutus. Sittemmin sieltä on kopioitu sosiaalidemokratia, hyvinvointivaltio ja peruskoulu. Nyt ollaan matkimassa monikulttuuristamisprojektissa ja maahanmuuttopolitiikassa.

Näyttää siltä, että tämä vuosisatainen, alkujaan ruotsalaista sotapropagandaa edustava "ryssävihan mekaniikka" pelittää nytkin, valjastettuna tällä kertaa keppihevoseksi vetämään monikultturismin agendaa, ja edistämään islamin uskontoon ja sen tulkintaan olennaisesti liittyvien fasististen piirteiden valkopesua.

Nyt vain perinteisten diktatuurin, imperialismin ja vanhaeurooppalaisen mielipideilmaston ohella myös Venäjän edustama konservatiivinen eurooppalainen arvomaailma, kuuluu niihin "barbarian, jälkeenjääneisyyden ja pimeyden ajan" piirteisiin, joilla helposti leimataan maahanmuuttokritiikki vain islamkritiikiksi ja samalla leimataan tehokkaasti molemmat rasismiksi, koska "Venäjäkin on rasistinen".

Mallisen kolumnissa siis paistaa läpi perinteinen ryssävihan propagandamekaniikka, ja pelikenttänä on perinteisen Itä-Länsi -kulttuuri-identiteettikisan maaotteluareena.

Muistutuksena haluan vielä laittaa tähän loppuun lainauksena ajatuksen, jonka eräs poliittisesti vasemmalla oleva, vihreä ja liberaali ystäväni, joka on myös (tai siitä huolimatta) maahanmuutto- ja islamkriittinen, kerran sanoi:

"On elintärkeää, että paljastamme ja tuomme kaikissa relevanteissa yhteyksissä esiin sen tosiasian, että vastustamamme monikultturismin mukana leviävä poliittinen islam on perin juurin natsistinen ja fasistinen aate.

Se ei vain ole syntyjään natsistinen, vaan sen tavoitteet ovat yhä lähes samat, sen päämääränä ovat etniset vainot ja fasistinen diktatuuri.

Islamistumisen kriitikot ovat ensisijaisesti fasismin vastustajia ja ihmisoikeuksien ja vapauden puolustajia."

2 kommenttia:

Jukka kirjoitti...

Venäläisiltä voi myös oppia.

Vaikka en nyt mikään Putin-fani olekaan - päinvastoin kun Halonen ja Lipponen - arvostan kyllä sitä että hän pyrkii selkeästi ajamaan Venäjän kansan etua ja rajoittamaan epätoivottujen - dysgeenisten - ainesten maahanmuuttoa.

Jokainen anti-rasistinen uhoaja on lopulta dysgeenikko.

Jukka kirjoitti...

Todettakoon lisäksi että onneksi Suomessa on vielä penseyttä, negatiivisuutta, tervettä järkeä, vittumaisuutta, kyräilyä, muukalaiskammoa, herravihaa sun muuta jotka estävät ihmisiä uskomasta sitä hyvältä kuullostavaa roskaa mitä Vihreä Lanka tässä artikkelissa suoltaa.

Vihavainen analysoi sitä miksi suomalaiset eivät lopulta hyväksyneet taistolaisuutta - sama logiikka pätee monikultturisminkin suhteen:

tässä