Lainaan oheisesta linkistä tähän pastori Kai Sadinmaan saarnan;
-----------------------------------------
Puhaltakaa torveen Suomenmaassa, antakaa hälytys pyhillä tuntureilla! Suomineidon pää on haavoilla, koko sydän sairas. Jalkapohjista päälakeen ei tervettä paikkaa, vain mustelmaa ja juomua ja verestä haavaa. Ei niitä ole puhdistettu, ei sidottu eikä öljyllä pehmitetty. Mammonan portoksi on sortunut koko maa.
Herra asettuu käymään oikeutta, hän ryhtyy tuomitsemaan Suomen kansaa. Hän tulee ja vaatii tilille hallituksen, eduskunnan, työmarkkina- ja eläkejärjestöt, kirkon.
- Te olette riistäneet maan tyhjiin, te olette tärvelleet Suomineidon, köyhien omasta te olette koonneet omaisuutenne. Millä oikeudella te ruhjotte minun kansaani, iskette köyhiä vasten kasvoja?
Sen tähden teidän käy näin:
Vaikka te rakennatte taloja hakatuista kivistä, te ette saa asua niissä. Vaikka te istutatte ihania puutarhoja, te ette saa nauttia niiden antimista Sillä minä tiedän teidän rikostenne luvun ja syntienne määrän. He sortavat syytöntä, ottavat lahjuksia ja syrjivät köyhiä oikeuspaikalla.
Voi teitä jotka haudotte ilkitöitä, vielä vuoteessakin mietitte pahoja tekoja. Aamun tullen te toteutatte aikeenne. Siihen teillä on valta. Te himoitsette toisten yrityksiä, ja anastatte niitä, otatte haltuunne toisen omaa, halvalla. Ajatte ihmiset perikatoon, viette maan ja omaisuuden keneltä tahdotte.
Virkamiehet ja poliitikot vaativat lahjuksia, tuomari tuomitsee maksun mukaan. Rahamies ja poliitikko puhuvat omaan pussiinsa. Paras heistä on kuin nokkospensas, oikeamielisin kuin piikkipaatsama.
Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta.
Voi teitä, jotka vääriä säädöksiä säädätte, jotka katalia päätöksiä teette estääkseen heikkoja saamasta oikeutta riistääkseen Suomenmaan köyhiltä lain turvan, anastaakseen leskien varat, ryöstääkseen orpojen perintöosan.
Miten te aiotte selviytyä tilinteon päivästä. Minne te silloin kätkette rikkautenne?
Kuulkaa tätä, te Suomenmaan oppineet ja älyköt. Te olette sokeita kaikki, ette te mitään näe. Te olette mykkiä koiria, ette osaa haukkua, makailette vain, läähätätette ja viihdytte torkuksissanne. Mitään te ette ole oppineet tutkijankammioissanne, mitään ette ymmärrä. Jokainen teistä on kääntynyt omalle tielleen, jokainen ajaa omaa etuaan, virkauraansa.
Voi teitä, te kirkon herrat, te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisiltä, itse ette mene sisälle, ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät. Minä vihaan teidän kirkollisia tempauksianne, minä inhoan niitä, minä en voi sietää teidän visioita ja strategioita.
Kun te tuotte minulle jumalanpalvelus- ja käsikirjauudistuksianne, minä en ota niitä vastaan. Vie pois minun luotani sinun virsiesi veisuu. En halua kuulla sinun urkujesi pauhua. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.
Voi teitä, te Suomenmaan huoleton ja itsevarma eliitti, te valitun kansan kärkijoukko!
Ja teitä koko Suomi seuraa!
Te torjutte mielestänne pahan päivän ja hyväksytte väkivallan keskuudessanne. Te pelaatte golfia ja tennistä ja loikoilette leposohvillanne. Te syötte alligaattorin ja kengurun lihaa. Te näppäilette kitaran kieliä ja sepitätte lauluja kuin paraskin Junnu Vainio!
Te nautitte vuosikertaviiniä ja voitelette itsenne parhaalla öljyllä, mutta Suomineidon vamma ei teitä liikuta.
Herra Jumala on vannonut itsensä kautta: -- Minä inhoan valtiaiden ylpeyttä, minä vihaan heidän kartanoitaan. Minä jätän Suomenmaan kaikkineen tuhon omaksi. Sinä päivänä – sanoo Herra Jumala – minä muutan teidän juhlanne suruksi ja kaikki laulunne valitusvirsiksi. Minä puen yllenne köyhän rytkyt ja ajatan päänne paljaaksi.
Silloin on suru kuin ainoasta pojasta. Se päivä on katkera päivä.
Minä Herra vaadin Suomenmaan tilille teoistaan. Autioksi maa autioituu, tyhjäksi se ryöstetään. Kainuusta ja Lapista tulee saastunut ja kuollut autiomaa. Maa kulottuu ja kuivuu, maanpiiri riutuu ja kuivuu, maan lailla taivaskin riutuu. Maa muuttuu saastaiseksi jalkojen alla, sillä sen asukkaat ovat hylänneet lain. Siksi kirous syö maan.
Sinä päivänä Herra vaatii tilille maan hallitsijat. Heidät kootaan yhteen ja samaan vankikuoppaan, samaan tyrmään heidät teljetään.
Herra sanoo:
-- Kääntykää minun puoleeni, tehkää niin koko sydämestänne, paastotkaa, itkekää ja valittakaa. Repikää rikki sydämenne. Palatkaa Herran, Jumalanne, luo.
Saarna (22.11.2012): pappi Kai Sadinmaa
----------------------------
-Ja seurakunta sannoo, notta aamen
-----------------------------------------
Puhaltakaa torveen Suomenmaassa, antakaa hälytys pyhillä tuntureilla! Suomineidon pää on haavoilla, koko sydän sairas. Jalkapohjista päälakeen ei tervettä paikkaa, vain mustelmaa ja juomua ja verestä haavaa. Ei niitä ole puhdistettu, ei sidottu eikä öljyllä pehmitetty. Mammonan portoksi on sortunut koko maa.
Herra asettuu käymään oikeutta, hän ryhtyy tuomitsemaan Suomen kansaa. Hän tulee ja vaatii tilille hallituksen, eduskunnan, työmarkkina- ja eläkejärjestöt, kirkon.
- Te olette riistäneet maan tyhjiin, te olette tärvelleet Suomineidon, köyhien omasta te olette koonneet omaisuutenne. Millä oikeudella te ruhjotte minun kansaani, iskette köyhiä vasten kasvoja?
Sen tähden teidän käy näin:
Vaikka te rakennatte taloja hakatuista kivistä, te ette saa asua niissä. Vaikka te istutatte ihania puutarhoja, te ette saa nauttia niiden antimista Sillä minä tiedän teidän rikostenne luvun ja syntienne määrän. He sortavat syytöntä, ottavat lahjuksia ja syrjivät köyhiä oikeuspaikalla.
Voi teitä jotka haudotte ilkitöitä, vielä vuoteessakin mietitte pahoja tekoja. Aamun tullen te toteutatte aikeenne. Siihen teillä on valta. Te himoitsette toisten yrityksiä, ja anastatte niitä, otatte haltuunne toisen omaa, halvalla. Ajatte ihmiset perikatoon, viette maan ja omaisuuden keneltä tahdotte.
Virkamiehet ja poliitikot vaativat lahjuksia, tuomari tuomitsee maksun mukaan. Rahamies ja poliitikko puhuvat omaan pussiinsa. Paras heistä on kuin nokkospensas, oikeamielisin kuin piikkipaatsama.
Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta.
Voi teitä, jotka vääriä säädöksiä säädätte, jotka katalia päätöksiä teette estääkseen heikkoja saamasta oikeutta riistääkseen Suomenmaan köyhiltä lain turvan, anastaakseen leskien varat, ryöstääkseen orpojen perintöosan.
Miten te aiotte selviytyä tilinteon päivästä. Minne te silloin kätkette rikkautenne?
Kuulkaa tätä, te Suomenmaan oppineet ja älyköt. Te olette sokeita kaikki, ette te mitään näe. Te olette mykkiä koiria, ette osaa haukkua, makailette vain, läähätätette ja viihdytte torkuksissanne. Mitään te ette ole oppineet tutkijankammioissanne, mitään ette ymmärrä. Jokainen teistä on kääntynyt omalle tielleen, jokainen ajaa omaa etuaan, virkauraansa.
Voi teitä, te kirkon herrat, te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisiltä, itse ette mene sisälle, ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät. Minä vihaan teidän kirkollisia tempauksianne, minä inhoan niitä, minä en voi sietää teidän visioita ja strategioita.
Kun te tuotte minulle jumalanpalvelus- ja käsikirjauudistuksianne, minä en ota niitä vastaan. Vie pois minun luotani sinun virsiesi veisuu. En halua kuulla sinun urkujesi pauhua. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.
Voi teitä, te Suomenmaan huoleton ja itsevarma eliitti, te valitun kansan kärkijoukko!
Ja teitä koko Suomi seuraa!
Te torjutte mielestänne pahan päivän ja hyväksytte väkivallan keskuudessanne. Te pelaatte golfia ja tennistä ja loikoilette leposohvillanne. Te syötte alligaattorin ja kengurun lihaa. Te näppäilette kitaran kieliä ja sepitätte lauluja kuin paraskin Junnu Vainio!
Te nautitte vuosikertaviiniä ja voitelette itsenne parhaalla öljyllä, mutta Suomineidon vamma ei teitä liikuta.
Herra Jumala on vannonut itsensä kautta: -- Minä inhoan valtiaiden ylpeyttä, minä vihaan heidän kartanoitaan. Minä jätän Suomenmaan kaikkineen tuhon omaksi. Sinä päivänä – sanoo Herra Jumala – minä muutan teidän juhlanne suruksi ja kaikki laulunne valitusvirsiksi. Minä puen yllenne köyhän rytkyt ja ajatan päänne paljaaksi.
Silloin on suru kuin ainoasta pojasta. Se päivä on katkera päivä.
Minä Herra vaadin Suomenmaan tilille teoistaan. Autioksi maa autioituu, tyhjäksi se ryöstetään. Kainuusta ja Lapista tulee saastunut ja kuollut autiomaa. Maa kulottuu ja kuivuu, maanpiiri riutuu ja kuivuu, maan lailla taivaskin riutuu. Maa muuttuu saastaiseksi jalkojen alla, sillä sen asukkaat ovat hylänneet lain. Siksi kirous syö maan.
Sinä päivänä Herra vaatii tilille maan hallitsijat. Heidät kootaan yhteen ja samaan vankikuoppaan, samaan tyrmään heidät teljetään.
Herra sanoo:
-- Kääntykää minun puoleeni, tehkää niin koko sydämestänne, paastotkaa, itkekää ja valittakaa. Repikää rikki sydämenne. Palatkaa Herran, Jumalanne, luo.
Saarna (22.11.2012): pappi Kai Sadinmaa
----------------------------
-Ja seurakunta sannoo, notta aamen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti