Illmanismi ja pyrkimys lain tulkinnan vinouttamiseksi

Liittyen tapaus Eerikäiseen ja viime aikoina velloneeseen sananvapaus ja rasismi -keskusteluun, haluan esitellä teille erään uudissanan:

"Illmanismi on sananvapauden rajoittamiseen ja ns. sananvapausrikoksiin liittyvä [poliittinen] oppikunta, jonka mukaan maahanmuuttajien ja maahanmuuton arvosteleminen faktapohjaisestikin on kiihottamista kansanryhmää vastaan, vaikka arvosteleminen ei sisältäisi minkäänlaisia kehotuksia syrjintään, väkivaltaan tai mihinkään rikolliseen. Samoin yhteiskuntien ja kulttuurien vertaileminen faktapohjaisesti nimeten vertailukohteet on kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Tunnusomaista kuolukunnalle on luja usko [valtionsyyttäjä Mika] Illmanin teesiin - 'arvostelu on sallittua, jos sitä ei lausuta ääneen' [sic!], jolla ilmanistit pyrkivät kiertämään kritiikin ajatusrikosten/ajatusrikol

listen jahtaamisesta.

Illmanismiin liittyy tarve siteerata Mika Illmanin laatimaa väitöskirjaa virkatoimien perusteena esitutkintavaiheesta syyttämiseen ja medianhallintaan.

Väitöskirjalla perustellaan väite syytekynnyksen ylittymisestä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan, vaikka se ei kyseisen lain kirjaimen , eikä esitöiden valossa voi ylittyä Illmanin väitöskirjan venytetyllä tulkinnalla."

Alla aiheeseen liittyvä oma kannanottoni:

Laki kiihotuksesta kansanryhmää vastaan on epäselvä

Viime aikoina velloneen rasismi- ja maahanmuuttokeskustelun myötä on noussut esiin kysymys Suomen rikoslain pykälän "kiihotuksesta kansanryhmää vastaan" viimeaikaisen tulkinnan mahdollisesta ristiriidasta Suomen perustuslain ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sananvapauden rajoja koskevan päätöksen kanssa.

Suomen rikoslain pykälä 1995/578, Kiihotus kansanryhmää vastaan kuuluu näin: "Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kanta sananvapaudesta taas näin:
"Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestönosaa". Lisäksi YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa todetaan, että "Sananvapaus tarkoittaa mielipiteiden ilmaisun ja vastaanottamisen vapautta."

Esimerkiksi tapauksessa, jossa joku esittää loukkaavia, rasistisia ja ihan miten sivistymättömiä tai vastenmielisiä mielipiteitä hyvänsä, jostain väestönosasta, hänellä olisi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen, sekä Suomen perustuslain sananvapauspykälän valossa, paitsi täysi oikeus ilmaista tämä mielipiteensä, myös täysi oikeus avoimesti esittää se, ja levittää sitä julkisuudessa esteettä. Hänen mielipiteensä esittämisen ja levittäminen estäminen, tai siitä rankaiseminen, on tällöin loukkaus sananvapautta vastaan. Vaikka eri etnisten ryhmien ihmisyyttä halventavien rasististen tekstien kirjoittaminen on halveksittavaa, siihen olisi siis oikeus, koska kyse on sanan- ja mielipiteenilmaisun vapaudesta.

Kuitenkin Suomen rikoslain mukaa tällainen mielipiteenilmaisu ja julkinen levittäminen tulkitaan kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan, kuten oli tilanne vastattain oikeuden päätöksessä rasistisen runokirjan kieltämisestä. Ongelma koskee rikoslaissa mainitun "muun kansanryhmän" ja EIT:n päätöksen "valtion jonkin väestöryhmän" rinnastamista tai samaistamista juridisina käsitteinä, mikä on ainakin näin maallikon näkökulmasta helppoa. Mikäli näin on, niin silloin rikoslain pykälä "Kiihotuksesta kansanryhmää vastaan", tai ainakin sen nykyinen tulkinta, jota valtionsyyttäjä Mika Illman ajaa voimakkaasti eteenpäin, on selvästi ristiriidassa perustuslain ja EIT:n päätöksen kanssa.

Juuri tulkintaristiriidan vuoksi EU-oikeudesta peräisin olevaa kiihottamista kansanryhmää vastaan tulisi tulkita ahtaasti. Mielipiteen ilmaisun on oltava kaikissa tilanteissa vapaata, eikä pelkkä kansanryhmien haukkuminen sinällään täytä kiihottamisen tunnusmerkistöä. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan ei ole ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa vain, jos sitä tulkitaan siten, että kiihottamisen tulee olla objektiivisesti todistettavissa kiihottamiseksi. Tämä on helppoa esim. lausunnoissa, joissa kehotetaan vaikka tappamaan kaikki jonkun tietyn ryhmän edustajat, joita kiihottaminen kansanryhmää vastaan oikeasti käsittelee.

Ongelmaksi on tullut lain tulkinta ja soveltaminen. Toisin kuin pitäisi, valtionsyyttäjä Mika Illman haluaa tulkita kyseistä lain pykälää laajemmin, pyrkien siihen, että myös pelkkä haukkuminen täyttäisi kiihotuksen kriteerit. Ongelmalliseksi tämän hänen linjauksensa tekee se, että hän perustelee tulkintaa omalla väitöskirjatutkimuksellaan, eikä yleisillä, perinteisillä lain tulkintakriteereillä. Lisäksi hänen tulkintansa on ristiriidassa perustuslain sananvapauspykälän kanssa.

Joka tapauksessa laissa mainittu "muu kansanryhmä" sisältää myös poliittiset ryhmät, kuten Perussuomalaiset. Näin ollen Perussuomalaisia puolueen jäseniä ihmisinä vastaan tapahtuva leimaaminen, haukkuminen ja halventaminen voitaisiin Mika Illmanin kriteereitä soveltaen tulkita "kiihotukseksi kansanryhmää vastaan", jolloin hyvin moni Perussuomalaisia haukkunut ihminen joutuisi tuomiolle "rasismista".

Myös eri mielipiteitä tai ajatussuuntauksia kannattavat ryhmät, jotka nyt ovat ainakin väestöryhmiä, voitaisiin tulkita mielipidevähemmistöinä laissa viitatuksi "kansanryhmiksi". Tällöin esimerkiksi rasisteja vastaan käyty sanasota ja yleistävä halventaminen olisi valtionsyyttäjän omaa mittaa soveltaen tulkittavissa kansanryhmää vastaan tapahtuvaksi kiihotukseksi. Näin siis jos kuviteltaisiin, ettei Illmanin tulkinta rikoslain pykälästä olisi sananvapauden vastainen.

Siksi valtionsyyttäjän olisikin mielestäni syytä pidättäytyä kyseisen lainpykälän ahtaassa ja objektiivisessa tulkinnassa, eikä pyrkiä saamaan omaa henkilökohtaista näkemystään lakitekstin sisään.