[Disclaimer: koska yleensä pyrin välttelemään blogissani uskonnon ja politiikan sekoittamista ja uskonnollisia aiheita, lukuunottamatta tiettyä historiallis-kriittistä otetta, varoitan herkkäsieluisia sekulaareja alla olevan tekstin julistuksellis-uskonnollisesta paatoksellisuudesta, joka (viimeistään) paljastaa minun useiden lukijoiden silmissä olevan ihan oikeasti tärähtänyt hihhuli ;P ]
En onneksi kuulu Suomen Ev.-Lut.-kirkkoon. Sen sijaan kuulun erääseen vähemmistokirkoistamme, sellaiseen, jossa ei ole pakkojäsenyyttä, kirkollisveroa eikä pikkulasten vedellävalelua. Senkään muodollista jäsenyyttä en pidä "kovin merkittävänä" seikkana.
Pidän uskonnollista insituutiota, jota nykyisessä muodossaan kutsutaan "kristilliseksi kirkoksi" lähinnä uskonnollisena ja kulttuurisena valtakoneistona, yhteiskunnallisena hallintavälineenä, jolla on vähän yli 5000 vuotinen kulttuurihistoria ja traditiojatkumo aina muinaisesta Mesopotamiasta alkaen.
Siitä asti kun antikristus Konstantinus aloitti kirkon rakentamisen pyrkimällä parittamaan ja raiskaamaan Kristuksen ruumista rakentaen sen ympärille valtiollis-institutionaalis-hellenistis-pakanallista huora-zombia, kirkolla on ollut ja on - pienin poikkeuksin ja variaatioin - samat lähtökohdat, organisaatiorakenne, toimintatavat, perinteet ja osittain jopa uskonnolliset opinkappaleet kuin edeltäjillään, muinaisen Egyptin, Babylonian, Assyrian, Persian, Kreikan ja Rooman aurinkojumaluus-, auringon poika-, ja äiti-huora -kulttijärjestelmillä.
Jeesus Nasaretilainen joka on Kristus (Messias) - siis se kuolleista noussut nasaretilainen puuseppä, joka on lihaksi tullut JHWH:n Sana ja koko maailmankaikkeuden Herra - ei tarkoittanut, että hänen seurakuntansa olisi osa tätä babylonialais-egyptiläis-mitralais-roomalaista uskonto-organisaatiota - eikä se olekaan, siis oikea seurakunta.
Oikea seurakunta (eli Jumalan Israel) muodostuu jokaisesta sydämestään uskovasta, Pyhästä Hengestä uudestisyntyneestä yksilöuskovasta, joka uskoo Jeesus Nasaretilaisen olevan Jumalan Kristus - Ylösnoussut Messias ja Vapahtaja. Minkään kirkon tai uskonnollisen lafkan jäsenyys ei automaattisesti liitä ketään tähän joukkoon - eikä myöskään erota siitä.
Toistan: Minkään kirkon näennäinen jäsenyys tai erilaisiin sakramentteihin osallistuminen ei pelasta ketään (varsinkaan jos/kun näiden toimitusten sisältö ja henki on osin täysin pakanallista perua), eikä tee kenestäkään aidosti kristittyä - sen saa aikaan vain ja ainoastaan Jumalan vaikuttama sydämen usko. Vastaavasti mihinkään hengellisiin lafkoihin kuulumattomuus ei rajaa ketään Kristukseen uskovaa hänen seurakuntansa ulkopuolelle.
Kristillinen seurakunta on kullakin paikkakunnalla sen paikkakunnan kristityt. Jokainen, joka Raamatun mukaisesti sydämessään uskoo ja suullaan tunnustaa, että Jeesus Nasaretilainen on Kristus ja Herra (feat. lihaksi tullut YHWH) sekä on kastettu Jeesuksen Kristuksen nimessä, on kristitty ja kuuluu automaattisesti Jumalan seurakuntaan ilman minkään porukan, kuppikunnan, lahkon, lohkon tai kirkkokunnan jäsenyyttä tai minkään sortin päällepäsmärin hyväksyntää.
Kirkko(/-kot) instituutiona tai laitoksen ei ole yhtä kuin Jumalan seurakunta eli Jumalan Israel (pikemminkin kirkkoinstituutiota voi pitää pakanallisena huorana), huolimatta siitä, että sen sisällä on ihmisiä, jotka ovat hengellisesti "oksastetut" Kristukseen.
Kirkon jäsenyys ja nimikristillisyys ei anna Raamatun eikä edes vallitsevan kristinopin tulkinnan mukaan mitään turvaa tai taetta pelastuksesta tuonpuoleisuutta silmällä pitäen, ei vaikka mammonaa palvova rahanahne kirkko sellaista koittaa käytännön syistä (business as usual) vihjata siinä toivossa, että väki ei jättäisi sisältä mätänevää, hengellisesti puolikuollutta raatoa (Sama tauti vaivaa monia muitakin kirkkoja).
Tästä syystä ja johtuen nykyin vallitsevasta kehityksestä, jossa vallitseva kirkkoinstituutio yhä enemmän liberalisoituu ja epäkristillistyy eli muuttuu laittomammaksi (Jumalan lakiin nähden) on syytä tervehtiä ilolla jokaista kirkosta(-oista) eroamista - johtui ero sitten kristillisestä vakaumuksesta tai sen puutteesta.
On todellisen "kirkon" eli Kristuksen seurakunnan etu, että "pakanat" eli ei-uskovat eivät hengaa mukana - ikään kuin he näennäisesti olisivat osa Jumalan seurakuntaa. Samoin on tilanne silloin kun oikeasti kristityt eroavat maallistuvasta, epäkristillistyvästä "hengellisestä KELA:sta", joksi Suomen Ev.-Lut.-valtiokirkkoa voi surutta luonnehtia.
Kirkko, joka ei pidä kiinni Jumalan Sanasta (Raamattu ja sen ilmoitus) ei pidä kiinni Kristuksesta, joka on Jumalan Sana. Sellaista (-sia) kirkkoa (-oja) saa ja pitää lyödä joka Jumalan siunaama päivä, sillä sellaiset "kirkot" ovat baabelin huoria. Lopulta, kun mädännäisyys iskee kunnolla läpi, niistä tulee sisältä täysin maallisia ja hengellisen saastan tukehduttamia epäkuolleita - hengellisiä zombeja.
Siis: Jos et usko Jumalaan ja/eli Kristukseen kuten Raamattu opettaa, tee palvelus itsellesi, kirkolle ja Jumalan seurakunnalle: Eroa.
Jos taas uskot Jumalaan ja/eli kristukseen kuten Raamattu opettaa - ja kuolleen kuoren seurakunnan ympärille muodostava kirkko entisestään maallistuu, pimenee ja pakanallistuu -tee uskosi mukaan: Eroa.
"Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa." (Ilm. 18:4-5)
1 kommentti:
Minäkin kuuluin yhteen aikaan yhteen näistä tällaisista vähemmistökirkoistamme, ja täytyy sanoa, että olen pitkälti samaa mieltä asioista tämän blogimerkinnän tekstin kanssa. Välillä mieleen nousee myös halu käydä taas ao. seurakunnan kaltaisessa seurakunnassa, vaikka se ei ehkä olekaan välttämätöntä.
Lähetä kommentti