perjantai 27. helmikuuta 2009

Köyhyyden, pahoinvoinnin ja tuloerojen kasvaessa: Punainen virsi

Kuinka moni ihminen tietää, että kansalaissodassa kansamme työtätekevän köyhälistön ruohonjuuritason syvällisempi motiivi lähteä tekemään vallankumousta ei ollut aina niinkään työväenagitaattorien suoltama marxistinen propaganda, joka toimi vain paineet laukaisevana kanavana, vaan pohjimmiltaan aivan yhtä paljon työväestön ja maalaisproletariaatin umpiluterilainen, kristillinen yhteiskuntamoraali, ja sen arvojen vastainen yhteiskunnallinen vallankäyttö ja rakenteellinen väkivalta?

Suomessa oli vuodesta 1906 aina kansalaissotaan asti istunut silloisessa eduskunnassa (senaatti) sen niminen puolue, kuin Kristillinen Työväenpuolue, jonka edustajamäärät vaihtelivat vaaleista riippuen kahdesta neljään. Puolue oli syntynyt 1860-luvulla Englannissa syntyneen kristillis-sosialistisen liikkeen vaikutusksesta. Liike rantautui Suomeen 1800-luvun lopulla, jolloin suurimmille teollisuuspaikkakunnille perustettin kristillisiä työväenyhdistyksiä, joiden toiminnan ympärille puolue muodostui. Tämä liike edusti tavallaan "sosiaalidemokratiaa" aikana, jolloin työväenliike ei vielä ollut jakautunut, sillä se pyrki sosiaaliseen tasa-arvoon ja työväestön olojen parantamiseen demokraattista tietä, yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta vallankumouksen sijaan.

Kansalaissodan alkaessa yleinen tilanne maassamme oli kuitenkin edennyt pisteeseen, jossa ruutitynnyri oli jo syttynyt, ja työväki ryhmittäytyi punakaarteihin. Taustalla oli syvä, huonoista yhteiskunnallisista oloista ja epätasa-arvosta kumpuava katkeruus, ja tunne siitä, että yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus on mennyt aivan liian pitkälle. Kristillisen työväenliikkeen piirissä ollut väki ei tilanteessa oikein tiennyt, mitä tehdä. Osa heistä päätti liittyä punakaarteihin.

Marssiessaan rintamalle, he lauloivat vanhan virsikirjan virttä numero 440 "Jo vääryys vallan saapi". Kansalaissodan jälkeen porvaristo ja papisto, sydämistyneenä työväestön "kapinasta" poisti virren sen takia virsikirjasta. Virsi palautettiin kirjaan vasta sotien jälkeen, Mannerheimin aloitteesta, kansallisena sovinnoneleenä.

Jostain syystä tämä "Punainen virsi" poistettiin uudestaan 80-luvun lopun virsikirjauudistuksen yhteydessä, juuri viime laman alla, kun hyvinvointiyhteiskunta alkoi taas rapautua ja tuloerot kasvaa. Se kansallisen yhteiskuntaluokkien sovinto, minkä viime sodat loivat, ja se kansallisen yhtenäisyys, jota yhteiskunnallisen tasa-arvon ihanteen pohjalle rakennettu hyvinvointijärjestelmä ovat pitäneet yllä, ovat rapautumassa. Mielestäni olisi aika palauttaa vanha virsi takaisin virsikirjaan, muistuttamaan meitä kaikkia, ja varsinkin vallanpitäjiä, siitä, että nykyisellä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja pahoinvoinnin kasvuvauhdilla olemme matkalla kohti uutta kansalaissotaa. Tämä olisi nyt suuren laman alkaessa vallanpitäjien hyvä muistaa, ja pitää huoli kansan hyvinvoinnista sekä siitä, ettei suomalainen kansanyhteisö hajoa.


Vanhan virsikijan virsi nro. 440. Sen sanoma alkaa olla taas jälleen kerran ajankohtainen:

(Sävel sama kuin suvivirressä, "Jo joutui armas aika")

"1 Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen.
Se turmaa ennustaapi, vie kansan kurjuuteen.
Ken Herran oikeutta, nyt täällä julistaa,
ja ken vanhurskautta, nyt tahtois puolustaa?

2 Nyt viekas vilppi täällä, on noussut kunniaan.
On valhe vallan päällä, ja vääryys voimassaan.
Ei kuulla kurjan ääntä, ja köyhää sorretaan,
ja lainkin rikkaat vääntää, vääryyttä puoltamaan.

3 Kas, köyhän leivän syövät, nuo jumalattomat.
He viatonta lyövät, ja häntä vainoovat.
He kurjaa ahdistaapi, kuin käärme kiukussa,
korvansa tukkeaapi, tuon raukan huudoilta.

4 He armotonna veivät, osuudet orpojen.
He söivät lesken leivät, on Herra nähnyt sen.
Hän vanhurskaasti kostaa, vääryydentekijät,
rankaisee ansiosta, nuo viekkaat ryöstäjät.

5 Vaan voitonpäivän kerran, vaivaiset näkevät.
Vanhurskaus kun Herran, lyö väärät, väkevät.
Oi Herra, voimas näytä, kansaasi armahda
ja hurskaan pyynnöt täytä, ja päästä vaivasta."


---------------------
EDIT 3.3: Ne joita kiinnostaa enemmän tietää Kristillisten työväenyhdistysten historiasta, löytävät tietoja Facebook-yhteisöstä "Kristillis-sosiaaliset arvot ja kristillisen työväenliikkeen perintö": Linkki

4 kommenttia:

Torsten Sandberg kirjoitti...

tervehdys!

ja kiitos turjalaiselle hyvöstä kirjoituksesta jota nyt kommentoin. asiaa oli mutta ns. vanhan virsikirjan virren 440 suhteen veli-pekan tekstissä oli hieman virheellistä tietoa.

aluksi teemme selväksi suomaliasta virsikirja-historiaa:

nykyään käytössä oleva virsikirjamme on "uusi virsikirja"

vuonna 1938 käyttöön otettu virsikirja on. ns "talvisodan virsikirja." se otettiin käyttöön adventtina 1939 talvisodan jo roihutessa.

vuoden 1886 virsikirja on ns. "runebergin virsikirja"

vuoden 1701 virsikirja on se ns. "vanha virsikirja" ja mistään muusta virsikirjasta ei pidä käyttää tät nimeä.

vuoden 1938 virsikirjassa on silloisen nuumeroinnin mukainen virsi 440 johon veli-pekka ansiokkaasti viittasi.

ko. virsi ei ole sisältynyt mihinkään aiempaan viralliseen virsikirjalaitokseen joten sitä ei ole sieltä voitu poistaakaan.

nyt on siis sitten selvitettävä se mistä tällainen vääriymmärrys, johon veli-pekkakin yhtyy, on syntynyt?

asian laita on seuraava: ko. virsi sisältyi vuoden 1867 virsikirjaedotukseen mutta se jäi pois varsinaisesta vuoden 1886 virsikirjasta. virsi jäi elämään kuitenkin omaa elämäänsä vaikka sitä ei varsinaisessa, ja jo hyvin nopeasti vanhentuvassa virsikirjassa enää ollutkaan. ilmiö ei ole uusi ja samanlaista ilmiötä on nykyisenkin virsikirjan virsissä, tosin hieman "käänteisesti." nimittäin uusi virsikirja sisältää monia virsiä jotka ovat tullee virsikirjaan vasta vuonna 1986 mutta joita on käytetty hengellisinä lauluina jo aivan 1900-luvun alussa.

en tunne tarkemmin vuoden 1938 viirsikirjan osalta sitä miksi virsi virsikirjaan sitten oikein tuli. en osaa nyt myöskään sanoa sitä miksi se poistettiin vuoden 1986 uudesta virsikirjasta. tuskinpa syyt olivat kuitenkaan poliittiset. yksinkertaisesti uudesta virskirjastamme jätettiin vain pois ne virret joita ei enää käytetty seurakuntaelämässä.

nopea katsaus nettiin haulla "jo vääryys vallan saapi" tuo sieltä montakin samanlaisen ajatuskulun sisältävää kirjoitusta, siis tavallaan veli-pekan kirjoituksen sisarkirjoitusta.

