Turjalaisen valtakunta

Kultakanta tulee öljykauppaan - USA:n kauppasota Irania vastaan tuhoamassa dollarin ylivallan

2012-01-29T12:52:00.000+02:00

Vaalihumun keskellä ihmisiltä on jäämässä huomiotta eräs erittäin merkittävä asia, nimittäin jo aiemmin varoittamani juttu eli USA:n ja Iranin kiristyvien suhteiden ja lännen asettaman kauppasaarron katastrofaaliset seuraukset (varsinkin) lännen taloudelle.

Nimittäin Iran ja Intia ovat juuri siirtyneet ja siirtymässä maidensa välisessä öljykaupassa kultakantaan, ja Kiina saattaa olla tekemässä saman ratkaisun.

http://rt.com/news/iran-india-gold-oil-543/

"India has reportedly agreed to pay Tehran in gold for the oil it buys, in a move aimed at protecting Delhi from US-sanctions targeting countries who trade with Iran. China, another buyer of Iranian oil, may follow Delhi’s lead.

The report, by the Israeli-based news website DEBKAfile, states that Iran and India are negotiating backup alternatives with China and Russia, should the US and EU find a way to block the gold payment mechanism.

Delhi’s move is seen as surprising, as earlier India and Iran said they would switch to yen and rupees. China, another major importer of Iranian oil, may follow Delhi’s lead, the report adds."

Veikkaan, että Iran vastaisuudessa myy osan öljystään Kiinalle ja Intialle kullassa, osan näiden maiden omissa valuutoissa. Mitä enemmän öljyä hinnoitellaan rupioina ja juaneina, sitä enemmän ne alkavat osaltaan toimia reservivaluuttoina, ja sitä enemmän dollarin mahtiasema heikkenee, ja sitä vähemmän USA:lla on käytännössä valtaa vaikuttaa Iranin, Kiinan tai Intian asioihin.

Jo aiempi maiden päätös siirtyä dollarikaupasta kahdenväliseen kauppaan, eli että Iran hyväksyy vastedes maksuksi juanit ja rupiat, tarkoitti paljon harmaita hiuksia USA:lle, sillä se purki jo osittain dollarin asemaa öljykaupan reservivaluuttana, ja käytännössä haastoi Washingtonia.

Irakin ja Libyan vastaaviin suunnitelmiin ja päätöksiin USA vastasi sodalla, mutta Kiinan, Venäjän ja mahdollisesti Intian antaessa taustatukea Iranille, hyökkäys Iraniin näyttäisi epätodennäköiseltä. Toisaalta dollarin aseman horjuttaminen voi saada USA:n tekemään epätoivoisia tekoja.

Päätös kultakantaan siirtymisestä on vihoviimeinen niitti. Se nimittäin tarkoittaa yleistä dollarin inflaatiolukemien lähtemistä laukkaamaan sellaista tahtia, että edes nykyinen (1980-luvulla uudelleenkalibroitu) laskentatapa ei pysty peittämään todellisuutta (vanhalla laskentatavalla inflaatioluvut laukkaisivat jo nyt yli 10%:ssa virallisen pysyessä siedettävänä).

Käytännössä kultakanta öljykaupassa on viimeinen niitti dollarin ja sitä kautta USA:n mahtiasemalle maailmantaloudessa.

Ei ihme, että miljardöörit, kuten Soros ja kumppanit, varoittavat kaaoksesta. Viimeistään näillä päätöksillä länsimaiden suistuminen superlamaan on väistämätöntä.

Ja kuten sanoin, USA ei ole enää planeetan ainoa suvereeni supervalta tämän vuosikymmenen puolivälin jälkeen.

Suomen presidentiksi valitaan väistämättä liskoeläin

2012-01-26T11:01:00.000+02:00

Suomen seuraava presidentti on lisko.

Perustan tämän väitteeni Douglas Adamsin kirjaan "Linnunradan käsikirja liftareille", jossa Adams varsin osuvan satiirisesti kuvasi demokraattisen päätöksenteon luonnetta. Kirjassaan hän kuvaa, miten Linnunradalla on vakaita ja hyvin vanhoja - miljoonia vuosia vanhoja - demokratioita, joita johtavat ovelat liskot.

Syy siihen miksi systeemi oli niin vakaa ja pysyvä, sekä miksi liskot pysyivät vallassa, johtui siitä, että ihmiset aina äänestivät liskoa. Syy tähän taas oli se, että ihmiset pelkäsivät, että jos he eivät äänestäisi, väärä lisko voittaisi vaalit.

Niin on tilanne nytkin.

Ja tunnetustihan liskot pitävät viime kädessä, paitsi itsensä, vain omiensa eli muun liskokunnan puolta ihmisiä vastaan.

"Hmm, kumpaa äänestäisi? No samapa tuo."

Äänestä sinäkin vaalien 2. kierroksella PERÄSMIESTÄ!

2012-01-25T11:56:00.003+02:00

Älä nuku vaalien 2. kierroksella, vaan äänestä sinäkin PERÄSMIESTÄ!

Koska toisella kierroksella ei ole yhtään euro-, globalisaatio-, tai NATO-kriittistä ehdokasta, on itse PERÄSMIES päättänyt puuttua peliin.

Toisin kuin Pahkasika vuosituhannen alussa väitti, Peräsmies ei ole kuollut, vaan on palannut kovempana kuin koskaan. Peräsmies elää!

Peräsmies on tinkimätön ja suoraselkäinen Suomalainen supersankari sekä suomalaisen elämänmuodon puolustaja! Vapiskaa Niinistöt ja Haavistot - Peräsmies haistattaa pitkät kaikille.

Peräsmies on supersankari, joka lentää pieremällä. Peräsmiehen pierussa on tuhannen hirmumyrskyn voima! (vanhahko viidakon sananlasku)

Jos et äänestä, sinua ei lasketa, mutta se ei tarkoita, että on pakko äänestää vain jompaa kumpaa kahdesta virallisesta vaihtoehdosta, sillä hylätyt äänet lasketaan!

Kun tarpeeksi moni suomalainen äänestää PERÄSMIESTÄ on se vahva viesti vallanpitäjille, että kansa kaipaa oikeaa muutosta, eikä suostu alistumaan eliitin luomiin karsinoihin.

Jo tuhannet suomalaiset ovat sitä mieltä, että PERÄSMIES on parempi ehdokas kuin kumpikaan virallisesta duosta. Näytetään siis yhdessä mihin tämä kansa pystyy, kun se ajetaan nurkkaan.

Luodaan yhdessä PERÄSJYTKY - PERÄSTÄ KUULUU!

SINUNKIN ÄÄNESI ON PERÄSMIES!

Liity Peräsmiehen kannattajiin Facebookissa:
https://www.facebook.com/?ref=tn_tnmn#!/events/312742222095282/

---------------------------
ÄÄNESTYSOHJE:

Printtaa oheinen kuva suoraan tarraksi, tai tulosta, leikkaa ja liimaa äänestyslippuun.

http://static.keskustelut.sub.fi/data/subforum/media/forum/image/75/80/83/152/2507ed1f254cd318
-------------------------------------------

Lisätietoja PERÄSMIEHESTÄ:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Per%C3%A4smies
http://www.saunalahti.fi/tkokkila/peris.htm

---------------------
--------

P.S. 26.1 Kansalaisvelvollisuus suoritettu:

2. Kierros: Niinistö voittaa 65-67%:lla, äänestysprosentti laskee 4-10%

2012-01-23T21:51:00.000+02:00

Lyhyesti, kuten otsikko yllä.

Noin kolmannes Soinin äänestäjistä ja vajaa neljännes Väyrysen äänestäjistä voi jäädä nukkumaan.

Koska molemmat ehdokkaat ovat Suomen syöjiä, NATO-puudeleita ja Eurosto-politrukkeja, sekä toinen viherliberaali ja toinen bilderperkele, allekirjoittanut nukkuu 2. kierroksella.

ZZZZZzzzzZZZzzzz....

Sananen Haavistosta sekä rehellisyydestä ja sen puutteesta

2012-01-20T11:29:00.002+02:00

Haluaisin sanoa muutaman sanasen presidenttiehdokas Pekka Haavistosta.

Ensinnäkin hän on mielestäni taitava neuvottelija, diplomaattinen ja sovitteleva henkilö, juuri sellainen, jollainen presidentin pitäisi ollakin. Lisäksi hän osaa ottaa itsensä ja edustamiensa kantojen kanssa eri mieltä olevat henkilöt ja näkökannat huomioon.

Tämä liittyy myös Soinin eilisessä vaalitentissä viittaamaan tapaukseen Haaviston vierailusta Teuvo Hakkaraisen sahalla. Se oli taitava veto ja osoitti hyvää tilanteen tajua sekä diplomatian taitoja. Haavisto ja Hakkarainen tulivat hyvin toimeen, ja kohtaaminen oli aseistariisuva.

Se oli myös aseistariisuva vaalien suhteen. Haavisto antoi itsestään hyvän kuvan; reilu tyyppi, sovitteleva, ottaa ihmiset huomioon, osaa tehdä rakentavaa politiikkaa. Tämä vei hänen vastustajiltaan, jotka näkivät hänet poliittisten lasien läpi "tyypillisenä vihreänä", aseita pois. "Herranen aika, mieshän on fiksu ja asiallinen".

Jos toiselle kierrokselle päätyvät Niinistö ja Haavisto, niin tilanne on nyt se, että tämän perusteella häntä vastustavilla tahoilla ei vei olisi enää muita näkökohtia Haavistoa vastaan kuin arvonäkökohdat. Suomeksi sanottuna vain "En äänestä, koska on liberaali ja homo"-kannan edustajat ovat vastaan. Jos arvonäkökohtia ei oteta huomioon, olisi Haavisto mielestäni luonteensa, asiallisuutensa ja asenteensa puolesta parempi vaihtoehto presidentiksi kuin mahdollisesti 2. kierroksella häntä vastassa oleva Niinistö(!).

Mutta juuri arvonäkökohdat ovatkin niitä, jotka ratkaisevat. Presidentti on arvojohtaja. Arvojohtajalta edellytetään tiettyjä arvoja. yksi niistä on rehellisyys.

En väitä, että Niinistö olisi mikään puhdas pulmunen, kun oikein kaivellaan, mutta on syytä olettaa, että Haavisto on ollut eräässä asiassa selvästi epärehellinen. Hän on antanut julkisuuteen, todennäköisesti tahallaan, väärän kuvan koulutuksestaan ja mahdollisesti myös työkokemuksestaan. Virheitä voi toki tehdä, mutta tahallinen harhaanjohtaminen vie uskottavuuden. Viittaan ns. professori-kohuun.

Haavisto nimittäin esitteli vielä jokin aika sitten itseään "professorina" ehdokassivuillaan olevassa CV:ssä, ja nimitys on ollut esillä hänen nimensä perässä monissa yhteyksissä mm. EU:ssa. Tämän taustalla on se, että hän piti aikanaan yhden esitelmän viran puolesta Bristolin yliopistossa nimikkeellä Benjamin Meaker visiting professor 2002. Hän sai siitä muistoksi jonkinlaisen stipendin eli diplomin. Bristolin yliopisto on kuitenkin virallisesti ilmoittanut, että ”Herra Haavisto on pitänyt meille luentosarjan globaalista ympäristöpolitiikasta 2002. Häntä ei ollut nimitetty vierailevaksi professoriksi, vaikka hänen cv:nsä niin väittää”. Ongelma johtuu siitä, että nimitys "visiting professor" pitäisi kääntää "vieraileva luennoitsija", ei professoriksi.

Tämähän ei muuten olisi mikään iso juttu, mutta taustalla on koplaus Haaviston nimitykseen Sudan-suurlähettilääksi, epäpätevänä. Koska häneltä puuttui puuttui korkeakoulututkinto, joka virallisesti vaaditaan EUSR-Sudan -virkaan (A 16 kategoria), häntä ei periaatteessa olis pitänyt valita.

Haaviston vierailevan luennoitsijan "Benjamin Meaker-professuuri" -titteli ei itsessään siis olisi mikään kovin vakava juttu, mutta sen käyttäminen CV:ssä viranhoitomerkintänä oli väärin ja tekee siitä tahallisen petoksen. Kyseessähän stipendi (award) eli käytännössä lähinnä matka-apuraha, mutta Haavisto on kai halunnut EU:n ulkoministereiden uskovan hänellä olleen korkeakoulututkinnon.

Hän on mitä ilmeisimmini halunnut hälventää "professuurillaan" epäilyjä, että hänellä ei olisi ollut Darfur-tehtävään soveltuvaa korkeakoulututkintoa. Nämä epäilythän olivat syntyneet, kun hän ei ollut virallisessa EU:n Consiliumin ansioluettelossaan ilmoittanut koulutustaan. Ja siihen lieenee syynsä.

Nimittäin jos hän olisi ilmoittanut, ettei hänellä ole korkeakoulu-tutkintoa, hänen hakemuksensa Darfur-tehtäviin olisi hylätty. Samoin olisi käynyt jos hän olisi ilmoittanut virallisessa Consiliumin ansioluettelossa olevansa professori. Se olisi nimittäin virallisesti tarkistettu, ja "matka-apuraha"-professuuria ei olisi tietenkään virallisesti hyväksytty tehtävään valittavalta vaadituksi korkeakoulu-tutkinnoksi.

Kaikesta huolimatta hänet siis nimitettiin, todellisuudessa muodollisesti epäpätevänä, EU:n lähettilääksi Sudaniin. Ja tämä neuvottelijana Darfurissa pyöriminen on sitten markkinoitu Suomessa jonkinlaisena "miniahtisaarena" toimimisena. Yleisesti Haaviston työtehtäviä EU:ssa on kuvattu "avustaviksi rutiinitehtäviksi". Siis tyyliin "reipas nuori mies linjalla".

Suomen presidentin virkaan ei ole muodollisia vaatimuksia. Haaviston korkeakoulutuksen puutteella ei ole näin nykytilanteessa mitään juridista merkitystä, ja ilmoitettakoon, etten minäkään pidä sitä varsinaisena esteenä Tasavallan presidentin viran hoitamiselle.

Sen sijaan, jos Haavisto huijasi itselleen EU-viran, se on mielestäni vähintään samaa luokaa oleva petos kuin takavuosien Jari Vilénin kopiokone-gradu. Ja on vähintäänkin syytä kysyä, voidaako presidentin virkaan valittavalta hyväksyä moinen kupru?

Tahallinen harhauttaminen ei ole oikein, ja on mielestäni kuvaavaa, että Haaviston innokkaimmat tukijat eivät näe asiassa mitään ongelmaa. Suora valehtelu ei ole asia, jota julkisessa virassa olevan tulisi tehdä.

---------------
---------

P.S. En myöskään aio äänestää Niinistöä. Jään kai 2. kierroksella kotiin.

Luottoluokitukset kaunistelevat ylöspäin - Suomi paras euromaa, mutta meilläkin vain AA+, Ranska kahden pykälän päässä roskalainatasosta

2012-01-19T11:21:00.001+02:00

No, niin nyt tuli se, minkä kaikki jo tiesivät:

"Euroalueen velkakirja- ja luottoriskimarkkinoiden noteeraukset kertovat paljon ankeammasta arkitodellisuudesta kuin "viralliset" luottoluokitukset. Markkinoiden mukaan eurovaltioiden "viralliset" luottoluokitukset ovatkin järjestään liian lepsuja eivätkä suinkaan liian ankaria. [...]

Ehkä europäättäjien pitäisi seuraavaksi närkästyä CMA:lle, sillä yhtiön analyysin mukaan yksikään eurovaltio ei ole enää parhaan mahdollisen AAA-luokan luottamuksen väärti. [...]

Markkinoiden mielestä maailman kaikista valtioista enää yksi ainut ansaitsee parhaan mahdollisen AAA-arvosanan. Se ei ole Suomi eikä se ole Saksa – eikä sen puoleen mikään muukaan eurovaltio, vaikka onkin Euroopasta.

Luottoriskimarkkinoiden mukaan maailman luotettavin valtio on Norjan kuningaskunta. Vain Norjan "virallisten" luottoluokitusten kolmannelle A:lle on aihetta. [...]

Markkinoiden mukaan Suomi on vanhoista eurovaltioista luotettavin, jopa hiuksen hienosti luotettavampi kuin Saksa. Suomen riskiperustainen reittaus on CMA:n laskelmien mukaan AA+, ja Saksalle kuuluisi plussan verran heikompi AA.

Suomen valtion luottokelpoisuus on markkinahintojen perusteella vain yhtä askelmaa heikompi kuin luokitusyhtiöiden "viralliset" arvosanat esittävät.Kolmannen "virallisen" A:nsa juuri menettäneelle Ranskalle sitä vastoin kuuluisi enää BBB+."

Niin, Ranska on markkinaperustaisen analyysin mukaa todellisuudessa enää vain kahden pykälän päässä roskalainaluokituksesta. Italia, Espanja ja Belgia ovat markkinanoteerauksien perusteella jo täysin roskalainaluokassa, vaikka virallisesti niitä pidetään vielä "kohtuu luotettavina velanmaksajina".

Käytännössä Ranska on siis huonommassa jamassa kuin Italia, Espanja tai Belgia ovat virallisesti, ja nämä viimeksimainitut jo täysin roskalainaluokassa, itse asiassa Kreikan tavoin käytännössä maksykyvyttömiä.

Merkille pantavaa on, että CMA:n analyysin perusteella Irlanti tai portugali eivät eroa velkakirjojen laadun suhteen mitenkään Kreikasta. Irlanti ja Portugali ovat siis jo Kreikkoja, vaikka toisin teeskennellään.

Yksikään luokittaja ei ole vielä antanut Kreikalle heikointa luokitusta, vaikka jopa EU:n tilaama raportti totesi maan jo kesällä maksykyvyttömäksi(!). Luonnollisestikaan EU ei tätä raporttia mitenkään huomioinut päätöksenteossa kun tukipaketteja sorvailtiin, ehei..

Luottoluokittajien arvosteluun onkin, toisin kuin poliitikot sanovat, aihetta siksi, että ne kaunistelevat tilannetta, joka on käytännössä katastrofi.

Onko täällä vielä todellisuudessa ketään, joka vakavalla naamalla ja tosissaan kehtaa väittää, että edessä ei ole oikein kunnon lamaa? Kataisen ja jopa Olli Rehninkin naamasta jo nimittäin näkee, etteivät ole tosissaan.

Tiivistetysti taloustilanteesta ja sisäpiirihuhu vaaleista

2012-01-17T11:02:00.002+02:00

Eurooppa Romahtaa

Eurooppa on mahdottoman edessä.

Kuten olen ennenkin sanonut, edessä on kolme vaihtoehtoa, ja päivä päivältä vain nämä kolme vaihtoehtoa näyttävät selvemmin ainoilta:

1. Rahaliitto hajoaa, kun kriisimaat suostutellaan/pakotetaan ulos EMU:sta, jolloin EU hajoaa.

2. Rahaliitto hajoaa, kun Saksa saa tarpeekseen ja lähtee EMU:sta, jolloin EU hajoaa.

3. Rahaliitto pysyy kasassa, mutta koko Euroopasta tulee ensi vuosikymmenellä taantuva kehitysalue, uusi Brasilia, tosin ilman luonnonvaroja ja kukoistavaa maataloutta.

Siinäpä tiivistetysti. Kävin niin tain näin, edessä on lama – väistämättä ja joka tapauksessa.

Vaihtoehto 1 olisi vähiten huono Suomen ja Pohjolan kannalta pitemmällä juoksulla.

Vaihtoehto 2 on toiseksi vähiten huono, mutta tuo mukanaan valtavan geopoliittisten voimasuhteiden muutoksen, joka vie maamme sekä taloudellisesti että poliittisesti takaisin Venäjän ja muodostuvan Euraasian Unionin kainaloon, joko hyvällä tai pahalla. Geopoliittisista ja taloudellisista syistä myös Saksan, Keski-Euroopan ja Itä-Euroopan taloudellisen kasvot kääntyvät enemmän itään.

Huonoin vaihtoehto 3 takaisi sen, että Suomen valtiollinen olemassaolo lakkaisi täysin ja lastenlastemme elintaso tulee olemaan sama kuin sademetsän intiaaneilla.

Että sellaista.

Presidentinvaalien taustapeli kulissien takana

Mutta sitten vaaleihin. Välitänpä näin julkisesti mielestäni luotettavan sisäpiirihuhun.

Keskustelin toissa viikolla pitkään puhelimessa erään luotettavan tuttavani kanssa. Hän on kuudettakymmentä juokseva ex-toimittaja, jolla on hyvät suhteet moniin entisiin kollegoihinsa useissa valtakunnallisissa medioissa, maakuntalehdissä, ja useissa poliittisissa puoluelehdissä.

Hän kertoi kyselleensä vaalitilanteesta ja suhtautumisesta ehdokkaisiin entisiltä kollegoiltaan, sillein vähän vaivihkaa.

Tulos oli aika mielenkiintoinen. Kaikkialta tuli lopulta sama viesti:

Toimittajia on ilmeisesti evästetty olemaan heittämättä vaalien ensimmäisellä kierroksella liiemmälti lokaa Paavo Väyrystä vastaan, vaikka aihetta ja ainesta riittäisi kunnon paskamyrskyyn, jotta varmistettaisiin, ettei Soini pääse 2. kierrokselle. Sen sijaan Soinia kohtaan varauksia ei ole annettu, ja kiusata saa.

Tämä ilmiselvä asia, jonka näkee selvästi kun median suhtautumista seuraa, sai ystäväni sitä tiedustellessa ex-kollegoiltaan, mielenkiintoisen mutta järkeenkäyvän selityksen:

Tarkoitus on kaikin mahdollisin keinoin estää Soinin pääsy 2. kierrokselle. Niinistöä vastaan 2. kierrokselle halutaan mieluiten Haavisto, tai edes Väyrynen, mutta ei missään nimessä Soinia. Lokasingot Väyrystä vastaan laukaistaan vasta 2. kierroksella, jos hän sinne pääsee. Väyrystä odottaa mm. hiillostus ”maanpetoksellisesta toiminnasta” 80-luvulla, ynnä muutama taloudellinen kupru ja ketkuilu, joista ollaan oltu tällä välin hys hys. Väyrynen on kuulemma vastaehdokkaista helpointa ampua alas 2. kierroksella, ja varmistaa Niinistön voitto.

Kokoomuksessa kuulemma pelätään, että jos Soini pääsisi 2. kierrokselle Niinistöä vastaan, tilanne voisi tulla tiukaksi, koska Niinistö Soinin palloihin vastatessaan joutuisi suoraan ottamaan kantaa asioihin, joita hän on väistellyt ja joihin hän ei halua ottaa selvästi kantaa tai ei halua kertoa rehellisesti mielipidettään, koska se laskisi hänen kannatustaan.

Eli todellisuudessa Kokoomuksessa on arvioitu, toisin kuin gallupit väittävät, että Haaviston sijaan toisella kierroksella Soini tekisi Niinistön voittomarginaalin pienimmäksi. Tilanne saattaisi olla jopa hieman tiukka. Kulissien takana ei haluta tällä kertaa riskeerata mitään, johtuen Euroopan pahasta tilanteesta.

Ex-toimittajatuttuni sanoi, että kun maakuntalehtien ja HS:n piirien lisäksi myös kahden eri toisilleen vastakkaisen puoluelehdenkin toimittajat antoivat ymmärtää tilanteen olevan se, että näin on tilanne, joten kyseessä on pakko olla jokin monet mediat kattava ”yhteisymmärrys” tai ”sopimus” kulissien takana.

Sama tuttavani kertoi myös, että loppujen lopuksi mediakonsernien huipulla on yllättävän pienet piirit, missä asioita voidaan ohjailla, jos tarvetta sellaiseen ilmenee.

Että sellaista. Ja näin siis sisäpiirihuhu. Tiedän, että tämä näyttää nyt sellaselta "katkeroituneen persun mielikuvitukselliselta salaliittoteorialta", mutta tarina ei ole minun ja luotan ystävääni.

Analyysia

Takavuosina 90-luvulla Väyrynen valitteli, että häntä vastaan käytiin ”mediapeliä”. Tällä kertaa mediapeli näyttää pelaavan Väykän pussiin, mutta vain 1. kierroksella.

No, ensimmäiseen vaalipäivään on aikaa viikko, Soinin kannatus heiluu 9%:n tuntumassa, eli median kampanja näyttää onnistuneen. Näin meitä taas viedään.

Haaviston kohdallahan tilanne on selkeä: Haavisto 2. kierroksella olisi varma niitti sille, että keskustalaiset ja perussuomalaiset, sekä monet demarit äänestäisivät Niinistöä, ja hän voittaisi, mutta kuulemma kulissien takana Väyrystä pidetään vielä varmempana niittinä Niinistön voitolle. Sen verta ilkeää, mutta totuudenmukaista lokaa, on kuulemma jemmassa.

Itsekin voisin äänestää Väyrystä 2. kierroksella, mutta jos vastassa on Haavisto, jään kotiin. Tai menen kiusallani ja protestina piirtämään numeron 3 lappuun myös toisella kierroksella.

Niinistön äänestäminen on minulle yhtä mahdotonta kuin Haaviston äänestäminen.

--------------------
--------
----

P.S. Saksalaisen kaasuyhtiö Linden toimitusjohtaja Wolfgang Reitzle on julkisesti kertonut mielipiteensä euron kriisistä. Spiegel-lehden haastattelussa Reitzle sanoo, että ”jos kriisimaiden kurinpito ei toimi, Saksan täytyy lähteä eurosta”. Vaihtoehtona Reitzle tarjoaa D-markkaa tai pohjoista euroa.

Saksalaisen teollisuusyhtymä BDI:n entinen johtaja Hans-Olaf Henkel arvelee muidenkin ylempien johtajien olevan salaa Reitzlen kanssa samaa mieltä. Henkel on kuullut vastaavia mielipiteitä Saksan tilanteesta ”jo pitkän aikaa”. Linden toimitusjohtaja ei tule olemaan ”viimeinen henkilö, joka julkisesti kertoo ajatuksiaan yhteisvaluutan vaihtoehdoista”, Henkel sanoi Handelsblattin haastattelussa.

Timo Soinin vaalirap

2012-01-16T09:08:00.000+02:00

Suomen hallitus kaatuu alkuvuodesta 2013

2012-01-12T14:12:00.001+02:00

Ja jälleen kerran rohkenen ennustelemaan:

Suomen hallitus kaatuu alkuvuodesta 2013. Siis vuoden -13 ensimmäisellä neljänneksellä.
Kehtaan ennustaa tätä, koska ensinnäkin tiedän, millainen talousmyrsky on iskemässä täydellä voimallaan Suomeen tänä vuonna, ja toiseksi, koska tiedän, miten suuria leikkauksia valtiontalouteen tullaan tarvitsemaan tänä ja ensi vuonna.

Kuten tiedämme, sopivat hallituspuolueet budjetissa, että viime keväänä suunnitellut leikkaukset budjettiin tehdään etupainotteisesti, eli tänä keväänä. Nämä leikkauspäätökset tehtiin viime kesänä, kun hallituksella oli vielä harhaluuloja talouden tilasta. Silloin luultiin, että pääosin näillä leikkauksilla pärjätään ainakin hallitustaipaleen alkupuoli. Tosin kyllä se varaus tehtiin, että lisäleikkauksia "saatetaan tarvita" jos taloustilanne huononeen. Miten niin jos?

Keväällä tehtävät leikkaukset tulevat kirpaisemaan jo jonkin verran maamme heikompiosaisia, mutta muutaman kuukauden kuluessa tulee viimeistään selväksi, että taloustilanteemme edellyttäisi paljon, paljon suurempia leikkauksia. Mutta tarvittavan suuruisiin leikkauksiin ei ole hallituksella poliittisesti varaa, sillä edessä on marraskuussa kuntavaalit. Mitään dramaattisempaa ei uskalleta tehdä ennen niitä.

Siksi hallitus tekeekin kaikkein kovimmat leikkaukset vasta kuntavaalien jälkeen. Toki Kokoomus pyrkii kuitenkin jo keväällä ajamaan läpi mahdollisimman kovia leikkauksia, mutta kuitenkin kaikkein pahimmat lisäleikkaukset tullaan keväällä suunnittelemaan iskettäviksi pöytään vasta kuntavaalien jälkeen.

Mutta jo keväällä hallituksen budjettileikkaus-saunassa koetellaan valmiiksi kipurajoja. Isketään niin paljon löylyä kuin mahdollista, että miten isoja leikkauksia kestetään, kunhan vain hallitus pysyy vielä kasassa. Tästä sitten toteutetaan keväällä sen verran, mitä uskalletaan ennen vaaleja, ja loput siirretään vaalien yli. Tämä luonnollisesti repii kaikkein eniten vasemmistopuolueiden selkänahkaa.

Mutta mutta, entäpäs jos kuntavaaleissa tulee Jytky2 ?

Mikä onkaan hallituksen kohtalo, jos vasemmiston kylki vuotaa jo keväisten leikkausten takia verta kuntavaaleihin asti, ja kuntavaalit iskevän vielä ison ja syvän iskun lisää?

Jos tai kun tulee kakkosjytky, ja heti sen jälkeen tulee eteen isoja lisäleikkauksia, laskee se dramaattisesti vasemmistopuolueiden kipurajaa. SDP ja Vasemmistoliitto saavat kerrankin tuntea, mitä tarkoittaa Kataisen "vastuullisuus". Silloin keväällä sovitut kipurajat eivät enää pidäkään.

Silloin viimeistään alkaa löylyt olla niin kovia, että SDP ja Vasemmistoliito joutuvat huomaamaan, että tokihan sitä heilläkin on itsesäilytysvaisto, ja että jos tässä hallituksessa jatketaan, edessä on liian iso poliittinen kuolema.

Eikä kestä Kokoomuksenkaan rahkeet enää. Tästä hallituksesta tulee monin verroin vihatumpi kuin Ahon-Viinasen porukasta. Jyrki Katainen ei halua jäädä historiaan Suomen vihatuimpana lama-pääministerinä Otto Wille Kuusisen seuraan. Eikä varsinkaan hän halua olla presidenttinä silloin, jos rahaliitto hajoaa.

Siksi hallitus kaatuu.

----------------
-----

[Edit: Korjattu virhe, väärä vuosiluku. Siis vuosi 2013, ei -12]

Syyt, miksi USA ei hyökkää Iraniin - Ennusteita Lähi-itään

2012-01-11T13:38:00.002+02:00

Uskaltaudun taas rohkeasti laatimaan ennusteen:

USA:n hyökkäystä Irania tai Syyriaa vastaan ei tule - ainakaan vielä. Sen sijaan saatamme nähdä lähiaikoina karuja uutisia Syyriasta.

Väitän näin siitä syystä, että USA ja länsi eivät todellisuudessa halua pelata niin kovilla panoksilla pelissä, jossa on liikaa riskejä ja paljon hävittävää. Lännen hyökkäyksen tullen sota ei välttämättä rajoittuisi vain Lähi-itään.

Peruste 1: Kiina on antanut korkea-arvoisten pääesikuntakenraalien ja poliitikkojen johdolla useaan otteeseen varsin kovasanaisia lausuntoja, mm. "Emme tule epäröimään puolustaessamme Irania, vaikka se johtaisi Kolmanteen Maailmansotaan".

Iran on kiinalle yhtä tärkeä, kuin Saudi-Arabia on USA:lle. Kiina tarvitsee välttämättä Iranin öljyn ja tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin sen kaasua. Kiinalaiset eivät turhaan kovasanaisesti louskuta leukojaan. He eivät aio menettää kasvojaan. He ovat tosissaan. Tästä kertoo sekin, että itse maan johtaja Hu Jintao antoi joulukuussa laivastolle ja merivoimille käskyn "Valmistautua sotaan". USA tietää Kiinan olevan tosissaan, ja että Kiina reagoisi sotilaallisesti jos USA hyökkää Iraniin. Vastaukseana Kiina voisi esimerkiksi antaa tilanteen Taiwanin ja Korean suhteen revetä avoimeksi sodaksi. Siitä johtuu USA:n kiireellinen strateginen resurssien painopisteen muutos: Vetäytyminen Afganistanista ja keskittyminen Tyynellemerelle (Lähi-idän ohella).

Peruste 2: Venäjä teki 2007 salaisen sotilasliiton Iranin ja Syyrian kanssa, ja Israelilaislähteen mukaan osana pakettiin kuului Moskovan antamat salaiset turvatakuut näille maille.

Venäjällä ei ole varaa antaa periksi asiassa. Jos on pakko, Syyriasta voidaan vetäytyä, kovalla hinnalla, mutta Irania Venäjä ei jätä. Strategisesti ja geopoliittisesti se on yhtä mahdottomuus kuin Ukrainan tai Georgian NATO-jäsenyys. Venäjä on tosissaan satsannut sotilasapua Syyriaan, mutta ennen kaikkea se on valmis tarjoamaan sitä Iranille.

Iran on Kiinalle ja Venäjälle strategisesti ja taloudellisesti tärkein liittolainen Lähi-Idässä. Tämä johtuu näiden suurvaltojen energiapoliittisista ja turvallisuuspoliittisista asetelmista. Syyrian suhteen tilanne on toinen. Kiinalle Syyria ei ole kovin tärkeä, se on vain välillisesti tärkeä liittolaisten Iranin ja Venäjän takia, sillä Syyrialla on mitä suurin merkitys Iranille, ja melko suuri Venäjälle.

Venäjälle Syyria on tärkeä. Se on maan viimeinen strateginen liittolainen läntisessä Lähi-idässä, varsinkin koska se tarjoaa Venäjän laivastolle tukikohdan Välimerellä. Kuitenkin, jos oikein kova paikka tulee, Venäjä on nähdäkseni valmis vetäytymään Syyriasta, mutta vain kovalla hinnalla.

Jos USA tai sen liittolaiset hyökkäävät Syyriaan avoimesti ulkoapäin, Iran julistaisi Syyrian kanssa tekemänsä liiton mukaisesti sodan hyökkääjälle, ja sota leviäisi välittömästi Persianlahdelle sekä koko Lähi-idän laajuiseksi. Koska hyökkäys ei suoraan kohdistunut ensin Iraniin, Kiina voisi jättää vastaamatta avoimesti sotilaallisin toimin menettämättä kasvojaan. Sen sijaan se toimittaisi massiivista ase- ja muuta apua. Venäjän sotilaallinen vastaus Syyrian tilanteeseen voisi kovista puheista huolimatta jäädä myös massiiviseen aseapuun ja "vapaaehtoisjoukkojen" lähettämiseen avuksi. Samoin myös Iranille se antaisi massiivista ase-, tiedustelu-, ja muuta apua.

Peruste 3: Vaikka länsi ja Israel pystyvät kyllä pommittamaan Syyrian kivikaudelle ja Iranin ydinlaitokset pikkelssiksi, sodan seuraukset olisivat silti lännelle erittäin epämiellyttävät: Öljyn hinna pysyvä nousu, entistä syvempi lama ja uusi Kylmä Sota.

Laajin seuraus olisi öljyn hinnan pitempiaikainen, mahdollisesti pysyvä, roima nousu ja entistä syvempi talouslama. Lisäksi tulisi varsin kinkkinen strateginen tilanteenmuutos: Venäjän, Kiinan ja Iranin välisen liittouman syveneminen. Jouduttuaan vetäytymään Syyriasta Venäjä, ja mahdollisesti Kiinakin, tekisivät laajamittaisen ja julkisen sotilasliiton Iranin kanssa.

Luultavasti Iran otettaisiin täysjäseneksi SCO-maiden sotilasliittoon, CSTO:hon. Seuraus olisi, että yksi tai kaksi ydinasevaltaa antaisi turvatakuut Iranille, ja lännellä ei tämän jälkeen olisi enää mitään asiaa Iranin kimppuun. Uuden "kylmän sodan" raja menisi sen jälkeen Kaukasukselta Persian lahdelle ja Beringin salmesta Korean kautta Keltaiselle merelle.

Tilanne on muuttunut muutenkin: Pakistan on tehnyt syvälle meneviä sotilas- ja liittosopimuksia Kiinan kanssa. Pakistan on avoimesti vaihtamassa kumppanuutensa USA:n kanssa Kiinaan. USA:n pääsy Afganistaniin ja Keski-Aasian energiavaroihin on joka tapauksessa käytännössä suljettu.

Ja SCO eli Shanghai Cooperative Organization on laajentumassa ja syventymässä. Venäjä, joka aiemmin vastusti, Intian painostuksen vuoksi, Pakistanin täysjäsenyyttä SCO:ssa, näyttää nyt maalle kiireellä vihreää valoa. Vastaavasti Kiina, joka aiemmin torppasi Iranin täysjäsenyyden järjestössä Venäjän Pakistan-vastustuksen vuoksi, näyttää nyt Iranille vihreää valoa. Luultavasti näin mottiin jäävälle Intialle jää tässä pelissä USA:n tärkeimmän liittolaisen osa Etelä-Aasiassa.

Eli:

1. Koska USA:n tai NATO:n hyökkäys Irania vastaan johtaisi avoimeen konfliktiin ja lännen ja SCO-maiden välillä, hyökkäystä ei luultavasti tule.

1.2 Sen sijaan voi tulla lännen taustalta tukeman Israelin voimainkoetus Syyriaa, Irania ja niiden liittolaisia vastaan.
-USA voi "katsoa sormien läpi" Israelin iskut Iranin ydinlaitoksiin sekä sotilaskohteisiin, ja käydä sen välityksellä proxy-sotaa Irania ja Syyriaa vastaan, antautumatta kuitenkaa avoimeen konfliktiin Venäjän tai Kiinan kanssa. Vastaavasti Iran kävisi pääasiassa sotaa Israelia vastaan lähinnä ohjuksin sekä Syyrian, Hizbollahin ja Hamasin välityksellä, pääsemättä suoraan Israeliin käsiksi. Iranin sotavoimat olisi pääasiassa sidottu Persian lahdelle "kylmän rauhan pattitilanteeseen" USA:n ja sen muiden liittolaisten kanssa. Sotatantereena olisi Iranin ilmatila, Syyria, Libanon ja Gaza.

1.3 Sodan seurauksena Israel luultavasti työntäisi (epävirallisia) rajojaan pohjoisemmaksi Libanonissa ja Golanilla.
-Luultavasti Israel tekee loppuun sen, mitä sillä jäi kesken Libanonin ja Gazan operaatioissa, eli siivoaa Hizbollahin ja Hamasin pois kiusaamasta.

1.4: USA ei halua sodan alkavan ainakaan vielä, johtuen USA:n vaaleista ja yleisestä taloustilanteesta
-Koska luvassa ei olisi Obaman hallinnolle nopeaa ja helppoa voittoa, menee luultavasti ainakin ensi vuoteen.

2. Koska länsivaltojen avoin sotilaoperaatio Syyriassa johtaisi sodan leviämiseen Persian lahdelle Iranin sodanjulistuksen takia, länsivallat eivät tule avoimesti hyökkäämään Syyriaan.

2.1 Sen sijaan Syyriaan solutetaan "vastarintataistelijoita" (eli CIA:n masinoimaa Al-Qaidaa) ja koitetaan tehdä kaikki mahdollinen, jotta Assadin hallinto kaatuisi.

2.2 Veikkaan, että Syyria romahtaa sisällisotaan ja maa hajoaa luultavasti kahtia.
-On luultavaa, että Assad pitää pintansa Damaskuksessa, mutta Homs ja Länsi- sekä Pohjois-Syyria lohkeavat toiselle puolelle. Tällä puolen vahvimmaksi valtatekijäksi nousnee ääri-islamilainen salafistiliike. Syyrian pilkkoutuminen ja heikkeneminen palvelee lyhyellä tähtäimellä USA:n etua ja Israelin etua.

