Ihminen on parhaimmillaankin vain kakkaputki

Eija-Riitta Korholan ajatuksia herättävän kirjoituksen inspiroimana jatkan hänen viitoittamallaan ajatusten polulla, pohtien ihmisluonnon pimeitä puolia.

Ihminen ei tosiaankaan vain ole hyvä. Pikemminkin usein tuntuu, että ihminen on paha, ellei hänellä ole vakavia moraalisia yllykkeitä tai "porkkanoita" motivoimassa päinvastaiseen eli hyvään.

Yksi modernin humanismin ja myös marxilaisen humanismin pahimmista sudenkuopista on ulkoistaa paha pois ihmisestä, olosuhteiden, järjestelmän tai kulttuurin syyksi tai viaksi, kun tosiasia on, että kaikki paha saa alkunsa ihmisestä ja tehdään ihmisen toimesta. Toinen virhe on eräänlainen nihilismi, jossa pahan ja hyvän moraalinen ero vesitetään ja subjektivisoidaan, jolloin yksilön vastuu omasta pahuudesta kuitataan sillä, että pahaa tai hyvää ei ole olemassa.

Paha ei tule mistään ulkoavaruudesta. Pahuus on ihmisestä. Ufot eivät tappaneet kommunismin nimessä yli sataa miljoona ihmistä, eivätkä esi-isien kummittelevat henget saaneet aikaan holokaustia. Pahuus on syvästi inhimillinen ominaisuus, ja tässä mielessä pahuus on mitä erottamattomin osa ihmisyyttä negatiivisessa mielessä.

Tällöin myös ongelmaksi nousee ihmisyyden nostaminen jalustalle jonkinlaiseksi eettiseksi hyveeksi tai hyvän mittariksi. Nostaessamme ihmisyyden jalustalle, nostamme väistämättä myös ihmisessä olevan pahan jalustalle, vaikka kuinka emme sitä haluaisi.

Näin ollen on perin ihmeellistä ja käsittämätöntä, että ajatus ihmisestä vain hyvänä olentona elää vielä tänäkin päivänä, vaikka kirjoitettu historia, varsinkin mennyt vuosisata, on niin täynnä käsittämättömät mittasuhteet saavuttavaa pahuutta.

Kaikkein pahimmat hirveydet ovat aina tapahtuneet siellä, missä on kaikkein sinisilmäisimmin saarnattu ja uskottu ihmisen hyvyyttä. Helvetti on aina riistäytynyt valloilleen siellä, missä on rakennettu paratiisia maan päälle. Olisiko syytä ottaa tästä opiksi?

Mikään järjestelmä, aate tai moraalikoodi ei voi ihmisestä tehdä vain hyvää. Tälle realismille nojaavat ne filosofiat, ja ihmiskuvat, jotka tunnustavat pahan olevan osa ihmisluontoa, mukaan lukien ajatus perisynnistä.

Ihminen, joka ei halua nähdä pahaa itsessään, tai tunnistaa sitä totuutta, että sopivan tilaisuuden tullen sopivissa olosuhteissa hänestä itsestään voi tulla uusi Hitler tai markkiisi de Sade, eikä suhtaudu vakavasti omaan vastuuseensa, avaa ovet pahuudelle itsessään.

On sanottu, että ihminen voin vain hillitä pahuutta itsessään, ei poistaa sitä. Eräs henkilö lausahti osuvasti tästä ihmisen pahuudesta ja sen hillitsemisestä että "Ihmisen korkein moraalinen velvollisuus on pyrkiä olemaan viiden tuuman paskaputki, josta kuuden tuuman paska ei pääse läpi".

Abortti on murha, piste.

Yllä oleva otsikko ei ole kirjoittajansa subjektiivinen mielipide, vaan universaaliin ihmisarvoon perustuva, objektiivinen ja faktuaalinen toteamus.

