ETA-jäsenyys EU-jäsenyyden tilalle

Tiesittekö, että ennen kuin Eduskunta vuonna 1995 päätti liittää maamme EU:n jäseneksi, Suomi oli jo vuonna 1993 liittynyt Euroopan Talousalueeseen? Ja tiesitkö, että kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi, maamme ei saanut tästä liitoksesta enää yhtään enempää kaupallisia tai taloudellisia etuja, mitä jo aiemmin saatu ETA-jäsenyys maallemme antoi? Jos et tätä tietänyt, niin se ei ole ihme, sillä edellä kerrottua tosiasiaa eivät maamme poliitikot eivätkä media kovin innokkaasti ole olleet ihmisille kertomassa, ja sille on olemassa hyvä syy.

Nimittäin EU-jäsenyyden myötä Suomen asema oleellisesti huononi. ETA-jäsenyys antoi meille vapaan kaupan, tullittoman pääsyn Euroopan sisämarkkinoille ja osaksi Eurooppalaista yhteisöä. Kun liityimme EU:hun, emme saaneet enää sen enempää mitään taloudellista etua. Sen sijaan menetimme jotain oleellista.

Ensinnäkin menetimme suuren osan kansallista itsenäisyyttä, juuri sitä vapautta, jonka puolesta niin kiivaasti taistelimme yli 60 -vuotta sitten. EU-jäsenyyden myötä noin 70% Suomen kansallisesta päätäntävallasta karkasi Brysseliin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettemme enää ole itsenäinen valtio.

Toiseksi jouduimme Euroopan maksumiehiksi, lypsylehmäksi, jolta viedään tuhkatkin pesästä. Suomi maksaa joka vuosi jäsenmaksua EU:lle yli 450 miljoonaa euroa. Tästä summasta vain 80% palaa takaisin tukiaisina. Nämä tukiaiset ovat siis meidän omaa rahaamme, jota emme enää itse hallitse, vaan tuet hallinnoi ja jakelee EU. 80% voi kuulostaa suurelta, osuudelta, ja 20% vastaavasti pieneltä maksulta, mutta tuon lisäksi joudumme joka vuosi tilittämään EU:lle mm. kaikki tullimaksut, jotka peritään EU:n ulkopuolelta tulevasta tuonnista, ja suuren osan arvonlisäveroista.

Viime vuonna Suomi tillitti EU:lle yli 150 miljoonaa euroa tullimaksuja. Ja aina kun menet kauppaan ja ostat maitoa, tai mitä tahansa, maksat suoraan veroa EU:lle tavaran ALV:n muodossa. Suomen nettomaksut EU:lle olivat viime vuonna ainakin 650 miljoonaa euroa. Tällä rahalla saisi helposti korotukset opintotukiin, eläkkeisiin ja lapsilisiin, ja jäljelle jäävällä rahalla vielä vanhusten hoitopalvelut kuntoon. Sitä, kuinka paljon rahaa EU Suomelta todellisuudessa vuosittain lypsää, halutaan peitellä. Toki se on virallista tietoa, mutta asiaa ei haluta mainostaa, koska se voisi avata ihmisten silmiä sen suhteen, mitä EU todellisuudessa on, ja aina kun siitä julkisuudessa jotain puhutaan, haalitaan jostain joku onneton helppoheikki ”asiantuntijana” kehumaan, että miten paljon olematonta hyötyä maamme saa siitä vastineeksi.

EU-jäsenyyden myötä maamme alistettiin osaksi järjestelmää, joka on ylikansallinen, epädemokraattinen, byrokraattinen, keskitetty ja hierarkkisesti ylhäältä alaspäin johdettu. Tässä järjestelmässä valta ei ole kansalla, eikä edes jäsenmaiden parlamenteilla, vaan niillä, jotka omistavat ja hallitsevat Isoa Rahaa. EU ei ole vapauden, veljeyden ja tasa-arvon valtakunta, vaan Pääoman Imperiumi.

EU muistuttaa rakenteeltaan hyvin paljon entistä Neuvosto-diktatuuria. Sillä on oma politbyroonsa, komissio, joka itse valitsee itsensä ja jäsenensä. EU-parlamentilla on teoreettinen valta olla hyväksymättä uutta komissiota aina kun sellainen valitaan, mutta se on käytännössä komission kumileimasin. EU muistuttaa edesmennyttä Neukkulaa myös siinä suhteessa, että se asettaa ideologian etusijalle toiminnassaan. Aivan kuten muinoin NL:ssä, myös EU yrittää markkinoida kaikille materialistista, juuretonta ja talouskeskeistä maailmankuvaa ja keinotekoista eurooppalaista identiteettiä, jota ei todellisuudessa ole olemassakaan.

Lisäksi on yksi erittäin kiusallinen asia, jota yritetään selitellä ja peitellä. Nimittäin se tosiasia, että EU on se tekijä, joka pakottaa maamme ajamaan alas hyvinvointimme, julkiset palvelumme ja yhteiskunnallisen tasa-arvomme. Nimittäin vuonna 2000 laadittu ns. Lissabonin strategia, EU:n tavoiteohjelma, joka määrittää EU:n kehityksen suunnan aina ensi vuosikymmenelle, velvoittaa kaikki EU-maat, myös Suomen, alentamaan verotustaan, muuttamaan verotusta koko ajan tuloeroja kasvattavaan suuntaan (kohti tasaveroa), supistamaan julkista kulutustaan eli vähentämään julkisia palveluja, ja yksityistämään terveydenhoitopalveluitaan .

Lisäksi Euroopan Keskuspankin direktiivit, joita hallituksemme tottelee kuin kuuliainen koira, velvoittavat Suomea myös vähentämään julkista kulutusta, asettaa raja-arvot sille, kuinka suuren osan bruttokansantuotteesta julkisen sektorin osuus saa korkeintaan olla ja edelleen ajavat verotuksen alentamista ja tuloerojen kasvun lisäämistä. Toisin sanoen EU on se tekijä, joka estää ja kieltää Suomea laittamasta enemmän rahaa julkiseen terveydenhuoltoon, koulutukseen ja muihin hyvinvointipalveluihin. Se tosiasia, että nimenomaan EU on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pahin vihollinen, on niin kallis totuus, että eliittimme ja Suomen media tarkoin varjelevat, ettei se pääsisi ainakaan liian avoimesti julkisuuteen.

EU:sta eroamista haluavia pelotellaan, että Suomi joutuisi eristyksiin kuin joku Pohjois-Korea. Moinen väite jos mikä, on halpaa populismia, ja sitä harjoittavat kaikki maamme suuret puolueet, media ja hallitus. Sveitsi, Norja ja Islanti ovat ETA-jäseniä, mutta EU:n ulkopuolella (Sveitsi erillissopimuksella). Niiden talous on paremmassa kunnossa, korot alempia ja ihmiset hyvinvoivempia, kuin EU-maissa. Tätä yritetään selitellä sillä, että Sveitsillä on edullinen sijainti ja Norjalla öljyä, mutta näiden selitysten onttous paljastuu, kun jopa pieni Islanti on onnistunut vaurastumaan niin paljon, että siltä on riittänyt hirveästi rahaa sijoitettavaksi ulkomaille. Pelkästään Suomeen islantilaiset ovat jo sijoittaneen viime vuosina yli miljardi euroa, puhumattakaan muista maista, vaikka sillä on väestöä vain rapiat 350 000, eikä luonnonvaroja ollenkaan. Lisäksi maa on vielä kauempana Euroopan laidalla kuin Suomi.

Edellä mainituilla ETA-mailla on samat taloudelliset edut ja pääsy Euroopan sisämarkkinoille kuin EU-jäsenillä, ja Sveitsi on jopa mukana Schengen-sopimuksessa, joka takaa vielä täysin vapaan liikkuvuudenkin. Kuulostaako Pohjois-Korealta? Kuulostaako eristäytyneeltä ja köyhältä? Ei minustakaan. Mutta Pohjois-Korea –leima ja mielikuva EU:n ulkopuolella olevasta Suomesta eristyneenä ja köyhänä maana, on tietoisesti propagandalla iskostettu ihmisten mieliin. Näin häntä heiluttaa koiraa, kuten sanonta kuuluu.

Todellisuudessa ainoa vähäinen hyöty, mitä Suomi saa EU-jäsenyydestä on imagoetu. Hallituksemme mielestä on ilmeisesti coolia olla EU-maa. Eli EU on luultavasti maailman kallein ja tehottomin mainostoimisto. Herrojen mielestä on ”ältsin siistii” maksaa itsensä kipeäksi siitä hyvästä, että saa päänsilitystä ja pääsee syömään palvelijana murusia EU:n isojen poikien pöydän alta. Vain idiootti maksaisi tuollaisen summan EU:n kaltaiseen kerhoon kuulumisesta, ja luopuisi kansallisesta itsenäisyydestä, vapaudesta ja hyvinvoinnista silkan imagoedun takia. Ja idiootit, eli hallitusherramme ja päättäjämme, myös maksavat. Tai eiväthän he juurikaan maksa, vaan maksattavat kaiken meillä kansalla.

Kaiken tämän valossa Suomen eroaminen EU:sta ja jääminen Euroopan Talousalueen eli ETA:n jäseneksi yhdessä Norjan, Islannin ja Sveitsin kanssa, olisi mitä järkevin, ja itse asiassa ainoa järjellinen, ratkaisu, mitä maamme voisi ja pitäisi EU:n suhteen tehdä.

Työttömyys, työvoimapula ja maahanmuutto

Kun lasketaan kaikki Suomen 18-65-vuotiaat, ei-ansiotyössä olevat aikuiset (poislukien päätoimiset opiskelijat ja eläkeläiset), paljastuu todelliseksi Suomen työttömien määräksi edelleen lähes puoli miljoonaa (n. 490 000). Kaiken tilastokosmetiikan jälkeen meillä on edelleen n. puoli miljoonaa työtöntä. Samaan aikaan puhutaan massiivisesta, noin n. 400 000 työntekijän työvoimapulasta tulevaisuudessa. Varsinkin työnantajapuoli EK:n ja EVA:n johdolla on pitänyt asiaa esillä. Puhe neljänsadantuhannen työntekijän puutteesta samaan aikaan kun meillä jo on lähes puoli miljoonaa työtöntä, kuulostaa vähintäänkin omituiselta. Tutkimusten mukaan työvoiman tarve on tällä hetkellä koulutetusta, ja nimenomaan korkeasti koulutetusta, työvoimasta. Samaan aikaan akateeminen työttömyys on huipussaan. Työttömyyskortisto on pullollaan korkeakoulutettuja maistereita ja tradenomeja, joille ei tunnu töitä löytyvän. Tämäkin yhtälö kuulostaa perin omituiselta, eikö vain?

Tämän valossa on mielestäni syytä kyseenalaistaa koko väite massiivisesta työvoimapulasta. Väitän, että laskelmissa ei ole tarpeeksi otettu huomioon sellaista tosiasiaa, että sitä mukaa kuin suuret ikäluokat ovat jäämässä ja jäävät eläkkeelle, työpaikat siirtyvät Aasiaan. Pelkästään viiden viime vuoden aikana yli 20 000 työpaikkaa on siirtynyt pois suomesta, ja tahti on kiihtymään päin. Väitän siis, että työvoimapula ei ole lähellekään niin suuri, kuin rummutetaan. Jotkut vähemmän julkisuudessa mainostetut arviot puhuvat jopa vain vähän yli sadan tuhannen työntekijän työvoimapulasta. Joten onko meillä todellisuudessa uhkaavaa työvoimapulaa? Ei määrällisesti, vaan kyse on oikeanlaisen työvoiman pulasta. Näin ollen puhe neljänsadantuhannen työntekijän työvoimapulasta on liioittelua ja sumutusta.

Ratkaisuksi väitettyyn työvoimapulaan tuodaan julkisuudessa jatkuvasti esiin laajamittainen vierastyövoiman tuonti eli ulkomainen työvoima. Tällä hetkellä ollaan perustamassa ulkomaille rekrytointitoimistoja, joiden tarkoituksena on saada maahan ulkomaista, koulutettua työvoimaa. Mutta kun meillä siis ei todellisuudessa olekaan neljääsataatuhatta työpaikkaa tarjolla, ja maassa on edelleen lähes puoli miljoonaa työtöntä, niin mistä elinkeinoelämä aikoo taikoa työpaikkoja sadoille tuhansille ulkomaisille vierastyöläisille?

Olen henkilökohtaisesti jokseenkin varma, että puhe väitetyn suuruisesta työvoimapulasta on hallituksemme ja työnantajapuolen propagandaa, EK:n ja EVA:n kyhäämä olkiukko, jolla pelottelemalla koitetaan saada Suomeen ulkomaista vierastyövoimaa, jonka avulla voitaisiin polkea palkat alas. Teollisten työpaikkojen ohella myös tutkimus ja kehityspuolen työpaikat ovat karkaamassa Suomesta muualle. Näin ollen väitän, että massiivisen työvoimapulan kupla on erityisen ohut juuri puhuttaessa korkeasti koulutetun työvoiman tarpeesta. Sen sijaa töitä olisi palvelualoilla ja teknisillä aloilla. Ilmeisesti suunnitelmissa onkin teettää muutaman euron tuntipalkalla niitä töitä, mitä suomalaiset työntekijät nyt tekevät 6-8 euron tuntipalkoilla. Puhe satojentuhansien vierastyöläisten tarpeesta on siis mielestäni paitsi valheellista, myös moraalisesti väärin suomalaista työntekijää ja varsinkin suomalaista työtöntä kohtaan.

Mutta miten vierastyöläisten kuvitellaan työllistyvän näihin töihin suomalaista työtöntä paremmin, kun heillä on vastassaan kieli- ja kulttuurimuuri? Jos palkat ja työttömyysturva viimein saadaan ulkomaisen työvoiman avulla poljettua alas, niin kulttuurinen kilpailuetu näihin töihin on suomalaisilla työttömillä, ei maahanmuuttajilla. Ja jos näitäkään töitä ei ole tarjolla, niin pahimmassa tapauksessa meillä olisi tulevaisuudessa nykyisten työttömiemme lisäksi satoja tuhansia ulkomaalaisia työttömiä.

Tällainen määrä työttömiä romuttaisi totaalisesti yhteiskunnan taloudellisen huoltosuhteen. Eläkejärjestelmä ja julkiset palvelut romahtaisivat. Yhteiskuntamme sosiaaliturvajärjestelmän hajoaminen aikaansaisi laajamittaista yleistä kurjistumista, puhumattakaan käsiin räjähtävästä rikollisuudesta sekä huume- ja prostituutiovyörystä, kun pahimmillaan jopa puolet väestöstä voi tipahtaa köyhyysrajan alapuolelle. Pahinta tilanteessa on kuitenkin mielestäni kulttuurimme ja kielemme nopeutettu häviö.

Nimittäin mitä kieleemme ja kulttuuriimme tulee, niin ilman laajamittaista maahanmuuttoakin ja pelkästään globaaliin anglo-amerikkalaisen kulttuuri-imperialismiin nojaten arvellaan, että sadan vuoden päästä tässä maassa suomea puhuisi enää vanhimmat ikäluokat. Olen varma, että vierastyöläisvyöry nopeuttaisi tätä entisestään. Laajamittainen maahanmuutto nopeuttaisi entisestään suomen kielen pyyhkiytymistä pois maailmankartalta, mikä nykyisellä globalisaatiovauhdilla on edessä joka tapauksessa, ellei globalisaatiota saada pysähtymään.

Laajamittainen vierastyövoiman tuonti hajottaisi suomalaista yhteiskuntaa merkittävästi. Se kulttuurinen arvoyhteisö ja yhtenäisyys, jolle yhteiskunta, ja varsinkin hyvinvointiyhteiskunta, on rakennettu, häviäisi. Tuollaisessa tilanteessa samanlaiset mellakat, joita Ranskassa on nähty, tulisivat myös meidän kaupunkiemme kaduille. Solidaarisuus häviäisi. Ihmiset alkaisivat luokitella toisiaan ”meihin” ja ”noihin”. Tämä yhdistettynä yhteiskunnan sosiaalisen verkoston romahdukseen on niin hirvittävä ajatus, etten sen seurauksia uskalla tässä edes arvailla.

En kuitenkaan halua estää ulkomaisen työvoiman maahantuontia kokonaan. En asian itsensä vuoksi, enkä edes kieli- ja kulttuuriseikkojenkaan takia. Suomi nimittäin tarvitsee lähivuosikymmeninä tietyn määrän ulkomaisia työntekijöitä, mutta tarvittava määrä ei todellakaan liiku sadoissa tuhansissa. Maahantulijat nimittäin voidaan ja pitää sulauttaa osaksi yhteiskuntaamme, mutta se edellyttää, että tulijoita ei ole liikaa ja että he omaksuvat meidän kielemme ja arvomme. Massiivinen työvoiman tuonti ja tulijan oman kulttuurin vaalimiseen pyrkivä maahanmuuttopolitiikka yhdessä eivät todellakaan edistä tulijoiden sopeutumista, vaan heidän eristäytymistään omiin kulttuurisiin saarekkeisiinsa yhteiskunnan laitamille. Jos tulijoita on satoja tuhansia, on seurauksena sosiaalinen ja kulttuurinen kaaos. On siis luovuttava tällaisesta vääränlaisesta monikulttuurisuusideologiasta.

Miksikö? Siksi, että hyvinvointivaltio edellyttää kansallisesti yhtenäistä ja tiivistä arvoyhteisöä. Yhteiskunnan kulttuurinen pirstoutuminen eli vääränlainen monikulttuurisuus, on tämän hyvinvointiyhteiskunnan pohjan, yhtenäiskulttuurin ja yhtenäisen arvoyhteisön tuho. Laajamittainen vierastyövoiman tuonti olisi jo rapautuvan hyvinvointivaltiomme lopullinen tuho. Hyvinvointiyhteiskunnan taloudellinen pohja on jo murenemassa. Laajamittainen maahanmuutto murentaisi myös sen yhteiskunnallisen arvopohjan. Massiivinen vierastyövoiman maahantuonti olisi mielestäni moraalisesti väärin. Se olisi väärin sodan kokeneita ja hyvinvointimme kovalla työllään rakentaneita sukupolvia kohtaan. Ennen kaikkea se olisi kuitenkin väärin sekä suomalaista työtöntä, että todennäköisesti työttömiksi joutuvia maahanmuuttajia kohtaan.

Suomi tarvitsee jonkin verran koulutettua ulkomaista työvoimaa. Sen sijaan laajamittainen vierastyövoiman tuonti on mielestäni moraalisesti väärin ja valheelliselle massiivisen työvoimapulan propagandalle perustuvaa vaarallista ja itsetuhoista toimintaa. Ja näin täysin riippumatta tulijoiden ihonväristä, kotimaasta, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai syntyperästä. Rasismilla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Sen sijaan kyse on ennen kaikkea arvoyhteisön edellyttämästä kulttuurin ja arvojen yhtenäisyydestä, mikä on hyvinvointivaltion olemassaolon edellytys. Suomi tarvitsee työntekijöitä, myös vierastyövoimaa, muttei todellakaan satojen tuhansien vierastyöläisten massiivista maahantuontia. Se ei olisi yhteiskunnallisesti, taloudellisesti, kulttuurisesti, eikä varsinkaan moraalisesti, kestävä ratkaisu.