Muita veikkauksia:

3. Irakin sisällissota ja hajoaminen kolmeen osaan, viimeistään vuosikymmenen loppupuolella, Iranin ja USA:n tapellessa vaikutusvallasta maassa
- Irakin sisällissota. Tämä on jo varsin yleinen veikkaus. Kurdialue, Shiialainen Etelä-Iran ja maan sunnalainen keski- ja länsiosa muodostavat tulevaisuudessa kolme eri valtiota. Kurdialue voi joutua Turkin saappaan alle ja Etelä-Irak Iranin vasalliksi.

4. Ennustan, että syyrian, romahtaessa Arabian kevät levottomuuksineen leviää myös Jordaniaan
- Miltä kuulostaisi islamistihallinto Ammanissa?

5. Iran tulee saamaan ydinaseen, mahdollisesti jo tänä vuonna, ja Israel tyytyy iskemisen sijasta USA:n turvatakuisiin
- Israel satsaa rajusti ohjustentorjuntaohjuksiin, varoitusjärjestelmiin, jne. ja julistautuu virallisesti itsekin ydinasevaltioksi (ja sijoittaa mahdollisesti ydinaseensa sukellusveneisiin saadakseen uskottavan vastaisku-uhan). Asetelma Lähi-idässä kiristyy, mutta Iran ei uhittelustaan huolimatta riskeeraa ydinsodalla.

Lopuksi ja entä jos

Sodan jälkeen, kun riski suorasta ja välittömästä sodan osapuoleksi joutumisesta on ohi, Venäjä - ja mahdollisesti myös Kiina - tulevat antamaan Iranille turvatakuut, ja kaikki tulee aiemmin kerrotulla tavalla johtamaan SCO-maiden globaalin aseman vahvistumiseen. Joka tapauksessa lännellä ei tule enää vastaisuudessa olemaan sanansijaa Keski-Aasian asioihin.

Olen jo aiemmin ennustanut, että vaikkei mitään sotaa tulisi, johtaa kehitys suhteellisen nopeasti USA:n ja lännen maailmanlaajuisen ylivalta-aseman nopeaan loppumiseen, viimeistään kuluvan vuosikymmenen puolivälin jälkeen.

Tästä johtuen on yksi villi kortti: USA kyllä tajuaa, että sillä alkaa sulkeutua strateginen ikkuna puuttua asioihin, ja Washingtonissa saatetaan ajatella, että "nyt tai ei enää koskaan".

Kun on puhuttu, että Iran on ajettu ahtaalle, ja että "epätoivoinen hallinto voi tehdä epätoivoisia tekoja", niin ehkäpä onkin syytä kääntää katse Atlantin taakse, ja miettiä mitä USA on valmis yrittämään. Pääsy Iranin öljykentille kun saattaisi ostaa USA:lle lisäaikaa planeetan ainoana supervaltana.

--------
----------------

P.S. Venäjä on ilmoittanut, että "Hyökkäys Teheraniin on hyökkäys Moskovaan".

Kiristyvä Lähi-idän tilanne ja USA:n kauppasota Irania vastaan takaa laman syvenemisen

2012-01-09T14:36:00.003+02:00

Ne, jotka odottavat talouden kääntyvän nousuun kuluvana tai vielä edes ensi vuonna, voivat nyt viimeistään luopua toivostaan. Yhtenä syynä tähän on USA:n koveneva kauppasota Irania vastaan ja sen aiheuttamat kovenevat taloudelliset ja geopoliittiset jännitteet tilanteessa, jossa länsimaiden taloudet ovat muutenkin suistumassa taantumaan.

Syynä on NDAA eli National Defence Authorization Amendment, laki jonka USA:n johto löy pöytään ja joka hyväksyttiin "kenenkään huomaamatta" USA:n lainsäätöelimissä sopivasti joululomien alla ja jonka presidentti Obama allekirjoitti vuoden 2011 viimeisenä päivänä. Paitsi että kyseinen laki - yhdessä ns. Patriot Act -lakien kanssa tekee USA:sta käytännössä viranomaisdiktatuurin, jossa turvallisuusnäkökohdat tekosyynä voidaan kansalaisoikeudet evätä keneltä tahansa, se myös automaattisesti sulkee USA:n markkinat kaikilta, jotka ostavat öljyä Iranista ja maksavat sen Iranin keskuspankin kautta. Lain takana on vahvasti Israelin etua USA:ssa ajava AIPAC (American Israeli Public Affairs Committee) lobbausryhmä.

Ei sillä, etteikö Iran olisi uhka Israelille, mutta laki käytännössä on viimeinen niitti lännen talouden ruumisarkkuun, ja käytännössä nyt on turha odottaa enää muuta kuin lamaa. Laki on, paitsi kauppasodanjulistus Irania vastaan, myös tae sille öljyn hinta tulee nousemaan rajusti ensi kesään mennessä ja että länsimaiden talous sukeltaa ja syvään. Öljyn hinta tulee pysymään korkealla taantuman aikaan saamasta hinnan alenemisesta huolimatta.

Itse asiassa Israel yritti alun perin suostutella lakia vieläkin tiukemmaksi, eli että olisi estetty ketään, ehkä Intiaa tai Kiinaa lukuunottamatta, maksamasta iranilaisesta öljystä. Ja tätä yritettiin ajaa läpi väitteillä, että öljyn hinta ei merkittävästi nousisi siitä huolimatta. Väärin väitetty.

Jälleen kerran myös EU, joka on osoittanut ennenkin vertaansa vailla olevaa kykyä ampua itseään talousjalkaan, miettii josko ei enää ostettaisi iranilaista öljyä. Kiistellään lähinnä siitä, lopetetaanko osto nyt vai vasta muutaman kuukauden päästä. Joka tapauksessa väistämätön seuraus on ollut öljyn hinnan ampautuminen nousuun ja suunta on väistämättä ylöspäin.

Iran on OPECin toiseksi suurin öljyntuottaja, syöttäen päivittäin 2,5 miljoonaa tynnyriä öljyä markkinoille. Tästä määrästä noin 450 000 tynnyriä menee Eurooppaan, joka on Iranin toiseksi suurin markkina-alue Kiinan jälkeen. Vaikka energiakomissaari Öttinger on koittanut hypähdellä sinne tänne vakuutellen että Saudi-Arabia voisi paikata tämän aukon, on silkkaa faktaa, että saudeilla ei ole tarvittavaa tuotannon lisäkapasiteettia. Ja vaikka olisikin, hinta nousisi silti, sillä saudit tarvitsevat kipeästi lisää rahaa voidakseen lahjoa alamaisiaan rauhallisiksi ja estää arabian kevään leviämisen omaan pikku valtakuntaansa.

Kun kuvaan otetaan vielä mukaan Teheranin uhkaus Hormuzin salmen sulkemisesta, mikä estäisi jopa kuudennesta maailman ja 70% koko OPECin öljystä virtaamasta markkinoille, ei ole mikään ihme että kysyntä vain kasvaa kun öljyn ostajat koittavat haalia itselleen mahdollisimman paljon raakaöljyä jemmaan puskuriksi.

On turha kuvitella että öljyn hinta olisi milloinkaan näköpiirissä olevina lähiaikoina lännen taloudelle optimaalisella 50$:n tai edes siedettävällä 70$:n tasolla. Hinnan ennakoidaan - taantumasta ja talouden hidastumisen aiheuttamasta normaalikysynnän laskusta huolimatta - paukkuvan 120$ tai jopa 150$ tynnyriltä ensi heinäkuulle tultaessa. Siis samalla tasolla kuin W-käyräisen kriisin ensivaiheessa kesällä 2008. Ja tämä siitä huolimatta, että OPEC puskee nyt öljyä enemmän markkinoille kuin kertaakaan kesän -08 jälkeen.

Kauppasota on siis johtamassa siihen, että mitään todellisia edes vähäisen talouskasvun tai nousun merkkejä ei tulla todellisuudessa näkemään ainakaan seuraavan vuoden aikana. Pelin nimi vuodelle 2012 on siis syvenevä, globaali lama. Tämä tuskin oli ainakaan Amerikkalaisten tarkoitus.

Eikä tämä seuraus varmasti ollut Obaman hallinnonkaan tarkoitus, ainakaan alunperin. Aiemmin Washington oli tiedottanut, että pakotteet Iranin keskuspankkia kohtaan "eivät ole pöydällä". Toki siellä tiedettiin ja tiedetään, että sellaiset pakotteet ovat yhdensuuntainen menolippu kohti maailmanlaajuista lamaa, samaan aikaan kun Iran ja sen johto tekevät taas todellisuudessa aivan hitosti fyffeä kohonneiden öljynhintojen takia.

Nyt käy kuitenkin juuri niin, että mites tässä näin kävi? Mikä käänsi Obaman hallinnon? No, ainakin se on nyt todistettu, että AIPACilla on hitosti vaikutusvaltaa USA:n politiikkaan. Sille ei tuottanut minkäänlaista vaikeutta ajaa NDAA:ta ja pakotteita läpi Senaatissa ja Edustajainhuoneessa, vaikka maan valtiovarainministeri Timothy Geithner vastusti niitä jyrkästi. Syynä lienee edessä olevat vaalit. Obama haluaa toiselle kaudelle ja vaihtokauppana oli varmaankin AIPAC:in tuki. No, Israel ainakin on tyytyväinen (Mutta voi vain arvailla miten tämä päätös tulee rasittamaan USA:n ja Israelin välisisiä suhteita tulevaisuudessa).

On täysin mahdotonta sulkea 2,5 miljoonan tynnyrin öljyntuotantoa ulos markkinoilta ilman että sillä olisi vaikutusta öljyn hintaan ja talouteen. Erityisesti Aasia tarvitsee enemmän öljyä ja tulee ostamaan sitä edelleen Iranilta. Ja öljyn hinnan suunta on vain ylöspäin. Taantumassa ja sen reunalla jo käytännössä olevat Euroopan ja Amerikan taloudet eivät kestä öljynhinnan nousua 120$ kipurajalle, jos halutaan edes minkäänlaista pientä elpymistä.

Lukuun ottamatta jo syvällä kriisissä rypevää Eurooppaa sekä Amerikkaa ja NATO-maita, joiden kansalaisten ja talouden kukkarolle kauppasota eniten käy, kaikki muut tulevat kiertämään pakotteet.

Venäjä on jo ilmoittanut, ettei se noudata pakotteita. Intia maksaa öljystään Iranille turkkilaispankin kautta. Iran käy neuvotteluja myydäkseen enemmän öljystään Kiinalle. Maa on Kiinan toiseksi suurin öljyntuottaja saudien jälkeen, ja Kiina maksaa öljystään euroilla (pian ehkä myös yuaneilla). Venezuelalla on Iranin kanssa pankkijärjestely, joka mahdollistaa latinalaisen Amerikan maiden kaupankäynnin Iranin kanssa. Jopa perinteiset USA:n NATO-liittolaiset haluavat pois pakoterintamasta; Turkki joka tuo kolmanneksen öljystään Iranista, hakee vapautusta amerikkalaisista sanktioista, samoin kuin Etelä-Korea, joka aikoo tuoda 10% öljystään Iranista vuonna 2012.

Kiinalla, Intialla ja Etelä-Korealla on omat bilateraaliset kauppasuhteet Iranin kanssa. Iranin kauppa Kiinaan on arvoltaan 30 mrd. $ vuodessa ja on kasvussa. Nämä maat eivät suostu tinkimään talouttaan hengiltä vain siksi että USA niin käskee. On luultavaa, että erilaiset maksujen kiertotavat, esimerkiksi nimenomaan Iranilaisen öljyn ostoon keskittyvien yksityisten pankkien välittämänä, yleistyvät. Ja Washingtonillahan ei ole halua tai varaa edes yrittää laittaa sanktioita kiinalaisille pankeille, vaikka ne tekevät kauppaa Iranin kanssa.

Tavalliset iranilaiset toki kärsivät pakotteista ja kauppasodasta, samoin kuin kriisissä rypevä Eurooppa ja taantumaan luisuva USA. Mutta Iranin valtio ja johto saa päinvastoin enemmän valuuttaa ja sitä myöten myös sisäpoliittista liikkumavaraa. Ja jos Irania aletaan tosissaan painostamaan, seuraus on vain vielä kireämpi tilanne ja vielä korkeampi öljyn hinta. Länsi ampuu uusilla pakotteillaan valitettavasti itseään jalkaan.

Jos jo ilman näitäkin ongelmia edessä oli Euroopassa (nopeimmin toipuvilla alueilla ja aloilla) odotettavissa lama vähintään vuoteen 2013 loppuun saakka, voidaan käsillä olevan kauppasodan katsoa pidentävän negatiivista ennustetta ainakin yhdellä tai kahdella lisävuodella. EU:n periferiassa eli Suomessa nousua olisi siis odotettavissa vasta aikaisintaan 2015.

----------------------------------------
P.S. Ja kuten olen aikaisemmin sanonut, kireä tilanne ja korkea öljyn hinta hyödyttävät suuresti myös Venäjää ja Kremliä. Ja heidän kannaltaan parhaassa tapauksessa Venäjän talous voi porskuttaa eteenpäin samaan aikaan kun Eurooppa ja Pohjois-Amerikka rämpivät lamassa. Tässäkin mielessä historia voi toistaa 30-luvun tilannetta.

(Lähde jutulle löytyy täältä. Vapaasti sisällöltään käännetty ja kommentoitu)

Vastavallakumous Venäjällä - Toistaako kehitys 30-luvun alun Saksan mallia?

2011-12-21T11:32:00.008+02:00

Venäjällä kuohuu taas, eikä mikään ihme, sillä maassa on paljon sisäisiä uudistuspaineita samaan aikaan kun hallinnon liikkumavara on kaventunut ja ulkomainen painostus lisääntynyt. Tutkija Arto luukkanen vertaa tilannetta Euroopan tilaan 90-luvun alussa, värivallankumousten lähtötilanteeseen ja hetkeen ennen Ceaucescun vallan murtumista Romaniassa 1989.

Länsi odottaa kieli pitkällä toiveikkaana, että Venäjän nykyhallinto antaa periksi ja kaatuu, sillä se vastaisi hyvin pitkälti länsivaltojen toiveita Venäjän suhteen. Toivotaan sekurokratian ja lännen intressejä vastustavien vanhojen valtaklikkien romahtamista ja läntisen pääoman ylivallan palaamista Venäjälle. Länsi haluaa Venäjän palaavan toisaalta takaisin 90-luvulle, takaisin demokratisoitumiskehitykseen, mutta tässä on ristiriita, sillä osin kuitenkin sen talouden toivotaan kasvavan ja yhteiskunnallisten olojen pian vakautuvan.

Tai näin ainakin virallisesti, sillä olennaista on, että länsivallat toivovat Venäjän imperimin uudelleenelpymisen loppumista, maan luopuvan supervalta-asemansa palauttamispyrkimyksistä, lopettavan sotilaallisen varustautumisen ja maan vahvan aseman lännelle muodostaman haasteen eli uhan loppumista.

Lisäksi, vaikkei sitä ääneen sanota, Atlantin takana toivotaan vieläkin - Vaikka Bushin hallinto on jo väistynyt - mielellään Venäjän hajoamista pienempiin, helpommin käsiteltäviin osiin, joita on helpompi hallita ulkoapäin. Tähän pyrittiin 90-luvulla, ja siinä melkein onnistuttiin. Jos turvallisuuspalvelu Putinin johdolla ei olisi tehnyt Jeltsinille "tarjousta josta ei voi kieltäytyä" ja ottanut maata komentoonsa, Venäjä olisi luhistunut. Se oli lännen tavoite, ja sitä länsi suoraan sanottuna haluaisi vieläkin, jos vain voisi. Vähintäänkin länsi haluaa tehdä Venäjälle, kuten seteki Kiinalle 1800-luvulla; taloudellinen kolonisaatio ja vaarattomaksi tekeminen vaikkei maata onnistuttaisikaan varsinaisesti pilkkomaan.

On melko selvää, että niin värivallankumoukset kuin arabikadun kevätkin olivat osittain läntisten tahojen vahvasti tukemia, rahoittamia ja osittain alkuun panemiakin. Niin Romaniassa ja Ukrainassa kuin myös Arabikadulla pelissä olivat vahvasti myös tiedustelupalvelujen sormet. Eihän ole mikään uutuus historiassa ottaa vastustajan sisäpoliittisista tilanteista vaarin eli pyrkiä hajota-ja-hallitse -metodilla kaatamaan vastustajia. "Jo muinaiset roomalaiset", kuten sanotaan.

Venäjä 2010-luvun alussa kuin Saksa 1930-luvun alussa

Se mitä Luukkanen tai monet muut eivät ole tulleet ajatelleeksi - eivät ehkä läntiset tiedustelupalvelutkaan - on se toinen vaihtoehto, mitä länsi toivoo vielä vähemmän kuin sitä, että Putinin hallinto onnistuisi pitämään otteensä. Nimittäin jos Venäjällä toistuu Euroopan 90-luvun alun tai Arabian kevään sijaan samanlainen kehityskulku kuin Saksassa 1930-luvun alussa.

Kuohunta voi saada äkkiä varsin mielenkiintoisia kehityssuuntia Venäjällä jossa on vahvoja kansallismielisiä liikkeitä, joita FSB vielä 90-luvulla tuki ja rahoitti. Turvallisuuspalvelusta käsin järjestettiin jopa sotilaallista koulutusta puolisotilaallisille vapaaehtoisjoukoille. Osittain tämä tuki, rahoitus ja ideologian levittämisen tukeminen johtuivat siitä, että ne haluttiin saada sisältäpäin hallintaan, mutta myös siitä, että äärikansallismielinen ideologia oli saanut oikeasti tuulta alleen turvallisuuskoneiston piirissä. Puhuttiin jopa, että kansallis-sosialistis-henkisestä aatteesta olisi kaavailtu uutta pelastavaa aatetta Venäjälle sen tasapainoillessa kommunismin raunioilla.

Saksassa 30-luvulla armeija vaikutti kulisseissa liittoutuen sekä oikeiston että kansallissosialistien kanssa, torjuen näin Neuvostoliiton kovalla voimalla tukeman kommunismin muodostaman uhan. Samalla Saksassa nousi eli nostettiin valtaan Hitler puolueineen. Sama voi toteutua Venäjällä.

Saksassa oli koettu sotilaallinen tappio ja häpeä, syvä lama ja poliittinen kuohunta sekä uhkaava ulkoapäin tuetun ja ohjatun sisäisen vallankumouksen paine. Saksassa valtaklikit, joiden ytimessä olivat teollisuusmagnaatit, armeija ja hallinto, pelastivat itsensä - ainakin yli kymmeneksi vuodeksi - tukemalla vastavallankumousta eli kääntämällä kuohunnan bolshevisteja vastaan.

Venäjällä on samoin taustalla samoin NL:n romahdus ja "häpeä", siitä seurannut geopoliittinen vallan menetys, takana yksi lama ja käsillä toinen sekä poliittinen kuohunta, jota osittain tuetaan ulkoapäin. Valtaklikit, jotka muodostavat sekurokratian, etsivät keinoa pelastaa paitsi itsensä, myös koko Venäjän valtio.

Tilanne Venäjällä on siis samantyyppinen kuin Saksassa 30-luvulla, Venäjällä on olemassa vahvasti samankaltainen sekurokratia ia yhteiskunnalliset elementit. Siinä missä Saksan "sekurokratia" oli 30-luvun alun jälkeen armeijan, teollisuuspiirien, massat organisoineen natsipuolueen ja turvallisuuspalvelujen muodostama piiri, puuttuu Venäjän turvallisuuspalvelu-armeija-bisnespiirit -sekurokratiasta enää se massapuolue-elementti. Ja sellainen voidaan helposti luoda: yhdistetään vain palaset.

Venäjällä sekä äärioikeisto että kommunistit haluvat "vastavallankumousta". Kummatkaan eivät pahemmin tykkää paluusta 90-luvulle. Niin äärioikeisto kuin kommunistit haluvat palauttaa neuvostoliiton kaltaisen valtiollisen mahdin; kurin, järjestyksen ja yhtenäisen kansan sekä valtakunnan. Venäjällähän on jo olemassa jopa aatteita ja puolueita, joissa nämä aatteet yhdistyvät, mm. kansallis-bolshevikit. Ja jos soppaan vielä lyödään eurasianistit, niin a vot, sano Iivana. Kansallis-bolshevikkeja oli aikanaan mukana luomassa mm. Aleksandr Dugin, joka on muuten yksi Putinin neuvonantajista ja Kremlin omaksuman Euraasia-aatteen pääarkkitehdeista, ja jolla on tiiviit suhteet Venäjän hallintoon sekä armeijaan.

Kansallisbolsevikkityttöjä kuvattuna mielenosoituksen yhteydessä

Toki on muistettava, ettei Putinin hallinto kovin mielellään halua avoimesti flirttailla natsien kanssa, kommunisteista puhumattakaan. Koko ajatus voi äkkiseltään tuntua vaikealta vanhoille vasemmistolaisille, saatika melkoiselle osalle Venäjän vanhoja kommunisteja, jotka toivoisivat uutta kommunistista vallankumousta, mutta on melko selvää, että hekin tajuavat, ettei suoraan vanhaan ole paluuta, vaan tarvitaan uusi paketti.

Kommunistit ovat tähänkin asti olleet Kremlille uskollisia Putinin ja Yhtenäisen Venäjän ajaman politiikan tukijoita. Se on selkärangassa, sillä ei neuvostohallinto ollut niin tyhmä, ettei se olisi koluttanut ja kasvattanut omiaan mahdollisimman lojaaleiksi keskuvaltaa ja Kremliä kohtaan. Jos uuden vallan tavoitteet ja aatteen sisältö vastaa vanhojen järjestelmäuskollisten kommunistien tärkeimpiä päämääriä, niin muusta voidaan tinkiä. Ja täytyy muistaa, että Venäjällä on iät ja ajat vallinnut pyrkimys "fasismiin"; vahvaan valtioon, totalitaristiseen hallintoon ja militaristinen ote. Näin oli jo tsaarien aikaan, ja Neuvostoliitto - varsinkin Stalinin aikana - oli pohjimmiltaan vain Natsi-Saksan peilikuva; mustan sijaan punaista fasismia.

Venäjä historiansa pakkoraossa - Ei varaa antaa periksi

Venäjällä ei ole varaa antaa järjestelmän taas kaatua. Venäjä haluaa päästä jaloilleen, torjua lännen sen sisäisiin asioihin ulkoapäin tulevat vaikutuspyrkimykset ja nousta takaisin suvereeniksi imperiumiksi. Venäjällä on tähän tilaisuus nyt. Jos se missaa tämän tilanteen, toista mahdollisuutta ei enää tule, sillä muussa tapauksessa demografinen kehitys, taloudellinen taantuminen ja jälkeenjääminen muista nousevista mahdeista ajavat sen tilanteeseen, jossa se ei enää pysty estämään uutta "värivallankumousta" - samankaltaista semikolonisointia kuin mikä tuli Kiinan kohtaloksi 1800-luvulla - tai jopa maan hajoamista.

Lisäksi tulee - ainakin joidenkin arvioiden mukaan - nykyisellä kehityksellä edessä oleva demografinen taantuminen. Venäjän väkiluvun on arviotu 2040-luvulla putoavan alle 80-miljoonaan, josta yli 60% olisi eläkeläisiä. Sellaisella väestöpohjalla ei voida leikkiä suurvaltaa.

Venäjä voi nousta pitemmäksi aikaa takaisin supervallaksi vain jos se poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen vallan lisäksi saa merkittävää nuorta västölisäystä naapurimaistaan ja saa syntyvyyden nousuun. Onnistuakseen Venäjä tarvitsee naapurimaidensa slaavilaista väestöä, varsinkin nuoria ja lisääntymisiässä olevia.

Tästä on kyse Venäjän kannalta Euraasia-projektissa. Jotta Euraasia-projekti onnistuisi, on sekurokratian romahtaminen ja imperiumin restoraation pysäyttäminen estettävä hinnalla millä hyvänsä. Jos näissä epäonnistutaan, edessä on vain tuho. Euraasia-projektissa ja sen onnistumisessa on pelissä kaikki mikä Moskovalle on aina merkinnyt yhtään mitään.

Venäjä on tässä mielessä puun ja kuoren välissä - viimeisellä rajalla. Tässä on liikaa pelissä; uhattuna ei ole Kremlin näkökulmasta vain koko Venäjän suurvallan tulevaisuus tai Venäjän idean ja hengen ydin, vaan koko valtiollinen ja ehkä jopa kansallinen olemassaolo. Venäjän johdolla ei ole varaa antaa värivallankumouksen onnistua. Kansan kuohunta on käännettävä Imperiumin pelastukseksi, ja se onnistuu helpoiten samoilla keinoilla kuin 30-luvun Saksassa.

Tämän vuoksi veikkaan vahvasti, että Venäjä torjuu "värivallankumouksensa" tavalla tai toisella. Jos muu ei auta, sekurokratia selviää uudelleenliittoutumalla, ja tämä uudistuminen ei vastaa yhtään niitä toiveita, mitä lännellä on, vaan aivan päin vastoin, niitä pelkoja, mitä länsivalloilla on.

Jos historia - taas - toistaa itseään, Venäjällä on edessä lyhyt, korkeintaan ehkä muutaman vuoden mittainen yhteiskunnallinen kuohunta, jonka jälkeen on vain yksi kysymys:

Nouseeko Kremlin torniin ns. punainen svastika?

-------------------
------------
-----

P.S. Aleksandr Dugin kirjassaan "Geopolitiikan perusteet" maalailee mm. Suomen liittämistä Venäjään siten, että maa jaettaisiin pohjois- ja eteläosaan: Etelä-Suomi liittettäisiin osaksi Karjalan tasavaltaa ja Pohjois-Suomi liitettäisiin Murmanskin hallintopiiriin.

----------

----------------------------
[Edit, lisäys 30.12] Vielä sellaista, että myös Kremlin kovan ytimen sisäpiiriläinen kommentaattori ja ideologi Sergei Markov puhuu aiheeseen liittyen, vieläpä ihan laajalevikkiselle länsimedialle:

"It’s an explosive mixture, one that has some of the Kremlin’s staunchest supporters frankly alarmed. “The situation is similar to that during the Weimar [Republic]: there is zero state ideology, deep social imbalance, and the general weakness of state institutions,” says Sergei Markov, a Duma deputy for the Kremlin-backed United Russia party. “Our regime is scared.” Markov has been one of the Kremlin’s leading ideologists for much of the last decade, so when an insider like him starts talking about Weimar—the shaky German democracy that preceded Hitler’s rise in 1933—it’s a worrisome sign. In fact, however, the growth of violent racism in Russia has been encouraged by the Kremlin’s dabbling with nationalist ideology and politicized youth groups. And it’s equally clear that the Kremlin, rather than seeking to eliminate the wave of ultranationalism, is doing its best to co-opt the movement."

Markov ei ole kuka tahansa. Hän on saman tason kommentaattori, kuin jos Suomessa pääministeri Kataisen erityisavustaja tai joku valtioneuvoston virkamieskunnan pääkihoista avaisi suunsa. Viesti lännelle on: "Älkää puskeko meitä liian reunalle, sillä voi olla ikäviä seurauksia" tai, jos niin halutaan tulkita: "Pitäkää näppinne irti meidän sisäisistä asioistamme, tai päästämme koirat irti"

Jutussa myös ohjaaja-dokumentaristi Pavel Bardin kommentoi:

"The ethnic Russian population has woken up and are searching for their identity,” says Bardin. The trouble is that for all Putin’s bluster, the Russian state is desperately weak. The institutions of democracy—elections, the Duma, the press—have lost all credibility, having been systematically hollowed out by the Kremlin. No political system remains that is capable of channeling the anger and aggression of the alienated youngsters depicted in Russia 88. “If a moderate nationalist party called ‘Russia for Russians’ had seats in Parliament, there would at least be fewer of them in the streets,” says blogger Kashin. Instead, the Kremlin will keep on with its longstanding tactic of trying to co-opt the nationalists’ ideology—seemingly oblivious to the way power keeps moving toward the right. Unless Putin finds a better way, Russia’s future could belong to Belov, and not to the liberals who celebrated their freedom so naively that August night 20 years ago."

Alastomat maanpetturit

2011-12-19T12:00:00.001+02:00

Haluatteko nähdä Kataisen ja Urpilaisen alasti? Se on helppoa, ei tarvitse kuin katsoa. Keisareilla ei nääs ole vaatteita.

Kuten jo tyhmemmätkin tajuavat, on faktaa, että Jutta Urpilainen ja Jyrki Katainen ovat valehdelleet Suomen kansalle.

Eihän siitä ole kuin puolisentoista vuotta kun aikamme legenda, Siilinjärven Nero, vakuutteli, että 1,8 miljardia on "ainut luku, jonka kansan täytyy muistaa" ja että "enempää rahaa emme anna ilman täysiä takauksia". Vaan kuinkas kävikään?

Vielä kesällä Urpilainen kehui, miten hyvät "takuutukset" Suomi saikaan. Vaan mites kävikään? Summat huitelevat jo missä sattuu ja vakuuksissa on yhtä paljon tyhjää ilmaa kuin mitä Suomen takausvastuissa oli "yllättäviä" korkomenoja.

Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen ovat Nyky-Suomen Otto Wille ja Hertta Kuusinen.
Kokoomus&Demarit peesaajineen eli Suomen hallitus antaa Suomen rahoja toisille valtioille yli kymmenen kertaa enemmän kuin Suomi maksoi sotakorvauksia Neuvostoliitolle nykyrahassa mitattuna.

Mutta eipä Kimmo Sasikaan edellä mainituista paljoa jälkeen jää. Nyt kun perustuslain noudattaminen voisi pelastaa Suomen, Sasi vaatii, että Suomen pitää rikkoa perustuslakinsa ja olla mukana pysyvässä kriisirahastossa, koska muuten jäämme pois päätöksenteon ytimestä.

Suomen päätöksenteko-osuus kokonaisuudesta on alle 2%, eli käytännössä yhtä tyhjän kanssa. Ja jos Suomi rikkoo perustuslakiaan kuten Sasi vaatii, EVM:ssä siirrytään enemmistöpäätöksiin, jolloin Suomella ei käytännössä ole edes paria prosenttia valtaa mihinkään. Jos Kataisen(-Sasin)-Urpilaisen maanpetoslinja jatkuu, niin Suomi kupataan kuiviin, eikä meillä ole enää siihen mitään sanottavaa.

Mutta luultavasti päättäjiemme alastomuus vain entisestään kiihottaa euronilkkejä, jotka jo nyt virtuaalisesti tumputtavat eurokiimassaan.

Alkaa tosissaan tuntua, että hallitus joutuu kutsumaan Suomeen eurosantarmit järjestystä turvaamaan, että ensi eduskuntavaalit käytäisiin edes näennäisen rauhallisesti ja sujuvasti. Toisaalta en yllättyisi, vaikka ne peruttaisiin jonkun Brysselistä tilatun nootin voimalla.

Historian syklit ja globaali murros - Venäjästä Läntisen Euraasian johtava supervalta 2020-luvulle tultaessa?

2011-12-16T11:03:00.005+02:00

IMF:n johtaja Christine Lagarde sanoi juuri samaa, mitä mm. allekirjoittanut on koittanut toitottaa jo pitkään, nimittäin sitä, että käsillä oleva kehitys toistaa syklisesti 30-luvun alun trendiä:

"Maailmaa uhkaa paluu 1930-luvulle, jos eurokriisiä ei saada ratkaistua".

Samaahan minä sanoin mm. kolme viikkoa sitten. Paitsi että maailmaa ei uhkaa paluu 30-luvulle - sillä me palasimme "uuteen 30-lukuun" johtavalle yleiselle kehityssyklille jo viime vuosikymmenellä - vaan kehityksen jatkuminen syklin mukaisesti omalla painollaan. Edessä on samantapainen yleinen kehitys jolla on samansuuruisia taloudellisia, geopoliittisia ja suurvaltapoliittisia seurauksia kuin 1930-luvulla.

Superlama johtaa suursotiin ja massiivisiin geopolitiittisiin muutoksiin ja uudelleenorganisointeihin. Näemme edessämme 1945 syntyneen maailmanjärjestyksen viimeisten palikoiden murtumisen. LEAP:n tutkijat puhuvat syystäkin maailmanlaajuisesta järjestelmäkriisistä.

Edessä on talouden ja globaalin vallan uusjako: Lännen - ja varsinkin Yhdysvaltojen - ylivallan romahtaminen, Kiinan ja Euraasian nousu, sekä Lähi-idän ja Keski-Aasian - sekä mahdollisesti myös Pohjois-Euroopan sekä kalotti-alueen - joutuminen sotilaalliseen polttopisteeseen vuosikymmenen loppua kohti mentäessä. Lisäksi alueellisten unionien nousu liittyy asiaan oleellisesti. 2030-luvulla ei enää puhuta yksittäisten maiden vaikutusvallasta, vaan unionien vallasta. Ja EU on näistä vain yksi, tosin se ei tule olemaan enää nykyisenkaltaisena ja muotoisena.

Syklinen tai spiraalinen historiakäsitys

Olen ollut syklisen - tai tarkemmin sanottuna "spiraalisen" - historiakäsityksen kannattaja jo 90-luvulta asti, kun ihan vain harrastelijapohjalta huomasin monien asioiden, ilmiöiden ja tapahtumaketjujen toistuvan historiassa sykleittäin, tosin hieman muuntuneina ja erilaisissa ympäristöissä, mutta siltikin syy-seuraus-vaikutuksiltaan samantyyppisinä sykleinä. Koska mikään ei toistu täsmälleen samanlaisena, ajattelen asiaa lineaarisen ja syklisen yhdistelmänä: spiraalina. Kulttuuriset ilmiöt, poliittinen historia ja kansojen sekä valtakuntien kehitys tuntuu ikään kuin noudattavan tietynlaista "rytmiä" tai "sykettä", joka ilmenee ikään kuin syklisyytenä.

Perinteisesti suuret mannervallat noudattavat kehityksessään tietynlaista aaltoliikettä:

kaaos -> uudelleenjärjestäytyminen -> nousu ja ekspansio -> jähmettyminen ja taantuminen -> kaaos, .

Tämä kaava toistuu historiassa monien sellaisten imperiumien kohdalla, joilla on ollut oma tietynlainen kulttuuripiirinsä ympärillään. Näitä valtoja ovat olleet ja ovat mm. muinainen Egypti, Persia-Parthia, Kiina, Intia ja uudemmalla ajalla myös Venäjä. Eri imperiumeilla ja kulttuurialueilla syklit ovat keskipituuksiltaan erilaisia. Esim. Kiinassa ja Egyptissä syklit ovat menneet hallitsijadynastioiden mukaan.

Sitten on kulttuurialueita, joilla samaan kulttuurijatkumoon mahtuu peräkkäin useita valtakuntia; kielet ja valtaa pitävät kansat vaihtuvat aina kaaosvaiheessa, mutta kaikki rakentavat samalle kulttuuriperustalle. Tällaisia olivat muinainen Mesopotamia, kreikkalais-roomalainen maailma, ja Intia. Eurooppa muistuttaa tällaista, mutta muinaisen Kreikan mallin mukaan: yhteinen kulttuuriperimä, mutta monia eri valtioita ja kukaan ei ole päässyt lopullisesti toisten niskan päälle.

Venäjä, Eurooppa ja johtajasykli

Joskus vuonna 1996 hahmottelin seuraavia epätarkkoja aaltoja:

Euroopassa on käsillä ainakin kolmen eri suursyklin tai aallon kliimaksin alkaminen samaan aikaan.

1. Talouden kehityksen makrosykli toistaa 30-luvun kaavaa, edessä on lama ja sitä seuraaava mullistus.

2. Venäjän historian kaaosajan (90-luku) jälkeen ollaan imperiumin nousun ja uudelleen kokoamisen aallossa.

3. "Johtava valta"-sykli, jossa Euroopan historia on uuden ajan alusta asti toistanut kaavaa, jossa yksi suurvalta vuorollaan on koittanut päästä maailmanvaltaan. Syklin lähtöpaikka on lännessä ja siirtynyt kartalla aina uudessa vaiheessa pykälän idemmäs; Ensin 1500-luvulta 1600-luvun alkuun Espanja ja Habsburgien imperiumi, sitten 1700-luvulta (varsinkin vallankumouksen jälkeen) Ranska, sitten 1900-luvun maailmansodat ja Saksa. Nyt näyttää tulevan Venäjän vuoro.

Voidaan myös maalata, tosin vähän hatarasti, eräänlainen "suuri johtaja"-sykli, sillä Ranskan vallankumouksesta lähtien kunkin suurvallan noususyklin kliimaksivaiheen huippuun on liittynyt myös keskitetty hallinto ja "keisarikultti"; 1800-luvun alussa Napoleon, 1930-40-luvuilla Hitler ja nyt tämä eurooppalaisen suurjohtajan syklin "polttopiste" on Venäjän kohdalla.

Allegorisesti voisi kuvitella, että Euroopan poliittinen mannerlaatta ikään kuin liikkuu "kuuman pisteen" päällä, siten, että aina siihen kohti, missä tämä "hot spot" on, nousee merestä "tulivuori" (vähän kuten tyynellä merellä, mm. Hawaiin muodostumisen suhteen) eli ekspansionistinen suurvalta ja johtaja.

On huomattava, että Venäjällä on aina noussut muutenkin joka tapauksessa joku "tsaari" imperiumin nousuavaiheessa valtaan: Ensin oli Ivan IV Julma, sitten Pietari I Suuri, sitten Aleksanteri I, sitten Josif Stalin, ja kuka nyt?

Kerroin tästä hypoteesistani vuonna -97 kavereilleni, että Venäjällä täytyy tämän syklin mukaan nousta valtaan joku Iivanan, Stalinin tai Pietarin tapainen uudistajahallitsija. Kun 2000-luvun alussa Putin vakautti olot ja aloitti modernisoinnin, eräs kavereistani tuli sanomaan, että "taisit osua oikeaan".

Mitä seurauksia onkaan siitä, kun samaan aikaan Venäjällä yhdistyy sen imperiumin jälleenorganisoinnin aalto, johtavan eurooppalaisen imperiumin aalto, ja suuren eurooppalaisen johtajan aalto? Kun edellä kuvaamani vertauksen "tulivuori" purkautuu Euraasian "tyynellä merellä", seuraus on geopoliittinen tsunami.

Tuleeko Putinista Venäjän Napoleon? Ehkä pikemminkin suuri Pietari I, sillä "kädenjäljeltään" Iivana Julma ja Stalin olivat samanlaisia. Iivanan jälkeen Venäjä tarvitsi Pietarin Suuren kaltaista edistyksellistä uudistajatsaaria. Stalinin ja Neuvostoliiton jäljiltä Venäjä tarvitsee perinpohjaista modernisaatiota. Ja sehän on ollut yksi Putinin päämääristä. Mutta onnistuuko Putin, vai tuleeko hänen jälkeensä joku, jolla on vielä isommat saappaat?

Edellä mainituista(kin) syistä johtuen on suurta typeryyttä vähätellä Venäjän nousua ja nyt käynnistynyttä Euraasian Unionin muodostumista.

Marokkolainen muslimi teki terrori-iskun - "Turpa kiinni, me puhutaan nyt äärioikeistoterrorista, kuulitko ÄÄRIOIKEISTOSTA!"

2011-12-14T13:36:00.001+02:00

Kun 33-vuotias marokkolainen muslimi Nordine Amrani teki terrori-iskun Belgian Liégessä, siis keskellä kaupunkia ja keskellä Eurooppaa, automaattiasein ja käsikranaatein, murhaten kuusi, joista yksi puolitoistavuotias lapsi, ja haavoittaen yli sataa kahtakymmenä ihmistä, media ei ryntää huutamaan lööpit punaisina, että "marokkolainen muslimi teki terrori-iskun", vaikka miehen viiteryhmä oli selvä, ja vaikka tapaus voitaisiin aivan hyvin luokitella terrori-iskuksi, koska tarkoituksena oli kranaatein ja ampuma-asein aiheuttaa julkisella paikalla paikalla summittain valituille uhreille mahdollisimman paljon vahinkoa.

Ei, kun puhutaan "liégeläisestä" ampujasta, murhaamisen ja terrorin sijaan "tappamisesta", kaivetaan juttua "rikostautasta", sekaantumiseesta "huumerikollisuuteen", jne., niin tapaus koitetaan painaa taustaltaan mahdollisimman "tavanomaiseksi". "Mies oli poliisin tuttu", sanotaan. Poliisi puhuu laittomasta asekaupasta (-Yhyy, miesparkahan oli selvästi rikosten teille harhautunut, syrjäytynyt ja yhteiskunnan uhri. Tää on meidän eurooppalaisten ja rassissmin vika!). "Valitettavasti" mitään viitteitä mielenterveysongelmista ei nyt löytynyt, joten jotain pitää keksiä tekijän taustan latistamiseksi merkityksettömäksi. Se sentään lipsahtaa julki, että mies oli aseharrastaja, jota joku tuttu luonnehti "asehulluksi" (-Ai kamala! nyt meidän pitää äkkiä vesittää tämä, ettei vaan kaikki marokkolaiset leimaudu asehulluiksi. Liégeläisistä ei niin väliä).

Kohta varmaan jossain naistenlehdessä Amranin tuttu sanoo tyyliin että "Amran oli ihan tavallinen belgialainen, joi paljon olutta, söi possua, hakkasi vaimoaan, kävi huorissa ja nussi pikkulapsia aivan kuin kaikki muutkin belgialaiset". Ja veikkaan, että toisin kuin puhuttaessa muslimeista, tällaista väitettä belgialaisia koskien ei varmaankaan pidettäisi viranomaisten silmissä kiihotuksena kansanryhmää kohtaan? (Vrt. tapaus Halla-aho)

Joka tapauksessa tästä meinasi tulla suvismedialle ongelma:
"Kamalaa! Mitäs me nyt tehdään? Just kun me saatiin tää Breivik lanseerattua tällaseksi 'Turpa kiinni fasisti!' -kortiksi maahanmuuttokriittisiä kohtaan niin tää yks marokkolainen tulee ja tekee saman tempun ja pilaa koko meidän homman, on se ny helevetti".

Ei hätää! Italiasta kajahti - juuri sopivasti!

Kun 50-vuotias turhautunut yksineläjä ja syrjäytynyt etninen italialainen Gianluca Casseri kuulee korviensa välissä naksahduksen ja hetken mielijohteesta ampuu kaksi ja haavoittaa kolmea ulkomaalaistaustaista kauppiasta, nousee hirveä mekkala "Äärioikeistolainen murhasi kaksi maamanmuuttajaa", "Äärioikeistolais-terroristi kylmäverisesti murhasi kaksi afrikkalaista", jne.

Miehen jäsenyys äärioikeistoon luokiteltavassa Casa Pound -järjestössä nostetaan heti esiin ja viattomien uhrien ihon väri antaa rasismiolettamalle vielä pisteen i:n päälle. Helposti esiin kaivettava motiivi sekä poliittis-ideologinen tausta ja viite tuodaan heti esiin lööpeissä. Ei puhuta "firenzeläisestä", ei "poliisin tutusta", ei "syrjäytyneestä yksineläjästä", vaikka nekin voivat voivat olla yhtä päteviä syitä.

"Hyi kamalaa, on nämä natsit niiiin ûber-pahoja! Ihan kukka-hattua tärisyttää. Varmasti teki sen ihan pahuuttaan, kun oli ilkeä natsi. Ei ollu hullu, ei, vaan pahapahanatsi! Kun taas tämä marokkolainen, se oli hyvä mies se, varmasti yhteiskunnan syrjäyttämä ressukka ja rasismin uhri. Kyllä me sille joku mielenterveysonglemakin kaivetaan tautalle".

Belgian tekijä siis oli "harhautunut yksittäistapaus", kun taas Italiassa puhutaan "äärioikeistosta". Liégen tapaukseen viitataan sanoilla "isku" ja "tapahtuma", kun taas Firenzen jutussa puhutaan "murhasta" ja "terrorista".

Tippaakaan puolustelematta, suosimatta tai vääntelemättä kumpaakaan tapausta kummankaan edellä mainitun hirttämättömän kusipään hyväksi, on syytä nostaa tämä asia esille, koska tämä on taas yksi esimerkki median kaksoistandardista.

Jos ja kun mediassa heti ilmoitetaan, että tekijä ei missään tapauksessa ole terroristi, siinä on syynsä (etnis-uskonnollinen tausta). Jos hän olisi ollut etninen Belgialainen, hänet olisi jo liitetty äärioikeistoon ja taas työnnettäisiin kapulaa Timo Soinin kitalakeen ja vaadittaisiin selitystä.

Jälkimmäinen vaihtoehto tapahtui Italian hullun kohdalla. Eipä ollut yllätys, että kotoinen persufobiasta kärsivä lehdistömme kaivoi parin mutkan kautta aasinsillan perussuomalaisiinkin. Italo-etnikko kun oli ollut kansallismielisen Casa Pound -järjestön jäsen, ja kyseisellä lafkalla on yhteys kotimaiseen Kansallinen Vastarinta-porukkaan. Ja siitähän oli helppo vetää esiin taannoinen hakkerivuodon persucausti, jossa paljastui kansanedustaja Juho Eerolan avustajan Ulla Pyysalon k.o. ryhmälle ajattelemattomuuksissaan (ennen Perussuomalaisiin liittymistään) laittama jäsenhakemus.

Kun taannoin kerrottiin Anni Sinnemäen miesystävän Anton Montin yhteyksistä italialaiseen äärivasemmistolaiseen terroristijärjestöön Montin tuttavan, vankilassa istuneen Antonio Negrin kautta, asia kiistettiin, ja yhteyttä pidettiin "kaukaa haettuna". Casserin tai Breivikin yhteys Persuihin on vielä kauempaa haettua, mutta eipä ole samat kriteerit ja standardit käytössä kun on voidaan vetää yhteys persuihin

Median Hirvisaari-vastaus välikysymysongelmaan ja lisäprovokaatio

2011-12-13T11:13:00.002+02:00

Tänään hallitus viimein, vitkuttelun jälkeen, joutuu vastaamaan Perussuomalaisten hankalaan välikysymykseen sekoiluistaan EU:ssa. Asiassa olisi isomman mediahuomion ja keskustelun paikka.

Medialle tämä olisi vaikea tilanne, sillä asian esiin tuominen ja käsittely suuremmassa mitassa voisi tarkoittaa, että entistä useampi kansalainen saattaisi havaita hallituksen olevan luovuttamassa itsenäisyytemme viimeistä ripettä Eurostoliitolle.

Ei hätää! Klassinen mediasumutuskeino eli ns. punainen silli löytyi sopivasti, sillä kuin "sattumalta" James Hirvisaaren tapaus kohahti julkisuuteen. Tällä hömpällä saadaan nyt kätevästi ohjattua ainakin osa huomiosta muualle. "Tänään ja James, huomenna Halla-aho, ja jos se ei riitä, niin kyllä me saadaan se yks sahuri jotain möläyttämään, jos ei muuten niin juotetaan se ensin känniin".
Mutta riittääkö se?

Jospa auttaisin vähän, ja koitan tehdä "jamekset". Eli tästä voi repiä lisäkohua:

-Islam on natsismiin rinnastettava uhka eurooppalaiselle sivilisaatiolle ja demokratialle. Monikulturismin ja islamilaisen maahanmuuton varjolla Eurooppaan leviävä poliittinen islam on perin juurin fasistinen, totalitaristinen, epädemokraattinen ja väkivaltainen aate.

Toimittaja-"neidit" on hyvät ja repii vaikka siitä.

Venäjästä ja sen sielusta

2011-12-09T15:32:00.002+02:00

Venäjä ei ole kansallisvaltio.Venäjä on valtakunta, imperiumi.

Tämän asian sisäistäminen on nähtävästi monille vaikeaa, vaikka sen pitäisi olla itsestään selvää. Tai ehkä vain asian sisältä on monille epäselvä.

Venäjä ei ole ensisijassa kansakunta, vaan valtakunta. Venäjä on lähes aina ollut ja on edelleen valtiojärjestelmäkeskeinen, keskusjohtoinen ja imperialistinen konsepti. Venäjän luonne ja idea ei ole olla kansakunta tai kansallisvaltio.

Venäläinen valtio - vaikka onkin aina kriiseissä viime kädessä nojannut venäläisiksi itsensä mieltävän västönosansa isänmaallisuuteen, uskollisuuteen äiti-maata kohtaan sekä kansallisen ylpeyden tunteeseen ja tarpeeseen - ei ole kansallisvaltio. Se ei pyri ajamaan ensisijassa Venäjän kansan tai edes venäläisten etua, vaan valtiovallan ja valtakunnan etua, ja enemmistökansanryhmänsä etua vain silloin, kun se ei ole ristiriidassa valtakunnan tai valtiovallan edun kanssa.Venäjälle ei ole ollut niin väliksi, vaikka se on kohdellut historian saatossa omaa kansaansa kuin orjina, rikollisina ja epäihmisinä, saatika miten se on kohdellut muita. Joskus se on kohdellut muita jopa paremmin kuin omiaan. Valtakunta - 'Dershava' - on kaikki kaikessa.

Venäjän idea on alusta asti ollut olla valtakunta. Vaikka taustalla on historiallisesti vahvana myytti venäläisyydstä ja ortodoksisesta sivilisaatiosta, ytimessä on alusta asti ollut unelma valtakunnasta. Sille on ollut eri nimiä ja määritelmiä: Kolmas Rooma, Neuvostoliitto ja nyt unelma Euraasialaisesta supervallasta. Taustalla on myös Tshingis-Kaanin unelma maailmanvallasta.

Venäjän sielu on sairas. Tämä johtuu siitä, että Venäjää ei ole hallinnut Venäjän oman kulttuurin terveempi perintö eli sen oma henki, vaan vieras valta ja voima. Tämä ilmenee myös siinä, etttä Venäjää ovat aina hallinneet muut kuin venäläiset. Silloinkin kun hallitsijat ovat olleet nimellisesti venäläisiä, heidän taustansa on ollut ei-venäläinen. Sitä ovat hallinneet viikingit, mongolit, saksalaistaustaiset (ja jopa suomalaistaustaiset) tsaarit (Paavali III:n äiti oli suomalainen, ja hän puhui suomea toisena äidinkielenään) ja kommunistit, joista varsinkin alussa suurin osa oli juutalaisia. Tällä hetkellä sitä hallitse mies, jolla on Tverin karjalaiset juuret.

Tämä johtuu osaltaan siitä, että venäläisyys on osittain pakkokeinoin luotu synteesi. Moskova on aina alistanut valloittamansa kansat ja pyrkinyt pakkovenäläistämään ne. Muodollinen ortodoksinen usko ja slaavilainen kansallisidentiteetti sekä kieli ovat olleet tässä valtakunnalle työkaluja, eivät itse tarkoituksellisia päämääriä. Slaaviekspansio alkoi etelän suunnalta. DNA-tutkimusten perusteella arvioidaan, että jopa 40% isovenäläisistä (Venäjää äidinkielenään puhuvista, itseään venäläisinä pitävistä) on kieltään vaihtaneita Keski- ja Pohjois-Venäjän suomalais-ugrilaisia ja Volgan alueen sekä Kaakkois-Venäjän turkinsukuisia kansoja.

Venäjän sielu on ollut pahasti traumatisoinut viimeistään siitä asti, kun Tshingis Kaani ja hänen seuraajansa raiskasivat Venäjän. Tämä tapahtui, paitsi kuvaannollisesti, myös kirjaimellisesti. Jopa 7% ex-Neuvostoliiton asukkaista on suoraan alenevassa polvessa Tshingis Kaanin jälkeläisiä. Kaani poikineen raiskasi aina vihollistensa vaimot ja valloitettujen kylien naiset. Verotus oli hivuttavaa ja verot kerättiin ryöstelemällä ja raiskaamalla. Venäjä ei koskaan onnistunut taistelemaan menestyksellisesti Tshingis Kaania ja mongoleja vastaan, vaan raiskaaminen jatkui vuosisatoja. Tshingis Kaanin haamu hallitsee maata edelleen. Se riivaa Venäjän sielua, eikä sitä ole koskaan vielä onnistuttu manaamaan pois.

Kristittynä asiaa voisi ajatella Venäjän kannalta siten, että sama paha henki, joka riivasi Tshingis Kaania, riivasi myös Iivana Julmaa ja Josif Stalinia.

Moskova on Venäjän Sydän. Se on paikka, jossa Kaanin henki asuu. Moskova oli mongolien vasalli, joka maksoi näännyttävää veroa kaaneille, jottei nämä enää raiskaisi sitä. Siksi Moskova joutui itse raiskaamaan ja ryöstämään omia alamaisiaan mongolien nimessä ja heidän puolestaan. Selvitäkseen kaanien veroista, sen piti myös laajeta, ja alistaa sekä raiskata naapureitaan. Siitä tuli kaanien oppipoika. Ihminen, jolle tehdään pahaa, oppii tekemään pahaa ja myös tekee pahaa muille, ellei käsittele ongelmiaan ja pysty lopulta antamaan anteeksi, tapahtui se sitten hyvityksen saamisen kautta tai ilman.

Kaanit tuhosivat Kiovan ja alistivat Moskovan. Edes Novgorod, joka säilytti muodollisen vapautensa, tai kaanin ottopoika Aleksanteri Nevski, eivät uskaltaneet tai halunneet koskaan taistella heitä vastaan, vaan maksoivat vapaaehtoisesti veroa. Moskova ei uskaltanut pistää hanttiin senkään vertaa, vaikka myöhemmin 1500-luvulla Ivan IV koitti Nevskin pyhimyskronikan uudelleenkirjoituttamalla asian toisin selittää, mikä johtui tataarien vastaisen sodan propagandatarkoituksesta. Tataarien kaanikunnan Moskova alisti, ja senkin se uskalsi tehdä vasta vuosisadat sen jälkeen kun mongolit olivat menneet, eikä heidän paluustaan ollut enää pelkoa. Silloinkin ja siitä asti Moskova on toistanut Kaanin traumaa, ja hakenut hyvitystä, kostoa ja oikeutta tekemällä samoin muille.

Venäjä on valtakunta. Se on imperiumi. Se on keskusjohtoinen, keskitettyyn valtiovaltaan ja mahdolllisimman suuren maa-alueen hallintaan tähtäävä ja pyrkivä mahti. Se ajattelee aina kaikkea turvallisuustrauman kautta, turvallisuuspolitiikka etusijalla; Riskien varalta valmitautuminen ja vielä senkin varmistaminen, vallanhalu, kontrollinhalu, valtapolitiikka, opportunismi ja pahoinpidellyn sielun sekä itsetunnon peittämiseksi rakennettu ylpeä kuori.

Tätä tarkoitan sanoessani, ettei Venäjän idea ei ole olla kansakunta, vaan valtakunta. Jos sen kanssa haluaa tulla toimeen, on muistettava, että se on Valtakunta, jolla on sairas sielu. Venäjää ei voi kohdella normaalina kansallisvaltiona.

Venäjän kanssa tulee toimeen, kun tunnustaa, että se on valtakunta, ja kohtelee sitä valtakuntana. Silloin sen kanssa voi myös olla ystävä. Kunhan muistaa olla varuillaan. 'Dershava' - suurvaltakunta ei kunnioita viime kädessä muuta kuin voimaa. Venäjän kanssa voi olla ystävä, kun ei käännä sille selkäänsä. Tämä tarkoittaa sekä sitä, että loukatusta ystävästä voi tulla pahin vihamies, mutta myös sitä, että käännettyyn selkään voidaan iskeä veitsi.

Jonkun pitäisi olla Venäjän ystävä - Venäjästä riippumatta. Jonkun pitäisi voittaa Venäjän luottamus, mutta pysyä samalla niin vahvana, ettei Venäjä traumassaan niele ystäväänsä. Venäjä tarvitsee terapeutin, jolla on itsellään tarpeeksi vahva asema, ettei terapeutin tarvitse itse pelätä.

[Edit 12.12. Korjattu asiavirhe Vladimir -> Nevski]

Maailmanlaajuinen järjestelmäkriisi - Talouden korttitalo sortuu

2011-12-08T15:43:00.000+02:00

Vai pitäisikö puhua korttiladosta? On meinaan niin heppoista.

Siltä varalta, että meni joiltain ohi, linkki viime kuun LEAP raportin tiivistelmään (alla oleva käännös oma, samoin kappalejako):

"Lähestyttäessä vuoden 2011 toisen puoliskon loppua, on selvää että 15 000 miljardin edestä haamuvarantoja on hävinnyt savuna ilmaan viime heinäkuun jälkeen, aivan kuten ennakoimme raportissamme LEAP/E2020 (GEAB N°56 ). Ja, tiimimme mukaan, tämä prosessi näyttää jatkuvan samalla vauhdilla koko tulevan vuoden.

Me todellakin arvioimme että, johtuen Kreikan velkojen 50%:n alennuksista, maailmanlaajuinen järjestelmäkriisi on tullut uuteen vaiheeseen: Läntisten talouksien julkiseen velkaan kohdistuvaan yleiseen epäluottamukseen, ja sen mukana maailman rahoitusmarkkinoiden pirstoutumiseen.

Tiimimme uskoo että 2012 tuo mukanaan keskimäärin 30% alennuksen kaikkiin länsimaiden julkisiin velkoihin (1), ja lisäksi vastaavan määrän sijoitustappioita maailmanlaajuisten rahoituslaitosten tuloksiin. Erityisesti LEAP/E2020 ennakoi 30 000 miljardin edestä haamuvarantojen häviämistä alkuvuoteen 2013 mennessä (2), yhdessä vuonna 2012 kiihtyvän maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden jakautumisprosessin kanssa (3), mikä johtaa kolmeen yhä enemmän toisistaan irtaantuvaan valuutta-alueeseen: Dollariin, Euroon ja Yuaniin.

Nämä kaksi ilmiötä ruokkivat toisiaan. Ne tulevat myös olemaan syy USA:n valuutan jyrkkään 30%:n alamäkeen vuonna 2012 (4), kuten ilmoitimme viime toukokuussa (GEAB N°54 ), mikä tulee tapahtumaan samaan aikaan dollarin kysynnän jyrkän vähenemisen ja USA:n valtion velkakriisin pahenemisen kanssa. Vuoden 2011 lopulla tullaan siis näkemään, kuten ennakoimme, Euroopan velkakriisin laukaisema amerikkalainen pommi.

Tässä GEAB:n numerossa 59 me tulemme analysoimaan yksityiskohtaisesti tätä uutta kriisin vaihetta, kuten myös syvenevää USA:n velkakriisiä. Sen lisäksi alamme esittämään, kuten ilmoitimme aiemmissa GEABeissa, ennusteitamme Yhdysvaltojen tulevaisuudesta vuosien 2012 ja 2016 välillä (5), aloittaen perustavanlaatuisesta näkemyksestä Euroopan ja USA:n suhteista (ja yleisesti koko maailmanjärjestyksestä joka on ollut voimassa vuodesta 1945), varsinkin USA:n ja Euroopan strategisista ja sotilaallisista suhteista. Olemme arvioineet, että vuoteen 2017 mennessä viimeinen amerikkalainen sotilas jättää Euroopan kamaran."

Niin, mitä ovat haamuvarannot? Ne ovat mm. vivutuksen seurauksena syntynyttä ilmaa pankkien ja rahoituslaitosten taseissa, joiden takeena ei ole todellista varallisuutta.

Tähän liittyen linkki Homma-forumin talousosiossa nimimerkki TheJ:n bongaamaan asiaan:

"ZeroHedge: Why The UK Trail of MF Global Collapse May Have Apocalyptic Consequences

Lyhyesti: Koska korttitalo on jo alkanut luhistua eikä sitä todennäköisesti voi enää mitenkään estää.

Lyhyt yhteenveto ylläolevasta jutusta suomeksi;

Siinä missä AIG kaatui 2008 CDS-johdannaisten holtittoman kauppaamisen johdosta (käytännössä vedonlyöntiä ilman pääomaa), MF Global näyttää kupsahtaneen koska se pelasi itsensä konkurssiin loputtomalla vivuttamisella varjopankkijärjestelmän kautta. Kaikki suuret pankit ja pankkiiriyhtiöt kuten MF Global ovat kytketty toisiinsa monimutkaisten takausten kautta ja johtuen Englannin lain porsaanreiästä, näitä takauksia on voinut veivata ilman rajoituksia niin, että yhtiöt ovat voineet käytännössä käyttää samoja asiakkaiden rahoja ja arvopapereita useampaan kertaan takauksiksi eri velkainstrumenteille. Pitkälle vietynä tämä on käytännössä ollut laillinen tapa "luoda rahaa tyhjästä" kikkailemalla, muistuttaen hyvin paljon pankkien vähimmäisvarantojärjestelmää (fractional reserve lending), mutta ilman pankkien ympärille rakennettuja lakeja ja säädöksiä joiden tarkoituksena on estää ettei homma lähde lapasesta.

Nimellisesti kaikelle on ollut omaisuutta takauksena, mutta todellisuudessa takauksia on veivailtu niin että nimellisesti 100% takaukset koko järjestelmässä ovatkin jopa vain neljäsosa tuosta. Eli jos jossain joku firma kupsahtaa nurin ja diilejä aletaan purkaa, paljastuu ettei nimellisesti taattujen papereiden takana ollutkaan oikeasti yhteensä pihviä kuin murto-osa. Tämä kaataa seuraavan firman joka jälleen laukaisee kasan velkapapereita ja... "pum, pum, pum..." Eikä jäljellä ole pian yhtä ainoatakaan rahamarkkinoilla toimivaa firmaa."

Tässä ZeroHedgen analyysin pohjana oleva Reutersin juttu:

http://newsandinsight.thomsonreuters.com/Securities/Insight/2011/12_-_December/MF_Global_and_the_great_Wall_St_re-hypothecation_scandal/"

Noin pahaksi en usko menevän, mutta tuon takia hyvin suuri määrä rahoitusalan yrityksiä on kaatumassa, eikä sitä voida estää.

Voi vain arvailla, miten paljon Etelä-Euroopan kriisimaiden velkakirjoilla vivutettiin silloin, kun korot vielä olivat alhaalla...

Homojen oikeudet - Mikä ihana tekosyy pommituksille!

2011-12-07T14:51:00.001+02:00

Amerikan Yhdysvallat - Tuo wapauden wiimeinen linnake - pukee raadolliset valtapoliittiset intressinsä jatkossa myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksien verhoon:

http://www.hs.fi/ulkomaat/USA+aikoo+puolustaa+homojen+oikeuksia+my%C3%B6s+ulkomailla/a1305550860063

"Yhdysvallat aikoo kamppailla homojen ja lesbojen oikeuksien puolustamiseksi ympäri maailmaa. Maan hallinto varoitti tiistaina varsin suorasukaisesti seksuaalivähemmistöjen syrjinnästä.

Ulkoministeri Hillary Clinton vertasi homojen oikeuksien puolesta taistelua naisten tasa-arvoon. Clintonin mukaan eri maiden kulttuuri tai uskonto ei oikeuta syrjintään.

"Homojen oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Homoseksuaalisuus ei saa olla rikos", hän muistutti.

Clinton puhui YK:n ihmisoikeusneuvostossa Genevessä. Yleisön joukossa oli diplomaatteja myös maista, joissa homoseksuaalisuus on rikos.

Puhe sai jäisen vastaanoton ja monet suurlähettiläistä ryntäsivät pois tilaisuudesta heti puheen jälkeen, raportoi uutistoimisto AP.

Yhdysvallat ei viitannut tiettyihin valtioihin uudessa linjanvedossaan, mutta vuotuisessa ihmisoikeusraportissaan maan ulkoministeriö on moittinut esimerkiksi Saudi-Arabiaa homojen oikeuksien polkemisesta. Valkoisen talon mukaan kyseessä on ensimmäinen Yhdysvaltain hallituksen strategia, jolla taistellaan homojen syrjintää vastaan."

Sattuuhan se sopivasti, että lähes kaikki USA:n vastustajamaat tällä hetkellä joko vainoavat homoja tai ainakin rajoittavat homojen ja muiden seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Imperialistinen politiikka on saanut uuden keppihevosen. Fantsua!

Gay Rights - Here we come! Pelkkä vapaus ja demokratia alkavatkin olla so last season..

Vuoden synkin juhla - Suomen Itsenäisyyden 94-vuotisjuhlan muistopäivä

2011-12-06T21:16:00.000+02:00

On vuoden synkin ja raskain päivä; menetetyn itsenäisyytemme 94-vuotisjuhlan muistopäivä.

Viimeinen Suomen itsenäisyyspäivä oli 6.12.1994. Tämä päivä kääntää veistä sieluni haavassa. Onneksi se on taas kohta ohi.

Kaikille niille jotka olivat mukana viemässä maatamme Euroopan Unioniin eli huorasivat itsenäisyytemme pääoman ja internatsismin alttarilla sekä tallovat jalkoihinsa veteraaniemme veren haluan vain sanoa:

-Haistakaa saastaiset maanpetturit pitkä paska.

USA:n ja Pakistanin välirikko - Afganistanin sodan loppu ja USA:n vetäytyminen Keski-Aasiasta

2011-12-01T10:33:00.002+02:00

USA:n ja Pakistanin välit ovat huonontuneet ohi sen pisteen, josta olisi voinut olla enää paluuta. Pakistan on sulkenut ja sulkemassa lopullisesti maan kautta Afganistaniin menevät USA:n huoltoreitit.

"Pakistani Interior Minister Rehman Malik on Sunday said that the supply of NATO has not been suspended; rather, it has been stopped permanently. Addressing the National Crisis Management Cell of Ministry of Interior, he strongly condemned the “accidental killing” of 24 Pakistani troops by NATO aircraft, which has prompted an angry response from Pakistan, further chilled the already volatile Pakistan-U.S. relations and dimmed any prospect of mutual trust."

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että Afganistanin sota loppuu - hyvin pian.

Afganistanin operaation huollosta puolet kulkee maareittejä Pakistanin kautta, koska se on edullisempaa kuin ilmasilta. Erityisen tärkeä pääreitti oli nyt Pakistanin sulkema Khyberin sola. Jos USA/NATO siirtää kaiken huoltonsa ilmasillalle, sodan kustannukset nousevat sellaisiin mittoihin, että sen jatkaminen on mahdotonta ilman puolustusbudjetin paisuttamista tai vaihtoehtoisesti niiden uudelleen kohdentamista.

Jälkimmäinen tarkoittaisi sitä, että USA joutuisi säästämään voimakkaasti jostain muualta, ja se heikentäisi sen sotilaallista kokonaisiskuvoimaa. Ja siihen USA:lla ei olisi nyt varaa. Tällöin paljon mainostettu "paluu Tyynelle merelle ja Itä-Aasiaan", eli joukkojen sijoittaminen ja keskittäminen Tyynenmeren alueelle jäisi silloin paljon suppeammaksi kuin on kaavailtu.

Siksi Afganistanin operaatiota odottaa hyvin pian voimakas supistaminen eli puhumme vetäytymisen aloittamisesta. Eli USA/NATO käytännössä vie pääosan joukoistaan pois Afganistanista. Se on pakkorako.

Mutta koska se ei halua Afganistanista "uutta media-Vietnamia", on tämä strateginen tappio ja karkuun lähtö - joka käytännössä tarkoittaa USA:n taholta Keski-Aasian alueen tunnustamista Kiinan ja Venäjän takapihaksi - naamioitava taktiseksi vetäytymiseksi ja vallansiirroksi Afgaaneille.

Vetäytymisen seurauksena on nimittäin vain ajan kysymys kun USA joutuu luopumaan intresseistään myös lähivuosina Venäjän kanssa Euraasian unioniin liittyvissä Turkmenistanissa, Tadzhikistanissa, Uzbekistanissa. Mutta ennen kaikkea välirikko Pakistanin kanssa on se, mikä sulkee USA:lta lopullisesti pääsyn Keski-Aasiaan.

Käytännössä tämä myös merkitsee Talebanin voiton tunnustamista, sillä Karzain nukkehallinto pysyy maassa pystyssä vain niin kauan kuin NATO-joukot ovat maassa ja lännen korruptioraha virtaa sen pystyssä pitämiseksi.

Lähdettiin soitellen sotaan, vetäydytään vähin äänin. Ja tämän vetäytymisen nolouden vähentämiseksi on odotettavissa medioissa kovaääninen mediaorkesteri sotilaallisten resurssien ja joukkojen Tyynelle merelle keskittämisestä.

Tämä tietenkin johtaa vastakkainasetteluun ja kilpavarusteluun Kiinan kanssa. Ja toisin kuin USA luulee, Kiinalle se passaa erittäin hyvin. Maailman kirjat ovat nimittäin kääntyneet niin, että Kiinalla on varaa nostaa puolustusmenojaan reippaasti, USA:lla taas on poliittis-taloudellinen katto tulossa vastaan.

Mitä enemmän USA pistää tiukalla olevia varojaan puolustukseen, sitä hankalammaksi tilanne muuttuu USA:n hallitukselle ja sitä enemmän maa heikkenee kansantaloudellisesti. Näin varsinkin kun edessä on suuri lama, mikä entisestään nostaa paineita budjettileikkauksille ja supistuksille. Piste, jossa amerikkalainen war-fare-state kasvatti kansantaloutta on jo ohitettu.

On muutenkin vain ajan kysymys, milloin USA joutuu myöntämään, ettei se ole enää planeetan johtava supervalta. Muodostuva Euraasian Unioni, sen olemassaoleva sotilasliitto CSTO ja Venäjän sekä Kiinan ja Keski-Aasian maiden yhteinen Shanghai Cooperative Organization, muodostavat yhdessä pian poolin, joka vähintäänkin tasapainottaa USA:n vallan maailmassa. Oman arvioni mukaan tämä tapahtuu viimeistään kuluvan vuosikymmenen puolivälissä.

---------------------------------
[Edit 16.12. Kiinan laivaston vara-amiraali ja tunnettu sotilaskommentaattori Zhang Zhaozhong varoitti joulukuun alussa, että “Kiina ei epäröi suojella Irania vaikka seuraus olisi Kolmas Maailmansota,”.]

Kevyt heitto: Suurlama ja suursotia- Maailma menee 30-luvun malliin?

2011-11-30T16:04:00.000+02:00

Vuonna 1929 pörssi romahti. Sen jälkeen alkoi pörssinousu. kaikki luulivat, että nyt se meni ohi. 1931 romahti vielä pahemmin, eikä sieltä noustukaan niin vain. Alas mentiin viel pari vuotta aina -33 asti. 80% amerikkalaisista pörssiyhtiöistä meni konkurssiin. Maailmansota alkoi 1939, ja romahduksesta selvinneiden pörssiyhtiöiden pörssiarvo oli loppuvuoden -28 tasolla vasta 1945 - sodan jälkeen ja sodan ansiosta. Sodan myötä koko maailman geopoliittinen asetelma muuttui totaalisesti; syntyi kaksi supervaltaa ja maailmanjärjestö YK.

2009 talous romahti. Sen jälkeen alkoi pörssinousu. Loppuvuodesta luultiin, että se oli siinä. 2011 alkoi rytistä uudestaan, vielä pahemmin, eikä siitä niin vain noustakaan. Alas mennään vielä pari vuotta, ainakin 2013 asti. X prosenttia maailman valtioista ja pankeista menee konkurssiin. Alueelliset suursodat alkavat vuosikymmenen lopulla, ja kriisistä selvinneiden taloustoimijoiden pörssiarvot pääsevät loppuvuoden -08 tasolle vasta 2024 - alueellisten suursotien jälkeen ja sotien ansiosta? Sotien jälkeen maailman geopoliittinen asetelma muuttuu totaalisesti; syntyy alueellisten unionien hallitsema maailma, ja niistä muodostuva uusi maailmanjärjestö, Maailman Unioni?

Who knows...

Euraasian unionin nousu – Kun Saksa kääntyy itään?

2011-11-23T14:10:00.002+02:00

Monilta jäi varmaan viime viikon perjantaina huomaamatta nämä uutiset, joissa kerrotaan siitä, miten Venäjä, Kazakstan ja Valko-Venäjä ovat solmineet sopimuksen Euraasian unionista – EU:n mallin mukaisesta taloudellisesta liitosta, joka tähtää tulevaisuudessa taloudelliseen ja poliittiseen integraatioon entisten IVY-maiden alueella ja laajemminkin.

Tämä on mielestäni taloudellisesti ja geopoliittisesti erittäin merkittävä uutinen ja ansaitsee laajempaa huomiota, joten olkaapa hyvä (Russia Today:n artikkelit hieman lyhennettynä ja vapaasti käännettynä):
-----------------------------------------------------

http://rt.com/politics/eurasian-union-moscow-meeting-631/

”Sillä välin kun Eurooppa on murtumassa hallitsemattoman velkataakkansa alle, Venäjä on voimallisesti edistämässä uutta euraasialaista talousliittoa entisten neuvostokansojen kesken, voittaakseen näkyvissä olevan maailmanlaajuisen talouskriisin.

Perjantaina allekirjoitettiin perustamissopimus Euraasian Taloudellisesta Unionista – uudesta kokonaisuudesta jolla edistetään myöhempää yhteistyötä Aasian ja Tyynenmeren alueen kanssa ja myös turvataan sen jäseniä laajenevalta talouskriisiltä.

Euraasian taloudellisen unionin on tarkoitus luoda uusi markkina-alue yhtenäisellä lainsäädännöllä, pääoman ja inhimillisten resurssien sekä palvelujen vapaasti liikkuva virta.

Jälkineuvostolaisen alueen tulevaisuuden syvemmän yhteistyön koneisto käynnistetään tänään. Moskova odottaa, että muut maat seuraavat perässä, erityisesti kriisin repimää Ukrainaa odotetaan unioniin

“Me haluaisimme herättää tämän mitä tärkeimmän projektin henkiin. Koska vuonna 2004 Ukrainan parlamentti vahvisti suunnitelman yhtenäisen taloudellisen vyöhykkeen perustamisesta [Venäjän kanssa], olen varma että maani olisi selvinnyt talouskriisistä helpommin ja taloutemme olisi eri tolalla nyt”, arvelee Valeri Konovaljuk, Ukrainalainen Alueiden puolueen kansanedustaja.”

http://rt.com/politics/eurasian-union-putin-economic-655/

“Euraasian Unioni: Vaihe 1

Kolme tulliliiton [Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin viime kesänä solmima] jäsenmaiden johtajaa ovat solmineet sopimuksen syvemmästä yhteistyöstä. Politiikantutkija Igor Panarin uskoo, että Marraskuun 18. päivä 2011 merkitsee Euraasian Unionin alkua.

“Olen iloinen, että Euraasian Unionin idea, jonka Vladimir Putin nosti esiin Lokakuun 3. 2011, on nopeasti muodostumassa todellisuudeksi. Vain kaksi viikkoa myöhemmin, Lokakuun 18. 2011, IVY-maat perustivat vapaakauppa-alueen, ja vain kuukautta myöhemmin, Marraskuun 18., Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin presidentit allekirjoittivat julistuksen Euraasian taloudellisesta integraatiosta. Se on niin sanottu ”tiekartta”, yhdentymisprosessille, jonka lopullisena päämääränä on Euraasian Taloudellisen Unionin perustaminen.

Maat ovat tehneet ennennäkemättömän päätöksen luoda Euraasian Taloudellinen Komissio, ylikansallinen elin joka on vastuussa integraatioprosessista. Siitä on tulossa ensimmäinen ylikansallinen elin [IVY-alueella] sitten SNTL:n romahduksen, ja se tulee hiljalleen ottamaan valtuuksia jokaiselta [jäsen] maalta. Tämä tarkoittaa että pian meillä, aivan kuten eurooppalaisillakin, tulee olemaan virkamiehiä tekemässä vastaavia töitä kuin EU-komissaarit, mikä varmaan miellyttää Brysseliä. Vuosikymmenen mittainen kokemus Euroopan integraatiosta on tärkeää meille, aivan yhtä paljon kuin Neuvosto-aikakauden positiiviset saavutukset historiassa. ---

Itse asiassa olemme todistamassa Euraasian Unionin, WTO:n periaatteiden ja sääntöjen mukaista yhtenäisen taloudellisen alueen, perustamista. Tämä avaa merkittäviä mahdollisuuksia Ukrainan mukaantulolle tähän EU-2:een. Ukraina selitti kieltäytymistään tulliliittoon liittymisestä sanomalla, että se olisi vastoin WTO:n sääntöjä. Tämän vuoksi Ukrainan mukaantulomahdollisuus EU-2:een tulee kasvamaan Moskovan huippukokouksen jälkeen. Olisi hyvä nähdä Ukrainan liittyvän yhteiseen talousalueeseen jo niinkin pian kuin vuoden 2012 lopulla. ---

Tulliliitto, jonka muodostavat Valko-Venäjä, Kazakstan ja Venäjä, on jo voimassa. Työtä tehdään tällä hetkellä kauppamekanismien ja lainsäädännöllisten puitteiden parantamiseksi unionin sisällä. Tässä on edistytty: Kaupan kokonaisarvo maiden välillä kasvoi 40 prosenttia ensimmäisen kuuden kuukauden aikana vuonna 2011.”

http://rt.com/politics/eurasian-union-russia-political-635/

“Euraasian Unioni – Palasia vanhasta blokista

Euraasian Unionin luominen on julkilausuma Moskovan maailmanlaajuisista pyrkimyksistä, voimakas liike ylikansallisen liiton luomiseksi ja Neuvostoliiton lopun jälkeen rakennetun yksinapaisen maailman tasapainottamiseksi.

Pääministeri Vladimir Putin haluaa oikeuttaa poliittisen päätöksensä pyrkiä kolmannelle kaudelle, tuomalla esiin toteutumassa olevan todella maailmanlaajuisen agendan, myöntää kansainvälisten suhteiden analyytikko Aleksandr Selivanov.

“Se lähettää selvän viestin muulle maailmalle ja lännelle, että Venäjä on kiinnostunut nostamaan taloudellisia intressejään kansalliselta tasolta ylikansalliselle tasolle, aloittamalla rakentamaan omaa, Euroopan Unionin kaltaista projektia, mutta ottaen oppia sen tekemistä toimista”, pohtii Selivanov. ---

Puhuttaessa uudesta taloudellisesta liitosta, josta mahdollisesti tulee vastapaino EU:n taloudelliselle painoarvolle, poliitinen analyytikko Aleksey Pushkov sanoo, että “EU:n taloudellinen painoarvo on joltisenkin vahingoittunut kriisissä”, eikä todennäköisesti toivu näkyvissä olevassa tulevaisuudessa.

“Minusta sillä ei ole mitään tekemistä Euroopan Unionin kanssa. Tämä on itsenäinen taloudellinen unioni jälkineuvostolaisella alueella, missä ihmiset tuntevat toisensa, ovat tottuneet toisiinsa ja tottuneet elämään yhteisellä talousalueella. Tavallaan tämä on niiden suhteiden uudelleenrakentamista, jotka vaurioituivat Neuvostoliiton kaatuessa”, Pushkov sanoo.

Putin on jo koskettanut aihetta, sanoen että jo nyt käydään keskusteluja ministeritasolla kolmen maan kesken koskien viisumihallinnon poistoa tai ainakin sen keventämistä, Selivanov muistuttaa.

“Venäjän näkemys on se, että maailma on tulossa talouskriisin toisen vaiheen läpi ja Venäjän vastaus kriisille on myös uuden taloudellisen liiton rakentaminen, ja että Venäjä todella haluaa tulla yhdeksi mailman taloudellisista navoista, moninapaisuuden periaatteen mukaisesti,” ilmaisee analyytikko.

“Uuden valuutan perustaminen tai uuden yhteisvaluutan tuominen Euraasialaiselle projektille tulee olemaan suuri askel Venäjälle,” hän sanoo.

Venäjän ensimmäinen varapääministeri Igor Shuvalov sanoi Torstaina, että on liian aikaista sanoa, tuleeko unionilla olemaan poliittista agendaa, mutta venäläisten virkamiesten ilmaisemat toiveet kertovat, että se tulee muuttumaan poliittiseksi liitoksi.

“Venäjä todella haluaa todistaa, että jälkineuvostolainen alue on todellakin sen etuoikeutettujen intressien vyöhyke,” väittää Aleksandr Selivanov.

Aloitetaan taloudellisella agendalla ja siirrytään kohti poliittista, kuten EU aikoinaan teki, on hyvä tapa mennä eteenpäin, ja “kunhan liittolaiset huomaavat, että tämä unioni on toimiva, niin myös sen poliitinen elämä tulee myös olemaan menestys,” Aleksandr Selivanov päättelee.

Integraatio palvelee aina vahvojen maiden etuja, joten Venäjä ja sen naapurit [Valko-Venäjä ja Kazakstan], jotka ovat suunilleen samalla kehitystasolla, tulevat varmasti hyötymään, uskoo Igor Khokhlov Maailman talouden ja kansainvälisten suhteiden instituutista.

“Venäjä tulee olemaan Unionin johtaja, ottaen huomioon sen alueen, väestömäärän ja raaka-aineet,” hän sanoo.

“Venäjä, Kazakstan ja Valko-Venäjä voivat tulla eräänlaiseksi sillaksi Aasian ja Euroopan nopeasti kehittyvien alueiden välille johtuen tämän integraation voimasta.”

http://rt.com/politics/russia-kazakhstan-belarus-eurasian-union-647/

”Pieni askel Venäjälle, mutta valtava harppaus Euraasian Unionille”

Kun muste on vielä kosteaa Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin perjantaina solmimissa uusissa taloudellista integraatiota koskevissa sopimuksissa, tarkkailijat analysoivat, millaista roolia Euraasian Unioni tulee esittämään globaalilla näyttämöllä.

Julistus tekee tietä integraatioprosessin seuraavalle vaiheelle – Yhteistalousalueelle (CES), joka perustuu Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöihin ja periaatteisiin. Unioni tulee olemaan avoin uusille jäsenille jokaisessa sen kehitysvaiheessa.

Allekirjoittamalla ‘Julistuksen Euraasian Taloudellisesta Integraatiosta’ ja 'Sopimuksen Euraasian Taloudellisesta Komiteasta’, Venäjä on valmistautunut siirtymään kohti suurempaa integraatiota Valko-Venäjän ja Kazakstanin kanssa ennen vuotta 2015, kuten aiemmin on suunniteltu, mutta ei tule ”pakottamaan prosessia”, kertoi presidentti Dimitri Medvedev lehdistötilaisuudessa, joka järjestettiin hänen tavattuaan presidentit Aleksandr Lukashenkon ja Nursultan Nazarbajevin.

"Jos on mahdollista, tulemme etenemään nopeammin," hän sanoi. "Me emme juokse junan edelle…mutta pitää olla mahdollisuus, että nopeutamme prosessia”.

Samaan aikaan Medvedev sanoi, ettei hän pelkää että Euraasian Unioni kohtaisi samanlaisia ongelmia kuin Euroopan Unioni, joka on juuri nyt potentiaalisen romahduksen uhkaamana, johtuen hallitsevasta velkakriisistä.

"Minulla ei ole minkäänlaisia pelkoja," hän sanoi. "Meidän tulee toimia tarkasti ja ottaa opiksi Euroopan Unionin kokemuksista.”

Medvedev sanoi, käyttäen värikästä kieltä, että Euroopan Unionia muodostettaessa Bryssel osti “sian säkissä.” Venäjä on ottanut oppia noista virheistä, ja on asteittain järjestelemässä unionia sellaisten maiden kesken, joilla on paljon yhtäläisyyksiä.

"Me tunnemme ne, ketkä ovat liittymässä kanssamme integraatiossa,” hän sanoi. ”Nämä kolme maata jakavat yhteisen historian, yhteisen menneisyyden, ja tänään me olemme muotoilemassa yhteistä taloutta.”

“Emme ole aloittamassa yhdentymisprosessia eri tasoilta, vaan pikemminkin samanlaisista lähtökohdista,” hän selitti.

Venäjän johtaja mainitsi myös muiden potentiaalisten Euraasian Unionin jäsenmaiden yhdentymisprosessin.

"Olemme avoimia, mutta tämä ei tarkoita, että mikä tahansa maa voi liittyä meihin heti huomenna,” hän sanoi. ”Jokaisella maalla pitäisi olla selkeä visio liittymisestä, samalla kun ne täyttävät tietyt edellytykset, jotta estettäisiin negatiiviset vaikutukset sekä Unionille että jäsenehdokasmaan taloudelle.”

Puhuttaessa Euraasian Unionin mahdollisista hyödyistä, Kirill Koktysh, Moskovan valtionyliopiston kansainvälisen politiikan apulaisprofessori sanoi, että Euraasian Unioni tulee toimimaan siltana Euroopan Unionin ja Aasian välillä.

“Euraasian Unionin luominen tulee antamaan sykäyksen Euroopan Unionille, joka saa näin maasillan Kiinaan ja muille nouseville Aasian markkinoille”, Koktysh sanoi Russia Todaylle.

”Tällä on myös se vaikutus, että se tarjoaa halvempia tuotteita Kiinasta, joka on erityisen tärkeää tässä ratkaisevassa globalisaation historian tienhaarassa, kun EU kohtaa perustavanlaatuisia, sen olemassaoloa uhkaavia haasteita.”

Toisaalla Boris Makarenko, Poliittisten teknologioiden keskuksen puheenjohtaja sanoi, että puhuttaessa Euraasian Unionin tulevaisuuden haasteista, kyse on siitä kuin yritettäisiin ennustaa muutoksia, joita vastasyntynyt lapsi saattaisi saada vanhuutensa sairauksissa.

RT:n haastattelussa Makarenko sanoi, että kun Euroopan Unioni oli muodostumisensa ensimmäisissä vaiheissa, kukaan ei tiennyt nykyisten ongelmien mahdollisuudesta. Tämänpäiväisen sopimuksen solmiminen on siten tärkeä askel, mutta se on vain alku.

Makarenko osoitti muutamia eroja EU:n ja Euraasian Unionin välillä.

“[Euraasian Unionin] rakenne on hyvin erilainen kuin EU:n, koska Venäjä on absoluuttisessa johtoasemassa, kun taas EU:ssa, jossa Saksa on vahva, mutta ei täysin jätä varjoonsa muita jäsenmaita,” hän sanoi. ”Joten on helpompaa ylittää vastaantulevia ongelmia Venäjän johtavan roolin avulla.” ---

Kannattaa lukea myös:

http://rt.com/news/eurasian-union-eu-better-667/

“Euraasian Unioni: Suurempi kuin EU, mutta ei uusi SNTL

Kolme entistä neuvostotasavaltaa on aloittanut uuden alueellisen yhdentymisprojektin, ja ainakin kaksi muuta on aikeissa liittyä mukaan. Kriitikot syyttävät Moskovaa Neuvostoliiton uudelleenrakentamisesta, mutta projektin arkkitehdit sanovat, että päämääränä on luoda parempi versio EU:sta. ---

[EEU-maat] ripustautuvat toisiinsa ensisijassa taloudellisten syiden takia. Kyseessä on unioni niiden markkinoiden, liike-elämän ja työvoiman suojelemisesta ulkomaiselta kilpailulta. Mutta poliittisella tasolla osallistujilla ei ole intoa luopua suvereenisuudestaan. [Lisää ylläolevasta linkistä]”

----------------------

Eli tilanne on se, että nimitettiin sitä sitten Euraasian Unioniksi tai ”Uudeksi Neuvostoliitoksi”, entiset IVY-maat ovat muodostamassa taloudellista liittoa, jolla on tavoitteena edetä EU:n tavoin myös rahaliitoksi ja poliittiseksi liitoksi.

Tämä tapahtuu samaan aikaan kun USA:n vaikutusvalta ja asema on koko ajan enemmän ja enemmän rapautumassa, ja nykyisenkaltainen EU tärisee liitoksistaan.

EU:n kohtalo - Saksa ja Itä-Eurooppa osaksi Euraasian Unionia?

Mitä tämä merkitsee geopoliittisesti? Olen useaan otteeseen maalaillut skenaarioissani vaihtoehtoa, jossa EU nykyisellään hajoaa ja Saksa sekä Itä-Euroopan maat ajautuvat liittoon Venäjän kanssa.

Nykyinen taloudellinen tilanne on kohtalokas uhka Saksalle, jonka teollisuuden viennistä yli 70% on EU-alueelle. Talouden ja kysynnän romahtaessa Saksalla on kaksi vaihtoehtoa: Joko alkaa kannattamaan eurobondeja ja EKP:n setelipainorahoitusta sekä seuraavaa inflaatiota, jottei sen asiakkat ajautuisi maksykyvyttömyyteen ja lamaan, tai alkaa etsiä kuumeisesti uusia, laajempia markkinoita.

Tällä hetkellä kaikkien Euroopan AAA-luokiteltujen maiden - myös Saksan - 10-vuotisten velkakirjojen korot ovat nousussa. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että yhden mahdollisen tulkinnan mukaan sijoittajat alkavat jo hinnoitella Saksan viennin takkuamista Saksan lainoihin. Toinen vaihtoehto on, että hinnoiteltavan oli jo Euroalueen hajoaminen.

Ensimmäiset vakavat merkit Saksan vientikoneen yskimisestä ovat jo nähtävillä. Saksalla ei ole oikeasti muita vaihtoehtoja kuin suistua itse lamaan muun Euroopan mukana tai myydä tuotteitaan muualle maailmaan jotain korvausta vastaan. Tuo korvaus voi olla vaikka juaneissa - tai ruplissa.

Saksalla ei ole massiivisen vientisektorin kanssa muita vaihtoehtoja kuin jatkaa vientiä tai joutua tilanteeseen, jossa Saksan oma talous humpsahtaa todella syvälle viennin pysähtyessä. Vientikoneen tökkimisestä on jo vakavia merkkejä ja saksalaisen vientiteollisuuden tökkiminen on vaikutuksiltaan saksalaisille samanlainen kuin suomalaisen vientiteollisuuden tökkiminen suomalaisille.

Mikä siis lääkkeeksi? Kuvitellaanpa, että talouskriisi etenee – kuten olen ennustellut – geopoliittiseksi ja sotilaalliseksi kriisiksi. Miten käy Venäjän ja Euraasian talousunionin maiden taloudelle tilanteessa, jossa öljyn ja kaasun hinta nousee esim. Lähi-idän levottomuuksien takia lamasta huolimatta? No, ne porskuttavat. Mitä ne tekevät rahoillaan? -Voivat tarjota isot markkinat Saksan teollisuudelle.

Loppuskenaario voisi sitten mennä, kuten olen aiemmin vähän maalaillutkin. Eli EU:n hajotessa, jos niin käy ja jos hajoaminen tapahtuu todellakin Rein-Alpit-Balkan –akselilla, Keski- ja Itä-Euroopan maat joutunevat hakemaan taloudellista ja strategista yhteistyökumppania Euraasian Unionista…

Näyttääkö Eurooppa tältä 2020-luvulla?

Isku ytimeen - Quo Vadis Europa?

2011-11-22T11:17:00.001+02:00

Kuten uutisia seuranneet huomasivat, myös EU:n päättäjät joutuivat eilen viimein ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja myöntämään, että talouskriisi on levinnyt Euroopan ytimeen. Monelle kriisiä ei-ammatikseen-seuraaville, allekirjoittaneelle ja useille normivirtasille tämä tosiasia oli ollut selviö jo pitempään.

Olihan jo selviö kriisin alussa, että kyseessä on tulossa massiivinen talouslama, osana maailmanlaajuista järjestelmäkriisiä, joka koskettaa talouden ohella syvältä myös yhteiskunnallisia ja poliittisia rakenteita. Monille oli myös selvää, että kriisi tulisi pistämään uusiksi koko turvallisuus- ja geopoliittisen asetelman maailmassa.

Eurooppa ui syvällä rämeessä suohirviön kourissa, ja perässä tulee USA, joka on jo entuudestaan melkein kaulaansa myöten liejussa, ja hirviön lonkerot, jotka ovat jo kietoutuneet Itä-Aasian talouksien jalkoihin, ja valmistautuvat kiskovat ne suohon vastaanpanemattomalla voimalla.

Kriisi on käytännössä tulossa päälle myös Ranskassa ja Saksassa, jonka talous ei ole läheskään niin hyvässä kunnossa kuin on luultu. Painen on johtamassa kohtalokkaisiin päätöksiin Euroopan tulevaisuuden kannalta. "Luottolama indikaattori" hälyttää vahvasti punaista.

Sisäpiirihuhu arvioi, että Italia ja Espanja kaatuvat lopullisesti tammikuun lopussa tai helmikuun alkuviikkoina, ja että Euroalueella on vain kaksi vaihtoehtoa: joko se muuttuu pienemmäksi "ydin-EU:ksi", joka jatkaa keskitetyn budjettivallan, liittovaltion ja eurobondien suuntaan. Kriisimaat sitten seuraavat, jos seuraavat, joskus perässä jos saavat taloutensa kuntoon.

Mielenkiintoiseksi tämän arvion tekee se, että se on EMU:n tulevaisuuden suhteen samansuuntainen kuin itse olen arvellut. Ja ennustelin myös jo syyskuussa, että Italia kaatuisi jossain joulun ja maaliskuun välillä.

Vaihtoehtojen ollessa joko EMU:n ja EU:n hajoaminen tai EU:n ydinmaiden muuttuminen täydeksi liittovaltioksi, tarkoittaa se käytännössä demokratian ja yksittäisten kansallisvaltioiden vaikutusvallan lopullista heivaamista ulos Euroopan ikkunasta. Päätöksentekovallan suhteenhan ydinmaat muodostaisivat tiiviin liittovaltion ympärysmaiden kustannuksella.

Tämän jälkeen EKP sitten voi alkaa paikkaaman tilannetta laajoilla velkakirjaostoilla, mikä käytännössä tarkoittaa joko deflaatiota tai hyperinflaatiota. Voisipa sanoa, että ydinmaat aikovat pelastaa itsensä, reunamaiden, myös Suomen, joutuessa syvälle suohon.

Tulevat EKP:n eurobondit ovat suurimmaksi osaksi juurikin kriisimaiden arvotonta vessapaperia, jota kaikki EMU-maat pakotetaan ostamaan. Tulevaisuudessa eurooppalaiset, myös suomalaiset, maksavat kaiken tämän haaskaamisen nousevina veroina ja inflaation muodossa.

Ranska kaatuu - Eurooppa hajoaa

2011-11-15T12:19:00.002+02:00

Kuten nopeimmat ehkä osasivat päätellä muutaman päivän takaisesta "ennakkoon lipsahtaneesta" S&P:n luottoluokitusjutusta, seuraava kriisimaa näyttäisi olevan Ranska. Nyt se on viimeistään selvää sokealle Reetallekin:

"Hyytävä uutinen - Euroopan jättiläisen talous sakkaa

Tuore selvitys Ranskan taloudellisesta tilanteesta on karmaisevaa luettavaa. Ranskan tulee toteuttaa kokonaisvaltaisia talousuudistuksia, mikäli maa haluaa säilyttää kolmen A:n luottoluokituksensa, todetaan tuoreessa Lisbon Council -tutkimuslaitoksen katsauksessa.

Euroalueen kuudesta kolmen A:n maasta Ranska sijoittui vertailussa viimeiseksi. Euroalueen 17:sta maasta Ranska sijoittui sijalle 13 taloutensa yleistilan suhteen ja sijalle 15 talouden sopeutumiskykyä mitattaessa.

Katsauksen päätutkijan analyysi on hämmentävää luettavaa.

–Useimmilla kriteereillä mitattaessa Ranska sijoittuu lähemmäs Espanjaa ja Italiaa kuin muita Euroopan AAA-luokan maita kuten Saksaa, Itävaltaa ja Hollantia, toteaa katsauksen päätutkija, ekonomisti Holger Schmieding." (Ks. myös Talouselämä)

Kuvan sammakko ei esitä Ranskan presidenttiä

Ei ole enää syytä arvuutella, etteikö Ranska tippuisi kriisimaiden joukkoon. Tämä on selvää kun tiedetään, että Ranska on luotottanut melkein puolet Italian valtion velasta, ja Italia on jo liian suurena tuomittu uppoamaan. Se on kiviriippa joka upottaa perässään Ranskan.

Nyt onkin syytä kysyä, mitä seurauksia on sillä KUN Ranska tippuu roskasarjaan Kreikan, Italian, Portugalin ja Espanjan kanssa? Missä järjestyksessä dominonappulat kaatuvat?

Seurausvaihtoehto 1: Rahaliiton ja EU:n hajoaminen

Vastaus löytyy Suomen Kuvalehden tekemästä Euroopan maiden keskinäisten velkaverkostojen vertailusta, kun otetaan huomioon ERVV:n kapasitetti ja otetaa vaihtoehdoiksi, että kaatuuko ensin syliin Italia vaiko Espanja:

Espanjan valtionvelasta Saksa on luotottanut 26% ja 125 mrd:n edestä, kun taas Ranskan osuus on 21% ja n. 102 mrd. euroa. Yhteensä kahdella jätillä on 47%:n ja 227 mrd:n osuus Espanjan luottotaakasta.

Italian valtionvelasta Ranska on luotottanut 47% ja n. 289 mrd:n edestä, kun taas Saksan osuus on 19% ja 116 mrd. euroa. Yhteensä kahdella jätillä on 66%:n ja 405 mrd:n osuus Italian luottotaakasta.

Kuten huomaamme, ERVV:n kapasiteetti nykyisellään riittäisi pankkien Espanjaan tehtyjen sijoitusten riskien pesemiseen eurooppalaisten veronmaksajien niskaan, mutta ei Italian. ERVV:n pääomaa voidaan näillä näkymin korottaa korkeintaan biljoonaan euroon, jolloin se riittäisi pankkien pelastamiseen Espanjan, mutta vain osittain Italian riskeiltä.

Mutta oletetaanpa, että Italia onnistutaan pitämään vielä hetken pinnalla, ehkä jopa vuodenvaihteen yli, mutta Espanja laukeaa syliin aiemmin. Tällainen kehityskulku kun avaa mielenkiintoisen näkymän:

- Kun Espanja - eli siis suurpankit jotka ovat sinne sijoittaneet - kaatuu "pelastettavaksi", ERVV:n paukut riittävät vielä velkakirjaostoihin ja siihen, että pankit voivat siirtää Espanja-riskinsä veronmaksajien piikkiin. Näin tehtäisiin, koska molemmat eurojätit, Ranska ja Saksa, hyötyvät tästä vielä yhtälailla. Tällöin Saksan suurpankit saavat siivottua suurimmat Etelä-Euroopan riskinsä pois, jolloin maan pankkisektorin kova ydin säästyy kaatumiselta kun pankkikriisi iskee päälle. Maalla kun on vähemmän kiinni Italiassa kuin Espanjassa. Sen sijaan Ranskan pankeille Espanja-riskien siivoaminen on vain lyhyt ja väliaikainen lohtu. Espanja-riskien siivouduttua pois taseista Saksan pankkisektorin ydin kestäisi luultavasti Italia-riskien laukeamisen, mutta ranskalaispankit eivät.

- Kun sitten Italia tulee vuoroon - viimeistään ensi huhtikuulle tultaessa - paukkuja ei ERVV:ssä enää ole. Tällöin Ranska alkaa vinkua ja vaatia kovalla äänellä, että EKP:n ja eurooppalaisten veronmaksajien on "pelastettava Italia" eli siis ranskalaiset pankit. Käytännössä ainoa lääke olisi EKP:n velkakirjaostojen jatkaminen ja pitemmässä juoksussa kriisin maksattaminen kaikilla inflaatiolla. Tähän loppuu kuitenkin Saksan, sen pankkien ja poliitikkojen solidaarisuus Ranskaa ja muuta Eurooppaa kohtaan. Saksalaiset muistavat liian hyvin 1920- ja -30 -lukujen inflaation ja laman. Seuraus on, että tähän astinen kriisin pohjois - etelä -rintamalinja, kiistely AAA-maiden ja kriisimaiden välillä, vaihtuu Rein - Alpit -rintamalinjaksi. Tuossa tilanteessa kun Saksalle on edullisempaa vetää töpseli seinästä eli erota EMU:sta, joko perustaen Suomen, Hollannin ja Slovenian kanssa "Pohjois-Euron" tai ja ottamalla oma valuutta käyttöön. Tämän seuraukset kun toisivat maalle, sen pankeille ja teollisuudelle pienemmät tappiot ja kustannukset kuin Ranskan ajama valkakirjaostot ja yhteinen jätti-inflaatio -linja. Ranska kaatuisi pankkeineen samaan suohon kuin Etelä-Euroopan maat.

Seuraus olisi, että EMU, ja EU, hajoavat Rein - Alpit -Tonava -linjalla. Ja nykyeurosta tulisi kriisimaiden (Ranska, belgia + Etelä-Eurooppa) "Uusi liira".

Seurausvaihtoehto 2: Eurostoliitto - Orjuuden pesä

Todennäköisimmältä, pelkän talouspoliittisen tilanteen huomioiden, mielestäni näyttää, että Espanja ja Italia kaatuvat syliin aika lailla yhtä lykkyä, jolloin ERVV:n avulla pelastetaan vain muutamat suurpankit, ja kaiken muun annetaan kaatua. Jos ERVV:n koko nostetaan pariin biljoonaan, silloin voidaan pelastaa myös osa Ranskan pankkisektorista kaatumasta, jonka jälkeen olisi mahdollista rakentaa Ranskan, Saksan ja Benelux-maiden ympärille EU:n kova liittovaltio-ydin. Tässä vaihtoehdossa häviää euroopan veronmaksajat ja demokratia, mutta ydinmaiden pankit ja EU:n byrokratia pelastaisivat röyhkeästi itsensä. Seurauksena Euroopassa on joka tapauksessa yleinen elintason lasku ja iso inflaatio.

Siispä:

Optimistinen toiveeni on, että EMU ja EU purkautuvat kuten ylempänä kuvasin.

Pessimistinen pelkoni on, että euroeliitti, pankit ja byrokraatit uhraavat demokratian, vapauden ja kansojen varallisuuden Eurostoliiton ytimen alttarille.

Ja vielä:

Edellä kuvatussa ei ole otettu huomioon erikseen Maailmanlaajuisen järjestelmäkriisin mukanaan tuoman geopoliittisen muutoksen aikaansaamaa uutta itä - länsi -jännitettä, joka tuo oman lisänsä. Länsi- ja Etelä-Euroopan kaatuessa Saksalle kriisistä aiheutuvat tappiot kun voivat pienentyä entisestään, jos se liittoutuu taloudellisesti Venäjän kanssa. Olen pohtinut asiaa mm. tässä ja tässä.

Italia: Euroopan puhkeava mätäpaise

2011-11-07T09:53:00.001+02:00

"Italia. Vieläkin minä sanon teille, Italia!"

Niin, Italia. Italia on se mätäpaise, joka kaataa koko Euroopan. Kreikka saadaan vielä pidettyä pystyssä Joulun yli, mutta Italia on tulossa syliin, eikä sitä junaa pysäytä mikään.

Italiassa on epävirallisten tietojen mukaan vääristelty taseita, budjetteja ja tilinpäätöksiä vielä enemmän kuin Kreikassa, ja valehtelu maan talouden todellisesta tilanteesta on kertaluokkaa pahempaa kuin Kreikassa. Korruptiossa, kähminnässä, välistävedossa ja muissa perinteisissä etelä-eurooppalaisissa kansallisurheilulajeissa saapasmaan mammanpojat ovat kunnostautuneet vuosisadat paljon kovemmin kuin mitä naapurinsa kreikkalaiset ikinä.

Jo virallisten lukujen valossa, Transparency Internationalin mukaan, Italian järjestäytyneen rikollisuuden liikevaihto vuosittain on 10 % maan BKT:stä (Italian BKT 1250 mrd. €), harmaan talouden vuoksi valtio menettää 100 mrd. € verotuloja vuosittain ja lisäksi julkisen hallinnon korruptiokustannukset ovat 60 mrd. € vuodessa.

Lisäksi tulee Berlusconin vuodesta pitkän hallituskauden aikana tapahtuneet valtavat sikailut ja kuprut, jotka hakevat vertaistaan jopa Italian historiassa. Siis kyse on jostain niin paljon suuremmassa ja laajemmassa mittakaavassa tapahtuneista järjestäytyneistä petos- ja kavallusorgioista, että niiden löykä nousee jopa italialaisten omalla, suhteellisen rennolla mittapuulla, aivan kestämättömiin ja ennennäkemättömiin sfääreihin.

Perinteisesti näissä välimerellisen hallintokulttuurin maissa on aina entisen hallinnon kaaduttua ja uuden astuttua ohjaksiin paljasteltu edellisen hallituksen vehkeilyjä, petoksia ja kupruja. Mitä pidempään jokin hallinto on ollut vallassa, sitä rumempi sotku on ollut siivottavana. Berlusconin hallinnon pitkä mätä varjo tulee kaikessa mitassa paljastuttuaan hakemaan todellakin vertaistaan historiassa.

Kun kaikki tämä paljastuu kuluvan talven ja ensi vuoden aikana, maailma tulee haukkomaan henkeään hämmästyksestä ja närkästyksestä. Yllä mainitut Transparencyn "maan tavan" mukaista "normaalitasoa" edustavat luvut kalpenevat sen rinnalla, mitä tulee paljastumaan.

Ja Berlusconi itse joutuu kokemaan melkoisen henkilökohtaisen "Nürnbergin tuomion", mikäli hänen terveytensä kestää tai hänen mafiakaverinsa tai hän itse eivät päätä päättää hänen maallista vaellustaan ennen sitä. Satojen miljardien kavallukset eivät ole vielä mitään sen oikeudenkäynnin raameissa tapahtuvan makaaberin hardcoresosiaalipornoshown rinnalla, mitä on luvassa kun hänen yksityiselämänsä, yksityisine bordelleineen ja reippaasti alaikäisine prostituotuineen ja sikailuorgioineen nostetaan esiin kuin seivästetty mätä rotan raato tikun nokkaan

Moraalinen shokki joka tästä seuraa, saa Italian sellaiseen henkiseen krapulaan, ettei moista ole vähään aikaan nähty. Italiaa kohtaa samaan aikaan taloudellinen lama, yhteiskunnallinen sekasorto ja poliittinen megahalvaus. Tilanne tulee kaiken kaikkiaan olemaan niin paha, että Italia tulee olemaan paljon lähempänä sotilasvallankaappausta kuin Kreikka näyttäisi olevan. Kun Italia kaatuu - siis ei jos vaan kun - niin ei kaadu vain talous vaan koko Italian yhteiskunnan perustaa ravistellaan ennennäkemättömällä tavalla.

Ja kun Italia kaatuu silloin mikään ei enää pysäytä Euroopan ja länsimaiden talouksien romahtamista, sillä USA kaatuu Euroopan perässä. Ei mikään.

Ålandsbankenin Törnqvist: "Suomi - Pelasta itsesi!"

2011-11-06T19:34:00.001+02:00

Totuudenpuhujia on alkanut tulla lisää esiin. Tällä linkki Talouselämä-lehden juttuun, jossa Ålandsbankenin Stefan Törnqvist varoittaa, että edessä on katastrofi, ja Suomelle voi käydä kuten Kreikalle:

-------------------------------------------
"SUOMI - PELASTA ITSESI

Törnqvistin mukaan edennyt jo niin pitkälle, ettei tukipaketeista enää ole apua.

”Kaikki kertoo, että tilanne Euroopassa ei ole vakaa. Edessä on katastrofi.”
Siksi Suomen pitää keskittyä itsensä pelastamiseen. Uusiin tukijärjestelyihin ei kannata sitoutua, koska jokainen takauslupaus vetää Suomenkin entistä syvemmälle velkasuohon.

Kysymys on puhtaasta matematiikasta.

Suomi ottaa ensi vuonna uutta velkaa seitsemän miljardia euroa. Jos Suomi jatkaa samaa latua vielä pari vuotta ja antaa samalla uusia tukilupauksia ympäri Eurooppaa, edessä on umpikuja. Käy kuten Kreikassa – Suomi joutuu markkinoiden armoille.

”Pian markkinat päättävät, mitä me Suomessa teemme”, Törnqvist varoittaa."
-------------------------------------------

Ja uusin LEAP on myös linkkaamisen arvoinen.

"The context singularly lends itself: social explosions, political paralysis and / or instability, return to the global recession, fear over banks, currency war, the disappearance of more than ten trillion USD in ghost-assets in three months, widespread lasting and rising unemployment... "

Vielä kerran: Gaza-laivue ja tapaus Mavi Marmara

2011-11-04T10:30:00.001+02:00

Kirjoitin kesällä 2010 kommenttini koskien Gazan saarron rikkomista yrittänyttä kansainvälistä avustuslaivuetta ja Israelin laillista ratsiaa laivueseen (Ks. linkki yllä). Koska tapaus on viime aikoina nettikeskusteluissa taas nostettu esiin, kun on lämmitelty Israelin tekemää "merirosvousta" ja "sotarikosta", niin laitampa tähän erikseen lisätietoa tapauksesta. Tuolloinhan "rauhanaktivistit" väittivät kivenkovaan, että aluksilla oli lastina vain humanitaarisia avustustarvikkeita.

Tämä taisi mennä ohi?

http://www.flix.co.il/tapuz/showVideo.asp?m=3423928

"HEAVY WEAPONS FOUND IN THE CARGO OF THE M/S. MAVI MARMARA FLOTILLA VESSEL."

(Videolla aluksi kosmetiikkamainos, jota ei valitettavasti voi ohittaa)

Videolla ranskalaiset näyttävät miten purettaessa Mavi Marmara aluksen lastia Ashdodin satamassa löytyi viljasäkkien takaa laatikoittain raskaita aseita ja ammuksia: kranaatinheittimiä, tykinammuksia, sinkoja, puhumattakaan kontista, jossa oli yli miljoona euroa rahaa. Lasti oli tarkoitettu Gazaa hallitsevalle terroristijärjestö Hamasille.

Yllä linkitetty video todistaa, miksi Israelin merikommandot käskettiin tarkistamaan laivueen kuusi alusta, mukaan lukien Mavi Marmara. Israelilla oli nimittäin täysi syy epäillä, myös tiedustelutietojen puitteissa, aseiden salakuljetusyritystä.

Lasti oli lastattu Turkissa. Video on myös yksi todiste siitä, miten Turkki, sitä hallitsevan islamilaisen AKP-puolueen johdolla, katsoo vähintäänkin läpi sormien aseiden salakuljetusta Hamasille. Turkin Mavi Marmaran tapauksesta nostama iso äläkkä olikin pääasiassa mediakohun nostatusta, ettei kansainvälinen vain kohdistaisi epäilyksiään maan viranomaisia vastaan.

Lama ja Geopoliittinen ilmastonmuutos - Suursota ja unionijärjestelmät

2011-10-31T13:34:00.001+02:00

Minulla on oma geopoliittinen skenaario, jota aloin laatia 2005 tienoilla, ja jota olen päivitellyt siitä asti. Uskallan väittää, että edessämme on jotain paljon pahempaa kuin mitä talousasiantuntijat julkisesti povaavat. Kyse ei ole vain taloudesta, vaan muutosten valtavuuden puolesta samanlaisesta kriisiajasta, kuin mitä kehitys 1929-31 alkaneesta lamasta toisen maailmansodan loppuun eli vuoteen 1945 asti, sekä Neuvostoliiton romahdus 1991 ja sitä seuranneet tapahtumat kaikkine muutoksineen edustivat.

Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että USA:n talous ja sitä myötä sen supervalta-asema romahtaa kun eurokriisi iskee kunnolla ensi keväänä päälle. Pidän EMU:n hajoamista vuoteen 2013 loppuun mennessä lähes varmana. Ja kun Lähi-idässä alkaa isompi sota, seuraa näistä kolmesta päätapahtumasta väistämättä todella iso geopoliittinen ilmastonmuutos.

Isoja muutoksia on tulossa, näillä näkymin ainakin seuraavat asiat ovat näköpiirissä lähivuosina ja ensi vuosikymmenen alkuun mentäessä:

-EMU:n hajoaminen; Joko kriisimaat (ja Ranska) erovat, tai Saksa ja sen taloudesta riippuvaiset maat eroavat.

-NATO:n muuttuminen paperitiikeriksi USA:n sotilaallisen kyvyn romahtaessa. USA menettää kyvyn ja halun puuttua voimakkaasti sotilaallisesti tilanteeseen, jos Euroopassa tulee sota.

-Radikaalien islamistiliikkeiden valtaannousu useimmissa arabimaissa, varsinkin Pohjois-Afrikassa (Libyasta Marokkoon).

-Putinin unelmoiman Euraasian Unionin muodostuminen (”Uusi Neuvostoliitto markkinatalousversiona”), mukaan lukien sen sotilaallisen ulottuvuuden eli CSTO:n (Collective Security Treaty Organization) voimakas kehittyminen.

-Suursota Lähi-idässä ja sen leviäminen NATO-Venäjä konfliktiksi Pohjois- ja Itä-Euroopassa tilanteen Venäjälle tarjoaman mahdollisuuden sekä mm. Venäjän Lähi-idässä tekemien sotilasliittojen vuoksi. Suomi jää jalkoihin kun Venäjä tavoittelee kohteita Pohjois-Norjassa.

-Saksa on taloudellisista ja syistä ja Venäjän sotilaallisen vallan vuoksi pakotettu liittoutumaan Venäjän kanssa. Keski- ja Itä-Euroopan maat joutuvat mukaan joko hyvällä tai pahalla (Johtaa mahdollisesti laajentuneeseen Euraasian Unioniin?)

-Itä-Aasian Unionin muodostuminen kun Japanin mentyä USA:n perässä vararikkoon se on pakotettu liittoutumaan Kiinan kanssa. Taiwan, Korea, ja muita maita liittyy siihen.

-Pohjois-Amerikan Unionin muodostuminen. Romahtanut USA joutuu menemään talous- ja rahaliittoon Kanadan ja Meksikon kanssa. Dollari on mennyttä.

-Muut unionit: Afrikan, Etelä-Amerikan (Mercosur), Väli-Amerikan ja Karibian alueen (ALBA), Etelä-Aasian ja Kaakkois-Aasian sekä Oseanian unionit muodostuvat USA:n ja Euroopan ylivallan kaaduttua. Yhteensä 9, mahdollisesti 10 unionia, jos Lähi-idän maat saavat sellaisen aikaiseksi (Persianlahden mailla rahaliittohanke).

USA:lle käy todella huonosti. Se menettää supervalta-asemansa, ylivoimaisen sotilaallisen mahtinsa, ja taantuu alueelliseksi suurvallaksi, sekä joutuu osaksi Pohjois-Amerikan unionia. USA joutuu säästösyistä vetämään suuren osan laivastostaan telakoille ja satamiin. Dollari on mennyttä, ja uusi valuutta on paljon heikompi. Amerikan lama tulee olemaan pitkä ja syvä, kuin yhdistelmä 30-luvun lamaa ja Venäjän olosuhteita NL:n romahduksen jälkeen. Kuten Venäjällä meni koko 90-luku, saadaan uutta nousua Pohjois-Amerikassa odottaa mahdollisesti jopa vuosikymmenen loppupuolelle asti.

Lähi-Idän sota ja sen leviäminen

Jos ja kun NATO joutuu yhdeksi osapuoleksi Lähi-idässä näköpiirissä olevassa sodassa, niin se leviää Pohjois-Eurooppaan. Erityisesti näin tulee käymään, jos kyseinen sota alkaa USA:n talouden romahdettua. Tällä hetkellä sellaisen arvellaan tapahtuvan joko ensi vuoden (2012) alkupuolella, romahtavan eurotalouden perässä, tai viimeistään 2013.

Muodollinen syy sodan leviämiseen on Venäjän, Iranin ja Syyrian vuonna 2006 tekemä osittain salainen liittosopimus. Virallisesti se on vain Iranin ja Syyrian puolustusliitto, mutta Israelin tiedustelun vuotaman tiedon mukaan Venäjä antoi näille maille salaiset turvatakuut, että jos jokin vieras valtio tai NATO hyökkäisi jomman kumman kimppuun, Venäjä tulee apuun. Käytännössä tilanne eli Venäjälle avautunut toimintaikkuna – mahdollisuus ottaa takaisin NL:n romahduksen myötä menetetyt asemat – lienee varsinainen ja jo riittävä syy.

Suomen asema

Jos siis NATO on sodan osapuoli Lähi-idässä, sota leviää välittömästi Pohjois-Eurooppaan. Venäjä ei suinkaan lähetä joukkojaan etelään, vaan varmistaa ensin sivustansa. NATO:n ollessa lähinnä vitsi voidaan Baltia ottaa helposti haltuun. Venäjän päätähtäin on kuitenkin Pohjois-Norjassa ja Atlantin rannikolla. Suomi tulee jäämään jalkoihin, ellemme muuta ulkopolitiikan suuntaa ajoissa.

Suomi ei itsessään kiinnosta Venäjää paljoakaan ja strategisesti olemme lähinnä puskurialueen roolissa. Moderni sodankäynti ja sen tekniikka edellyttävät kuitenkin, varsinkin ison kriisin tullen, vähintään 400 km suojavyohykettä (ilmatilaa) Kuolan niemimaan ja Pietarin alueen strategisesti elintärkeiden kohteiden ympärille.

Ilma- ja ohjuspuolustus pitää teknologian asettamien haasteiden vuoksi työntää mahdollisimman eteen. Tämä tarkoittaa sitä, että Venäjälle on strateginen välttämättömyys isossa konfliktissa saada puskurivyöhykkeen raja vähintään suunilleen Lofootit-Luulaja-linjalle, sekä etelässä Ahvenanmaa-Kaliningrad –linjalle, ja tukikohtia Norjassa sekä Baltian länsirannikolla. Käytännössä parasta olisi saada haltuun koko Norjan länsirannikko, sekä Tanskan salmet. Kaasuputken turvaaminen edellyttää ainakin Gotlanin ja Bornholmin varmistamista. Kaikki tämä voi hyvinkin onnistua, NATOn heikkous huomioiden USA:n sotilaallisen kyvyn romahdettua, ja Saksan pysytellessä vähintäänkin sivussa omien taloudellisten intressiensä pakottamana (Ks. alempaa).

Käytännössä tämä kaikki tarkoittaa siis Suomen osalta vähintäänkin turvattua läpikulkua ja huoltoa Pohjois-Suomen läpi. Lisäksi Suomi kokee vähintäänkin voimakkaan pula-ajan, kun tuonti lännestä on kriisin takia poikki.

Venäjä ei muuten tarvitsisi Suomea oikein mihinkään, mutta Suomi on ikävästi välissä, ja siksi se tarvitsee ilmatilaamme ja Pohjois-Suomen liikenneverkkoa. Yleinen virheargumentti näissä jutuissa kuuluu: "Mutta miksi ihmeessä Venäjä hyökkäisi Suomeen?!". Ei Venäjä hyökkää ison konfliktin tullen "Suomeen", vaan Venäjän katse on Atlantin rannikolla ja Tanskan salmissa. Sen intressit Suomessa olisivat vain välillisiä.

Edellä mainitusta syystä johtuen Suomella olisi teoriassa hyvätkin mahdollisuudet välttää joutumasta yliajetuksi, mutta poliittisen johtomme typeryydellä ei näytä olevan oikein rajaa. Auta armias jos vievät maamme NATOon, silloin Venäjällä on tarve iskeä tänne kovemminkin. Tätä eivät jotkut näytä tajuavan, vaan näyttävät innokkaasti kuolaavan NATOon eli jonottavan lippuja Titanicin matkalle.

Saksan ja Euroopan asema

Saksan tilanne on mielenkiintoinen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että EMU tulee hajoamaan, oman arvioni mukaan 2013 tienoilla, siihen kun Saksa saa tarpeekseen ja ottaa oman valuutan käyttöön. Samaan aikaan päällä on valtava lama ja USA:n talouden romahdus. Tässä tilanteessa ainoastaan ideologinen paine enää pitää Saksaa mukana EU:ssa, sillä ydinvoimasta luopumispäätöksen jälkeen, kun energiantuotantokapasiteettia korvataan kaasuvoimaloilla eli Venäjän kaasulla, Saksa on täysin energiariippuvainen Venäjästä. Sama tilanne alkaa olla raaka-aineiden suhteen. Tämä koskee koko Itä-Eurooppaa.

Jos Lähi-idän sota sulkee Persianlahden, öljyn tuonti sieltä pienenee kymmenesosaan nykyisestä, Eurooppa ei saa öljyä ja kaasua muualta kuin Pohjois-Atlantilta ja Venäjältä. Kun Pohjanmeri on ehtymässä, niin jos ja kun Venäjä ottaa sotilaallisesti haltuunsa Pohjois-Norjan kaasukentät, Venäjällä on Euroopasta ja Saksasta totaalinen ns. palliote. Se voi sanella hinnat. Jo nyt se myy kavereilleen öljyä ja kaasua alennuksilla. Vihollisilleen se ei sodan tullen tietenkään myy mitään.

Etelä-Euroopan maat ja Ranska saavat vähän öljyä ja kaasua Pohjois-Afrikasta, mutta niiden talous on totaalisen kuralla, ja Pohjois-Afrikassa riehuu sisällissodat sekä Al-Qaida. Ainoastaan britit pärjäävät jossain määrin yksin saarellaan, talous totaalisen kuralla, mutta huomattavan asevoiman ja omat, tosin niukoiksi käyvät, öljy- sekä kaasuvarannot pitävät sen niin sanotusti pinnalla (Liuskekaasuvarannot tosin suuret, lisää alempana).

Taloustilanne tulee menemään niin pahaksi, että Saksan katsoo käytännössä sijoituksensa Etelä-Euroopassa menetetyiksi. Samaan aikaan sillä ei tule olemaan muuta vaihtoehtoa kuin erota EU:sta ja liittoutua Venäjän kanssa, estääkseen oman teollisuutensa ja talouselämänsä totaalisen romahduksen.

Puolan valtavat liuskekaasuvarannot ja energiapoliittinen sodanjulistus

Pohjois-Pohjanmaan maakuntalehti Kalevan artikkeli Puolan liuskekaasuvarannoista (lauantaina 15. lokakuuta 2011) oli paitsi erittäin mielenkiintoinen, sisälsi myös eräitä erittäin oleellisia tietoja. ”Puolalla on Yhdysvaltain energiahallinnon EIA:n tuoreen raportin mukaan Euroopan suurimmat tunnetut liuskekaasuvarannot.. […] ..5,3 biljoonaa kuutiometriä, mikä on tuplasti enemmän kuin esimerkiksi Norjan todennetut maakaasuesiintymät”. Eikä Puola ole ainoa, myös Briteillä, Saksalla, Ranskalla Tanskalla ja Ruotsillakin on. Puolassa suunnitelmat esiintymien hyödyntämisestä ovat kuitenkin pisimmällä.

Se, mikä jäi soimaan takaraivoon kuin tulevan sodan tykkien jyske olivat kuitenkin Puolan ulkoministeriön talousosaston yksikönjohtaja Stanislaw Ciosin sanat: ”Euroopan koko geopoliittinen asetelma saattaa tämän seurauksena muuttua. Riippuvuus nykyisistä kaasuntuottajista tulee vähenemään dramaattisesti”. Ja: ”Uskomme, että kaupallinen tuotanto saadaan käyntiin vuonna 2014”.

Kuten varmaan on selvää, niin Venäjän on lähes pakko tehdä jotain viimeistään 2014 estääkseen oman strategisen asemansa ja merkityksensä romahtamisen Saksan sekä Keski-Euroopan suhteen, tai sen ”kultainen mahdollisuus” nousta uudestaan supervallaksi voi olla mennyttä. Kuinkahan moni tajusi, että byrokraatti Cios lausui sodanjulistuksen?

Puolalaisten suunnitelmien vuosi 2014 on merkittävä sattuma siksikin, että päivitin uudelleen syyskuussa oman ennusteeni, että nykykehityksen jatkuessa maailma näkee suursodan viimeistään 2015 tienoilla. Vielä joku vuosi sitten, ja aina viime kevääseen asti, arvioin suursodan uhan kasvavan vasta vuosien 2015-2020 välillä.

The Guardian: Vakausrahasto 2000 miljardiseksi - Seuraukset Suomelle?

2011-10-20T11:45:00.001+03:00

Saksa ja Ranska ovat The Guardian-lehden tietojen mukaan sopineet vakausrahaston kasvattamisesta 2000 miljardiin. Vaikka pari korkeaa EU-virkamiestä ehti tämän jo kiistää, niin tämä olisi linjassa sen kanssa mitä markkina-arviot ovat jo pitempään povanneet. Jos hanke toteutuu, Suomen osuus vakausrahastosta nousee 1,8%:n osuudella 36 miljardiin, ja koska tämä summa otetaan lainana Suomen kontolle, menee korkojen kanssa noin 65 miljardia.

Ja kaikki tämä raha menee. Kyse ei ole enää vain takauksista, vaan siitä, että Euroopan pankit vaativat pelkästään ensi vuonna apua tuon 2000 miljardia. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomi joutuu ottamaan ensi vuonna 36 miljardin lisävelan, joka nostaa Suomen valtionvelan 113,5 miljardiin euroon. Kun valtio ottaa muutakin velkaa 7 mrd, nousisi valtion velka vuonna 2012 siis 121,5 mrd:in ja velan osuus BKT:stä n. 67,4%:iin. Voitte arvailla mitä jo tämä tarkoittaa koroille ja velanhoitokustannuksille.

Eikä tässä ole vielä huomioitu tulevaisuutta ja laman takia lähivuosina edessä olevaa BKT:n tiputusta. Viralliset arviot tällä hetkellä ovat, että lama syö BKT:stämme n. -10% tai jopa -15%. Väitän, että menee enemmänkin, oma arvioni on, että BKT tippuu jonnekin vuoden 2000 tasolle eli nimellisesti yli neljänneksellä. Vuoden 2000 tasoon eli 132,1 mrd:iin tiputus olisi noin -26 % (Inflaatioon suhteutettuna vuoden 2000 rahan arvon mukaan tiputus olisi n. 17%).

Yksi syy omaan negatiivisempaan arviooni on oletus laman syvyydestä ja pituudesta, sekä kerrannaisvaikutuksista. Nykyinen kriisi noudattaa 30-luvulta tuttua sykliä, eli luvassa on synkkä taloudellinen kaamos ainakin vuoteen 2015 asti. Syklin rajuus tarkoittaisi ensin rajua tiputusta, ja sen jälkeen tasaisesti laskevaa kolmivuotista kurjuutta. Tämä tarkoittaa pakkoa tehdä rajuja leikkauksia, mitkä myös osaltaan vähentävät kulutusta ja BKT:tä.

Jos ennusteeni on oikea ja valtion velanotto jatkuu vuoteen 2015 vähintään nykyisellä tasolla (7 mrd per vuosi) ja BKT romahtaa v. 2000 pintaan, oltaisiin vuonna 2015 tilanteessa, jossa velan määrä olisi n. 142 mrd ja sen osuus BKT:stä yli 100%. Mitkä ovatkaan korot ja velanhoitokustannukset tuossa tilanteessa? Ja tässä laskussa ei otettu huomioon sitä, että vuotuinen velanottomäärä tulee taloustilanteen pakottamana luultavasti nousemaan, vaikka tullaan tekemään rajuja leikkauksia.

Kiitos joka tapauksessa Jykä-Jutalle, kun lastenlapsistamme tulee keppikerjäläisiä. Tämä muistetaan!

Tänään Eduskunta ratkaisee Suomen kohtalon: ITSENÄISYYDEN RIPPEET VAI LIITTOVALTIO?

2011-10-19T10:08:00.001+03:00

Tänään eduskunnassa käsitellään iltapäivällä perustuslakimuutosta, jonka hyväksyminen aiheuttaa sen, että siirrymme käytännössä liittovaltion jäseneksi. Kun Vasemmistoliitto ja KD myivät sielunsa hallituspaikasta, ovat Perussuomalaiset enää ainoana puolueena lakimuutosta vastaan.

Perussuomalaisten vastalause/eriävä mielipide oli valiokuntakäsittelyn yhteydessä allaoleva, ja sen mukaisesti puolueemme aikoo äänestää:

"Mainintaa Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa ei ole tarpeellista sisällyttää perustuslain 1 §:ään, joten mainita tulee jättää pois.
Lissabonin sopimuksen myötä Suomen EU-jäsenyyttä voidaan pitää kansainvälisenä sopimuksena, jonka Suomi voi koska tahansa irtisanoa eduskunnan enemmistön päätöksellä, joten EU-jäsenyyden pitäminen valtiollisena perusratkaisuna ei ole perusteltua, vaikka EU-jäsenyydellä onkin vaikutusta Suomen täysivaltaisuuteen.

EU-jäsenyyden mainitsemisella valtiosääntömme yhteydessä on sitä paitsi tulkinnallista potentiaalia, ja maininta saattaisi yhdessä perustuslain pykäliin 94 ja 95 ehdotettujen muutosten kanssa antaa nykyistä väljemmät mahdollisuudet tulkita mm. toimivallan siirrot varsinkin Euroopan unionille siten, ettei niistä tarvitsisi päättää eduskunnassa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, vaan eduskunta voisi hyväksyä toimivallan siirrot äänten enemmistöllä tai päätöksellä, jota on kannattanut kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Nykyisen perustuslain puitteissa muun muassa Lissabonin sopimuksen yhteydessä oli perusteltua esittää kanta, jonka mukaan sopimuksen hyväksymisestä olisi tullut päättää perustuslainsäätämisjärjestyksessä, tarvittaessa lakiehdotus kiireelliseksi julistaen.

Pykäliin 94 ja 95 ei tule tehdä ehdotettuja muutoksia, joilla entisestään helpotetaan toimivallan siirtoja Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai toimielimelle. Merkittävä toimivallan siirto saattaa vaarantaa kansainvälisen velvoitteen muodossa valtiosäännönkin tarkoittamia kansanvaltaisia perusteita. Siksi tällaisista Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävistä toimivallan siirroista tulee säätää perustuslainsäätämisjärjestyksessä perustuslain 73 pykälän muodossa.

39 §

Pykälään 39 ehdotetulla muutoksella siirrettäisiin hallituksen esityksistä päättäminen kokonaan valtioneuvostolle. Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston kiinteä yhteistyö on kuitenkin ollut yhä viime aikoinakin tärkeä osa Suomen poliittista kulttuuria ja siksi ehdotettua muutosta 39 §:ään ei voida pitää kannatettavana. Muutos etäännyttäisi tasavallan presidenttiä varsinaisesta hallituksesta, mikä ei ole tarkoituksenmukaista.

58 §

Ehdotusta tasavallan presidentin vallan kaventamiseksi on perusteltu parlamentarismilla. Presidentti-instituutio on kuitenkin kansanvaltainen sekä edustuksellinen ja vallankäyttöä myönteisellä tavalla tasapainottava tekijä yhteiskunnassamme, eikä siten olekaan perusteltua parlamentarismiin vedoten karsia presidentin valtaoikeuksia 58 §:ään ehdotetuilla muutoksilla.

Ehdotetut muutokset 58 §:ään voivat myös osoittautua käytännössä ongelmallisiksi ristiriitatilanteissa hallituksen ja presidentin välillä, koska parlamentaarinen areena ei välttämättä sovellu ristiriidan kohteina olevien asioiden käsittelyyn. Onkin syytä epäillä, toimiiko ehdotettu 58 § käytännössä vai päädytäänkö lopulta perustuslain toimivaltasäännösten muuttamiseen jo lähitulevaisuudessa. Kun tällaisia epäilyksiä herää jo tässä vaiheessa, tulee tämänkaltaista perustuslain muuttamista välttää.

66 §

Lissabonin sopimus on ollut voimassa vasta lyhyen aikaa, eikä sen takia tule lähteä muuttamaan perustuslain 66 §:ää ehdotetulla tavalla siten, että jatkossa vain pääministeri voisi edustaa Suomea Eurooppa-neuvoston kokouksissa ja muussa valtion ylimmän johdon osallistumista vaativassa Euroopan unionin toiminnassa, jollei valtioneuvosto poikkeuksellisesti toisin päätä. Lissabonin sopimuksen mukaan jäsenvaltiota Eurooppa-neuvostossa edustaa joko valtion- tai hallituksen päämies. Suomessahan tasavallan presidentti on valtionpäämies.

Pykälään 66 tehtävällä muutoksella estetään se, että muutoksen voimaantultua Suomi voisi siirtyä Lissabonin sopimuksenkin sallimaan järjestelmään, jossa valtionpäämies osallistuu Eurooppa-neuvoston kokouksiin valtion ainoana edustajana. Niin kauan, kun tasavallan presidentti on Suomen valtionpäämies, eivät tämäntapaiset muutokset tule kyseeseen.

Ehdotus
Edellä esitetyn perusteella ehdotamme,

että lakiehdotukset hylätään.
Helsingissä 12 päivänä lokakuuta 2011

Tom Packalén /ps
Vesa-Matti Saarakkala /ps
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps"

--------------------------------------------------

P.S. Isänmaansa myyneille tiedoksi: Nahkurin orsilla on tilaa.

Venäjän maanostot Suomessa - Strategista varautumista sotaan ja alueen haltuunottoon

2011-10-10T14:59:00.002+03:00

Sunnuntaina 9.10 järjestettiin Jyväskylässä PS-nuorten turvallisuuspoliittinen seminaari, jossa muiden aiheiden ohella luennoitiin Venäjän maaostoista Suomessa. Asiasta kertoivat ilmiötä yli kolme vuotta tutkineet vanhempi konstaapeli Asko Hackzell ja insinööri Kalevi Kuorelahti. Myös MTV3 kertoi viime viikolla samasta aiheesta (MOT).

Tutkimusten tulos on yhdistettynä hälyttävä: Venäjä on käytännössä hankkinut omistukseensa maita ja kiinteistöjä lähes kaikkien Suomen lentokenttien, sotilastukikohtien, varikkojen, varalaskeutumispaikkojen, satamien, viestikeskusten ja tärkeimpien laivareittien läheltä.

Tutkijat sanoivat, että ei tarvitse kuin tietää, onko jossain esim. radio- tai telemastoa, varikkoa, varalaskeutumiskaistaa, tms. ja alkaa tutkia lähialueiden maanomistusta, niin törmää outoihin tapauksiin, bulvaaniyhtiöiden hankkimiin autiotiloihin, jne. Bulvaaniyhtiöiden takaa löytyy yleensä joko Baltiaan, Suomeen tai veroparatiiseihin rekisteröidyt yhtiöt, joiden takaa löytyy Venäjän valtiota lähellä olevat tahot.

Näiden yhtiöiden omistajilla on yleensä suorat suhteet Kremliin. Kyse ei siis ole yksittäisten venäläisten yksityishenkilöiden ostamista pienistä tonteista tai kiinteistöistä, vaan isoista, yli 10 hehtaarin maa-alueista ja isoista kiinteistöistä. Yhtiöt ostelevat myös hotelleja, leirintä-alueita ja muuta majoituskapasiteettia, jota ilmeisesti tarvitaan sotilaille. Ero tavanomaisiin turismi- ja matkailu sijoituksiin on, että näissä tapauksissa asialla ovat nämä samat Kremliä ja turvallisuuskoneistoa lähellä olevat piirit.

Osassa paikoissa on valmiina rakennettu tyhjiä varikkohalleja tukipisteiksi. Venäjä valmistautuu siis tohinalla sotaan, ja varsinkin konfliktin alussa tapahtuvaan Suomen alueen sekä sotilaskohteiden haltuunottoon, ettei NATO ehtisi ensin. Tämä noudattaa tutkijoiden mukaan sama strategiaa, jota Venäjä noudatti mm. Georgian sodan alla, ja tekee ilmeisesti myös Baltiassa.

Mitä tekee hallituksemme? Se sanoo ettei ole mitään hätää ja tumputtelee tyytyväisenä NATO- ja EU-kiimassaan. Virhe. Nato-juna meni jo. Jos siihen olisi haluttu hypätä, se olisi pitänyt tehdä 90-luvulla.

Nyt on myöhäistä. Jos nyt haluttaisiin paikata edes osa tehdyistä virheistä, pitäisi säätää poikkeuslaki, jolla perutaan kaikki strategisesti arveluttavat maaostot. Puolustusmäärärahat pitäisi yli kaksinkertaistaa toistaiseksi tuleville vuosille ja kertausharjoituttaa kaikki alle 30-vuotiaat ikäluokat seuraavan nelivuotiskauden aikana. Lisäksi pitäisi joka tapauksessa rakentaa oikeasti valmiudessa olevat valmiusprikaatit. 6-12 tunnin valmiusaika ei riitä, kun venäläiset ehtisivät jo 4-tunnissa Vaalimaalta Helsinkiin. Eli nykyisellään strategisen iskun tullen kukaan olisi oikeasti vastaamassa tuleen, kuten taannoinen Maanpuolustuskorkeakoulun raportti tylysti kertoi.

Toinen vaihtoehto olisi nähdäkseni vain uusi lievennetty YYA. Jos vaikka tekisimme sellaisen; "Me ei ikinä liitytä NATO:on ja te myytte meille jatkossa öljyä ja kaasua -15% kaverialennuksella" -sopimuksen Venäjän kanssa?

Jos emme tee kumpaakaan edellä mainituista, niin edessämme on nykyisen taloudellisen ja geopoliittisen tilanteen huomioiden joutuminen suursodan jalkoihin. Tämän hetkisen arvioni mukaan sellainen on edessä viimeistään 5 vuoden päästä.

P.S. Muistatteko kun taannoin uutisoitiin, miten ulkoministeriö on ulkoistanut viisumien käsittelyn Venäjällä "intialaiselle yritykselle"? No, sen takaa on paljastunut "kansainvälinen sijoitusyhtiö", joka onkin venäläinen, Kremlin miesten bulvaanifirma. Me ollaan käytännössä annettu itänaapurille siis viisumivapaus, suurlähetystö vain lyö leimat niihin papereihin, mitä "intialainen" yhteistyökumppani tuo pöytään.

Halla-aho -kohulla peitellään valtapuolueiden maanpetoshanketta

2011-09-15T23:07:00.001+03:00

Työni takia en ole kirjoitellut mitään tänne blogiini sitten kevään jälkeen, mutta nyt on pakkorako. Mediassa on noussut kova kohu Jussi Halla-ahon sanomisista samaan aikaan kun pitäisi olla huolissaan Suomen itsenäisyyden ja suvereniteetin kumoavasta muutoksesta, jota Eduskunta on tekemässä Suomen perustuslakiin.

Sen sijaan on Halla-aho -kohu. Ei sanaakaan maanpetoksesta.

Mutta katsotaanpa ensin tätä kohua. On mielenkiintoista, että media ei kohtele asiassa Halla-ahoa tasapuolisesti, puhumattakaan tahallisesta väärinymmärtämisestä. Olisi syytä tarkastella ihmisten sanomisia vähän laajemmassa viitekehyksessä.

"Kreikalla on edessään niin raju vyönkiristys, että voidaan jopa kysyä, kestääkö Kreikan demokratia, vai palaako maa sotilashallitukseen. Yhteiskunnallisen luottamuksen taso on maassa kovin matala." Näin sanoi Osmo Soininvaara blogissaan elokuussa. Viesti sama kuin Halla-aholla, vähemmän kärjistettynä ilman raadollista brittiläistä kuivan huumorin otetta. Eipä revitelty mediassa ei. Ode maalailla sotilasjunttaa Kreikkaan , Jussi Halla-aho ei edes sarkastisesti.

"Jos emme saa rahoja, edessämme on kauheat näkymät. Saatamme nähdä armeijan tankit suojamassa pankkeja, koska meillä ei ole riittävästi poliiseja". Tämän sanoja on Kreikan varapääministeri Theodoros Pangalos The Financial Times -lehdessä. Siis Kreikan oma vara-pm uhkailee omaa kansaansa; ei mediakohua.

‎"Germany’s EU commissioner Günther Oettinger said Europe should send blue helmets to take control of Greek tax collection and liquidate state assets. They had better be well armed."

Saksalainen EU-komissaari laukoi kovia. Vouhkasiko media? Eipä vouhkannut. Ollaanko punavihreän median keskuudessa sitten sitä mieltä, että uhkailu joukkojen lähettämisestä toiseen Euroopan maahan on historiallisessa valossa saksalaisille ehkä jopa geneettistä toimintaa, joka tulee sallia lajityypillisenä käytöksenä?

Pahin on kuitenkin tässä: Marraskuussa 2010 EU:n Presidentti Herman van Rompuy uhkasi rivien välistä euroskeptikoita ja EU:sta eroon pyrkiviä sodalla: "Van Rompuy linked hostility to the EU, and the idea that countries could leave the Union, to a revival of aggressive nationalism. […] 'We have together to fight the danger of a new Euroscepticism.' Mr Van Rompuy, stressed that he was […] talking about […] those people who want to leave the EU. […] "The biggest enemy of Europe today is fear. Fear leads to egoism, egoism leads to nationalism, and nationalism leads to war".

Euromieliset ovat toki varautuneetkin järeän kaliiberin metodeilla suunnitelmiaan vastustavien varalle. Tarpeen vaatiessa otetaan käyttöön Lissabonin sopimuksen eli EU-perustuslain alaviitteen taakse piilotetut keinot: kuolemantuomiot, teloitukset ja kansalaisia kohti ampuminen.

Niin, ja tämä kohuhan peittää sopivasti alleen sen, että eduskunta ja valtapuolueet ovat tekemässä valtiopetosta kirjaamalla EU-jäsenyyden maamme perustuslakiin, jotta Lissabonin sopimus ei enää olisi ristiriidassa omamme kanssa ja Suomen suvereniteetti voidaan luovuttaa EU-liittovaltiolle. Media vaikenee niin että ininä vaan kuuluu, vaikka uuden perustuslain myötä EU voi Klonkku-presidenttimme van Rompuyn johdolla ottaa järeät keinot käyttöön.

Yleinen ja yleisesti myöhästynyt meriselitys

2011-07-06T16:58:00.000+03:00

Turjalaisen valtakunnassa on ollut hiljaista keväästä asti, ja syy ei ole kesätauossa. Allekirjoittanut blogisti eli Turjis itse kun on päätoimisessa päivätyössä, ja työn luonne edellyttää, että hän ei ota liiemmin kantaa asioihin omalla nimellään. Tämä johtuu siitä, että blogistin työpaikka on syyskuun loppuun asti Suomen Eduskunta.

Eli katellaan syksymmällä.

9.5 on Sauronin synttärit ja Mordorin kansallispäivä - Tervemenoa EU!

2011-05-09T10:05:00.000+03:00

Tänään on vuoden toiseksi synkin "juhla". On 9.5. eli Eurooppa-päivä. Tämän Pimeyden Valtakunnan hallitsijan Sauronin synttymäpäivä ja Mordorin kansallispäivä. Hitto että riepoo taas!

No, onneksi se päivä paistaa risukasaankin ja toivon valo loistaa pohjoiselta taivaanrannalta; Suomella on nääs mahdollisuus kaataa vakausrahastot, suistaa Euro kriisiin, joka toivottavasti hajottaa sen, ja näin estää EU:n muodostuminen totaaliseksi liittovaltioksi.

Suomi seisoo temppelinharjalla. Portugal-paketti ja vakausrahastot pitää hylätä, paitsi Suomen, ennen kaikkea koko Euroopan kansojen vapauden, itsenäisyyden ja tulevaisuuden tähden!

Suomen hallitusneuvottelun on koko homman avainkysymys. Vaikka Katainen on hallitusneuvottelija, pallo on käytännössä demareilla. Jos Urpilainen tekee viisaan valinnan ja ottaa PS:n sekä pienpuolueet kavereiksi, ei pelkästään Suomi ja suomalainen hyvinvointi, vaan koko Eurooppa voi pelastua. Euroopan kansojen vapauden menetys voidaan estää ja kansojen varallisuus voidaan pelastaan joutumasta pankkien ja sitä kautta suurpääoman valtiaiden taskuihin. Koko pyramidihuijaus voidaan pysäyttää, kunhan vain sielunsa ja omatuntonsa myynyt Kokoomus jätetään ulos, ja Suomi lähtee kaatamaan Portugal-paketin.

Toivon ja rukoilen hartaasti, että näin käy!

P.S. Meitähän ollaan taas kusettamassa. Suomelta ollaan vailla yli kymmenkertaista sitoumusta riskeihin nähden, ja koko EMU on maailman suurin pyramidihuijaus:

[1.] http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2011/05/08/velkatilastot-vahvistavat-nyt-suomea-rahastetaan/20116374/12

[2.] http://www.talouselama.fi/uutiset/article622122.ece

"Euron kriisissä on kyse jättimäisestä veivauksesta, jossa velat siirtyvät yksityiseltä sektorilta veronmaksajille, kirjoittaa Argentiinan keskuspankin entinen johtaja Mario Blejer Financial Times -lehdessä."

Hallitusneuvottelurumba: Työväenpuolueet hallitukseen?

2011-05-02T12:28:00.000+03:00

Taas on lauantai-aamun jälkeen kiivaasti vappupuheissa ja intterwebbin ihmeellisessä maailmassa lennelleet syytökset (eli toiveet?) Soinin ja Perussuomalaisten takinkäännöstä Portugalin tukipaketin nimellä kulkevan EU-pankkituen suhteen.

Jokainen lauantai-aamuna TV:tä katsonut kuitenkin tajuaa, että Soini ei ole kääntänyt takkiaan, vaikka kuinka laitavasemmisto sitä toivoisi. Soini sanoi vain sen, mitä hallitusneuvottelujen alla asiasta voi sanoa, ympäripyöreästi että neuvotellaan.

Kuten olen jo aiemmin todennut – samoin kuin useampi muukin – on vakausrahastoasiassa linjasta kiinni pitäminen Perussuomalaisille elämän ja kuoleman kysymys. Asiassa tinkiminen olisi puolueelle poliittinen itsemurha, joka hajottaisi puolueen rivit ja veisi uskottavuuden. PS seisoo tässä asiassa selkä seinää vasten. Tämän takia en usko, että Kokoomus ja PS tulevat olemaan samassa hallituksessa. Ainoastaan se, jos Kokoomus ja/tai EU tulevat asiassa todella paljon vastaan, voi muuttaa tilanteen. Tätä ei – hyvin suurella varmuudella – tule tapahtumaan.

Toisin kuin lauantai-aamuna Soinin puheen sävystä haluttiin tulkita, kysymys ei ole siitä, että neuvotellaan hinnasta, jolla PS kääntää takkinsa EU-kysymyksessä, vaan siitä tekeekö niin Kokoomus vai SDP. Perussuomalaisten ollessa selkä seinää vasten heiluri heilahtaakin toiseen laitaan. Kun sekä SDP että Perussuomalaiset vastustavat väliaikaista vakausrahastoa, niin kysymys on, että pitääkö SDP kiinni vakausrahastoasiassa ottamastaan kannasta, jolloin Kokoomuksen olisi pakko kääntää takkinsa ja tulla asiassa vähintään demarien linjalle. Se olisi ainoa keino, jolla kolmen suuren hallitus muodostuisi.

Vaikka on luultavaa että SDP ei aikonut oikeasti pitää tiukasti kiinni vakausrahastokannastaan, vaan käytti koko Portugal-asiaa ”populistisena” (negatiivisessa mielessä) keppihevosena saadakseen äänipaon PS:n suuntaan pysäytettyä, niin nyt SDP on pahassa pakkoraossa: Jos ja kun PS ei tingi vakausrahastoasiassa, takinkääntäjän eli petturi-juudaksen korttia tyrkytetäänkin SDP:lle.

Demarijohto pragmaattisen EU-myönteisenä varmaan kulissien takana haluaisi antaa asiassa periksi, mutta vaikka SDP:llä muuten voisi teoriassa olla varaa ”maan tavan” mukaan kusta taas äänestäjiensä naamalle ja tinkiä asiassa, ja vaikka näin saattoi vielä ennen vaaleja olla tarkoitus oikeasti tehdä, niin siihen ei yllättäen olekaan varaa tässä tilanteessa.

Jytky muutti asetelmat. Kun Perussuomalaisista kasvoi merkittävä poliittinen voima, niin SDP:n takinkäännön seuraus olisi PS ”pääseminen” kunniallisesti oppositioon syömään demarien kannatusta. Seuraus olisi, että vuoden 2015 vaaleissa SDP:lle tulisi rökäletappio, kuten Keskustalle tuli nyt, ja Perussuomalaisista - uudesta ei-marxilaisesta työväenpuolueesta - tulisi tuolloin suurin puolue. Tämä on se ”kauhukuva”, joka todennäköisesti pakottaa demarijohdon pitämään linjansa vakausrahastoasiassa.

Demarit ovat siis hallitusneuvottelujen todellinen sarana ja Perussuomalaisten kannalta kuninkaantekijäpuolue. PS:n mukaanpääsy hallitukseen riippuu siitä, kääntääkö SDP takkinsa vakausrahastoasiassa vai ei.

Olen vahvasti sitä mieltä, että SDP:llä ei ole vaihtoehtoja. Nimittäin neljän vuoden päästä uhkaavan tappion lisäksi ongelmana olisi hallituskokoonpano. Jos SDP menee tukipakettiasiassa kokkareiden kelkkaan, hallitusta yritetään muodostaa linjalla Kok+SDP+Vas+RKP ( 109 edustajaa) , joka olisi mahdoton, sillä Kokoomus ja Vasemmistoliitto eivät siedä toisiaan ja Vasemmistoliitto vastustaa tukipakettia - tosin vähän eri perusteilla – yhtä tiukasti kuin Perussuomalaiset (Toisin kuin SDP:n kohdalla, minä en epäile hetkeäkään Vasemmistoliiton selkärankaisuutta tässä asiassa). Tällöin ainoa keino on houkutella sen tilalle Vihreät tai Kepu mukaan. Kepu ei lähde (ellei taas petä), joten yritetäänpä Kok+SDP+Vihr+RKP = 105 edustajan enemmistö. Tämä olisi käytännössä ainoa lähes-realistinen vaihtoehto ilman Perussuomalaisia, mutta se on varsin heikko enemmistö, ja koska ydinvoimakysymyksessä hallitus jäisi Vihreiden panttivangiksi, on tämä vaihtoehto Kokoomukselle lähes yhtä mahdoton kuin Vasemmistoliiton kanssa.

Mutta koska SDP:llä siis ei ole varaa taipua Kokoomukseen päin, ja muut edellä esitetyt vaihtoehdot perin heikkoja, niin kysymys kuuluu: Onko Kokoomuksella varaa taipua SDP:n linjalle? Kyseessä olisi Kokoomukselle valtava arvovalta-tappio ja kasvojen menetys, niin kotimaanpolitiikassa kuin Eurooppa-politiikassa. Siksi en siihen usko.

Sen vuoksi vaihtoehtona olisi jo aiemmin veikkaamani:

SDP+PS+Vas+KD eli 42+39+14+6 = 102 edustajaa. Liian heikko. Pakko ottaa RKP mukaan, jolloin saadaan 110:n paikan enemmistö.

Kolmen suuren kimpassa PS olisi tinkinyt EU-kysymyksessä, tässä koalitiossa taas PS joutuu tinkimään vähintäänkin joko maahanmuutto- tai kielipolitiikastaan, mutta voitto tulisi EU-politiikassa ja hyvinvointijärjestelmän rippeet saataisiin ehkä pelastettua.

Käytännössä vaihtoehdot ovat minun nähdäkseni joko tämä vasemmiston ja konservatiivien kansanrintama, tai ylempänä maalailtu sinipunapohja.

Avoin kirje Kepujohdolle: Keskustan tappion syy tiivistettynä ja puolueen tulevaisuusvaihtoehdot

2011-04-28T12:02:00.004+03:00

Arvoisa Keskustajohto,

Kirjoitan tämän avoimen kirjeen täältä vähän karsinan yli huudellen. Vaikka tämä saattaa ehkä teitä ärsyttääkin, niin kehottaisin olemaan nyt tarkkana, sillä tämän lukemalla jotain voi kirkastua siellä perunakellarin pohjalla.

Keskustan rökäletappion taustasyy on tämä: Puolue on liian kauan ratsastanut kahdella hevosella yhtä aikaa. City-kepulainen liberaali-linja ja maaseudun kansalliskonservatiivinen linja ovat liian kaukana toisistaan, huolimatta siitä, että alkiolainen valistusliberalismi tarjoaa siemeniä molemmille. Kun sukset lähtevät eri suuntiin, siinä haarat lopulta repeävät, vaikka miten olisi joustava ja notkea.

Keskustan romahduksen laukaisijana toimi puolueen liberalistisen linjan karilleajo. Kiviniemi, Laaninen ja Rehn ovat kaikki kepun euroliberaaleja, kun taas maaseudun väki on konservatiivis-isänmaallisia. Me persut olemme haistaneet ja tiedostaneet tämän jo yli kymmenen vuoden ajan, ja vain odotimme, milloin tilanne eskaloituu. Näissä vaaleissa se tapahtui, ja iskimme tietenkin valmiina kuin kärpät, kiilana rakoon.

Vaikka kepun kannattajakunta on perinteisesti ollut hyvin uskollista, joku raja se on keskustajohdon omien kannattajiensa naamalle kusemisellakin. Aselaki- ja paskalakifiaskot sekä Portugalin tukipakettimyrkky olivat suurelle joukolle keskustalaisia viimeinen pisara, ja he vaihtoivat leiriä. Siksi näissä vaaleissa konservatiivien äänet vyöryivät meille persuille niin että jyrinä vain kuului.

Valinta euroliberalismin tai maalaiskonservatiivisuuden välillä

Keskustalla on käytännössä vain kaksi tulevaisuusvaihtoehtoa: Joko lähteä city-kepulaiselle liberaalilinjalle ja muuttua euroliberalistiseksi puolueeksi, tai lähteä alkiolais-maalaisliittolaiselle linjalle. Molemmissa tapauksissa on edessä puolueen painuminen korkeintaan keskisuureksi. Kymmenen vuoden päästä on liberalismin tiellä on edessä arviolta noin 4-8%:n kannatus ja kannatukseltaan eteläsuomalaispainotteinen pienpuolueen asema. Tällöin äänistä ja kannatuspohjasta kilpailtaisiin lähinnä Vihreiden oikeistosiiven, Kokoomuksen sosiaaliliberaalisiiven, ja RKP:n maalaisliberaalien kanssa. Ahdasta olisi puristuksessa. Tässä vaihtoehdossa Perussuoamalaisista kasvaisi varmasti pysyvästi yksi kolmesta suuresta, yleispuolue, kansalliskonservatiivinen keskusta eli leikkisästi ”Persusta”. Seuraus yleisesti olisi perinteisen tyylinen kolmen suuren puolueen poliittinen systeemi, mutta Keskusta olisi pysyvästi tästä triosta ulkona.

Maalaisliittolaisella konservatiivilinjalla taas olisi edessä arviolta 8-15%:n keskisuuren puolueen kannatus, tukialueena maakunnat, jolloin kisaa käytäisiin Perussuomalaisten kanssa maakuntien viljelijöiden sekä pikkukaupunkien ja taajamien konservatiivisista kannattajista. Tässä vaihtoehdossa Perussuomalaisista kasvaa pysyvästi keskisuuri yleispuolue, mutta nyt esiin muotoutunut neljän suuren systeemi jäisi pystyyn, jolloin Keskustalla olisi aika ajoin mahdollisuus päästä merkittäväksi hallituspuolueeksi (joka on syy myös siihen, miksi kirjoitan tämän tekstin näin suoraan keskustalaisille, minä en halua perinteistä, konsensuksen ja vaihtoehdottomuuden trio-järjestelmää enää Suomeen).

Molemmissa tapauksissa Keskustalla on edessä hyvästien sanominen suuren yleispuolueen asemalle. Siksi Mari Kiviniemi oli todellakin, hyvin suurella todennäköisyydellä, viimeinen keskustalainen pääministeri Suomessa.

Talousongelmat ja presidentinvaalit linjavaaleina

Keskustan talousongelmista puheen ollen, niin seuraavat eduskuntavaalit ratkaisevat, selviääkö puolue veloistaan. Mutta vaikka puoluetta ei uhkaisikaan varsinainen vararikko, edessä on joka tapauksessa ainakin kymmenen vuoden velkaprässi eli kivireki perässä, jona aikana puolueella ei ole varaa satsata lähellekään entiseen tyyliin massiivisiin kampanjoihin. Vyönkiristys on väistämättä edessä.

Keskusta voi tehdä linjavalintansa nyt tulevissa presidentin vaaleissa: Väyrynen tai Rehn. Jos Keskusta ottaa Olli Rehnin presidenttiehdokkaakseen, se on viimeinen naula maalaisliittolais-keskustan ruumisarkkuun ja edessä on muuttuminen pieneksi euroliberaalipuolueeksi. Jos taas puolue valitsee Väyrysen, merkitsee se käännöstä takaisin maalaisliittolais-konsrvatiiviseen suuntaan, jolloin edessä on asema keskisuurena maakuntapuolueena.

Näin ennustan ja kirjoitan, ottakaa vaari tai olkaa kuulematta. Aika näyttää, olinko oikeassa.

Ystävällisin terveisin, kilpailijanne leiristä huudellen:

V-P. Kortelainen, PS, kaupunginvaravaltuutettu, Oulu

Vapauden puolesta - Rahaliiton kaataminen on Suomen moraalinen velvollisuus!

2011-04-27T11:24:00.002+03:00

”Vartija, mikä hetki yöstä on?”

Kuten tämän päivän ehkä merkittävin uutinen kertoo, on Euron kohtalo Suomen käsissä:

”..sijoittajat ovat jo alkaneet pelätä pahinta skenaariota: Espanjan kaatumista Euroopan pelastettavaksi. […] Portugalin tukeminen on mahdollista vain Suomen tuella. Portugali-tuki voidaan hyväksyä vain, jos Suomi sen hyväksyy muiden mukana, yksimielisesti”.

On tosiasia, että eurokriisi etenee, osallistuipa Suomi väliaikaiseen vakausrahastoon tai ei. Suomella on kuitenkin nyt historiallinen hetki ja valta muuttaa koko Euroopan kohtalo. Suomella on valta pelastaa Eurooppa muuttumasta liittovaltioksi. Kun EMU kaatuu tässä kriisissä, on Suomella mahdollisuus päästä irti rahaliitosta vain puoliksi kastuen, jos kaadamme vakausrahaston.

Mikä herkullinen tilanne. Tällaisesta historiallisesta tilanteesta kaltaiseni EU:n vastustajat ovat vain uneksineet! Toissasunnuntain vaalit olivat todellakin kansanäänestys EU:sta ja rahaliitosta. Tapahtui se mitä maamme rappeutuneet johtajat ovat kynsin hampain yrittäneet estää viimeiset 15 vuotta. Perussuomalaisten voiton ansiosta näkyy nyt pitkästä aikaa valoa tunnelin päässä. Suomi seisoo muurinaukossa, ja meillä on valinta: Joko tuemme Portugalia ja kaadumme samaan liemeen kuin EU:n kriisimaat, sorrumme Kreikan, Irlannin, Portugalin, Espanjan ja muiden liian raskaan aisan alle, tai sitten emme polta vähiä rahojamme Euroopan roviolla, vaan käytämme ne omasta lamasta selviämiseen.

