Jo nykyisin voimassaolevat EU-sopimukset sisältävät pykälän, jonka mukaan ulkoisen sotilaallisen EU:ta uhkaavan hyökkäyksen tullen ylin toimeenpanovalta unionissa keskitettäisiin "Korkealle ulkopoliittiselle edustajalle". Kriisin tullen ylin päätäntävalta niin poliittisissa, sotilaallisissa kuin taloudellisissa asioissa keskittyisi siis yhdelle miehelle. Tällä hetkellä tätä EU:n korkean ulkopoliittisen edustajan virkaa pitää hallussaan Javier Solana.
Jos siis EU:ta uhkaisi ulkoinen vihollinen, yksi mies Unionin johdossa saisi käsiinsä vallan, joka on laajuudeltaan verrannollinen lähinnä USA:n presidentin valtaan. EU muistuttaa tässä suhteessa muinaista tasavallan ajan Roomaa, jossa oli voimassa samantyyppinen käytäntö. Kriisin tullen senaatti luovutti kaiken vallan, puoleksi vuodeksi kerrallaan, diktaattorille. EU-lainsäädännössä vain tätä aikarajoitetta ei ole, vaan ilmeisesti vallan keskittäminen pysyy voimassa niin kauan kuin kriisin katsotaan jatkuvan.
Merkille pantavaa on, että vaikka "korkean ulkopoliittisen edustajan" nimitys hyväksytetäänkin EU-parlamentilla, niin kyseessä ei todellakaan ole demokraattisesti valittu virkamies. Samalla tavoin kuin Komission puheenjohtajan ja jäsenet valitsee käytännössä vahvimmat EU-jäsenmaat, myös korkean ulkopoliittisen edustajan ei tarvitse hakea mandaattia kansalta kuin vain muodollisesti. Näin ollen potentiaalinen kriisiajan diktaattori ei tarvitse kansaa tuekseen, vaan EU-lainsäädäntö päin vastoin tarkoittaa sitä, että valta siirtyy tälle virkamiesten ja poliitikkojen keskuudestaan valitsemalle ulkopoliittiselle edustajalle ilman että kansalta kysyttäisiin mitään.
Ave Caesar, Imperator Europaeum!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti