Faktatietoa: Kännykkäsäteily tuhoaa aivoja ja aiheuttaa syöpää

Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa aiheesta, josta täällä meidän Nokialandiassa on haluttu vaieta vuosikaudet, ja aiheesta tehtyjä tutkimuksia on joko vähätelty tai niitä ei ole Suomessa julkaistu. Nimittäin kännykkäsäteily on vaarallista.


Tutkittua tietoa

Örebron sairaalan syöpätutkijan, professori Lennart Hardellin mukaan kymmenen vuotta jatkunut matkapuhelimen käyttö on enemmän kuin kaksinkertaistanut aivosyövän riskin, ja kolminkertaistanut riskin kuulohermonkasvaimelle. Tutkimus koski vanhoja NMT-puhelimia. Monet tutkijat pitävät nykyisiä GSM-puhelimia vielä vanhoja NMT:itä vaarallisempina, mutta niitä koskevaa vastaavaa tutkimusta ei ole voitu tehdä, koska niitä on "käytetty liian vähän aikaa".

Professori Roger Santini, joka on 22 vuotta tutkinut sähkömagneettisten kenttien biologisia vaikutuksia, julkaisi vuonna 2001 Lyon'ssa tekemänsä kyselytutkimuksen kännykkämaston lähellä asuvista ihmisistä. Niillä ihmisillä, jotka asuivat 10-300 metrin päässä mastosta, ilmeni kontrolliryhmää enemmän voimakasta väsymystä, pahoinvointia, ruokahaluttomuutta, näköhäiriöitä, koordinaatiovaikeuksia, päänsärkyä, keskittymiskyvyn ongelmia, unettomuutta, huimausta ja sydämen rytmihäiriöitä. Espanjassa tutkija Glaudio Gõmez-Perretta de Matteo päätyi vuonna 2002 Murcian kaupungissa suorittamissaan tutkimuksissa vastaaviin tuloksiin.

Professori Santini joutui ongelmiin tutkimuksensa julkistamisen jälkeen. Hänellä on nykyisin melkoisia vaikeuksia ammattinsa harjoittamisessa. Santinin työnantajan, Ranskan sovelletun tieteen instituutin mielestä kyseessä olevan kännykkäsäteilytutkimuksen tekemiseen ei ollut syytä. Santinia on kielletty puhumasta enää aiheesta. Myös toinen edellä mainittu kännykkämastosäteilyn tutkija, Gõmez-Parretta, sai tulostensa julkistamisen jälkeen työnantajaltaan tutkimuskiellon.

Kännykkäsäteily vaikuttaa paitsi unen laatuun, aivosähkökäyrään ja kognitiivisisiin toimintoihin, myös veriaivonesteen läpäisyvyyden lisääntymiseen, mikä lisää Alzheimerin taudin riskiä. Säteilyturvakeskuksen professori Dariusz Leszcynski on myös havainnut, että kännykkäsäteily aiheuttaa muutoksia sille altistetussa ihokudoksessa.

Lisäksi on olemassa monia tutkimuksia, mm. Unkarin valtionyliopiston vuonna 1995 tekemä tutkimus, että kännykkäsäteily vaikuttaa hedelmällisyyteen, varsinkin miehillä. Onkin mielenkiintoista, että myös viime vuosikymmenen lopulla Suomessa tehdyssä tutkimuksessa todettiin kummallinen ristiriita: Silloisilla yli 30-vuotiailla suomalaismiehillä oli laadultaan Euroopan paras sperma, kun taas nuoremmilla se oli Eurooppalaista keskitasoa, ja tippui alemmas mitä nuoremmista oli kyse.

Epidemiologiset tutkimukset yli 10 vuotta tai yli 2000 tuntia kännykkää käyttäneillä vahvistavat kohonneen kuulohermokasvaimen ja/tai gliooman riskin. Aivokirurgien mukaan yhä nuoremmilla, jopa 20-29 vuotiaiden ikäryhmässä, on havaittu enenevässä määrin aivokasvaimia. Lasten on varsinkin syytä olla varovaisia, sillä alle 20-vuotiaana kännykän käytön aloittavilla on todetty viisinkertainen kasvainriski, mikä on hyvin vakava asia. Tästä syystä Ranskan hallitus onkin rajoittanut lapsiin kohdistuvaa kännykkämainontaa. Myös Isossa-Britanniassa, Saksassa, Israelissa ja Belgiassa hallitukset kehottavat lapsia käyttämään lankapuhelimia.

Tutkimuksissa mainittuja oireita olen kokenut myös omalla kohdallani. Asuin ennen erään kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Asuntomme yläpuolella ullakolla oli kännykkätukiasema, mistä aiheutui mm. unihäiriöitä. Sittemmin muutimme talosta pois. Huomasin asian uudelleen pari vuotta sitten, kun jouduin luopumaan erään Nokian valmistaman kännykkämallin käytöstä. Se johtui siitä, kun huomasin, että vain 15 minuutin puhelu aikaansai kuumotusta ohimolla, sekä voimakasta päänsärkyä. Uusilla puhelimilla vastaava kuumotus ja kipu tulee minulle vasta yli tunnin mittaisten puheluiden jälkeen. Monesti illan päälle päätäni särkee, jos olen joutunut olemaan puhelimessa päivän mittaan enemmän kuin puolitoista tuntia.

Lisäksi olen herkistynyt kännyköille niin, että monesti vaistoan puhelun tulemisen muutamaa sekuntia ennenkuin kännykkäni alkaa soida, mikäli olen muutaman metrin etäisyydellä kännykästä. Tämä johtuu siitä, että puhelimen antenni alkaa lähettää puhelusignaalia jo ennen pirinää, ja tunnen tämän eräänlaisena kihelmöintinä hermoissani.

Myös Norjan entinen pääministeri Gro Harlem Brundtland on herkistynyt, tai paremminkin yliherkistynyt, kännyköille. Brundtland, joka on myös lääkäri, tuntee hermoissaan laukun tai taskun uumeniin piilotetun ja auki olevan kännykän säteilyn jopa neljän metrin päästä, eikä voi nykyään itse juurikaan käyttää matkapuhelinta sen aikaansaaman sietämättömän päänsäryn takia.

Olisi mielenkiintoista tietää, onko kännyköiden käyttö ja langattomien verkkojen leviäminen joka kylään ja taloon lisännyt vasta viime vuosikymmenellä tunnustetun sähköallergian lisääntymistä, sillä luulisin siinä olevan osittain kyse samanlaisesta yliherkkyydestä säteilylle tai sähkömagneettisille kentille.

Miksi asiasta on vaiettu ja vaietaan?

Virallisten kännykkäkäsitysten ymmärtämisen kannalta valaisevaa on myös tutustuminen teollisuusmaissa noudatettavien säteilynormien lähteeseen. Ne säätää Kansainvälinen ionisoimatonta säteilyä käsittelevä suojelukomissio eli ICNIRP. Elin on lähtöisin teollisuuspiireistä ja täydentää itse itseään. Australialaisen Lincolnin yliopiston professorin Neil Cherryn mukaan ICNIRP hylkää täysin perusteettomasti kännykkäsäteilyä koskevia tutkimuksia: “Vastaavilla tutkimustuloksilla jokin kemikaali olisi jo vuosia sitten julistettu syöpää aiheuttavaksi, hermomyrkyksi, sydänsairauksille tai sikiövaurioille altistavaksi.”

ICNIRPin ja sen suosituksia seuraavien viranomaisten kuten Suomen säteilyturvakeskuksen mukaan "mikroaaltosäteily vaikuttaa vain lämmittämällä kudoksia". Jos lämpövaikutus on vähäinen, mitään vaaraa ei ole. Siksi ICNIRPin mielestä jokainen tutkimus, joissa havaitaan vaikutuksia alhaisilla lämmitystehoilla, on epätieteellinen. Kuitenkin kyseinen elin näkee hyväksi painostaa tällaisten tutkimustulosten esittäjiä olemaan hiljaa, ja heidän tutkimustuloksiaan vähätellään varsin agressiivisesti. Monet tutkijat kun ovat lämpövaikutuksen lisäksi löytäneet monia muitakin säteilyn vaikutuksia resonanssista solukalvojen läpäisevyyden lisääntymiseen.

Virallisen näkemyksen edustajat haluavat siis vaientaa tutkimustulosten leviämisen, koska ne vaarantavat heidän ja heidän edustamiensa intressipiirien vallan ja rikkauden. Näin lienee myös Suomessa, sillä on epäilty, että syy siihen miksi verkkotukiasemien säteilyvoimakkuuksien raja-arvoista päättävän elimen varsin huoleton suhtautuminen säteilyvoimakkuuden terveysvaikutuksista johtuisi mm. siitä, että 90-luvulla kyseisen lautakunnan puheenjohtajana toimi rouva Riitta Ollilla. Nokian ja sen perässä nousseen tietoteknisen sektorin menestys painaa vaa'assa ilmeisesti ihmisten terveyttä enemmän. Liekö moni isänmaallinen suomalainen on valmis uhraamaan terveytensä ja aivonsa, jotta Nokia voisi jatkaa voittokulkuaan maailmalla?

Lähteitä:
Osmo Hänninen (fysiologian prof. emeritus) & Seppo Kinnunen (työterveyshuollon erikoislääläri): Kännykkäsäteilyn riskeistä näyttöä. Kodin Kuvalehti, nro. 24/2008, s. 134.

Erja Tamminen, Päivi Rekula & Matti Juusela: Sähköä ilmassa, Tietoa sähkömagneettisen säteilyn terveysvaikutuksista ja sähkösaneerauksesta. Omakustanne, Tallinna 2002

---------------------
EDIT 9.12

Ystäväni, joka on töissä Nokian alihankkijalla kertoi, että Nokia olisi 2000-luvun alkupuolella USA:ssa teettänyt tutkimuksia liittyen paljon kohuttuun mehiläiskatoon. Mehiläiset olivat alkaneet kuolla joukoittain eri puolilla, eikä syytä tiedetty. Kyseisen tutkimuksen tulos oli, että syy mehiläisten ja pölyttävien hyönteisten joukkokatoon oli langattomien verkkojen ja kännykkätukiasemien säteily. "Yllättävästi" tutkimusta ei ole tietenkään annettu julkikaista. Mehiläisten joukkokato on suuri katastrofi maataloudelle, mm. maissin ja hedelmien viljelylle. On olemassa myös luonnontilaisia kasveja, jotka eivät pölyty olenkaan ilman mehiläisiä, joten niillä on mehiläisten häviämisen myötä edessään täydellinen häviäminen alueilta, joilla on paljon tukiasemia. Mehiläisten määrä on vähentynyt myös Suomessa. Eräs mehiläisfarmari kertoi joutuneensa muuttamaan korpeen, ettei tukiasemat häiritsisi mehiläistenhoitoa. Säteily ilmeisesti sekoittaa näiden hyönteisten suuntavaiston, eivätkä ne enää löydä ruokapaikkoja, eivätkä osaa takaisin pesälle.