Lama nimittäin tulee joka tapauksessa, samoin suurtyöttömyys ja massiivinen rakennemuutos, veronkorotukset, leikkaukset ja muu scheisse, mutta Etelä-Euroopan maiden tyylinen velkavankeus ja koko kansallisvarallisuuden liputtaminen suurpankeille voidaan vielä estää.

Euroopan asia on meidän omamme, mutta aivan eri tavalla, kuin EU-eliitti koittaa väittää. Suomen on pelastettava itsensä ja Eurooppa eli kaadettava väliaikaisen vakausrahaston nimellä kulkeva pankkitukipaketti. Se on meidän moraalinen ja isänmaallinen velvollisuutemme, paitsi oman maamme ja kansamme vapauden tähden, myös kaikkien Euroopan kansojen vapauden ja itsenäisyyden palauttamisen tähden.

Suomen on väistettävä muurinaukosta, ja annettava EMUn kaatua. Tällöin myös kriisimaat voivat pelastua menettämästä ihan kaikkea kansallisvarallisuudestaan kriisin aiheuttaneille suurpankeille. Jos pelastamme suurpankit Portugalin tukemisen varjolla, varmistamme itse asiassa vain sen, että koko Eurooppa, kaikki kansat, menettävät nykysysteemin romahdusprosessin edetessä koko kaiken kansallisvarallisuutensa suurkapitalisteille, ja myös Suomi joutuu siinä ennen pitkää keppikerjäläisen osaan. Vakausrahaston tukeminen on bensan ruiskuttamista palavan Euroopan liekkeihin, eikä siinä ole vastuunkannon häivääkään, vaikka kuinka Rehn, Katainen ja muut maansa pettäneet euronilkit muuta väittäisivät!

Rahaliiton kaatuminen olisi ensimmäinen positiivinen EU:ta koskeva jättiuutinen pitkään aikaan. Ja mikä parasta, toisin kuin Irlannin kansanäänestyksen suhteen, kun EMU kerran kaatuu, siitä ei voi enää äänestää toista kertaa!

Eläköön vapaa Suomi ja vapaa Eurooppa! Alas Eurostoliitto!

Vihaa ja syrjintää, mutta ketä kohtaan?

2011-04-23T17:19:00.001+03:00

Viimeaikainen vaalien jälkeinen kuohunta on kiehunut yli äyräidensä, varsinkin netissä, mutta myös erinäisten lehtien palstoilla on nähty varsin ala-arvoisia kirjoituksia. Vaalikrapula on kova monilla sellaisilla tahoilla, joille pinnan alla kytenyt ja vaaleissa Perussuomalaisten kannatukseksi kanavoitunut konservatiivinen arvokapina tuli järkytyksenä.

Päivän iskusana tuntuu olevan vihakirjoittelu. Vaalien jäljiltä on kirjoitettu monta erittäin vihaista kirjoitusta, joissa Perussuomalaisia on syytetty vihalla kampanjoinnista ja vihanlietsonnasta. Pienikin vilkaisu netissä vellovaan kuohuntaan antaa kuitenkin varsin päinvastaisen kuvan. Viha näyttää kohdistuvan pääasiassa perussuomalaisia vastaan.

On ymmärrettävää, että Vihreiden heikko vaalitulos ja konservatiivisten arvojen voimistuminen saa aikaan voimakkaan alkukantaisen tunnereaktion punaviherliberaaleissa, sekä muissa ihmisissä, jotka ovat rakentaneet ideologisen omakuvansa sen varaan, että he mieltävät itsensä suvaitseviksi, sivistyneiksi ja ”junttitaviksia” paremmiksi ihmisiksi.

Pettymyksen ja loukatun ylemmyydentunnon kanavoiminen vihan ja katkeruuden täytteiseksi ristiretkeksi Perussuomalaisia ja heitä äänestäneitä ”perussuomalaisia” kohtaan, edustaa kuitenkin juuri sitä vihaa, suvaitsemattomuutta ja kiihottumista kansanryhmää vastaan, jota tämä itsensä omissa silmissään jalustalle kohottanut akateeminen junttiporukka väittää vastustavansa.

Tämän kaksinaismoralismin ja sokeuden suhteen voidaan jopa puhua eräänlaisesta rasismista, käsitteen laajemmassa merkityksessä. Itsensä jalustalle kohottanut ”suvaitsevaisto” kun nimittäin kohdistaa vihansa, halveksuntansa ja kaunansa juuri siihen kansanosaan, joka on maamme historiassa ollut alistettu, riistetty, ja kotoaan karkoitettu.

Suomessa ei ole koskaan ollut ns. ”neekeriorjuutta”. Sen sijaan täällä oli käytännössä voimassa maaorjuus aina 20-luvun alkuun asti. Sievistellen tätä orjuutta kutsuttiin torpparilaitokseksi. Kun torpparit vapautettiin, heidän asemansa hädin tuskin parani vain hieman. Kun maaorjat ja heidän jälkeläisensä alkoivat vaatia oikeuksia, heitä lyötiin ja kovaa. Vaikka heitä ei enää lahdattukaan kuten kansalaissodassa, ei heille millään meinattu antaa omaa maata. Vasta sotien jälkeen tuli asutuslaki, joka sekin oli kynyttäen tehty; tilakoko jäin niin pieneksi, että oli pakko muuttaa leivän perässä kaupunkiin vain parikymmentä vuotta myöhemmin. Tämä väestö ja heidän jälkeläisensä muodosti sen poliittisen kannatuspohjan, jolta nousi ensin Pientalonpoikien puolue ja sittemmin SMP. Tämän ”unohdetun kansan” osaan jäi sotien jälkeen myös iso osa maaseudulle asutetuista karjalaissiirtolaisista. Ei ole mikään yllätys, että joillain seuduin jopa kaksi kolmasosaa SMP:läisistä oli karjalaista siirtoväkeä ja heidän lapsiaan.

Kun siis halveksitaan Perussuomalaisia, halveksitaan myös entisten maaorjien ja sotapakolaisten jälkeläisiä. Näin ollen perussuomalaisiin ja Perussuomalaisiin ”sivistyneen suvaitsevaiston” kohdistama halveksunta ja viha on samanlaista yhteiskunnallista ”rasismia”, kuten USA:ssa valkoisen yhteiskunnan vain vaivoin pinnan alla kytevä viha ja syrjintä mustien orjien jälkeläisiä kohtaan. Voi sitä yltyvää vihaa, inhoa ja herjausten määrää, minkä halveksittu rahvas saa niskaansa, kun he kyllästyvät siihen, että heitä halveksitaan ja inhotaan, ja päättävät kerrankin äänestää herroja vastaan.

Entisten orjien jälkeläiset ovat vuosikymmenien työllä onnistuneet kohottamaan vähän elintasoaan, mutta saman rahvasta eli normivirtasia ja heidän omaksumiaan kulttuuriarvoja halveksiva asenne vaivaa tänä päivänä edelleen ”sivistyneistöä” sekä erityisesti ns. ”tiedostavaa” ja koulutettua vasemmistoa, joita Orwell osuvasti suomiikin ihmisiksi, joille ”toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”.

Kukaan ei halveksi tavallista oman kansansa työmiestä yhtä paljon kuin ”eliittikommunistit”, kulttuurimarxilaiset ja viherliberaalit, joille halu samaistua ”sivistyneeseen vallankumouksen valiojoukkoon” on saanut aikaan sen, että oman kansan huono-osaisilta ja näiltä vaaleissa ”väärin äänestäviltä punaniskajunteilta” on omissa silmissä otettu pois täysi ihmisarvo. Lienee helpompi ulkoistaa välittäminen ja oma samaistuminen ”toiseutta” eli vähemmistöjä, vieraita kulttuureja ja kaukaa tulleita ihmisiä kohtaan kuin omaan kansaan, jonka arvoja, kulttuuria ja identiteettiä vastaan ollaan omaksuttu siirtomaa-ajan isäntien kolonialistinen ylimielisyys ja asenteet: koko oma ”suvaitseva”, ”eurooppalainen” ja ”sivistynyt” yhteiskunnallinen identiteetti on rakennettu suomalaista rahvasta, tuota sisäsiittoisen Impivaaran älytöntä luontokappaletta vastaan.

Jo parinkymmenen vuoden ajan "valistunut" akateeminen marxismi on puhunut kotkottaen sorrettujen ja vähäväkisten ”voimaantumisesta”. On mielenkiintoista millainen vihan ja raivon kihinä näissä samoissa piireissä on noussut kun kerrankin osa proletariaatista on voimaantunut ja hankkinut itselleen demokraattisesti vähän valtaa. Tämä kun ei tapahtunutkaan eliitin legitimoimien kulttuurivasemmistolaisten tunnusten alla. Väärin voimaannuttu?

Olisi jo korkea aika pyyhkiä persukset tällä marxismin frankfurtilaisen koulukunnan kaksinaismoralismilla, joka ”älykkö”-vasemmiston ohella vaivaa myös euroliberalisteja.

Tuleva hallitus, tuleva lama ja 2015 eduskuntavaalit

2011-04-19T11:13:00.001+03:00

Ensi talvena iskee suurella todennäköisyydelllä W-käyräisen laman toinen syöksy (Finanssikriisi oli 1.). Sen seurauksena maailmantalous syöksyy 30-luvun malliin. Euroopassa kriisi etenee Espanjan, Italian ja Belgian kautta Britanniaan, ja sitten ollaan kaikki kusessa. Tämä kaikki vakauspaketeista huolimatta. Ne eivät Eurooppaa pelasta, vaan pahentavat tilannetta.

Tässä tilanteessa Suomalaisen hyvinvointijärjestelmän rippeet voi pelastaa vain SDP+PS+Vas+KD+ehkä RKP -koalitio. Tämä siitä huolimatta, että tämä hallitus tulee olemaan neljän vuoden päästä monta kertaa vihatumpi kuin Ahon hallitus 90-luvulla. Suomalainen yhteiskunta pitää pelastaa, ja se on tehtävä, vaikka se merkitsisi Perussuomalaisen puolueen uhraamista alttarilla sen pelastamiseksi. Puolue on vain demokratian työkalu, ei itsetarkoitus.

Eri asia, jos PS joutuu oppositioon, mikä on aivan mahdollista.

Toistan kantani, että tinkiminen vakausrahastoasiassa olisi PS:lle poliittinen itsemurha, johon puoueella ei ole varaa, varsinkaan kun Kokoomusjohtoisessa hallituksessa olisi mahdotonta pelastaa hyvinvointisysteemi tulevan laman kourissa. Siksi olen varma, että PS joko ei mene hallitukseen, tai menee sinne vain SDP:n ja pikkupuolueiden kanssa, siten että pysyvän vakausrahastoasian suhteen asiassa jätetään päätös eduskunnalle, eli siitä ei tehtäisi halllituskysymystä.

Tästä syystä Kataisesta ei tule pääministeriä hallitukseen, jossa on mukana PS. Mutta jos Kokoomus joutuu oppositioon, tulee siitä suurin puolue 4 vuoden päästä. Vastaavasti jos PS joutuu oppositioon kasvamaan, voi sen kannatus huidella ensi eduskuntavaaleissa suurlaman nostattaman vallankumoussaallon kantamana jo 30%:n päällä. Tosin siitä ei enää olisi Suomen kannalta paljonkaan hyötyä, koska silloin täällä olltaisiin jo osa täysimittaista Eurostoliittovaltiota.

Murtuuko Triumviraatti? Hyvästi jälkineuvostolainen YYA-ajan konsensus!

2011-04-16T19:46:00.002+03:00

Huomenna Suomessa on mahdollisuus tehdä merkittävällä tavalla historiaa. Suomea vuosikymmenet vuorottellen hallinnut perinteisen Kolmen Suuren Triumviraatin suvereeni asema on katkolla.

50-luvulta 80-luvulle Suomea hallitsivat käytännössä Sosiaalidemokraatit ja Keskusta, apunaan vasemmistopuolueet ja RKP. Kokoomus muodosti "yleisin syin" opposition aina Perestroikaan asti. 80-luvulta aina tähän päivään asti Keskusta, SDP ja Kokoomus ovat vuorotelleet hallituksessa, kaksi sisällä hallituksessa, kolmas oppositiossa.

Käytännössä tilanne, eli Kylmä sota ja YYA muodostivat politiikkaan ns. "yleiset syyt" -nimisen pakkopaidan, joka pakotti puolueet korporatistiseen konsensukseen, ja piti Kokoomuksen oppositiossa. 80-luvulta lähtien, jolloin Kokoomus pääsi ulos paitsiosta, ulkopoliittisen tilanteen helpottuminen aikaan sai sen, että kolme suurta puoluetta lähestyi entistä enemmän toisiaan.

Triumviraatti-tilanne oli kolmelle suurelle edullinen, koska aina kaksi pääsi hallitukseen, vaikka vaalitulos ei välttämättä olisikaan ollut niin hyvä. Kilpailu suurimman puolueen ja pääministeripuolueen asemasta sai aikaan sen, että käytännössä kolme suurta puoluetta ajautuivat kaikki poliittiseen keskustaan, lähelle toisiaan.
Tämän "keskustakonsensuksen" takia kansalaisten silmissä Kokoomus, Keskusta ja SDP muuttuivat ikään kuin samaksi massaksi, josta ei saanut etsimälläkään irti todellisia eroja, paitsi näennäisesti vaalien alla. Käytännössä sama meininki jatkui politiikassa, vain pienin vivahde-eroin, olipa hallituksen pohjana sitten sinipuna-, punamulta-, tai porvariakseli. Tilanne jatkui tällaisena aina näihin vaaleihin asti.

Jälkineuvostolaisen poliittisen kulttuurin murtuminen

Kun Neuvostoliitto romahti, Itä-Euroopan maat jakautuiva kahteen kastiin; Niissä maissa, joissa hallinto vaihtui, poliittinen kulttuuri avautui. Niissä maissa taas, joissa vanha regiimi jatkoi, näennäisesti takkia kääntäen, poliittinen kulttuuri jähmettyi ja pysyi osin sulkeutuneena. Suomessa ei, huolimatta kotiryssistä, suomettumisesta ja muusta YYA-ajan painolastista, tapahtunut poliittista pesänselvitystä. Ehkäpä juuri siksi. Suomen tragedia oli, että kuviteltiin, ettei ole tarvetta tuulettaa poliittista kulttuuria ja puoluesysteemiä. Vanha järjestelmä ja poliittinen kulttuuri ummehtuneine piirteineen säilyi vain pienin muutoksin.

Näissä vaaleissa tämä vanha systeemi ja kulttuuri on viimeinkin murtumassa. Perussuomalaisten slogan: "Murra vanhojen puolueiden ylivalta!", sisältää viestin; Suomessa on vallinnut jälkineuvostolainen poliittinen kulttuuri ja järjestelmä. Puolueet, jokta syntyivät 1900-luvun alussa ja yli sata vuotta sitten vallinneisiin yhteiskunnallisiin oloihin, on vasta nyt saatettu tilanteeseen, jossa muuttunut poliittinen ja yhteiskunnallinen tilanne pakottaa ne uusiutumaan.

Tämän muutoksen ja murroksen käsikassara on Perussuomalaiset, mutta sen on mahdollistanut sama ilmiö kuin arabimaiden vallankumoukset; tiedonvälityksen avautuminen. Perussuomalaisten nousun merkittävä mahdollistaja, yleisen tilanteen ohella, on internet. Ei ole sattuma, että PS:n asema näkyy nimenomaan netissä; Eniten faneja Facebookissa, puhumattakaan aiemmin tabuina pidettyjen näkökulmien murtautuminen yleiseen keskusteluun nettiyhteisöjen kuten Homma-forumin kautta (vaikka hommaforum ei olekaan varsinaisesti mikään persujen pesä). PS:n nousun taustasyitä tarkastellessa voidaan puhua ainakin puoliksi nuorten aikuisten miesten poliittisesta nettivallankumouksesta.

Puola, Itävalta ja Unkari verrokkeina

Entisen itäblokin maiden tarkastelu avaa myös Suomen nykyisen tilanteen taustoja. Vaikka Suomea kovasti koitetaan nähdä ja markkinoida Länsi-Eurooppalaisena maana, tosiasia kuitenkin on, että poliittisen kulttuurimme ymmärtämiseksi on hyödyllisempää katsoa etelään, Keski-Eurooppaan.

Suomen tilannetta on verrattu Itävallan, Unkarin ja Puolan tilanteeseen. Vertaaminen antaa varsin hedelmällisiä näkökulmia. Puola on vahvasti poliittisesti jakautunut maa, jossa katolisvaikutteinen kansalliskonservatismi on merkittävä poliittinen voima. Puola on myös merkittävä agraarivaltio. Puolan kansalliskonservatiivinen klikki on kuin Suomen vanha Keskustapuolue varustettuna Kristillisdemokraattien uskonnollisilla painotuksilla ja vahvemmilla kansallismielisillä äänenpainoilla.

Perussuomalaiset konservatiivisena, poliittiseen keskustaan sijoittuvana kansallismielisenä puolueena on osittain verrannollinen tähän, paitsi ettei PS katolisesta puheenjohtajastaan huolimatta ole yhtä konservatiivinen eikä lähellekään samassa määrin sekoita uskontoa politiikkaan. Erona on lisäksi PS:n sijoittuminen enemmän vasemmalle, koska työväenpuolueena se kilpailee samoista kannattajaryhmistä kuin perinteinen vasemmisto.

Itävallan populistipuolueiden suosio ja nousu on monien tutkijoiden mielestä esimerkki siitä, mitä Suomessa on tapahtumassa. Tällä tulkinnalla on tiettyjä yhtäläisyyksiä, mutta täytyy muistaa, että Itävallassa populistien nousu on pakottanut perinteisen oikeiston ja vasemmiston pakkokonsensukseen, eli jähmettänyt tilanteen, toisin kuin Suomessa. Itävallassa on lisäksi kaksi populistipuoluetta, jotka erovat merkittävästi toisistaan. Toinen niistä on selkeästi oikeistolainen (myöskään äärioikeisto-termi ei ole ihan hukassa tästä puhuttaessa), kun taas toinen enempi keskustavasemmistolainen, vähän kuin PS.

Unkarin tilanne avaa mielenkiintoisen, osittaisen, näkymän siitä, millainen jakokentta Suomen politiikassa voi vaalien jälkeen olla. Unkarissa on selkeästi neljä suurta puoluetta: Äärioikeistolainen Magyar Garda, kansalliskonservatiivinen keskustapuolue Fidész (vrt. Puola), oikeistokonservatiivit ja vasemmisto. Näistä keskustalainen, kansalliskonservatiivinen Fidész muistuttaa ehkä enemmän Perussuomalaisia, paitsi että he ovat sosiaalipoliittisilta linjauksiltaan, Puolan esimerkin tavoin, enemmän oikealla, kuin PS.

Ulkomaiden media on koittanut mustamaalata Persuja ja pelotella, että PS olisi kuten Itävallan oikeistopopulistit tai kuin Unkarin äärioikeistolainen Magyar Garda, mutta PS on kuitenkin lähempänä Itävallan keskusta-vasemmistolais-populisteja, tai Fidésziä. Eroja silti näihinkin on. Ilmiönä äärikansallismielisten populistien nousu saattaa heijastella PS:n nousua, mutta puolueiden linja ja asemoituminen on kuitenkin erilaisia.

Jos pitäisi kuvitella Puolan tilanne Suomeen, niin silloin täällä olisi Paavo Väyrysen johtama kansalliskonservatiivinen keskusta suurimpana oikeistovoimana. Jos taas kuvitellaan Itävallan tilanne Suomeen, PS olisi kannatukseltaan pieni, 5%:n puolue, kun taas nyt Eduskunnan ulkopuolella olevan Vapauspuolueen kaltainen selkeän oikeistopopulistinen liike olisi 10-13% kannatuksella isompi tekijä. Kummankaan kanssa perinteinen oikeisto eli Kokoomus tai vasemmisto eli Vihreät tai SDP eivät haluaisi olla tekemisissä, vaan SDP ja KOK olisivat pakotettu jo kolmatta vaalikautta pakkokonsensusavioliittoon. Unkarin tilanne Suomeen sovellettuna tarkoittaisi, että meillä olisi IKL, jolla olisi noin 20%:n kannatus, PS jolla olisi noin 30%:n kannatus, Kokoomus, jolla olisi noin 20% kannatus, ja vasemmistopuolueilla yhteensä olisi alle kolmanneksen kannatus.

Tulevia hallitusneuvotteluja silmällä pitäen Unkarin puoluekentän nelijaon tarkastelu on hyödyllistä. Tosin edes kolme suurinta yhteishallituksessa ei voisi saada täällä yhtä suurta enemmistöä kuin Unkarissa on keskustaoikeistolla. Tupu-Hupu-Lupu -liittouma eli perinteiset kolme suurta yhdessä saavat maksimissaan 56%:n enemmistön. Vasta yhdessä RKP:n, KD:n ja Vihreiden kanssa enemmistö olisi samaa luokkaa eli noin 74%. Moista tuskin Suomessa nähtäisiin. Sen sijaan pelkkä Tupu-Hupu-Lupu -koalitio eli Triumviraatti on mahdollinen. Samoin teoriassa myös PS-SDP-Kepu, mutta tämä edellyttäisi Kiviniemen nöyrtymistä vakausrahastokysymyksessä.

Veikkaan edelleen myös aikaisemmassa kirjoituksessani maalaamaani konservatiivien ja vasemmiston yhteisrintamaa.

Kristillis-sosiaaliset arvot ja kristillissosialismi - Kristillisen työväenliikkeen perintö Perussuomalaisen(kin) puolueen taustalla

2011-04-14T13:46:00.000+03:00

On jo pidempään poltellut taas kirjoitella, kun on kyselty, että mitä se on se "kristillis-sosialismi", jota Perussuomalaiset mainostavat, niin vähän aateperustasta:

Kristillinen työväenliike syntyi Englannissa 1860-luvulla. Aatteen taustalla oli sovittaa yhteen kristinuskon etiikka ja työväenliikkeen yhteiskunnallinen ajattelu. Syntyi ajatus Kristillisestä sosialismista.

Seurauksena oli pienehkö buumi, kun työväestöä lähellä olevat kirkon herätysliikkeiden piirissä osa papistosta lähti ajamaan asiaa tarmokkaasti. Kristillinen työväenliike ylitti heti alkuun kirkkokuntarajat, sillä se otti vaikutteita katolilaisesta sosiaalietiikasta. Lisäksi se levisi erityisen voimakkaasti vapaakirkollisen liikkeen piirissä. Kristillissosialismi pyrki rakentamaan sillan kristillisen uskon, ihmiskäsityksen sekä yhteiskuntamoraalin, sekä työväenliikkeen arvojen ja tavoitteiden välille.

Kristillinen työväenliike pyrki sosiaaliseen tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen demokratian ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta aseellisen vallankumouksen sijasta. Näin se edusti eräänlaista sosiaalidemokratiaa aikana, jolloin työväenliike yleisesti ei ollut vielä jakautunut ja ajoi väkivaltaista vallankumousta.

Itse asiassa Pohjoismaissa, ja erityisesti Ruotsissa, vapaakirkollisten aktiivien työväenliikkeeseen mukanaa tuoma kristillissosialismi oli olennaisesti vaikuttamassa siihen, että työväenliikkeen valtalinja hylkäsi aseellisen vallankumouksen ja väkivallan, mikä johti työväenliikkeen jakautumiseen Sosialidemokraatteihin ja fanaatikkoihin eli kommunisteihin. Ilman kristillisosiasismia työväenliike olisi siis voinut muotoutua ihan toisenlaiseksi.

Suomeen liike levisi 1800-luvun lopulla. Sen seurauksena monille teollisuuspaikkakunnille perustettiin kristillisiä työväenyhdistyksiä. Vuonna 1906 niiden ympärille perustettiin Suomen Kristillinen Työväenliitto (SKTL), joka toimi kansalaissotaa edeltävässä eduskunnassa (senaatti) myös kristillisenä työväenpuolueena, jolla oli 1-2 kansanedustajaa.

Kansalaissodan jälkeen Kristillinen työväenliitto lakkasi toimimasta poliittisena puolueena, koska sellaisella ei ollut toimintamahdollisuuksia yleisen yhteiskunnallisen vastakkainasettelun ja epäluulon takia.

Jouduttiin odottamaan 1950-luvulle, ennenkuin Suomessa alkoi uudestaan nousta kristillisen työväenliikkeen poliittinen ajatusmaailma. Iso osa kristillisten työväenyhdistysten (joita toimii edelleen mm. Helsingissä, Turussa, Hämeenlinnassa ja Joensuussa) aktiiveista siirtyi demarien sisälle. SDP:n sisällä vaikuttava Kristityt Sosialidemokraatit-ryhmä on tätä perua.

Osa joukosta taas oli perustamassa Suomen Kristillistä Liittoa, joka on sama kuin nykyinen Kristillisdemokraatit. Tosin puolue on melko paljon etääntynyt työväenliikeen poliittisilta juurilta, mutta juuri sen vaikutuksesta se on sosiaalipolitiikaltaan keskustavasemmistolainen puolue.

Kristillinen työväenliitto toimii edelleen yhteiskunnallisena valistus ja hyväntekeväisyysjärjestönä, ja toiminta tapahtuu kristillisten työväenyhdistysten alla. Myös Setlementti r.y:n toiminta on kristillisen työväenliikkeen perinnön jatkoa.

Kristillis-sosialismin perintö ja kristillis-sosiaaliset arvot elävät edelleen Euroopassa ja Suomessa eri yhteiskunnallisten järjestöjen, toimijoiden ja puolueiden keskuudessa. Englannissa liike toimii edelleen Labour-puolueen alaosastona toimivan Christian Socialist Movementin muodossa. Poliittisista puolueista Sosiaalidemokraattien ja KD:n ohella Perussuomalaiset ovat viime vuosina liputtaneet avoimesti kristillis-sosiaalisten arvojen puolesta.

PS:nkin Kristillis-sosiaaliset arvot siis perustuvat Kristillisen työväenliikkeen perintöön, vaikka arvomaailma ei ole tullut PS:n ohjelmaan mukaan Suomen kristillisten työväenyhdistystysten vaikutuksen kautta, vaan puheenjohtaja Timo Soinin vaikutuksesta. Vakaumuksellisena katolilaisena Soini tietää, mistä hän puhuu, kun hän puhuu kristillis-sosiaalisista arvoista.

Perussuomalainen puolue alkoi muodostua edesmenneen SMP:n raunioille 90-luvulla. Kristillis-sosiaalisten arvojen tuominen vanhan SMP:n perinnön päälle ei ole ollenkaan sopimatonta, sillä SMP:tä pidettiin yleisesti monissa poliittisissa arvioisas ns. agraari-sosialistisena liikehdintänä, Santeri Alkion aateperustalta kumpuavana. Alkio ei ollut oikeistolainen, mikä selittää osaltaan sitä, miksi maalaisväestön puolue on poliittisessa keskustassa, eikä oikealla laidalla.

Joka tapauksessa on pääasiassa Timo Soinin vaikutusta, että katolisen yhteiskuntamoraalin perustalta kasvanut kristillisen työväenliikkeen ajatus nostettiin esiin Perussuomalaisen puolueen arvopohjasta puhuttaessa. Yhteys kun löytyy sekä Soinin katolisuuden, että alkiolaistaustaisen ”agraarisosialismin” kautta.

Juurikin kristillissosiaaliset arvot ja periaatteet ovat osaltaan olleet vaikuttamassa siihen, että Perussuomalaiset paitsi mielletään työväestön puolueeksi, myös käytännössä on muuttunut työväestön puolueeksi, nykyään jopa enemmän kuin perinteinen SDP.

Suomeen on sittenkin tulossa blokkivaalit - Konservatiivis-vasemmistolainen vs. liberaalis-porvarillinen linja! SDP vaa-ankielenä?

2011-04-11T14:41:00.001+03:00

Suomeen on sittenkin tulossa jonkinlaiset blokkivaalit, vaikka sellaista ei ole haluttu tai toivottu.

Tämän on käytännössä saanut aikaan vakausrahastokysymyksen nouseminen isoksi jakolinjaksi tulevissa hallitusneuvotteluissa.

Eli, vaikka toisin koitetaan väittää, ja vaikka sekä Timo Soini että SDP kiistävät asian, käytännössä vakausrahastoasian nostaminen ykköskysymysten joukkoon voi tehdä näistä vaaleista blokkivaalit.

Perussuomalaiset ovat tehneet vakausrahastoasiasta kynnyskysymyksen, josta tinkiminen olisi vaalien jälkeisessä käymistilassa puolueelle poliittinen itsemurha. PS:llä ei ole varaa tinkiä vakausrahastoasiassa, sillä tämä johtaisi erittäin suurella todennäköisyydella sekä moraalisen uskottavuuden menettämiseen että tulevan suuren eduskuntaryhmän hajoamiseen.

Tätä voisi nimittää hirttäytymiseksi, mutta toisaalta juuri yllä mainitusta syystä johtuen, ihmiset voivat luottaa siihen, että PS pitää kiinni kynnyskysymyksestään, vaikkei muuten uskoisi. Edes ne, jotka eivät usko Soinia, eivät pidä häntä kuitenkaan niin tyhmänä, että hän ottaisi moisen riskin. PS ei siis lähde Keskustan ja Kokoomuksen kelkaan, ei voi.

Konservatiivis-vasemmistolainen kansanrintama vai liberaaliporvarillinen leiri?

Kun Soini sanoi, että "nyt pitää vain toivoa, että vakausrahastoja vastustavat puolueet saavat Eduskuntaan enemmistön", kajahti eetterissä hiljainen kohahdus, jota on koitettu painaa alas, sekä Timon että Urpilaisen toimesta, mutta joka on olemassaolevaa todellisuutta.

Tosiasia nimittäin on, että jos PS saa yli 20%:n äänisaaliin, ja SDP onnistuu pitämään vähintään 17% kannatuksen, tähän maahan on teoriassa mahdollista muodostaa hallitus, jossa ei mahdollisesti ole mukana yksikään nykyisistä hallituspuolueista!

Tämä edellyttäisi seuraavan vähimmäiskannatuksen toteumista näille puolueille:

PS > 20%, SDP > 17%, Vas. > 8%, KD > 5%.

Nämä puolueet voisivat muodostaa konservatiivis-vasemmistolaisen kansanrintamahallituksen, jota vastaan nykyhallitus muodostaisi liberaalis-porvarillisen opposition.

Sanoin tuossa yllä, "hallitus, jossa ei mahdollisesti ole..". Noilla vähimmäiskannatuksilla blokki vaatisi mukaan vielä RKP:n, jotta enemmistö olisi vähintään 54%.

Jos PS saisi, sanotaan nyt (kuten itse veikkaan) noin 23% äänistä, ja KD mahdollisesti nostaisi kannatustaan jopa 6%:n pintaan, ja/tai Vasemmistoliitto pääsisi yli 9%:n, olisi jo ilman RKP:kin oppositioblokilla 52 - 54%:n niukka enemmistö, jolla saisi heikon enemmistöhallituksen.

Silti pelkästään tällaisen historiallisen mahdollisuuden olemassaolo on inspiroivaa. Suomessa ei ole vielä koskaan tapahtunut sellaisia vaaleja, jossa koko istuva hallituksen kaikki puolueet olisivat voineet joutua vaihtopenkille.

Demarit vaa'ankielenä - Quo vadis Jutta?

Asiassa on, vielä toteutumattoman vaalituloksen ohella, yksi mutta: SDP:n linjan pitävyys. SDP vastustaa väliaikaista vakausrahastoa. On esitetty, aiheellisestikin, epäilyjä siitä, pitääkö tämä vastustus. Jos SDP tinkii tästä asiasta, yllä mainittu nykyhallituksen painajainen ei toteudu, vaan tulee luultavasti perinteisen kolmen suuren Tupu+Hupu+Lupu-hallitus. Tämä Tupun, Hupun, Lupun (ja ehkä Råpån) eli Trikolori-hallitus (tai "Kolme Itse och jag" -hallitus) on todennäköinen, jos SDP tykkää mieluummin Kokoomuksen kuin PS:n linjasta.

Tämä on taustalla sekä Keskustan että Kokoomuksen yhä tiukentuneessa painostuksessa SDP:tä vastaan vakausrahastoasiassa. Jos SDP tinkii vakausrahastoasiassa, nykyhallituksen pääpuolueet voivat jatkaa hallituksessa.

Tietenkin kuvio menisi PS+Tupu ja Hupu, jos KePu pettäisi vakausrahastoasiassa, mutta se taas olisi Mari "On vastuullista kusta pakkasella housuihin"Kiviniemelle liian kova kalkki nieltäväksi, joten en usko siihen. Tosin KePu voi pettää tässäkin asiassa ;)

Väite, että nykyhallitus voisi jatkaa sellaisenaan, on täyttä tuubaa, sillä silloin sitä pitäisi vahvistaa joko KD:llä ja tai Vasemmistoliitolla. KD ja Vihreät eivät mahdu samaan hallitukseen, eikä luultavasti Vasemmistoliitto ja Kokoomus. Ja jos SDP on messissä, pienpuolueita ei tarvita (jopa "Kårean ikuinen hallituspuolue" johtajansa "Fan Wal-In":in kera voisi jäädä ulos).

Demarit ovat siis vaa'ankieli. Mutta nyt on siis oikeasti mahdollista saada vaihtoon koko hallitus, ei vain osaa siitä. Muistakaa tämä uurnilla!

Hallitus pelottelee ja valehtelee - Vakauspaketti ei pelasta Eurooppaa lamalta, vaan syöksee sen syvemmälle kriisiin

2011-04-08T13:12:00.000+03:00

Suomen hallitus valehtelee pelotellessaan kansaa, että vakausrahastoon on pakko laittaa rahaa, ja että Portugalia on pakko tukea tai tulee lama. Lama on nimittäin tulossa joka tapauksessa, ja vakausrahastopolitiikka vain pahentaa ja syventää tulevaa lamaa. Vakaurahasto ei ole ratkaisu kriisiin, vaan se on pakkasella omiin ja toisten housuihin kusemista.

Vakausrahastoissa on kyse pankkituesta. Ilmiö on sama kuin 90-luvun alun Suomessa, sitä ei vain nimitetä pankkitueksi. Kriisin syylliset ovat, kriisimaiden holtittomien hallitusten ohella, Saksan ja Ranskan suurpankit. Hallitus koittaa pelotella ihmisiä pelastamaan nämä pankit, etteivät ne polttaisi näppejään, vaikka ovat sen ansainneet.

Jos hallitus ajattelisi oikeasti Suomen etua, se ei edes harkitsisi vakausrahastojen tukemista. Hallitus puhuukin suurpankkien äänellä, vaatiessaan tukea vakausrahastolle ja kriisimaille, koska kyse ei ole kriisimaiden pelastamisesta tulevalta lamalta, vaan pankkien pelastamisesta tulevalta lamalta. Kriisimaat joutuvat joka tapauksessa velkasaneeraukseen.

Isoin pommi on Italia, jossa on siivottu Kreikan tavoin tilinpäätöksiä, taseita ja tilastoja. Kaikki paska on lakaistu toistaiseksi piiloon Don Berlusconin selän taakse. Kun tämä paljastuu, joutuvat viimeistään kaikki myöntämään, että peli on menetetty. Kriisi etenee vastustamattomalla voimalla. LEAP ennustaa, että Italia ja Belgia ovat vuorossa ensi talvena, ja keväällä suossa on Britannia, jolla ei ole mitään turvaa tukipakettien ja Euron ulkopuolella, vaan joutuvat rahoittamaan yli 200 miljardin punnan vajeen setelirahoituksella. Tässä vaiheessa inflaatio luultavasti jyrää jo eurovyöhykkeelläkin.

Hallituksen kabineteissa varmasti tiedetään, että lama on joka tapauksessa tulossa, ja että vakausrahastopolitiikka vain pahentaa laman vaikutusta Suomen talouteen! Tässä on Kiviriipan-Käteisen hallituksen petoksen ja valehtelun kuva tiivistettynä.

Suomella on nyt vain kaksi vaihtoehtoa, jotka rautalangasta väännettynä ovat nämä:

A) Suomi tukee väliaikaisen vakausrahaston välityksellä pankkeja, ettei lamaa muka tulisi. W-käyräisen laman 2. syöksy kuitenkin tulee ja kriisimaat joutuvat joka tapauksessa velkasaneeraukseen. Petoksen tehneet ja kriisin myös syylliset mutta pelastetut suurpankit käärivät taskuihinsa näiden maiden koko kansallisvarallisuuden.

Suomen talous joutuu samalla kuseeen. Työttömyys räjähtää pilviin, elintaso tipahtaa rajusti. Vakausrahastoon syydetty lainaraha on kankkulan kaivossa, juuri kun sitä ja siihen tuhlattua lainanottokykyä olisi kipeimmin tarvittu kotimaassa. Suomi joutuu realisoimaan valtion omaisuuden, sekä yksityistämään terveydenhoito- ja koulutuspalvelut ja myymään ne kansainvälisille pääomasijoittajille. Hyvästi hyvinvointivaltio, ilmainen koulutus ja edes kohtuu tasoinen julkinen terveydenhoito.

TAI:

B) Suomi ei tue vakausrahaston välityksellä suurpankkeja. Lama tulee joka tapauksessa. Kriisimaat joutuvat velkasaneeraukseen, ja kriisiin syylliset pankit joutuvat kiltisti kärsimään luottotappionsa. Kriisimaat eivät menetä ihan kaikkea kansallisvarallisuudestaan pankeille.

Suomen talous joutuu samalla kuseen, työttömyys nousee rajusti ja tulee todella tiukkaa, mutta meillä on lainanottokykyä ja rahaa tehdä jotain pahimman yli pääsemiseksi kotimaassa. Suomi joutuu realisoimaan osan valtion omaisuudesta, mutta meidän ei tarvitse yksityistää ja myydä ainakaan kaikkea pilkkahinnalla kansainvälisille sijoittajille.
Tästä on kyse nykyisessä tilanteessa, ja näissä vaaleissa. Muista tämä uurnilla!

Kreikka ja Portugal joutuvat velkasaneeraukseen - Seuraavana vuorossa Italia ja ensi talvena Belgia sekä Britannia

2011-04-07T12:50:00.000+03:00

Eipä voi kuin viheltää ihmetyksestä, miten talouskurimus etenee juuri siten kuin LEAP ennusti jo vuosi sitten.

Kreikan ja myöhemmin Portugalin joutuminen velkasaneeraukseen on käytännössä jo varmaa, mutta pahin on vasta edessä. Nimittäin seuraavana on tulossa julki oikein iiiso scheisseläjä. Italia on nimittäin useiden nimettömien lähteiden mukaan tehnyt "kreikat" eli ns. "luovalla kirjanpidolla", sekä muilla konstein, amerikkalaisten konsulttien neuvoessa, siivonnut tilejään, taseitaan ja tilastojaan Don Berlusconin suojeluksessa. Kun tämä kaikki tulee virallisesti julki, niin paska lentää tuulettimeen sellaisella voimalla, ettei ole ennen nähty. Italian taloushan on jo paljon isompi kuin Kreikan, Irlannin, Espanjan tai Portugalin, ja sen suistuminen eurokriisiliemeen katkaisee EMU:n selkärangan. Siinä ei enää tukipaketit auta.

LEAP ennustaa, että ensi talvena kriisi etenee Belgiaan jonka jälkeen sitten keväällä on vuorossa jo Britannia, koko maailman finanssimaailman keskus, joka on tyhjän päällä koska maa ei ole mukana EMU:ssa eikä vakauspaketeissakaan. Ei sen puoleen, että tuossa vaiheessa näissä vakausrahastoissa olisi enää mitään millä brittejä auttaa. Britit joutuvat itse tyhjästä pistämään liikkeelle vähintään 200 miljardia puntaa, minkä jälkeen alkaa sielläkin inflaatio ja korot juosta, että sitä odotellessa.

Niin, ja samaan aikaan USA:n talous on syöksymässä uudestaan takaisin W-käyräiseen lamaan. LEAP ennustaa Öljy-Dollari-kytköksen purkautumista ja USA:n valtionvelkakirjalainojen muuttumista arvottomaksi roskaksi suunilleen samaan aikana eli ensi keväänä. 2008 öljyn hinnan lamaraja oli 120$ tynnyriltä. Nyt infla huomioiden raja on jossain 130$:n pintaan, jossa ollaan mahdollisesti jo syksyllä.

Sokerina pohjalla meidän persujen kannalta on, että Eduskunta joutuu nyt palaamaan vaalilomilta vielä ennen vaalipäivää päättämään Portugalin tukemisesta, mikä entisestään kiertää puukkoa valtionvarainministeri Käteisen ja pääministeri Kivinimen ahtereissa. Eihän siitä ole kuin pari viikkoa kun pääministeri tomerasti koitti valehdella, ettei Portugal joudu hakemaan tukea.

Vihreä liike: Hyvästi Koijärvi - Tervetuloa korruptio ja hämärämiehet

2011-04-03T12:16:00.002+03:00

Perjantain 1.4. Ilta-Sanomissa (s.6) oli isot lööpit Anni Sinnemäen uudesta miesystävästä, jonka nimeä ei mainittu jutussa, mutta joka voidaan tunnistaa Italialaiseksi uusmarxilaisen No Borders -liikkeen tausta-agitaattori Anton Montiksi.

Vuosituhannen taitteessa Anton Montista tuli joidenkin suomalaisen nuorisoaktiivien taustaideologi. Hänen opetuslapsikseen hakeutui mm. Tapio (Jaakon poika) Laakso ja Markus Drake.

Monti on hyvin hämäräperäinen ja ovela kaveri, joka on onnistunu pitämään usein jopa nimensä piilossa, vaikka on ollut mukana hyvin monessa tapahtumassa. Hän on se, joka toi Italiaisen autonomisen marxismin aatteen Suomeen. Kyseinen aatesuuntaus on vaikuttanut hyvin vahvasti prekariaatti-liikkeeseen ja No Borders eli Vapaa liikkuvuus verkoston juurtumiseen Suomeen, joiden taustalla Monti on häärinyt.

Tapio Laakso on ollut yksi keskeisiä No Borders -liikkeen asiamiehiä Suomessa, ja on tullut tunnetuksi Vihreiden Nuorten puheenjohtajana, kuten Markus Drakekin, ja on sittemmin toiminut mm. Anni Sinnemäen neuvonantajana.

Mikä mies on siis Anton Monti? Hänellä on selvästikin paljon verkostoja ja kulissien takaista valtaa, ainakin Vihreissä. Hänen kätyrinsä Tapio Laakso on ollut mm. taustaorganisaattorina vuoden 2004 EuroMayday tapahtumassa, jonka yhteydessä toteutettiin ns. varastamiskampanja, kohdistuen mm. Alkon tuotteisiin. Tämä lienee ollut keskeinen meriitti, jonka nojalla Laakso pääsi myöhemmin Sinnemäen avustajaksi? Nyt kun Sinnemäen ja Montin intiimi suhde on tullut julki, niin voi sanoa että ympyrä on sulkeutunut

Ilta-Sanomissa Anton Monti kieltää kaikki yhteyden Italialaiseen Punaiset Prikaatit terroristijärjestöön, mutta Image-lehden loppukesästä 2006 aktivisteista tekemässä artikkelissa mainitaan mm. Montin kehuskelleen tuntevansa Antonio Negrin, joka on istunut pitkän vankeustuomio terroristijärjestön taustaideologina.

Keskeinen ideologia, jota Negri, Monti, Laakso ja Drake ovat ajaneet, on No Borders aate eli ajatus vapaasta liikkuvuudesta. Suomen tapauksessa No Borders aate koskisi käytännössä kaikkein eniten Venäjän vastaista rajaa, mikä herättää ikäviä mielleyhtymiä Tapion isän Jaakko Laakson poliittisiin päämääriin.

Ekologisesta näkökulmasta katsottuna Vihreiden omaksuma No Borders eli Vapaa liikkuvuus ideologia on hyvin tuhoisa aate. Kun väestö siirtyy lämpimämmistä maista pohjoiseen, jopa arktiseen, energia-intensiivisen ja korkean elintason yhteiskunnan alueelle, lisää se roimasti energian ja raaka-aineiden kulutustasoa, mikä entisestään pahentaa ympäristön tilaa niin pohjoisessa kuin kehitysmaissakin.

Johtuen juurikin tästä edellä kuvatusta syystä ja erimielisyydestä Vihreiden vapaan liikkuvuuden ideologian suhteen, erosi tohtori Eero Paloheimo Vihreistä (Linkki). Hän ruotiikin varsin roimalla kädellä Vihreän liikkeen nykytilaa ja etääntymistä omilta juuriltaan. Hän on todennut mm. "Minustakin on kivaa, että katukahvilassa Espalla on kesäisin monenkirjavaa jengiä, muttei se riitä perusteeksi tuhoisalle maailmanlaajuiselle trendille." Eero Paloheimo on saanut mainetta ns. Kiinan ekokaupunkihankkeiden taustamiehenä, ja on maailmanlaajuisella tasolla merkittävämpi henkilö kuin yksikään muista Suomen vihreistä.

Hämärämiehet ovat siis hiipineet Vihreän liikkeen ytimeen, ja liike on vieraantunut juuriltaan.

Kiusallisin kotimainen ilmiö Vihreiden kannalta lienee kuitenkin korruptio ja "maan tapa". Monilta on varmaan mennyt ohi tämä kirjoitus (Linkki), jossa Vihreästä liikkeestä erotettu entinen Sipoolainen kunnanvaltuutettu ja pitkän linjan luontoaktivisti Raimo Laakia kertoo, mitä tapahtui kun hän nosti äläkän tapauksesta, jossa Sipoon kunta sähläsi jäähallihankkeen, jonka Vihreät olivat siunanneet.

Lyhyt selostus tapauksesta löytyy tästä linkistä.

Video tapauksesta, joka kannattaa katsoa, löytyy tästä:

Kyseisessä tapauksessa homma alkoi siitä kun mies tutki Sipoon kunnanvaltuutettuna erästä satunnaista "maan tavan" mukaista kunnallista hanketta, joita löytyy Suomessa vähän joka puolelta, eli jossa kunta kaikessa hiljaisuudessa päätti vastata kustannuksista hankkeessa, jossa yksityinen rahoittaja jättäytyi pois, vaikka kyseessä oli avustuspetos, ihan vain "pelastaakseen" kasvonsa.

Raimo Laakia teki asiasta tutkintapyynnön ja vei asian oikeusviranomaisille. Kunnanvaltuusto ja vihreiden paikallisryhmä ei hyväksynyt asiaa, vaan koitti saada Laakian vetämään paperinsa pois, ettei asiaa tutkittaisi. Laturi ei suostunut, koska hän ei halunnut tukea "maan tapaa". Seurauksena paikalliset Vihreät erottivat hänet valtuustoryhmästä. Laakia valitti asiasta Vihreiden puoluetoimistoon. Myös Sipoon Vihreiden valtuustoryhmä valitti Laakiasta puoluetoimistolle.

Seuraus oli, että Laakia erotettiin puolueestaan, puoluesihteeri Panu Laturin ja Risto Kankaanpään toimesta. Siis juuri saman Panu Laturin, joka lanseerasi (kopioi) Vihreiden "Rötösherrat kuriin"-kampanjan(!) Korruption vastustaminen johti siis potkuihin puolueesta. Näin tehtiin siksi, että Laakian valitus jäähallihankkeesta nosti esiin asian, joka on kiusallinen puoluejohdon kannalta, nimittäin sen, että Vihreät ovat muuttuneet samanlaiseksi "maan tapaa" noudattavaksi puolueeksi kuin esimerkiksi Kepu.

Tapaus on erityisen nolo puoluesihteeri Laturille, ja siksi Vihreät eivät luultavasti tule antamaan helpolla periksi. Tähän asti puolue on koittanut vaieta tapauksen systemaattisesti kuoliaaksi, mikä ei kuitenkaan pysäytä Raimo Laakiaa.

Laakia kun ei anna periksi, kuten vanhoilla Koijärvi-aktivisteilla ei ole tapana antaa. Tämän joutui toteamaan myös taistolaiset ja KGB:kin, kun Laakia organisoi Suomen Puola-solidaarisuus -tukiliikettä. Laakia on wanhan linjan Vihreä, sillä hän on oli mukana jos Kessi- ja Koijärvi-liikkeissä, sekä autoilua vastustaneessa Jalkaliitossa.

Korruption peittely ja taistelu suoraselkäistä Koijärvi-veteraania vastaan on oireellista, ja kertoo Vihreiden muuttumisesta. Erityisesti tätä alleviivaa vanhojen taistolaisten ja marxistien sekä jälkikasvunsa kukkiminen puolueen johdossa sekä taustalla, samaan aikaan kun Vihreän aatteen henkisiä juuria ollaan katkomassa.
Taistelussa Raimo "Koijärvi" Laakiaa vastaan tiivistyy puolueen henkinen irtisanoutuminen omasta taustastaan. Paljon on vettä virranut Koijärven laskuojassa sen jälkeen, mistä kertoo Vihreiden venkoilu ydinvoimakysymyksessäkin.

Timo Soini pesi porvaripuolueilla lattian ja houkutteli mediankin lankaansa

2011-03-30T13:39:00.000+03:00

Eilen ja toissapäivänä ehtivät persujen vastustajat jo hurrata, kun Timo Soini puhui erivapaudesta vastustaa hallituksessa vakausrahastopaketteja. Puolueet ja media lensivät lankaan että heilahti. Häkki sulkeutui takana, kun Soini "vetäytyi" välistä.

Katsotaanpa:

1. Ehdottamalla muille "Vihreiden mallia", Soini teki pilaa Vihreistä, ja usutti porvaripuolueet sekä vastustajat kimpuun: "Nyt pojat päälle! Se teki virheen!!".

2. Torjumalla Soinin näennäisen kahdella-pallilla-ratsastuksen, Kok+Kepu+muut antoivat pallon Soinille tekemällä BLOKKILIIKKEEN: PS ei siis voi muodostaa hallitusta Keskustan ja/tai Kookoomuksen kanssa!

3. Nyt näistä vaaleista tuli:
a) blokkivaalit eli koko nykyisen hallituksen syrjäyttämisvaalit, ja
b) Vakausrahastovaalit, eli kansanäänestys vakauspaketeista!

"Ainoa vaihtoehto on nyt se, että vakauspaketteja vastustavat puolueet saavat eduskunnassa enemmistön".

4. PS on nyt siis tarjoamassa, rivien välissä, hallituskättä demareille ja jopa vassareille, sekä ehkä myös KD:lle jos se suostuu vastustamaan vakausrahastoja.

Kansalaisten hallitusvaihtoehdot siis ovat:

1. Kok+Kepu+SDP eli TupuHupuLupu-hallitus (jossa demarit pettivät lupauksensa vastustaa väliaikaista vakausrahastoa ja Kokoomus myöntyy eläkeikäkysymyksessä).

2. Keskustavasemmistolainen PS+Demarit+Vas+ehkä KD -hallitus jossa demarien pakko vastustaa oikeasti vakausrahastoja.
Divide et impera!

Kakkos vaihtoehto laskettu sillä oletuksella, että PS on suurin tai toiseksi suurin puolue vaalien jälkeen vähintään 20%:n kannatuksella, ja SDP onnistuu pitämään noin 18%:n asemat, ja kepu tippuu kolmanneksi tai neljänneksi.

Ykkösvaihtoehto johtaa siihen, että vuonna 2015 PS saa kolmanneksen kaikista äänistä ja on suurin puolue.

Japanin katastrofi pakotti USA:n ja lännen puuttumaan Libyan kriisiin

2011-03-29T19:42:00.002+03:00

Vuonna 1995 Yhdysvallat laukaisi kiertoradalla salaisen geokartoitussateliitin, jonka huippulyhyitä aaltoja lähettävä tutka kykeni skannaamaan Maapallon kuoren noin 60 kilometrin syvyyteen asti. Tutkan avulla USA sai selville missä ja miten paljon maailmassa on öljyä, kaasuja, malmeja, ja muita luonnonvaroja. Aavikoiden, vuoristojen, napa-alueiden ja merenpohjan alta paljastui paljon sellaista, mistä ei vielä 90-luvulla paljon ääneen puhuttu. Kartoitus saatiin päätökseen parissa vuodessa . Sateliitti ja sen kantama tekniikka ovat edelleen salaisia. Netistä ei (enää) löydy aiheesta tietoa.

Tuohon hetkeen asti länttä ei ollut kiinnostanut paskan vertaa Etelä-Sudanin vuosikymmeniä jatkunut sisällissota. Ääni kellossa kuitenkin muuttui, kun selvisi, että Nigeriasta Sudaniin ulottuvalla itäisen Sahelin alueella on enemmän öljyä kuin Irakissa. "Yllättäen" länsi alkoi osoittaa kiinnostusta Sudanin kriisiin. Lännen huomion vetämänä myös Kiina ja Venäjä tulivat agressiivisesti Pohjois-Afrikkaan, ne nimittäin arvasivat (ja Venäjän osalta osin tiesivät), minkä perässä USA liittolaisineen alueella oli.

Sittemmin Sudanissa on, Kiinan valtavan taloudellisen kasvun voiman siivittämänä, tehty etupiirijako: Öljyrikkaampi Etelä-Sudan lännelle (kuten USA halusi), ja Khartumista johdettu Pohjois-Sudan on nyttemmin Kiinan takapihaa.

Kun Libyassa alkoi sisällissota, länsi nosti alkuun kädet pystyyn, vaikka toki mietittiin, että tätä voisi käyttää hyväksi alueen hallintaan saamiseksi. Kriisiin puuttuminen katsottiin kuitenkin liian kalliiksi operaatioksi, ja vaaralliseksi. Näin jatkui aina siihen asti, kunnes Japanissa iski järistys ja tsunami.

Japanin maanjäristyksen seuraukset - ottaen huomioon myös vuoden 2007 järistys - iskivät nimittäin suoraan USA:n talouden elinhermoon; öljyn hintaan. Japanin maanjäristys, tsunami ja ydinkatastrofit nimittäin ovat yhteensä supistaneet Japanin ydinvoimalla tuottaman sähkön tuotantokapasiteettia viidenneksellä. Kuten aiemmin kirjoitin, tusina ydinvoimalaa 58:sta on poissa linjoilta. Niistä kaksi pysyvästi ja muut vuosia. Japani tuotti kolmanneksen sähköstään ydinvoimalla. Nyt se pystyy tuottamaan enää neljänneksen. Japanin talous on erittäin energiavaltaista, ja vaatii paljon virtaa. Puuttuva viidennes joudutaan nyt tuottamaan öljyllä ja kaasulla.

Tämä kasvanut kysyntä nosti - ensimmäisten päivien pienen laskun jälkeen - rajusti öljyn kysyntää. Ennen kriisiä hinta oli jo 117 taalaa tynnyriltä. Nyt hinta meinasi pompata yli USA:n räpistelevän talouden lamakipurajan, päälle 120 dollariin. Tämä raja suisti USA:n velkakuplatalouden finanssikriisiin 2008 syksyllä, ja se on edelleen lamakipuraja.

USA:lle iski nyt kulissien takainen paniikki: Varmuusvarastoja on vain vajaaksi 3 kuukaudeksi, jolla voidaan väliaikaisesti subventoida hintaa. Sen jälkeen pitää saada lisää öljyä virtaamaan nopeasti markkinoille, tai tulee tuho.

Libya tuotti ennen sisällissotaa noin 2% maailman öljystä. Se tuotti kuitenkin alle kapasiteettinsa. Se pystyisi lisäämään tuotantoa helposti puolella, eli 50%:lla. Libya on siis arabimaista Saudien ohella harvoja, joilla oli/on kykyä ja kapasiteettia lisätä tuotantoa. USA:lle Libyan öljyn haltuun saaminen on siis elämän ja kuoleman kysymys. Sillä on vain päälle pari kuukautta aikaa estää oman taloutensa suistuminen W-käyräisen laman toiseen - syvään ja pitkään romahdukseen.

Siksi YK - vastoin tapojaan - löysi niin äkkiä yhteisen sävelen. Siksi länsi - vastoin tapojaan - puuttui Gaddafin aloittamaan siviilien teurastukseen. Venäjä ja Kiina tiesivät, että USA:n talous on selkä seinää vasten, eivätkä ne - ainakaan vielä - halunneet kaataan maailmantaloutta lamaan.

Libyan kansan onni siis on, samoin kuin Etelä-Sudanin, että heillä on öljyä. Muutoin edessä olisi Gaddafin verilöyly. Lännen puuttuminen Libyan kriisiin on siis sekä lännen että libyalaisten kohtalon kysymys.

Operaation nopeutta edisti tietenkin se, että sitä oli suunniteltu jo pitkään, erityisen uutterasti Tammikuun 2009 jälkeen, kun Gaddafi ilmoitti kansallistavansa Libyan öljyntuotannon lähivuosina. "Goddamit!", todettiin Washingtonissa ja Pentagonissa, eli eikun suunnitelmat valmiiksi.

Ottamalla Libyan haltuunsa USA pääsee samalla käsiksi Saharan alueen öljyyn ja kaasuun. Libyassa dominoi geopoliittisella sijainnillaan koko keskistä Saharaa. Sillö on jo olemassaoleva öljynjalostus- ja putkikapasiteetti sekä öljysatamat. Rakennetaan vain putket Tshadiin ja Sudaniin, niin on helppo - Nigerian ohella - saada Sahelin alueen öljy lännen markkinoille.

Valitettavasti kestää vähintään monia vuosia eli liian kauan, ennenkuin Sahelin öljy saadaan markkinoille, ja Libyan öljynkin saaminen virtaamaan koko volyymillään markkinoille vain lykkää USA:n velkakirjamarkkinoiden ja Dollarin romahdusta, pisimmillään muutamalla vuodella, todennäköisesti vain vuodella, kuten eurooppalainen taloustutkimus-aivoriihi LEAP ennustelee.

Fukushima ja kantani Suomen ydinvoimalahankkeisiin

2011-03-17T12:14:00.000+02:00

Johtuen siitä, että eilinen kirjoitukseni on saanut huomiota Uuden Suomen jutussa, on syytä kertoa kantani ydinvoimaan ja Suomen voimalapolitiikkaan sinänsä:

Olen ydinvoimakriittinen ja sitä mieltä, että ydinvoimasta on pitkässä juoksussa luovuttava. Japanin ydinonnettomuus EI ole silti muuttanut miksikään sitä tosiasiaa, että Suomi, suomalainen yhteiskunta ja suomalaisen teollisuuden sekä hyvinvointijärjestelmän ylläpito tarvitsevat ydinvoimaa vielä ainakin 30-vuotta.

Tämä tarkoittaa sitä, että hyväksyn pitkin hampain kahden tai kolmen uuden reaktorin rakentamisen, puhtaasti korvaamaan vanhentuvia Olkiluodon ja Loviisan myllyjä, sekä käytöstä poistuvia vanhoja hiilivoimaloita. Olen tätä mieltä, vaikka tiedostan riskit, koska muuten voimme tosissaan sanoa hyvästit perusteollisuudelle ja hyvinvointiyhteiskunnalle.

Mielestäni ei kuitenkaan olisi pitänyt antanut kuudetta reaktorilupaa Fennovoimalle Pohjois-Suomeen, vaan Fortumille Loviisaan. Ja olen erittäin vahvasti myös sitä mieltä, että TVO:n ei missään nimessä olisi pitänyt tilata AREVA:n paskamyllyä. Olisin edelleenkin valmis myöntämään Fortumille luvan Loviisaan, mutta TVO saa minun puolestani jäädä nuolemaan näppejään toivomansa Olkiluoto-4:sen kanssa.

Jos, ja siis jos Olkiluoto-3 toimii, korvaten vanhat ASEA Atomicin svedumyllyt, Fennovoima saa voimalansa Simoon, ja Fortum uuden myllyn Loviisaan korvaamaan vanhat neukkuvoimalat, niin tarvittava uusi tuotantokapasiteetti on siinä. Siinä on myös oma rajani, jota enempää en siedä uusia ydinmyllyjä Suomen maaperällä.

Pidän AREVA:n Olkiluoto-3 projektia totaalisena fiaskona, paitsi taloudellisesti, myös turvallisuuden suhteen. Rakennettaessa on tehty niin paljon ja niin suuria virheitä, että niistä ei uskalleta edes kertoa julkisesti. Yksi kuulemani esimerkkitapaus on, että laitoksen alimman kerroksen hienomekaniikka olisi jo jouduttu uusimaan kesken rakentamisen, koska merivesi tunki sisään ja ruostutti Siemensin hienomekaniikan. Lisälaskua väitetään tulleen kymmeniä miljoonia, josta kuulemma ollaan hys hys. Samoin kuulemma osa turbiinilaitteistoista jouduttiin tai joudutaan uusimaan kertaalleen, koska ne oli tuotu paikan päälle, mutta ehtivät jo ruostua ennen asennustaan, koska projekti on niin pahasti myöhässä. Mene ja tiedä, mutta jostainhan viivästyneen projektin miljarditappiot koostuvat joka tapauksessa.

Olkiluoto-3 on uuden sukupolven koevoimala, jota Ranskan hallitus ei antanut rakentaa omalle maalleen, vaan keskeytti työt Pohjois-Ranskassa, ja maksoi 500 miljoonaa AREVA:lle siitä hyvästä, että Olkiluoto tehdään ensin. Viesti oli, että "Jos olkiluodon reaktori ei räjähdä käynnistettäessä, saatte käynnistää voimalan myös Ranskassa".

Myöskin sellainen mielenkiintoinen pikku-uutinen on Suomen mediassa jäänyt paitsioon, että alkuvuodesta presidentti Nicholas Sarkozy käski Arevan johtajan eroamaan, ja nimenomaan kuulemma Olkiluoto-fiaskon vuoksi.

Fukushiman voimala oli amerikkalainen, General Electricin 60-luvulla suunnitelema laitos, á la Harrisburg. Sen hajoaminen on esimerkki siitä, että vanhaan jenkkitekniikkaan ei ole luottamista. Japanilaisten omissa, uudemmissa voimaloissa tilanne on ollut aika hyvin hallinnassa, ja niissä on todella paljon paremmat turvajärjestelyt. Ne ovat kestäneet ja kestävät maanjäristyksiä ja muita uhkia paljon paremmin. Tämän takia olen sitä mieltä, että TVO:n olisi kannattanut tilata voimala Mitsubishilta eikä AREVA:lta. Jos jenkkivoimalat rytisevät, niin vielä vähemmän luottaisin ranskisten teknologiaan. Sainoisin kärjistäen, että ostaisin mieluummin Toyotan kuin Chevroletin, ja mieluummin Chevroletin kuin Renaultin.

Koska Fennovoimalle on jo myönnetty lupa voimalle, toivon tosissaan, että he älyävät tilata mieluummin Mitsubishin kuin AREVA:n voimalan. En ehkä kuitenkaan tilaisi uutta natriumhyötövoimalaa, vaan jo käytössä olevaa ja testattua tekniikkaa. Vaikken pidä ydinvoimasta, nukun paremmin Mitsubishin jo testattua ja luotettavaa tekniikkaa sekä japanilaista laatua edustava voimala naapurissa kuin AREVA:n fiaskopaskamyllyn vieressä.

Pahin edessä Japanissa: Fukushima on likainen pommi?!

2011-03-17T11:39:00.000+02:00

Sain mielenkiintoista sähköpostia tutultani, joka on työskennellyt ydinalalla. Hänen arvionsa Fukushiman onnettomuudesta on paljon synkempi, kuin mitä viranomaistiedotteissa sanotaan.

Fukushiman nelosreaktorin ydinjätevarastossa on käytännössä ainakin 1000 tonnia eli miljoona kiloa plutoniumjätettä "tulessa". Mitä tämä merkitsee ja miksi?

Japanin viranomaiset ja ydinvoimayhtiöthän ovat olleet rankan arvostelun kohteena siitä, että informaatiota esim. 90-luvun ydinvoimalaongelmista ja vuoden 2007 maanjäristyksen seurauksista peiteltiin ja sievisteltiin. Näin on tuttuni mukaan nytkin.

Eilinen voimakas säteilypiikki, 400 mikrosievertiä, käytännössä altisti jo voimalan henkilökunnan säteilysairaudelle kun joutuivat työskentelemään siellä yli 2 tuntia pitempään. Säteily kävi jopa 1000 mSv:ssa, mikä virallisesti on raja, jolloin alueella ei voi enää oleskella eikä tehdä töitä.

Se että käytetyn polttoaineen välivarastossa, jossa jo vuosikymmenen ajan vesijäähdytty plutoniumpitoinen uraaniydinjäte "räjähti", on kuulemma erittäin vakavaasia. Tuollaisessa varastossa pitää olla vähintään 10m vettä uraanitankojen päällä.

STUK:in tiedottajan mukaanhan: " Ydinjätteen jäähdyttyä muutaman vuoden se on niin vaaratonta, että sen vieressä voi turvallisesti seisoa vaikka koko päivän. Mitään vaaraa ei ydinjätteestä jäähdyttyään enää ole". Mutta nyt siis tätä samaa, jo vuosikymmeniä jäähdytettyä ydinjätettä syttyi Japanissa palamaan 10 metrin syvyydessä vesijäähdytyksessä. Virallinen tieto sanoo, että jäähdytyksen pettämisen takia vedenpinta laski, jolloin sauvat paljastuivat ja syttyivät. Seurauksena on, että käytännössä Koillis-Japania ja Tokiota jo evakuoidaan vaivihkaa, ja ihmiset lähtevät kaiken varalta.

Tuttuni arvelee vallan toista selitystä palamisen syttymiselle, ja sanoo, ettei viranomaistietoon tässä asiassa kannata luottaa. Tämä liittyy kuulemma U-235 uraanin ja plutoniumim kriittisen massan sekä kriittisen säteilyn eli neutronivuon suhteeseen.

Tuoretta uraanipolttoainetta voi vielä käsitellä nappeina vaikka paljain käsin, samoin kuin ladattuja, 5 metrisiä polttoainetankoja, ennen niiden lataamista reaktoriin. Niitä voidaan kuljettaa, ja kuljetetaankin tavallisesti kuulemma rekoilla, puulaatikoissa.

Tähän liittyy kuitenkin rajoitus: kuljetuslaatikoita ei saa panna liikaa samaan kasaan, vaan korkeintaan kolme laatikkoa päällekkäin. Muuten U-235 voi alkaa aktivoitumaan, mikä voi tapahtua hetkessä. Seuraus olisi kuolettava säteilyvuo kaikkialle ympäristöön, jopa kilometrin säteelle. Vastaava kuulemma tapahtui Fukushiman käytetyn plutoniumin ja uraanin välivarastossa: Kun siihen kohdistui jo räjähtäneistä reaktorirakennuksista vuotanut, normaaliin taustasäteilytasoon noin kymmentuhatkertainen säteilyvuo. Uutisissahan on jo arveltu julkisesti sitä, minkä tuttuni tiesi jo kaksi päivää sitten, että voimalan reaktoreista ainakin yksi on vuotanut.

On kuulemma ydinalan yksi synkkä salaisuus, että vaikka varastoaltaissa olevat ydinjätteet eivät normaalisti voikaan olla kriittisessä massassa, niin jo hetkeksikin liian korkeaksi noussut ulkoinen neutronivuon eli säteilyn kasvu itsessään voi muuttaa tilanteen. Vaikkei massa ole kriittinen, säteilyn määrä voi olla. Tämä kuulemma nosti varaston jätteen fissiota, johtuen mm. Pu-239:stä.

Tällöin uraanitonnistot alkoivat ruokkia toistensa reaktiota sekundäärisäteilyillään, mikä nosti hetkessä varaston lämpötilaa. Suojavesikerros kiehahti paljastaen uraanitangot hetkissä, jolloin vioittunut jäähdytysjärjestelmä petti lopullisesti.

Tapahtuneen reaktion tehon on täytynyt olla hirveä. Jos ulkoinen säteily eli neutronivuo on tarpeeksi voimakasta, on teoriassa on kuulemma mahdollista myös se, että voisi tapahtua fissioräjähdys. Joka tapauksessa reaktio oli niin voimakas, että seudulla mitattiin jopa kaukana reaktoreista ulkona 400mSv säteilynousu.

Tuttuni väittää siis, että jätealtaassa tapahtui reaktorien kasvaneen säteilyvuon ruokkimana spontaani, voimakas fissioreaktio, ja että tämä on fakta jota maailmalle ei haluta kertoa.

Myös varsinaisen räjähdyksen vaara on teoreettisesti olemassa. Jopa vain 55 kilon uraanijätemassa sisältää tarpeeksi U-235:tä ja plutoniumia, että se riittää aikaansaamaan ydinräjähdyksen, jos siihen kohdistuu riittävän voimakas ympäristön neutronisäteilytiheys, saatika varastossa, jossa on tuhansia tonneja plutoniumpitoista jätettä, varsinkin kun vieressä on voimala, jossa kolmessa reaktorisa brakailee ja tulee voimakkaita säteilypiikkejä.

Japanin katastrofi ratkaiseva isku maailmantaloudelle?

2011-03-14T15:07:00.001+02:00

Maailman talous tuntuu menevän 30-luvun hengessä. Nyt nähty ja tapahtuva kehitys noudataa melkko lailla vuosien 1928-33 kehitystä. Silloinkin suurlama tuli kahdessa vaiheessa, ensin roima tiputus, jota seurasi nousu, jonka jälkeen totaalinen romahdus. 80% amerikkalaisista pörssiyhtiöistä meni konkurssiin, ja jäljellejääneiden osakearvo saavutti vuoden -28 tason vasta 1945 II Maailmansodan jälkeen.

Loppuvuodesta 2008 alkanut finanssikriisi oli nyt käsillä olevan superlaman ensimmäinen vaihe. Velaksi luodun rahan syytäminen liikenteeseen on hidastanut väistämätöntä, mutta kriisi ei ole ohi. Nyt on tulossa toinen syöksy. Ja Japanin katastrofi on suurella todennäköisyydellä viimeinen niitti nykyisen, vuoden 1945 jälkeen syntyneen, USA-johtoisen finanssijärjestelmän ruumisarkkuun.

Japani on jo pitkään kärsinyt energiaongelmista. Ydinvoima on Japanin teollisuuden energiansaannin selkäranka. Energia on jo nyt Japanissa suhteellisen kallista, mikä on jo vuosia rokottanut teollisuuden ja talouden kannattavuutta. Nyt tilanne on entistä pahempi, kun tulee sähköpula, säännöstely, ja energian hinnan nousut, puhumattakaan muista taloudellisista seurauksista.

Jo vuoden 2007 maanjäristyksen jäljiltä oli poissa käytöstä 5 ydinvoimalaa, joista 2 oli juuri ennen tätä järistystä saatu kuntoon. Nyt ne ovat taas poissa pelistä. Aikaisemmin oli jo yksi voimala suljettu kansalaisten painostuksesta, kun se oli rakennettu suoraan mannerlaatojen siirrovyöhykkeen päälle. Näiden 6 voimalan lisäksi on nyt perjantain järistyksen ja tuhojen takia on 4 voimalaa lisää poissa käytöstä, ja muissakin voimaloissa on luultavasti vikoja, jotka eivät vielä ole paljastuneet. Kaiken kaikkiaan tusina ydinvoimalaa on tällä hetkellä poissa pelistä, Fukushima lopullisesti. Muiden osalta kestää kuukausia, ennenkuin vauriot saadaan kartoitettua sekä korjaukset edes aloittettua, ja korjaukset kestävät vuosia.

Amerikkalaiset arvioivat alustavasti varovaisesti, että Japanin katastrofin välitön hinta on ainakin 250 miljardia dollaria. Eräs ydinalalla työskennellyt tuttuni arivioi, että Japanin ydinturma, voimaloiden vuosia kestävä korjaus, ja näistä johtuva sähköpula sekä energian hinnan nousu kurittavat Japanin taloutta vähintään 150 miljardin edestä. Uskon, että suhteellisen välittömien kustannustenkin osuus ylittää vielä helposti puoli triljoonaa eli yli 500 miljardia.

Japanin talous on saanut nyt niin kovan iskun, että se puhkaisee ilmat toiveista, joiden mukaan talouskriisi olisi ohi. Tämä tiedetään jo asiantuntijapiireissä, mistä kertoo toissailtainen talousuutisissa levitetty epätoivoisen yltiömukapositiivinen lausuma, jossa asia koitettiin kääntää päinvastaisekseen, että muka katastrofi ja jälleenrakennus antaisivat taloudelle piristysruiskeen.

Maailmantalous ei ole vielä toipunut edes W-käyräisen laman 1. vaiheesta eli 2009-2009 finanssikriisistä, kun sitä ravistelee arabimaiden kuohunnan ja Euron kriisin ohella myös Japanin katastrofi. Tämä kaikki nopeuttaa edessä olevan USA:n velkakriisin lopullista eskaloitumista. Nykyinenkin parin vuoden aikana havaittu talouden kasvu on vain numeroita taseissa, velkarahalla tehtyä kuplaa, ei reaalitalouden kasvua. Nyt kupla tulee todennäköisesti puhkeamaan lopullisesti.

Samaan aikaan Arabimaiden kuohunta itsessään on oire "öljydollarimuurin" murtumisesta, ja oireilee USA:n otteen heikkenemistä Lähi-idästä ja alueen öljyvaroista. Eurooppalaisen taloustutkimus-aivoriihi LEAP:n arvion mukaan dollarin asema öljykaupan - ja samalla koko maailmantalouden - viitevaluuttana on pian lopullisesti ohi.

Lisäksi LEAP varoittaa, että USA:n bruttokansantuote on todellisuudessa 30% pienempi kuin mitä viralliset luvut valehtelevat, ja että tämän asian julkinen vahvistuminen tulee kerralla nostamaan USA:n velkakirjojen korkoa tasolle, jota maan talous ei enää kestä.

P.S. USA:n ja Kreikan tavoin myös Italia on peitellyt ja siivonnut taseitaan ja talouslukujaan, Don Berlusconin suojeluksessa. Pahimmat arviot puhuvat jopa Kreikan kaltaisesta tilanteesta, joka muhisi pinnan alla. Euron kriisi etenee siis väistämättä. Saapasmaan jälkeen vuorossa ovat Belgia ja Britannia. Siinä vaiheessa voidaan sanoa hyvästit Eurolle?

Miksi persuja haukutaan natseiksi?

2011-03-01T11:12:00.001+02:00

Siksi koska me olemme puoluekartalla oikeasti keskustassa, Kepun ja Demareitten välissä, samoin kuin SMP oli, mutta olemme enempi kansallismielinen arvopuolue, ja uhmaamme olemassaolollamme eliitin etuja.

Olemme jossain määrin kolmiulotteisen hegeliläisiä, synteesi kolmesta teesistä: kokkareiden perinteistä isänmaallisuutta, demarien skandinaavista hyvinvointimallia ja Kepun aluepolitiikkaa. Näin olemme eliitin agendalle eräänlainen antiteesi.

Kun ihmiset äänestävät perinteistä oikeistoa, eliitti hykertelee, sillä vastineeksi siitä, että se saa ajaa talouspoliittisia ja ulkopoliittisia päämääriään, ihmiset saavat leikkiä arvokonservatiiveja. Kun ihmiset äänestävät perinteistä vasemmistoa, eliitti hykertelee, sillä se saa ajaa sosiaaliliberaaleja ja arvopoliittisia päämääriään, ja vastineeksi ihmiset saa vähän yrittää leikkiä sosialisteja.

Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Merkille pantava seikka, eräänlainen trendi politiikassa, taloudessa ja yhteiskunnassa, on eliitin pyrkimys päästä eroon perinteisestä, vapaakauppaa ja suurkapitalismia vastustavasta vasemmistosta, suosimalla Vihreiden tyyppisiä, enemmän vasemmistolaista sosiaaliliberalismia ja pääoman etujen suhteen vähemmän uhkaavia painotuksia edustavia vasemmistopuolueita. Tällainen perinteisistä vasemmistolaisista talousteeseistä etääntynyt hampaaton "uusvasemmisto" on suurpääomalle lähinnä harmiton puudeli. Mitä nyt välillä kahlitsevat itsensä johonkin puuhun tai nylkyttävät kiusallisesti markkinavoimien jalkaa julkisella paikalla.

Vastaava trendi on myös oikeiston puolella: Kansalliskonservatiivinen, perinteinen oikeisto, on eliitin vapaakauppa ja rajaton kapitalismi -unelmalle haitallinen, koska se korostaa kansallisia ja kulttuurisia rajoja, sekä kansallisten etujen nostamista suurpääoman taloudellisten intressien, eli pääoman totalitarismin ja rajattoman riiston, esteeksi. Siksi ns. stubbilainen munaton oikeistoliberalismi on suurpääoman herroille mieluinen kotikissa. Mitä nyt välillä saattaa liian kovaäänisesti naukua häiritsevästi jostain kansalaisoikeuksista tai kansallisista eduista keskellä yötä tai vaalien alla, mikä häiritsee isäntien suloista unta rajattomasta riistosta ja pääoman totalitarismista.

Kun nyt sitten tulee puolue, joka on eliitin päämäärien vastainen, eikä suostu hajota-ja-hallitse -ruotuun, eliitti nousee varpailleen ja alkaa kiljua "Senkin natsit! Hyi! Iik!". Ja mikä vielä pahempaa, tämän puolueen nousu uhkaa torpata meneillään olevan projektin oikeiston ja vasemmiston lopullisesta kastroimisesta suurpääoman vasalleiksi, reaktio on vieläkin voimakkaampi.

Toisen Maailmansodan juoksuhautoihin henkisesti jämähtänyt laitavasemmisto on helppo saada näkemään työväen ääniä vetävä kilpailija ”fasistisena”, ja vastaavasti liberaalioikeisto on helppo saada näkemään konservatiivien ja isänmaallisten ääniä vetävä häirikkö ”äärioikeistona”. Kun siis eliitti sanoo: "Puskii!" niin molemmat käyvät raapien ja räksyttäen kimppuun, stubbilaiset ja arhinmäkeläiset barrikadeille yksissä tuumin persuilua vastaan.

Onneksi on Perussuomalaiset!

P.S. Sama pätee useimpiin Euroopan ns. populistipuolueisiin.

P.S.S. On kätevämpi käyttää termiä eliitti, kuin puhua poliittisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti päättävässä asemassa olevasta suurituloisesta ja hyvin syöneestä kansanryhmästä, tuosta yhteiskunnallisen pyramidihuijauksen huipulla loisivasta käenpoikapopulaatiosta, joka tuntee enemmän yhteenkuuluvuutta ja solidaarisuutta omaa säätyään kuin halveksimaansa ja riistämäänsä rahvasta kohtaan.

Se oli sitten tässä: "Irlanti painanut omin päin 51 miljardia euroa ja media vaikenee"

2011-01-19T19:45:00.001+02:00

Irlantilainen sanomalehti The Independent on saanut selville, että Irlannin keskuspankki on luonut 51 miljardia euroa tyhjästä ja jakanut tämän rahan pankeilleen. Tällainen toiminta on laitonta EU:ssa ja kaikkia yhteisvaluutta-alueen periaatteita vastaan, mutta Euroopan Keskuspankin lausunnon mukaan on ihan ok, että Irlanti painaa itse omia eurojaan, kunhan heille "ilmoitetaan asiasta".

Summa vastaa n. 25% Irlannin koko BKT:sta ja maan keskuspankki on luonut tämän rahan ilman, että sitä olisi ensin lainattu EKP:sta ja ilman, että tätä rahaa vastaan on laadittu minkäänlaisia valtion velkakirjoja, kuten Suomi ja kaikki muut unionin jäsenvaltiot tekevät, halutessaan lisää rahaa talouteensa. Kyseessä on siis "väärä raha", joka tarkoittaa suoraan lisää inflaatioon koko Euroalueella.

Tapausta voisi luonnehtia suurimmaksi skandaaliksi euron historiassa ja yhteisvaluutan kuoliniskuksi, mutta ainakin toistaiseksi ainakin Suomen media tuntuu vaikenevan asiasta.

Just 0_o!

Edit: Asiaa koitetaan joko peitellä, tai kyseessä on uutisankka. Linkkien lähdesivut ovat hävinneet bittiavaruuteen!

Terrorismi, tekopyhyys ja aatteellinen sokeus

2010-12-13T10:14:00.003+02:00

No niin, terrorismi on aktivoitunut Ruotsin maaperällä. Sanon terrorismi, sillä terroristit sinänsähän ovat olleet maassa aktiivisia jo pitempään. Tällainen väkivalta on luonnollisesti erittäin tuomittavaa, se on selvää.

Mutta se mikä tässä asiassa ottaa pattiin on se yli järjen käyvä tekopyhyys, jolla Ruotsin media, ja osin suomalaisetkin journalistit, ovat jälleen kerran reagoineet tapahtuneeseen. Väkivalta ja terrorismi on kyllä tuomittu, mutta lähes samaan hengenvetoon on kauhisteltu ja pelätty sitä, että ”Kamalaa kun nyt rasismi ja islamofobia saavat tuulta alleen”.

Yrittämällä kääntää huomion ja islamismin vastavoimiin ja ”suvaitsemattomiin” media ikään kuin pyytelee terroristeilta anteeksi sitä, että on uskallettu olla niinkin selkärankaisia, että on tehty oikein ja tuomittu terrorismi sekä väkivalta.

Toimittajat istuvat näppäimistöjensä äärellä, poliittisen korrektiuden jäätävä nyrkki perseessään ja kylmä hiki otsalla, miettien kuumeisesti keinoja, että miten tämäkin tapaus saataisiin käännettyä rasistien ja suvaitsemattomien, tai vähintäänkin valkoisen miehen ja länsimaisen imperialismin syyksi. Sitä kun ei haluta eikä uskalleta myöntää, että syyt löytyvät maahanmuuttopolitiikasta sekä terrorismin taustalla kummittelevasta, uskontoa esittävästä totalitaristisesta ideologiasta.

Tilanne muistuttaa tältä osin Ketosen ja Myllyrinteen sketsiä, jossa hiihtäjä syyttää dopingin käytöstä natseja, kun ei itse pysty myöntämään, että vika löytyy omalta tililtä: ”Natsit. Ne on paljon kaikenlaista pahaa saanu aikaan ja nyt myös tämän”.

Sama selkärangaton tekopyhyys ilmeni äsken Tampereen joukkomurhan yhteydessä; Niin kauan kuin syylliseksi epäiltiin (lue: toivottiin) rasistisin motiivein liikkeillä ollutta suomalaista, pidettiin yllä kovaa kohua. Kun syylliseksi hirvittävään terroritekoon, murhapolttoon, paljastui maahanmuuttaja, älämölö vaikeni, ja porukalta meni kieli solmuun, että ”perhana sentään kun kustiin omille nilkoille”. Tahtomattaan rasismikouhkaajat kusivat bensaa maahanmuuttokriittisyyden liekkeihin.

Kun Tampereen polttojoukkomurhaa ei saatukaan valkoisen rasistin syyksi, koitettiin tapaus nopeasti painaa alas, samoin kuin aikoinaan Sellon tapaus, ettei vaan rasismi tai maahanmuuttokriittisyys, tai suomeksi sanottuna yleensäkään mikään niin kutsuttujen mokuttajien aatteelliseen agendaan nähden vastakkainen näkemys, saisi lisänostetta.

Myös Uuden Suomen blogipalvelussa tapahtunut James Hirvisaaren blogin sensurointi edustaa osittain samaa tekopyhää linjaa, huolimatta hänen kärjistävästä tyylistään esittää asia. Kun syyttävä sormi osoittaa juuri sinne minne sen pitääkin, eli ns. mokuttajiin tai suvaitsvaistoon, jotka holtittomalla maahanmuuttopolitiikalla ja totalitaristisen ideologian myötäilyllä ovat vähintäänkin osasyyllisiä siihen, että islamilainen terrorismi on päässyt juurtumaan Euroopan maaperälle, niin seuraa jo tutuksi tullut kukkahattuinen selkäydinreaktio, joka vaivaa toimittajien ohella koko eliittiä: Kyvyttömyys ja haluttomuus nähdä omassa ruusuisessa maailmankuvassa mitään vikaa ja väärä johtaa siihen, että Väärä mielipide™ sensuroidaan.

On mielenkiintoista seurata, miten tämä vaikuttaa Suomen vaaleihin. Ruotsissa aletaan varmaan aika pian syyllistämään terrori-iskuista vähän maahanmuuttoa kohtaan kriittistymään päin ollutta ilmapiiriä ja Ruotsidemokraatteja, että he ovat silkalla olemassaolollaan saaneet terroristit provosoitumaan. Maan Afganistan politiikkahan, terroristien maahanmuutto tai ainakaan monikulturismi ei tietenkään voi olla syynä, vai mitä? Ja tästä on vain pieni loikka siihen, että joku Suomessakin yrittää pelata tätä korttia persuja vastaan, tyyliin: ”Teidän vika jos täälläkin joskus paukkuu, kun olette aikaan saaneet maahanmuuttovastaisen ilmapiirin”, tms.

Muuten, Islamin mukaan päivän sana eli tekopyhyys, arabiaksi munafaqah, on kuolemalla rangaistava synti. Jos siis yksittäinen tekopyhä mokuttaja on uussuomenkielisesti ilmaistuna munafakki, saavat selkärangattomat munafakit islamistisen terrorismin levitessä lopulta sen, mitä ovat omalla politiikallaan ja toimillaan kerjänneet.

-----------
-----
--
P.S. Munafaqah toimii myös englanniksi, myös street talkilla:

-Yo munafakaz!

Myös äänneasu munafag on lähellä..

Kun työväestö vaihtaa poliittista leiriä - Työväenliikkeen hajoaminen vai uusi muotoutuminen?

2010-12-11T13:26:00.000+02:00

Demarit ovat alamäessä koko Euroopassa, olleet jo pitempään. Työväestön poliittinen suuntautuminen on muuttumassa. Ennen oli tulipunaruusuja ja vaaleanpunaruusuja, nyt vaaleanpunaruusu joko kuihtuu tai alkaa sinivihertää, kun taas tulipunaruusu pysyy aika lailla ennallaan. Keskiluokan ja alemman keskiluokan keskuudesta kannatuksensa hakevat kansalliskonservatiiviset ja populistiset puolueet ovat nousussa.

Euroopassa työväestö ja proletariaatti diggaili ennen lähinnä sosiaalidemokraatteja ja laitavasemmistoa, kun nyt työväki tuntuu alkaneen valua kannattamaan kansalliskonservatiivisia arvoja, proleille jää joko pienet vasemmistolaiset sirpaleryhmät tai varsinaiset vasemmistopuolueet, joihin demareita on enää vaikea laskea.

Globalisoituvassa maailmassa työväen edut kun on ristiriidassa kolmannen maailman työväen etujen kanssa. Suomessakin suomalaisen työläisen saavutetut edut ovat murenemassa Intian ja Kiinan työväen etujen takia. Internatsismi (internationalismi) kun tosiasiassa kusee työväkeä silmään ja palvelee globaalin pääoman etua, näennäisestä prole-solidaarisuuden kaavusta huolimatta.

Mutta mikä on lopputulos? USA:ssakin on proletariaatti, mutta se on varsinainen vasemmiston kauhukuva; Raamattu&Rynkky-työväestö, joka ei äänestä sikäläistä vasemmistoa yrittävää esittävää demokraattipuoluetta, vaan ideologisista syistä lähinnä kovan linjan republikaaneja. Demokraattien kannatus taas löytyy kaupunkiväestä, koulutetusta ja "sisäsiististä" ylemmästä keskiluokasta ja marginaalissa olevista liberaaleista. Juuri tämän takia USA:ssa ei ole oikein kunnon vasemmistoa.

Miten käy Suomessa? Suomessa ei ole juuri ollenkaan Raamattu&Rynkky-konservatiiveja. Erikseen on kyllä Raamattu-konservatiiveja ja toisaalta isänmaallisia kansalliskonservatiiveja. Nämä ryhmät ovat vain hyvin vähän päällekkäisiä. Ensin mainittu on kallellaan perinteiseen eurooppalaiseen kristillisdemokratiaan, ja jälkimmäinen talvisodan henkeen sekä alkiolaisuuteen, joten kehityskulku ei kyllä mene samanlaiseen tilanteeseen kuin USA:ssa.

Sen sijaan sosiaalidemokraatteja nakertavat, poliittisessa keskustassa tai jopa keskustavasemmistossa olevat, kansalliset ja populistiset puolueet saavat Euroopassa yhä enenevässä määrin kannatusta, myös Suomessa. Voisikin sanoa, että työväestön arvot ja työväestön intressi käy paljon enemmän yksiin eurooppalaisen kansallisvaltion ja hyvinvointivaltion etua sekä kansallismielisyyttä arvossa pitävien ihmisten intressien kanssa, kuin mitä USA:n Raamattu&Rynkky-konsujen intressit käyvät yksiin heitä mennen tullen silmään kusevien globalisti-republikaanien intressien kanssa.

Mutta tulevaisuus näyttää, hajoaako työväenliike, vai syntyykö sen valtavirta uudestaan kansallis-konservatiivisempana versiona. Tai hajoaako koko puoluejärjestelmä, ja siirrytään suoraan demokratiaan? Tai ehkäpä meitä odottaakin keskusjohtoinen poliisivaltio DDR:n tyyliin, mutta ultra-kapitalistisella talousjärjestelmällä, Cyber Punk dystopia?

Pakanallinen Joulu, osa II: Baabelin sekasotkua

2010-12-09T11:13:00.008+02:00

Edelliseen kirjoitukseeni liittyen suosittelen tutustumaan myös Kalle Katajan kirjoitukseen "Joulun perinteet", jossa valotetaan lisää jouluperinteidemme babylonialaisia juuria. Kirjoituksessa on kuitenkin pari kohtaa, joihin huomaukseni ja lisäykseni olen laittanut lihavoituna hakasulkeisiin:

---------------------------------------------------------

Muinaisten historiankirjoitusten ja legendojen tutkiminen johtaa ajoittain mielenkiintoisihin löytöihin.

Gilgames, runokokoelma muinaisesta Mesopotamiasta, yhdessä muiden historiallisten tekstien kanssa paljastaa jouluperinteemme juuret.

Tarinassa on kaksi avainhenkilöä: Nimrod, jonka projektina oli Baabelin torni ja hänen äitinsä ja vaimonsa Semiramis.

[Nimrodin tarina tunnetaan paremmin ns. Oidipus-myyttinä. Babylonialaiset myytit kertovat hänestä enemmän. Tarinan mukaan kyseessä oli Babelin kaupungin hallitsijattaren ylipapitar-kunigatar Semiramiksen temppeliprostituution seurauksena syntynyt lapsi, josta syntyessä ennustettiin pahaa, ja sen vuoksi jätettiin heitteille.

Poika kasvoi luonnossa susilapsena ja villiintyi. Hänelle ilmestyi myytin mukaan auringon ja manalan jumala Baal Marduk punaihoisena, sarvipäisenä ja sorkkajalkaisena hahmona, luvaten, että jos poika tekee liiton hänen kanssan, hänestä tulee mahtava soturi ja kuningas. Liiton seurauksena poika sai nimen Nimrod (Nimurrud) eli "Mardukin", ts. "Mardukille pyhitetty" (Vertaa Raamatun tarinaan toisen liiton teosta, siitä kun JHWH teki liiton Abramin kanssa ja hänestä tuli Abraham).

Tämän jälkeen poika alkoi pukeutua vuohennahkaan ja metsästi eläimiä ja ihmisiä, eläen kuin peto (Tämä vaihen hänen elämässään vaikutti ns. "Yön metsästäjä"-kultin syntyyn, josta perua mm. Baphomet-hahmo). Hän alkoi koota ympärilleen soturijoukkoa, rosvoja, valapattoja, karkotettuja ja hyljeksittyjä, muodostaen armeijan, joka terrorisoi koko pohjoisen Mesopotamian aluetta. Nimrod armeijoineen valtasi kaupunkeja (tuolloin nykymittapuulla lähinnä kyliä) toisensa jälkeen, ryöstäen ja hävittäen laajalti (Hänen tämä elämänvaiheensa vaikutti myöhemmin sodanjumala-kultin syntyyn).

Hän valtasi myös Babelin, josta ei tiennyt olevansa kotoisin, ja alkoi sen kuninkaaksi. Hedelmällisyysuskonnon mukaan kunigas joutui muodostamaan ns. pyhän avioparin kaupungin kuningattaren, hedelmällisyydenjumalatar Astarten (tunnetaan myös nimillä Isis, Ishtar, Semiramis, ja Diana) ylipapittaren kanssa. Tämä sattui olemaan hänen äitinsä, kuningatar Semiramis.]

Egyptissä Nimrod tunnettiin nimellä Osiris. Hän oli Babelin imperiumin perustaja. Babel tunnettiin myöhemmin Babylonina.

Nimrod kuoli n. 2167 eKr. Semiramis julisti ihmisille, että hän oli jumala. Tarinaan kuului myös, että Semiramis näki [unessa] Osiriksen [Nimrod]syntyvän uudelleen vehreän puun muodossa. Tänä syntymäpäivänä 25. joulukuuta talvipäivänseisauksen liepeillä Semiramis lupasi käydä puun luona ja jättää sen luokse [uhri-] lahjoja [Mardukille. tästä tulee meidän joulukuusi- ja lahjaperinteemme, huom!].

Muutamia vuosia jälkeenpäin Semiramis sai pojan nimeltä Horus [eli Tammus, joka toisten lähteiden mukaan syntyi jo Nimrodin eläessä, tämän poikana, kuten yllä kerroin], tunnettu myös Gilgamesina. Semiramis julisti että Nimrodin henki oli käynyt hänen luonaan ja jätti hänet raskaaksi. Horus oli hänen mukaansa Nimrod uudelleensyntyneenä. Tästä oudosta asetelmasta syntyi etenkin katolisen kirkon ajatus kolmiyhteydestä.

Semiramista [eli Isistä (Astartea)] ja Horusta palvottiin "Madonnana ja lapsena". Sukupolvien tullessa ja mennessä heitä palvottiin eri nimillä ja kielillä eri paikoissa.

Äidin ja lapsen kultista, Semiramiksesta ja Tammuksesta tuli myöhemmin Isis ja Osiris, Venus ja Adonis, madonna ja lapsi, eri kulttuureissa aina tähän päivään asti.

Vasta paljon myöhemmin tämän "jumalan" syntymäpäivä muunnettiin kirkkojen ja muiden hurahtaneiden toimesta Jeesus Kristuksen syntymäpäiväksi, vaikka sille ei ole mitään Raamatullisia perusteita ja päinvastoin Raamattu itse tuomitsee nämä perinteet selvästi. Raamatun historiaa tutkiville ehkä selvin asia onkin se, että sen kansat lähes johdonmukaisesti tekivät aina toisin kuin käsketty ja vääntelivät perinteillään asiat ja lait ylösalaisin, ja ovat vatvoneet siitä tämänkin sopan jota nyt valmistaudutaan juhlimaan taas kerran.

25. joulukuuta on "Voittamattoman auringon syntymäpäivä" (Natalis Solis Invicti). Muinaiset pakanat uskoivat, että aurinko kuolisi talvipäivänseisauksena ja nousisi jälleen kuolleista hiljalleen päiviä pidentäen kohti valon voittoa.

Persiassa (Iranissa) päivää vietettiin mysteerisen valon jumalan Mithraksen syntymäpäivänä [Mithras on Tammuksen/Horuksen persialainen vastine].

Rooman valtakunnassa aurinkojumala Mithras oli suosittu jumala, jonka kultti levisi läpi roomalaiseen maailman ensimmäisellä vuosisadalla eKr.

Mithra tunnettiin Horuksena Egyptissä, Tammuksena Babyloniassa ja eri nimillä muissa ikivanhoissa mytologioissa.

"Äiti yöllä" joka nykyisin tunnetaan jouluaattona ei ole mitään tekemistä Raamatullisen Maarian kanssa, ja tätä yötä vietettiin vuosisatoja ennen Jeesuksen syntymää. Nimrodin vaimo Semiramis toimi inspiraationa tälle yölle ja seuraava päivä oli hänen lapsensa Tammuksen, aurinko-jumalan, syntymäpäivä.

Näistä muinaisista pakanajuhlista on myöhemmin roomalaisten hallitsemien ja aloittamien uskontojen kuten Raamatunvastaisen kristinuskon kautta luotu "kristittyjä" juhlia.

Ihmisten huijaamisella ei tunnu olleen koskaan mitään rajaa.

Vain harva voikin vakavalla naamalla tunnustaa kerta toisensa jälkeen miehen Vatikaanissa joka sanoo olevansa jumalan pojan sijainen, ja jonka hatunkin malli on kalanpää joka perustuu vanhaan kalajumalan [sumerilainen Inanna = varhainen Marduk] palvontaan.

Uskonnot tunnettiin tehokkaana vallankäytön välineenä. Keisari Konstantinus oli olennaisessa asemassa tuomassa näitä vanhoja babylonialaisia (Rooman edeltäjä) mystisiä uskomuksia kirkon piiriin ja piti Nikean ensimmäisen kirkolliskokouksen vuonna 325 jKr.

Vuonna 375 Rooman kirkko paavi Juliuksen johdolla totesi, että "Kristuksen syntymäpäivä" oli löydetty olevan (yllättäen) joulukuun 25. päivänä.

Vanha Saturnalian ja Mithraksen syntymäpäivä siirtyi näin luontevasti tietämättömän kirkkoväen sokean "uskon" kautta kristinuskoon. Rooman esimerkillä kirkko Jerusalemissa alkoi viettää joulua n. 440 jKr.

Huomattavaa on vielä, että tälle päivälle on uhrattu aikojen alusta porsas.

Jos jatkatte uhrimenoja ja laitatte uunin päälle, kuunnelkaa edes Juicen Sika.

------------------------------------------

Eli näin "kristillistä" on jouluperinteemme, pukkeineen, lahjoineen, perinteineen päivineen (josta jo edellisessä kirjoituksessani kerroin)!

Tosiaan, toisten lähteiden mukaan Astarten (Isiksen) ylipapitar olisi tullut raskaaksi Nimrodille jo tämän eläessä, ja Tammus-poika (eli Horus/Mithra) olisi syntynyt jo Nimrodin eläessä.

Kreikkalainen Oidipus-myytti siis heijastelee samaa perimätietoa. Useimpia vanhan ajan pakanuskontoja yhdistävä jumal-triadi ja alkuperinne on siis saanut alkunsa muinaisen Baabelin huorakuningattaren insestistä oman äpäränsä kanssa. Ehkä juuri tämä perin häpeällinen seikka sai Semiramiksen ja hänen seuraajiensa sepittämään myytin myöhemmästä syntymästä ja neitseellisestä, jumalallisesta siittämisestä.

Joka tapauksessa Nimrod kuoli aika pian, ehkä jo ennen pojan syntymää, jolloin Semiramis julisti, että Nimrod oli ollut Mardukin inkarnaatio, ja että poika Tammus on "Auringon poika", jossa Marduk elää. Itse hän julistautui taivaan ja hedelmällisyyden jumalattaren Ishtarin (Astarte, Isis) ruumiillistumaksi. Näin Nimrodin kuoltua vakiintui Babylonian uskontoon (ja myöhemmin kaikkiin Lähi-idästä lähtöisin oleviin polyteistisiin uskontoihin) keskeinen jumaltriadi: Isä Baal - Äiti Astarte ja poika Tammus ("kolminaisuus", joka kummittelee myös kristillisen kirkon muotoileman kolminaisuusopin muodon takana).

Aurinkojumala Baalin (eli Ra:n eli Apollon eli Solin) dualistisen kultin ikonografiaan kuuluivat aurinkosymbolit (Auringonkehä, kiekko, pyhimys-sädekehä), fallossymbolit (Obeliski, kuusipuu), ja soturihahmot (myös pukkimainen metsästäjähahmo), sarvipäinen manalanjumalahahmo. Auringon pojan Tammuksen symboli oli aurinkokehän ohella ristit (aurinkoristi, rengasristi, tasakylkinen risti eli ns. plus-merkkiristi, kelttiläinen risti, päistään leveneväsakaraiset ristit, jne.). Ainoa kristillinen risti on muuten se, jolle Jeesus ristiinnaulittiin, ei nämä aurinkouskonnoista "kristilliseen" ikonografiaan omaksutut lainat. Astarten eli Ishtarin eli Isiksen ikonografiaan taas kuuluivat sininen viitta, tiara l. sädekehä jossa 12 tähteä, äiti-lapsi -hahmo (yhdessä Tammus-vauvan kanssa). Myös vapauden patsas esittää muuten Semiramista.
Tammus kuoli kuitenkin hyvin nuorena ja ilmeisesti onnettomasti. Hänen kuolemansa jälkeen äiti/leski/huora/kuningatar Semiramis julisti, että poika oli kuollut hedelmällisyysuskonnon mukaisesti pyhänä uhrina koko maailman puolesta, että elämä jatkuisi ja ihmiset pelastuisivat. Hän myös julisti (ilmeisesti häpeällisen insestijutun peittelemiseksi) olleensa neitsyt koko ajan ja tulleensa neitsyenä raskaaksi, ja olevansa ikuinen neitsyt. Lisäksi vielä väitti olevansa itsekin neitseestä syntynyt. Nämäkin opit lisättiin osaksi virallista Babylonialaista uskontoa.

Edellä kerrottu kummittelee katolisen kirkon Maria-kultin takana, aina symboliikkaa myöten. Raamatun mukaanhan Maria ei ollut ikuinen neitsyt, silllä Jeesuksella oli veljiä, eikä missään nimessä taivaan kuningatar, eikä mitenkään ketään muutakaan kuolluta kristittyä erikoisemmassa asemassa tuonpuoleisessa (myöskin pyhimyskultti on pakanallista perua. Raamatun mukaan jokainen kristitty, elävä tai edesmennyt, on Jumalan pyhä).

Mutta tarina jatkuu. Perimätiedon mukaan Nimrod sai surmansa Nooan pojan Seemin kädestä. Hän ja monet kansat kyllästyivät Nimrodin raakuuteen, jatkuviin sotiin, terroriin, vääryyksiin ja jumalattomuuteen jota Nimrod eli ja harjoitti. Seem kokosi armeijan Nimrodia vastaan, voitti hänet taistelukentällä ja tappoi hänet lävistämällä hänet keihäällä (joko päähän tai rintaan). Tästä on osaltaan saanut alkunsa myytti, joka myöhemmin Keskiajan Euroopassa tunnettiin Pyhän Yrjön, Lohikäärmeentappajan taruna. Seem pilkkoi Nimrodin ruumiin palasiksi, ja lähetti ne lähettien mukana eri kansojen keskuuteen, varoituksena kaikille, ettei pidä seurata Nimrodin jumalattomuutta.

Joka tapauksessa Nimrodin kuoltua hänen valtakunta hajosi, mutta sen ydin, Babylon jäi vahvaksi Mesopotamian alueen keskukseksi, ja sieltä alkunsa saaneen polyteistisen uskonnon keskukseksi, oman aikansa "Vatikaaniksi".

Muuten, "Pyhä Veri - Pyhä Graal"-kirjassa sekä "Da Vinci Koodissa" tutuksi tullut myytti Euroopan Merovinki-sukuisista hallitsijoista "Magdalan Marian ja Jeesuksen jälkeläisinä" on keskiaikainen epätoivoinen yritys "kristillistää" vanhempaa myyttiä "Lohikäärmeen pojista" l. Nimrodin jälkeläisten verilinjasta, joka eli varhaisten frankkihallitsijoiden keskuudessa. He uskoivat olevansa siniverisia, koska käsite siniverisyys tulee Babylonista ja Sumerista, jossa uskottiin kalan hahmossa merestä nouseen aurinkojumala Mardukin(Sumer. Inanna) jälkeläisten olevan kirjaimellisesti "siniverisiä", merkkinä jumalallisesta alkuperästään. Tämä myytti jäi myöhemmin elämään mysteerikulteissa, sekä erilaisissa hallitsijasuvuissa, aina myöhempää Euroopan aatelia myöten, jotka halusivat liittää itsensä tähän traditioon. Ties vaikka merovingit ns. "Pyhä 13. suku" olisivatkin Nimrodin, tuon insestiäpärän jälkeläisiä. Kovastihan kuulemma eräissäkin piireissä uskotaan "Apollon pojan", "Uuden Ajan" Nimrodin, jälleen kerran syntyvän uudelleen tästä samasta "pyhästä" verilinjasta.

P.S. Raamatun kirjoitusten liepeillä elävän perimätiedon (mm. juutalaiset apokryfit, yms.) pohjalta on oletettu, että Nooan vanhin poika Seem eli hyvin vanhaksi, ja olisi ollut juuri sama Melkisedek, jonka Aabrahamkin myöhemmin tapasi Jerusalemin kuninkaana.

------------------------------------------------------------

P.P.S. (10.12.) Mitähän mieltä yläkerran Herra on oikeasti joulusta? Ehkäpä...?

Pakanallinen Joulu

2010-12-07T14:51:00.002+02:00

Joulu tulee sanasta "Jul" (Jule), joka tulee samasta sanasta kuin ruotsin "hjul", rengas, kehä eli kehrä. Kysessä on pakanallinen auringonkehrän ja aurinkojumalan juhla.

Aurinkojumala Baal Marduk oli dualistinen jumaluus, jota Babyloniassa kuvattiin ja palvottiin, paitsi auringon hahmossa ja miehisen hedelmällisyyden jumalana fallisine symboleineen, myös manalan ja kuoleman jumalana, eli punaihoisena, pukinsarvipäisenä, pukinsorkkajalkaisena hahmona. Joskus Baal kuvattiin joskus myös pukkipäisenä, mitä perua on ns. Baphomet-hahmo. Pukki-hahmo liittyi sekä miehiseen hedelmällisyyteen että ”alakerran isännän” rooleihin. Suomalainenkin joulupukki on alkujaan tätä perua.

Babylonialaiset uskoivat, että syyspäiväntasauksen aikaan Baal painui manalaan, ja että talvipäivänseisauksen, ”Auringon syntymän” aikaan, kun päivä alkoi pidetä, Baal ilmestyi manalasta maan päälle nimenomaan pukkihahmossaan liikkumaan, ja häntä piti lepytellä. Jos hänelle uhrattiin, hän jakoi lahjoja, hedelmällisyyttä, siunauksia, suojelusta, jne. Jos taa ei, niin hän suuttui, ja tuli kirouksia ja onnettomuuksia. Tästä syystä joulupukki toi ennen kilteille lapsille lahjoja, pahoille hiiliä ja piiskoja.

Babylonialaiset juhlivat joulua ”Auringon pojan”, Tammuksen syntymäpäiväjuhlana. Baabelin uskonnossa jumaliston ydintriadin muodosti kolminaisuus: isä Baal, äiti Astarte, ja Auringon poika Tammus. Taustalla on tarina kuningas nimrodista, joka saattoi raskaaksi äitinsä Semiramiksen, josta syntyi insesti seurauksena Tammus-poika. Joulu oli paitsi Tammuksen syntymäpäivä, myös hänen isänsä Baalin juhlapäivä. Roomalaiset palvoivat Tammusta Saturnuksen nimellä. Tästä syystä he juhlivat 25. joulukuuta Saturnalia-juhlaa – Auringon pojan syntymää juhlittiin riehakkaalla karnevaalilla, jolloin ylensyötiin, ryypättiin, rällästettiin ja elosteltiin minkä kerettiin. Tästäkin näkee paljon heijastumia meidän joulu- ja varsinkin pikkujouluperinteissämme.

Viikingit uskoivat, että jumalat asuivat pohjoisnavalla, missä sijaitsi Valhalla. Amerikkalaisen perinteen Joulupukin kotipaikka on tätä perua. Babylonialaisen esikuvansa mukaan kerran vuodessa, talvipäivänseisauksen aikaan, Baal - eli viikinkiläisittäin Thor - lähti katsastamaan maailmaa, lentäen pukkien vetämillä vaunuilla pilvissä. Thorin uskottiin vierailevan taloissa tullen sisään savupiipusta. Jos hänelle oli tulisijan reunalle jätetty uhrilahjana maitoa ja leipäsiä, hän siunasi talon, saattoi jättää lahjankin tulisijan reunaan ripustettuun pussiin. Jos ei, niin taloa kohtasi jumalan viha ja kirous, tai lievimmillään vain suojattomuus kaikkea pahaa vastaan. Näin viikinkien uskomukset heijastelivat babylonialaista esikuvaansa, samoin kuin nykypäivän Joulupukki.

Jouluna olohuoneen nurkassa seisoo Joulukuusi. Se on alkujaan fallos-symboli. Tämä obeliski eli "Auringon patsas", millä nimellä Vanha Testamentti sen tuntee, edustaa mainitun auringon ja miehisen hedelmällisyyden jumalan penistä, mainostaen hänen hedelmällisyyttään sekä esittäen "Hyvän ja pahan tiedon puuta", jonka ympärille on kiedottu paratiisin käärme (serpentiini tarkoittaa käärmettä), josta riippuu "paratiisin omenoita". Tämä joulupuun l. joulukuusen perinne tulee sekin siis Babyloniasta. Ikivihreä havupuu kuvaa juuri hedelmällisyyttä. Babyloniassa uskottiin, että ikivihreä puu symboloi auringon pojassa, Tammuksessa, henkiin herännyttä ja ihmiseksi inkarnoitunutta auringonjumala Baalia. Tästä syystä Tammusta kutsuttiin nimellä ”Baal Berith” eli ”Kuusipuun herra”. Ja niin lapsoset laulelivat kuusen juurella ylistystä syntyvälle Auringon pojalle, ja vieraaksi tervetulleeksi toivotettiin ”kuolleista nouseva” pojan isä Joulupukin hahmossa.

Joulukinkkukin on alkujaan babyloniasta lähtenyt perinne. Sika oli Baalin uhrieläin, ja talvipäivän seisauksen aikoihin oli tärkein uhriaika. Tällöin kaikkien piti osallistua sikauhrin lihan syöntiin, ja näin osallistua samalle yhteysaterialle Baalin kanssa, ja tulla osalliseksi jumalan oletettavasti tarjoamista siunauksista: hedelmällisyydestä, hyvinvoinnista, jne. Ja olut on muuten ollut jo ammoin aurinkojumalan uhrijuoma. Voi niitä jotka näin eivät tehneet. Aikoinaan juutalaisia, jotka kieltäytyivät syömästä Baalin uhrisikaa, tapettiin siitä hyvästä.

Ennen uskottiin myös, että joulun aikaan jumalten ohella myös kaiken maailman pahat henget olivat liikenteessä. Tämä uskomus kummittelee joulutonttuperinteen takana (ei pidä sekoittaa saunatonttuihin, yms ). Uskomusten mukaan kun alkujaan kun nämä pikkupirut, jotka tulivat manalasta pukki-isäntänsä edelläkävijöinä, eivät kurkkineet ikkunoista hyvät mielessä. Jos taloissa ei oltu tehty jouluvalmisteluja uhriruokineen, sana kiiri Baalille, joka kirosi tällaiset kodit. Tonttuperinteen taustan tuntien ei ole sattumaa, että tontuilla on päässään päähine, joka muistuttaa ns. fryygialaista myssyä, joka aikoinaan Vähä-Aasiassa kuului Mithras-kultin seuraajien eli auringonjumalan pojan palvojien tunnusmerkkeihin.

Olkipukit ovat skandinaavinen perinne, jossa välittyy vanhempi pakanallinen uhriperinne. Skandinaaviuskonnossa ne yhdistettiin Thorin vaunuja vetäneihin pukkeihin, mutta ne olivat olemassa juuri tonttuja eli piruja varten. Ihmisten sijasta nämä jouluaikaan liikkuvat pahat henget menivätkin olkipukkeihin ja talo sekä ihmiset säästyivät niiltä. Niistä päästiin sitten eroon kun ne joulunajan jälkeen poltettiin pihan laidalla tunkiolla. Uskonnollisesti kyseessä on samantyyppinen funktio kuin Vanhan Testamentin uhrilakien ns. Azazelin pukeilla, eli syntipukeilla. Juutalaisessa perinteessä kun avoimesti rinnastettiin Baal eli Azazel pukinhahmoisine manalan ja kuoleman jumalan rooleineen Saatanaan.

On muuten laskettu, että Jeesus Nasaretilainen syntyi Syyskuun 11. päivän tienoilla. Alkukristityt eivät luonnollisestikaan juhlineet joulua, koska se oli pakanallinen juhla, eivätkä edes Jeesuksen syntymäpäivää, sillä syntymäpäivien juhlinta ei kuulunut juutalaiseen perinteeseen, josta kristityt ammensivat, eikä Jeesus missään vaiheessa käskenyt sitä mitenkään juhlia. He kuitenkin muistelivat Kristuksen syntymää kevättalvella Maaliskuussa.

Kristillisen kirkon osalta asia muuttui melko pian sen jälkeen kun auringonpalvoja ja feikki-kristitty keisari konstantinus oli luonut uuden valtiouskonnon yhdistämällä kristinuskon roomalaiseen aurinkokulttiin. Vuonna 354 Rooman piispa Julius I määräsi, että ”Kristuksen syntymäpäivää” piti ensinnäkin juhlia, ja vieläpä pakanallisena auringon pojan syntymäpäivänä 25. joulukuuta, Roomalaisten Saturnalia juhlan aikaan.

Talousjärjestelmä vetää viimeisiään - Muistakaa lastenlapsianne vaaliuurnilla!

2010-11-26T09:16:00.003+02:00

Paljonko rahaa tarvitaan?

Irlanti 90 mrd €
Portugali 100 mrd €
Espanja 600 mrd€
Italia 950 mrd€

(Listalta puuttuu vielä Belgia, Britannia ja Itä-Eurooppa)

Yhteensä siis vähintään 1740 mrd € eli 1,74 biljoonaa €uroa (1,74 Trillion in US English).

Suomen osuus 1,88% eli 32,712 mrd €, meidän rahojamme, jotka Suomen hallitus on valmis heittämään kankkulan kaivoon nuollakseen eurosto-eliitin ja pääoman valtiaiden perseitä!

Muistutuksena linkki uutiseen vuodentakaisesta (kevät 2009) EU:n kirjanpidon raportista, jonka mukaan Europankeilla on jopa 16300 Mrd € kukkua eli katteetonta paskaa peiteltynä kirjanpidossaan! (Uutisessa luku muuten näkyy näemmä vain linkin URLissa, ja on sensuroitu tekstistä):
http://www.telegraph.co.uk/finance/financetopics/financialcrisis/4590512/European-banks-may-need-16.3-trillion-bail-out-EC-dcoument-warns.html

Niin sanotut PIIGGS-maiden (Portugal, Ireland, Italy Greece, Great Britain, Spain) pankit ovat vain osa pelastusta odottavista pankeista. Tässähän ei ole ollut missään vaiheessa oikeasti kyse EU-maiden pelastamisesta vaan niitä lainoittaneiden pankkien pystyssä pitämisestä. Hallituksemme on tehnyt valinnan: Se haluaa jättää omat sairaamme vaille hoitoa ja vanhuksemme mätänemään vaippoihinsa, koska se niin kiihkeästi haluaa nuolla puhtaaksi suurpankkien paskavaipat. EMU-tukipaketti on todellinen "paskalakien paskalaki". Ja Fakta on, että kaikki EU tukipaketin apuraha menee pankkien kautta suoraan kasinotalouden pelikasinoille - eli haihtuu taas bittiavaruuteen.

Lyhyesti: Järjestelmä ei ole pelastettavissa. Sen takia tullaan laatimaan kokonaan uusi rahajärjestelmä nykyisen Bretton Woods II:n FIAT-valuuttasysteemin tilalle. Siinä systeemissä meille jää orjan osa.

Parhaassakin tapauksessa, että EU hajoaisi ja saisimme itsenäisyytemme sekä taloudellisen päätäntävaltamme takaisin, kaikkien lainatukipakettien sekä julkisen velkamme maksut ja hoitokulut saavat aikaan sen, että lastenlastemme elintaso tulee olemaan (siis jos hyvin käy) samaa luokkaa kuin Albaniassa! Muistakaa tämä vaaliuurnilla!

Populismista

2010-11-24T10:12:00.002+02:00

Perussuomalaisia syytetään usein populisteiksi. Mitä se on? On aika taas avata vähän sitä, miksi Perussuomalaiset nuoret liputtavat ylpeänä populismin lippua, sekä miksi populismia vastaan hyökätään ja siitä on tehty negatiivinen haukkumasana.

Eliitti todellisuudessa tykkää sellaisesta populismista, joka on heidän leimakirveittensä mukaan pelkkää halpahintaista kansankosiskelua, mutta pelkää, inhoaa ja vihaa oikeaa populismia. Siksi populismi-sanaa käytetään negatiivisena haukkumana vain niistä tahoista, jotka ajavat oikeasti kansan tahdon toteutumista, kun taas pellepopulisteja korkeintaan vähän torutaan, ja useinkaan heitä ei edes kutsuta populisteiksi.

Populistinen politiikka on kansan, tai ainakin populistisen puolueen, enemmistön tahdon mukaista politiikkaa. Populistipoliitikon pitää (tai pitäisi) äänestää vastoin omaa mielipidettään, mikäli se on ristiriidassa kansan enemmistön tai omien äänestäjiensä enemmistön tahdon kanssa. Populismi toimii alhaalta ylöspäin. Populisti pyrkii ilmaisemaan asiansa selkeästi ja yksinkertaisesti, jotta jokainen tajuaisi, mikä on hänen kantansa, ja miksi, ja missä mennään, ja jotta normivirtaset voisivat tarvittaessa kyseenalaistaa asiat ja vaatia hänet sekä muut toimijat vastuuseen sanomisista ja tekemisistä. Näin ollen populismi sekä palvelee demokratian toteutumista että on olennainen osa toimivaa demokratiaa.

Elitistinen politiikka taas on jonkin erityisryhmän; oman puolueen johdon, sisäpiirin, "asiantuntijoiden" tai jonkin vastaavan pienen piirin näkemysten mukaista politiikan hoitoa, joka usein on kansan ja jopa elitistisen puolueen kannattajien enemmistön tahdon vastaista. Elitistimissä valta toimii ylhäältä alaspäin. Elitisti pukee puheensa usein vaikeaselkoiseen jargoniin ja puppulausevirtaan, jotta normivirtaset eivät tajuaisi missä mennään ja mitä tehdään, etteivät he voisi kyseenalaistaa esitettyjä kantoja, eivätkä näin asettaa elitistiä tai muita toimijoita vastuuseen sanomisista, sekä ennen kaikkea suostuisivat paremman puutteessa siihen, mitä heille tarjotaan. Elitistinen politiikka on siis oligarkiaa, lobbareiden ja sisäpiiriläisten valtaa. Se ei palvele demokratian toteuttamista, eikä todellisuudessa edes halua oikeaa demokratiaa.

Tästä syystä populismi on niin vihattu eurooppalaisen eliitin keskuudessa. Uusi poliittinen aateli pelkää asemiensa puolesta.