Kaikilla Homo Sapiens -lajin jäsenillä on sama ihmisarvo. Myös sikiö on Homo Sapiens, riippumatta kehitysvaiheestaan, ja sikiön tappaminen on murha aivan kuten kenen tahansa ja minkälaisen tahansa ihmisen tappaminen.

Ihmisarvo on objektiivisesti vain ja ainoastaan kiinni siinä, että olemme kaikki samaa lajia. Jos ihmiasrvoa aletaan määritellä tai mitata millään muulla kriteerillä tai ominaisuudella kuin sillä, että jokaisella Homo Sapiens -lajin jäsenellä on luovuttamaton ihmisarvo, niin silloin ei kenelläkään ihmisellä olisi mitään objektiivista ihmisarvoa. Tällöin vedettäisiin matto koko ihmisarvon ja sitä myötä ihmisyyden moraalin sekä etiikan alta.

Jos sikiöllä ei ole ihmisarvoa, vaikka se on lajiltaan Homo Sapiens, silloin ei voida sanoa, että millään myöhemmälläkään yksilön kehitysvaiheella olisi mitään objektiivista ihmisarvoa. Jos ihmissikiöltä riistetään ihmisarvo ja oikeus elää, vaikka sillä verukkeella että kyseessä on vaikeavammainen tai sairas lapsi, saatika vain sen vuoksi että lapsen saaminen ei sovi äidin elämäntilanteeseen, silloin ihmisarvo voidaan riistää keneltä hyvänsä.

Tällöin voidaankin alkaa lahtaamaan sairaita tai kehitysvammaisia aikuisia, vanhuksia tai muka väärän värisiä ihmisiä. Sikiö on Homo Sapiens, jolla on ihmisarvo. Jos tämä kiistetään, kiistetään universaali ja objektiivinen ihmisarvo. Tällöin tie on eettisesti vapaasti auki vaikka kohti pakkoeutanasiaa, rodunjalostusta ja joukkomurhia.

Ainoa edes joten kuten puolusteltavissa oleva syy sikiön tappamiseen on se, jos äidin henki on vaarassa. Silloinkin asetetaan vastakkain kaksi täysin samanarvoista elämää, ja kysymys on, syyllistyäkö lapsen murhaan vaiko äidin? Sikiön henki ei ole yhtään arvottomampi kuin äidin. Äidillä on vastuu valinnasta, mutta lääkäri, joka toimenpiteen suorittaa, on laillistettu pyöveli.

Kenelläkään joka hyväksyy abortin, muutoin kuin ehkä äidin hengen pelastamiseksi, ei näin ollen ole moraalisesti varaa tuomita muitakaan murhia, joita perustellaan tapettavien ”epäsopivilla” ominaisuuksilla. Jokainen abortin laajemmassa mitassa hyväksyvä on samassa alta pettävän etiikan ja pahuuden suossa natsien, sarjamurhaajien ja eugenistien kanssa. Myöskin jokainen yhteiskunta, joka abortin laajemmassa mitassa hyväksyy, on moraalisesti samassa jamassa.

Jokainen abortin toimeenpannut tai toimeenpaneva lääkäri on vähintäänkin pyöveli, ellei peräti Mengele, ja jokainen, varsinkin turhan, abortin lapselleen hankkinut on verrannollinen tyyppeihin, jotka murhaavat toisia ihmisiä vain oman mukavuudenhalunsa vuoksi.

Ja tähän loppuun oma, subjektiivinen mielipide: Tekopyhyyden huipentuma on abortteja toimeenpaneva lääkäri, joka silti vastustaa esim. turkistarhausta tai metsästystä ”viattomien eläinten” tappamisen vuoksi.

---------------------
Edit 3.4.2010
YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista määrittelee lapsen oikeudet ennen ja jälkeen syntymän. Tämän nojalla sikiökin on Suomessa luokiteltu lapseksi ja hänellä on sama perustuslain suoja kuin aikuisillakin. Tätä asiaa ei vain yleisesti Suomessa haluta tietää, saati että sitä meillä(kään) noudatettaisiin.