Prosessioikeuden Professori Jyrki Virolainen otti kantaa Jussi Halla-ahon syytteeseen

Entinen käräjäoikeuden tuomari, Prosessioikeuteen erikoistunut oikeustieteen professori Jyrki Virolainen, on ottanut blogissaan kantaa Jussi Halla-ahon syyteasiaan. Siteeraan tässä hänen kirjoitustaan niiltä osin, kuin hän kriittisesti analysoi syyttäjäviranomaisen toimintaa:

"Syyteasian esitteli Kalskeelle valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski, ei siis rasistisiin rikosasioihin erikoistunut valtionsyyttäjä Mika Illman. Syytepaperiin ei otettu Illmanin nimeä luultavasti siksi, että Halla-aho on kirjoituksissaan arvostellut Mika Illmania kärkevästi. VKSV:ssa [Valtakunnansyyttäjänvirasto] ehkä pelättiin, että Halla-aho voisi väittää Illmanin toimivan ikään kuin kostoksi ja tulleen siten jääviksi asiassa."

Niin, miksi Illman väistelee? Jos hän on varma asiastaan, ja syyte on varmalla pohjalla, miksi väistellä? Syyttäjänhän ei tarvitse olla puolueeton, toisin kuin asian ratkaisevien tuomareiden.

"..VKSV ei selvästikään halua tehdä oikeusprosessista mitään spektaakkelia tai vuosisadan oikeusjuttua, vaan toimii "ei ny tehrä tästä mitään isoo numeroo" -periaatteella. Halla-ahoa kuulusteltiin esitutkinnassa ainoastaan sähköpostin välityksellä eikä H. siten ollut esitutkinnassa lainkaan "nokikkain" kuulustelijana toimineen rikosylikonstaapeli Jouni Niskasen kanssa;.."

Kuten anonyymi kommentaattori Virolaisen blogin kommentti-osiossa huomauttaa, Halla-ahoa olisi pitänyt kuulla henkilökohtaisesti esitutkinnassa. Esitutkintalaki 22 § velvoittaa siihen yksiselitteisesti (Ks. myös OKa 1991, s. 74 ja OA 2000, s. 127.)

"..esitutkinta oli hyvin suppea, sillä siinä otettiin esiin vain 10-15 Halla-ahon blogissa julkaistua kirjoitusta, vaikka niitä on julkaistu yli 200; syyte perustettiin vain yhdessä blogissa esitettyyn kahteen virkkeeseen; VKSV ei halua esiintyä oikeudessa, vaan antoi syytteen ajamisen paikallissyyttäjälle jne. VKSV haluaa näköjään päästä jutusta mahdollisimman suppealla aineistolla ja käräjäoikeudessa ainoastaan yhden päivän kestävällä pääkäsittelyllä."

Eli toimitaan ja reagoidaan ikään kuin juttu ei kestäisi tarkempaa käsittelyä, eli enempää huomiota ja päivänvaloa? Useampikin oikeustieteilijä on epävirallisesti jo ehtinyt ihmetellä tapahtunutta.

"Syyttäjät ja Halla-aho näyttävät puhuvan ikään kuin toistensa ohi ja eri asioista. Syytemääräyksessä ei ole otettu kantaa H:n väitteeseen siitä, että hän olisi tähdännyt väitteillään syyttäjä- ja muiden viranomaisten arvosteluun. Halla-aho puolestaan ei ole poliisikuulustelussa suoranaisesti perustellut väitteitään siltä kannalta, että hän olisi tarkoittanut kritisoida naisten asemaa muslimimaissa. H. on kuitenkin eräissä muissa kirjoituksissaan, jotka ovat nekin olleet poliisin ja syyttäjien syynättävinä, kritisoinut islamia juuri naisten ja tyttöjen heikon aseman johdosta. Näin esimerkiksi kirjoituksessa "Muhamettilaisten musta aukko" (10.5-2005). Kun myös vm. kirjoitus sisältyy esitutkinta-aineistoon ja H. on kommentoinut sitä poliisikuulustelussa paljon laajemmin kuin syytteeseen johtanutta kirjoitustaan, on hieman outoa, että VKSV, jota lain mukaan velvoittaa objektiivisuusperiaate, on sivuuttanut tuon kirjoituksen kokonaan. Mainitusta kirjoituksesta 10.5.-05 voidaan ehkä löytää VKSV:n kaipaamat "vilpittömät" perusteet, joilla Halla-aho on kritisoinut islamia naisten heikon aseman takia.

[...]

Syytemääräyksessä on kuitenkin ohitettu kokonaan Halla-ahon motiivi, jolla hän on väitteiden esittämistä perustellut. Pro et contra -tyyppinen tarkastelu puuttuu syytteestä, vaikka syyttäjiä lain mukaan velvoittaa edellä mainittu objektiviteettiperiaate."

Niin, eli syyttäjä on ilmeisen tahallisesti jättänyt huomiomatta esitutkinta-aineistoon sisältyvää materiaalia, joka hänen olisi pitänyt huomioida, koska se tukee syytetyn puolustusta.

Onkin esitetty varsin aiheellinen epäily, että syytettä ei olisi koskaan nostettu, jos syyteharkinta olisi perustunut lainmukaiseen esitutkinta-aineistoon. Lain vaatimusta epäillyn henkilökohtaisesta kuulemisesta esitutkinnassa ei ole säädetty turhaan, vaan sen on nimenomaan ajateltu tuovan esiin parempaa tietoa oikeuden toteutumiseksi. Syyte siis perustuu osittain oletuksiin, jotka olisivat lain mukaan tehdyssä esitutkinnassa saattaneet muuttua Halla-ahon vahingoksi olevista oletuksista häntä puoltaviksi faktoiksi.

"..lopputuloksen ennustaminen ole helppo tehtävä tässä hyvin arvostuksenvaraisessa asiassa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan sananvapaus oikeuttaa myös kriittisten ja jopa loukkaavien ja shokeeraavien mielipiteiden esittämiseen, joten myös uskonrauhan rikkomista ja kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevia rangaistussäännöksiä on tulkittava suppeasti, jos asianomaiselle menettelylle voidaan osoittaa olevan sananvapauteen liittyviä perusteita. [...]

Vertailun vuoksi on syytä todeta, että kolme vuotta sitten eli vuonna 2006 silloinen vähemmistövaltuutettu ja nykyinen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen teki poliisille tutkintapyynnön siitä, että eräät Suomen Sisu ry:n jäsenet olivat julkaisseet verkkosivuillaan aikaisemmin 30.9.2005 tanskalaisessa Jyllands-Posteninissa julkaistuja Muhammed-pilakuvia.[...]

Kalske totesi, professori Jaakko Hämeen-Anttilan antamaan asiantuntijalausuntoon viitaten, että pilakuvien esittäminen syytepäätöksessä lähemmin kerrotulla tavalla oli ollut islamin uskonnon kannalta erittäin loukkaavaa. Kalske päätyi kuitenkin siihen, että RL 17 luvun 10 §:n 1-kohdan uskonrauhan rikkomista koskevan tunnusmerkitön edellyttämä erityinen loukkaamistarkoitus oli jäänyt pilakuva-asiassa täyttymättä. "Epäiltyjen toiminnan nimenomaisena tarkoituksena ei voida pitää säännöksen suojelukohteena olevien ihmisten uskonnollisten tunteiden loukkaamista. Päinvastoin pidän uskottavana, että epäiltyjen nimenomaisena tarkoituksena on ollut eräänlaisen, julkiseen valtaan kohdistetun vastalauseen esittäminen," totesi Kalske päätöksessään."

Eli tässä on pientä ristiriitaa. Vaikuttaa siltä, että syyttäjävirannomainen yrittää venyttää lain tulkinnan rajoja, kuten aikaisemmin asiasta kirjoitin ("Illmanismi ja pyrkimys lain tulkinnan vinouttamiseksi"). Virolainen jatkaakin vielä:

"Myös Jussi Halla-ahon "täkykirjoituksen" ilmeisenä tarkoituksena on ollut kokeilla sananvapauden rajoja. Nyt VKSV on kuitenkin ottanut toisenlaisen kannan, vaikka Halla-ahon tekstit eivät ole varmaankaan loukanneet Suomessa asuvien muslimien uskonnollisia tuntoja Muhammed-pilakuvia enemmän. [...]

Jorma Kalskeen mukaan Muhammed-pilakuvien julkaisemisen ei siis voitu katsoa tapahtuneen erityisessä loukkaamistarkoituksessa, mutta Halla-ahon tapauksessa hän on toisella kannalla, kun on kyse H:n kahdesta irrallisesta, muusta tekstistä irrotetusta lauseesta. Itse en näkisi näiden kahden tapauksen välillä juuri mitään eroa. Siksi Kalskeen olisi tullut perustella, miten Halla-ahon tapaus eroa aikaisemmasta tapauksesta, jossa syyte jätettiin nostamatta erityisen loukkaamistarkoituksen puuttumisen johdosta. Mitään perusteluja ei kuitenkaan syytepäätöksessä tältä osin esitetä. Jos syyttäjä ei kykene esittämään perusteluja näiden kahden tapauksen erilaiselle arvioinnille myöskään tuomioistuimessa, lienee syyte hylättävä, vaikka tapaukset eivät tietenkään ole täysin identtiset eikä tuomioistuin ole sidottu aikaisempaan syyttämättäjättämispäätöksen."

Virolainen arvelee, että taannoisen pilakuvakohun osalta vapauttavaan tuomioon saattoi vaikuttaa Suomen viranomaisten ja oikeusistuimen mahdollinen imago-ongelman pelko vertailussa naapurimaan oikeuslaitoksen ratkaisuun:

"Voi olla, että Kalske ja kumppanit olisivat halunneet nostaa syytteen myös Muhammed-pilakuvia koskevassa asiassa. Tilanne oli tuolloin kuitenkin se, että Tanskan valtakunnansyyttäjä oli päättänyt kolmea kuukautta aikaisemmin eli 15.3.2006 olla nostamatta syytettä Jyllands-Postenin tapauksen johdosta. Olisi ollut aika outoa, jos Suomen ylin syyttäjäviranomainen olisi päätynyt omassa syyteharkinnassaan toisenlaiseen lopputulokseen, vaikka Suomessa oli kyse vain aiemmin jo julkaistujen pilakuvien uudelleen julkaisemisesta."

Virolaisen suhtautuminen Jussi Halla-ahon tapaukseen on neutraali, kriittinen, asiallinen ja selkeä, sekä tuo esiin merkittäviä puutteita syyttäjän toiminnassa. kiitos siitä hänelle.