Ihminen on parhaimmillaankin vain kakkaputki

Eija-Riitta Korholan ajatuksia herättävän kirjoituksen inspiroimana jatkan hänen viitoittamallaan ajatusten polulla, pohtien ihmisluonnon pimeitä puolia.

Ihminen ei tosiaankaan vain ole hyvä. Pikemminkin usein tuntuu, että ihminen on paha, ellei hänellä ole vakavia moraalisia yllykkeitä tai "porkkanoita" motivoimassa päinvastaiseen eli hyvään.

Yksi modernin humanismin ja myös marxilaisen humanismin pahimmista sudenkuopista on ulkoistaa paha pois ihmisestä, olosuhteiden, järjestelmän tai kulttuurin syyksi tai viaksi, kun tosiasia on, että kaikki paha saa alkunsa ihmisestä ja tehdään ihmisen toimesta. Toinen virhe on eräänlainen nihilismi, jossa pahan ja hyvän moraalinen ero vesitetään ja subjektivisoidaan, jolloin yksilön vastuu omasta pahuudesta kuitataan sillä, että pahaa tai hyvää ei ole olemassa.

Paha ei tule mistään ulkoavaruudesta. Pahuus on ihmisestä. Ufot eivät tappaneet kommunismin nimessä yli sataa miljoona ihmistä, eivätkä esi-isien kummittelevat henget saaneet aikaan holokaustia. Pahuus on syvästi inhimillinen ominaisuus, ja tässä mielessä pahuus on mitä erottamattomin osa ihmisyyttä negatiivisessa mielessä.

Tällöin myös ongelmaksi nousee ihmisyyden nostaminen jalustalle jonkinlaiseksi eettiseksi hyveeksi tai hyvän mittariksi. Nostaessamme ihmisyyden jalustalle, nostamme väistämättä myös ihmisessä olevan pahan jalustalle, vaikka kuinka emme sitä haluaisi.

Näin ollen on perin ihmeellistä ja käsittämätöntä, että ajatus ihmisestä vain hyvänä olentona elää vielä tänäkin päivänä, vaikka kirjoitettu historia, varsinkin mennyt vuosisata, on niin täynnä käsittämättömät mittasuhteet saavuttavaa pahuutta.

Kaikkein pahimmat hirveydet ovat aina tapahtuneet siellä, missä on kaikkein sinisilmäisimmin saarnattu ja uskottu ihmisen hyvyyttä. Helvetti on aina riistäytynyt valloilleen siellä, missä on rakennettu paratiisia maan päälle. Olisiko syytä ottaa tästä opiksi?

Mikään järjestelmä, aate tai moraalikoodi ei voi ihmisestä tehdä vain hyvää. Tälle realismille nojaavat ne filosofiat, ja ihmiskuvat, jotka tunnustavat pahan olevan osa ihmisluontoa, mukaan lukien ajatus perisynnistä.

Ihminen, joka ei halua nähdä pahaa itsessään, tai tunnistaa sitä totuutta, että sopivan tilaisuuden tullen sopivissa olosuhteissa hänestä itsestään voi tulla uusi Hitler tai markkiisi de Sade, eikä suhtaudu vakavasti omaan vastuuseensa, avaa ovet pahuudelle itsessään.

On sanottu, että ihminen voin vain hillitä pahuutta itsessään, ei poistaa sitä. Eräs henkilö lausahti osuvasti tästä ihmisen pahuudesta ja sen hillitsemisestä että "Ihmisen korkein moraalinen velvollisuus on pyrkiä olemaan viiden tuuman paskaputki, josta kuuden tuuman paska ei pääse läpi".

Vihan voimalla valtaan - Äärivasemmiston vihantäytteinen maailmankuva?

Vasemmiston EU-vaaliehdokas Minna Sirnö ampuu itseään jalkaan blogissaan:


"Vihan voimalla valtaan?
3.6.2009 9:00

Mikä se on se sellainen lähimmäinen, joka hädän hetkellä tekee kanssakärsijästään syntipukin? Joka opettaa lapsensakin vihaamaan muita ihmisiä? Joka haluaa rakentaa yhteiskuntaa vihan, uhan ja väkivallan varaan?

Tällaisia lähimmäisiä elää keskuudessamme. Vaiettu totuus nimittäin on, että rasismi, fasismi ja uusnatsismi nostavat rajusti päätään. Äärioikeistolainen, rasistinen liike on verkottunut kansainvälisesti. Eikä tuo liike toimi vain siellä jossakin, vaan täällä, Suomessa, keskuudessamme."

Tähän on jo pakko reagoida, sillä tilanne on päin vastoin. Laman ja työttömyyden lietsomat ääriliikkeet ovat jo toiminnassa Euroopassa. Pääosin ne koostuvat äärivasemmistoa edustavista huligaaneista, jotka eivät koskisi rehelliseen työhön mellakkapampullakaan, mutta työttömyys oikeuttaa riehumaan. Nämä liikkeet ovat jo kansainvälisiä, radikaaleja ja vaarallisia.

Vain äärivasemmalta puhaltavan kalvakan viiman aivopesemät ihmiset eivät tajua sitä faktaa, että maahanmuuttokritiikki ei ole rasismia. Kyse ei ole tulijoiden ihonväristä, vaan siitä, millaisia arvoja he tuovat mukanaan, ja miten he integroituvat uuteen kotimaahansa, jos haluavat integroitua. Me emme esimerkiksi tarvitse Suomeen lisää naisten alistamista, väkivaltaa ja ihmisvihaa, joita radikaali islam edustaa. Islamisaation vastustamisessa ei siis ole kyse mistään fasismista, vaan YK:n ihmisoikeuksien julistuksen hengen ja humanismin puolustamisesta, siitä että nimenomaan asetetaan tulijat ihmisinä samalle, tasa-arvoiselle, viivalle muiden kanssa, ilman että "positiivisen" syrjinnän nimissä harjoitetaan rasismia, jonka suoman eriarvoisen aseman turvin tulijat voivat Suomessa jatkaa kotimaissaan harjoitettuja keskiaikaisia brutaaliuksia ja ihmisoikeuksien sortoa.

Sirnö tekeekin joko psykologisen torjunnan tai paniikinomaisen poliittisen hätävarjeluvedon ulkoistamalla omaa maailmankuvaansa väkivallan voimalla ajavien liikkeiden (sekä todennäköisesti myös niiden Kylmän Sodan aikaisten poliittisten liittolaisten kuten islamististen terroristijärjestöjen tai ns. "vapaustaistelijoiden") viat ja negatiiviset ominaisuudet Suomen maahanmuuttokriittiseen kansanliikkeeseen. Samalla nämä entiset liittolaiset taustakulttuureineen ja totalitaristisine uskontoineen saavat päälleen sädekehän ja viattoman uhrin viitan. Sirnön tulilinjalle joutuu erityisesti Kokoomuksen EU-ehdokas Kai"fasisti"Pöntinen:

"Itse hätkähdin taannoin Helsingin Sanomien etusivulla olevaa kokoomusehdokkaan isoa mainosta, joka tihkui muukalaisvihaa. Tähänkö on tultu?"

Sirnön katsantokanta edustaa tyypillistä vasemman laidan puusilmäisyyttä: Fasismia, rasismia ja muukalaisvihaa edustavat kaikki mielipiteet ja näkemykset jotka eivät kannata absoluuttisen vapaata liikkuvuutta yli kaikkien rajojen, ja jotka eivät suhtaudu yltiöpositiivisesti kaikkeen, mikä edustaa eksoottisia etnisyyksiä, kulttuureita ja kansallisuuksia. Eli kaikki, jotka eivät kannata kapeakatseisesti määritettyä monikulturismia (sisältäen rasistisen, ns. "positiivisen" syrjinnän sekä sen, että tulijat nähdään ensi sijassa omien viiteryhmiensä ominaisuuksien lävitse sen sijaan että heitä kohdattaisiin yksilöinä), ovat fasisteja ja rasisteja, joita tulee vastustaa viimeiseen asti.

Minna Sirnön kaltaisten uusmarxistien ajattelu edustaakin tyypillistä marxilaista kaksijakoisuutta: Jollei fasisteja ole, heidät on kaivettava/keksittävä vaikka kiven alta, muuten menee omalta maailmankuvalta pohja. Tässä mielessä koko marxilainen maailmankuva perustuu vastakkainasettelulle ja vihalle; ellei ole porvareita tai fasisteja, oma olemassaolo alkaa tuntua tarkoituksettomalta ja tyhjältä, viha kaipaa kohdetta.

Sirnö onkin ihan töpinöissään, sillä hän on vihdoin viimein löytänyt syyn omalle poliittiselle olemassaololleen, kohteen omalla padotulle, torjutulle vihalleen.


--------------------------

P.S. Samanlaista "äärioikeistolaiseksi" leimaamista löytyy myös YLE:n uutisoinnista koskien keskusta-liberaalin, demokratiaa, vähemmistöjen oikeuksia ja yksilönvapauksia korostavan Hollantilaisen Vapaus-puolueen tulevaa vaalivoittoa.

"Hollantilaisäänestäjät antoivat ovensuukyselyjen mukaan 16,9 prosenttia äänistään äärioikeistolaiselle, islaminvastaiselle vapauspuolueelle."