mutta kerrassaan loistava kirjoitus ja osoitus siitä että virret elävät ja ovat osa suomalaista perinnettämme. kirjoituksen luettuani olen hyvin iloinen...

paneudun asiaan ja selvitän, jahka kerkeän ko. virren koko historian. tässä vähän aluksi. muutama myytti lienne jo poistettu sen ympäriltä.

t. torsti äärelä
tm, auran kirkkoherra
auran persujen pj. ja auran kunnanvaltuuston II vpj.

pitää myös omaa blogia osoitteessa:
http://indypoli.blogspot.com/

Jukka Aakula kirjoitti...

Hieno kirjoitus. Kansallinen liike ei voi sekään olla rikkaiden puolella köyhiä vastaan.

Rikkaat ajavat maahanmuttoa työvoimakustannusten polkemiseksi.

Mutta köyhiä on polustettava myös siksi että kansallinen edeys ei koskaan ole mahdollista, jos osa kansasta syrjäytetään samalla kuin toiset (rikkaat) öykkäröivät hedonismissaan. (Niinistölle kiitos tämän asian esille ottamisesta.)

Eugeenikko, sosialisti ja tilastotieteilijä Karl Pearson esitti aikoinaan vieläkin relevantin kansallismielisen perustelun hyvinvointiyhteiskunnalle tai ylipäätään taloudelliselle tasa-arvolle:

"Riippumatta siitä saako ryhmien [kansakuntien] välinen taistelu sodan vai taloudellisen kilpailun muodon, ryhmä jonka sisällä kilpailu [ryhmän jäsenten välillä] on luonut laajan proletariaatin, tuhoutuu ensimmäisenä"

Turjalainen kirjoitti...

Kiitos palautteesta.

Tosiaan, olen tietoni asista kaivanut netistä, ilmeisesti samoista lähteistä, johin Torsti tuossa viittasi kirjoitukseni "sisarkirjoituksina", joten voi hyvin olla, että olen virren historian suhteen hakuteillä. Se kuitenkin muistaakseni on totta, että virsi otettin ennen vuotta -86 olleeseen kirjaan Mannerheimin aloitteesta.

Kirjoitin tuon blogikirjoitukseni perjantai-aamusta, ennenkuin olin katsonut tai lukenut uutisia, ja yllätyin päivemmällä, kun huomasin Niinistön tuoneen esiin saman huolen kansanyhteisön hajoamisesta. Sopi siis samaan "päivän teemaan".

punikinlapsenlapsenlapsi kirjoitti...

Hei minun isosisoisäni oli tuon kristillisen työväenliikkeen jäsen ja hänet ammuttiin punaisena. Hän oli uskova mies eikä siksi halunnut liittyä kommunisteihin vaikka kannattikin asiaa. Mummo kertoi hänen vakuuttaneen äidilleen että "Tiedä etten ole koskaan asetta kantanut". Hänoli ammatiltaan yrittäjä, hänellä oli oma pieni puusepänliike. Tästä syystä hän oli kirjanpitotaitoinen. Kun punaiset sitten valtasivat Kotkan häntä tultiin pyytämään kirjanpitäjäksi jotta tehdas voitaisiin pitää käynnissä, harva puaninen kun oli lukenut kansakoulua pidemmälle. Hän suostuikin koska hänestä oli parempi että ihmiset tekivät töitä kuin kun että olivat toimettomina. Tämä teko kuitenki ilmeisesti johti hänen laittomaan ampumiseensa kirjoista kun näkyi hänen nimensä. Tiedämme ampumisesta koska haudankaivajaksi määrätty mies, punainen, tunsi sekä ampujat että Anttilan, Anton Anttila oli hänen nimensä, isosisoisäni. Haudankaivaja toi tiedon isomummilleni joka jäi lekseksi kahdeksan lapsen kanssa. Ampujat olivat kuulemma ryypiskelleet rajusti ja juovuspäissään ampuneet ison joukon. Niin että hyvin sopii tämän virren teemaan -lauloikohan Anttila sitä kuollessaan?
Kova tarina ja kova oli myös mummoni punaorvon tarina ja muiden perheen lapsien.