perjantai 1. lokakuuta 2010

Hyvästi Ruotsi!

Otsikko toimii kahdella tasolla; kyse on sekä Ruotsista kansallisvaltiona, että ruotsin kielestä.

Demografinen ja kulttuurinen muutoskehitys Ruotsissa johtaa näillä näkymin siihen, että vuonna 2100 Ruotsin väestöstä vähemmistö puhuu äidinkielenään Ruotsia. Ruotsin syrjäyttävät kurdi, arabia, turkki ja englanti.

Sama demografinen prosessi ryydittää myös kulttuurin ja yhteiskunnan totaalista muutosta, jossa myös Ruotsi kansallisvaltiona tulee häviämään maailman kartalta. Tilalle näyttää näillä näkymin tulevan outo DDR-tyylinen "maa ilman kansaa" -tilanne, jossa maan yhteiskunnan suurin yksittäinen koossa pitävä voima on Islam.

Mikäli Ruotsissa tuolloin enää vallitsee mitään valtiollista järjestystä - mitä epäilen vahvasti - sen olemassaolo tulee perustumaan Islamille ja pakkovallalle, aivan kuten DDR:n olemassaolo perustui vain sosialistiseen ideologiaan ja diktatuuriin.

Etnisistä ruotsalaisista, ruotsia äidinkielenään puhuvista, tulee vähemmistö omassa maassaan. Mikäli he eivät omaksu Islamia, heidän tilanteestaan tulee yhtä surkuteltava kuin koptivähemmistöllä Egyptissä.

Ruotsin kieli häviää myös Suomesta. Suomen kieli luultavasti ei. Näillä näkymin demografinen kehitys näyttää siltä, että 2100 Suomen väestöstä vielä yli puolet puhuu äidinkielenään suomea, mutta ruotsi on hävinnyt venäjän, englannin ja Lähi-idän kielten tieltä. Pakkoruotsilla ja ruotsin kielen opiskelulla ei siis ole mitään tulevaisuutta Suomessa.

Kaksikielisyyden ylläpito on siis tulevaisuuden kannalta hukkasijoitus. Sen sijaan suomalaisten olisi hyvä varmistaa edes se, että Suomi on vuosisadan lopussa vielä enemmistön kieli, ja keskittää ulkomaisten kielten opiskelu sellaisiin kieliin, joilla on tulevaisuutta. Näitä kieliä ovat Ranskan ja Saksan ohella näillä näkymin ainakin englanti, kiina, espanja, venäjä ja arabia, jotka ovat tai joista tulee 2100-luvulla globaaleja valtakieliä.

RKP tietää kehityksen vaarat. Siksi se on kainaloitaan myöten sekaantunut turvapaikka- ja maahanmuuttobisneksiin. Ei ole mikään ihme, miksi ruotsinkieliset kunnat mielellään perustavat vastaanottokeskuksia. RKP:n tavoitteena kun on, että neljännes eli 25% Suomeen tulevista maahanmuuttajista omaksuisi "kotimaisena" kielenä ruotsin, ja näin ruotsinkieli säilyisi Suomessa.

Tavoite on turha, sillä tosiasia on, että maahanmuuttajat tietävät, millä kielillä on tulevaisuutta. Trendi on nimittäin se, että jopa Suomen oppiminen on työlästä, joten monet puhuvat mieluummin omaa kieltään ja englantia.

Tänne tulevista maahanmuuttajista enemmistö tällä hetkellä tulee lähialueilta, lähinnä Venäjältä ja Baltiasta. Tämä väestö opettelee ruotsin sijaan mieluummin suomea ja englantia. Siksi RKP onkin laittanut toivonsa humanitaariseen maahanmuuttoon, koska nämä tulijat tulevat pääosin kolmannen maailman maista, ja laitetaan ensin vastaanottokeskuksiin. Ruotsinkielisellä alueella VOK:eissa heille opetetaan ruotsia, ei suomea.

Pohjanmaalla meininki on se, että kun valtio kolmen vuoden jälkeen lopettaa pakolaisten kustannuksista vastaamisen, kunnat lykkäävät nämä "ruotsinkieliset" ulos suomenkielisiin kuntiin ja Vaasaan. Tällaisella väestöpolitiikalla RKP ylläpitää muutoin vähenemässä olevaa ruotsinkielen puhujien määrää, apartheidia ja kaksikielisyyttä. Siksi RKP:n maahanmuuttopolitiikka nivoutuu sen kielipolitiikkaan, mikä selittää muutoin sen täysin järjettömiä maahanmuuttolinjauksia. Päämääränä kun on heikentää ensisijassa suomenkielisen enemmistön asemaa oman kulttuuris-poliittisen valta-aseman ja oman kielen häviämisen hidastamiseksi.

RKP - Kuolevan kielen esitaistelija, rinnastuu siis - jopa ilman rasistista perustajaansa ja oppi-isäänstä Axel Olof Freudenthaliakin - enemmän kuin hyvin valkoisen vallan epätoivoisiin puolustajiin Etelä-Afrikassa.

Ei kommentteja: