Intian monikulttuurisuus on sortoa, kärsimystä ja eriarvoisuutta

Viime tiistain (27.1.) Forum24:ssä toimittaja Olli Muhonen kirjoitti otsikolla ”Ihmeellinen Intia - Monen kulttuurin maa” Intiasta ja sen kulttuurisesta monimuotoisuudesta. Hän kirjoitti, että ”Intian malli on osoittanut, että aidosti monikulttuurinen yhteiskunta on mahdollinen”. Monikulttuurista yhteiskuntaa ihaillessaan Muhonen kuitenkin mielestäni sortui yksipuoliseen näkemykseen aiheesta.

Intia ei ole monikulttuurinen yhteiskunta, vaan monikulttuurinen valtakunta, jossa eri alakulttuurit muodostavat omia yhteiskuntiaan. Unelma monikulttuurisesta mutta samalla yhtenäisestä yhteiskunnasta, jossa eri kulttuurit olisivat tasa-arvoisia toisiinsa nähden, on nimittäin mahdoton utopia. Intiassa tämä näkyy niin uskonnollisella kuin poliittisellakin tasolla. Kuten Muhonen kirjoitti, Intian liittovaltion koossa pysyminen on melkoinen ihme. Tämän "ihmeen", jossa kieli- ja kansallisuusrajojen erottavuus on saatu lakaistua maton alle, on mahdollistanut vain hindulaisen uskonnon dominoiva yhteiskunnallinen asema, ja erityisesti sen koossapitävä voima; rasistinen ja sortava kastijärjestelmä.

Hindin kielen sana ’cast’ tarkoittaa kirjaimellisesti ihonväriä. Intiassa tummanruskeat ihmiset kuuluvat alimpiin kasteihin, ruskeaihoiset ihmiset keskikasteihin, ja vaaleimmat ihmiset ylempiin kasteihin. Mitä ylempään kastiin ihminen Intiassa kuuluu, sitä vaaleampi on hänen ihonvärinsä, ja sitä korkeampi yhteiskunnallinen arvostus ja taloudellinen asema. Intiassa ihminen saa mennä naimisiin vain omaan kastiinsa kuuluvan henkilön kanssa. Alempikastiset ovat käytännössä edelleen vailla täysiä ihmis- ja kansalaisoikeuksia, ja kastittomat mustat täysin ali-ihmisten asemassa vailla mitään ihmisoikeuksia. Intialainen kulttuuri kastijärjestelmineen edustaa siis uskonnon varjolla tapahtuvaa apartheidia ja äärimmäistä rotusortoa.

Hindulaisuus uskontona perustuu ajatukselle, että kaikki tiet vievät samaan päämäärään. Tämä näennäinen uskonnollinen suvaitsevaisuus on mahdollistanut niemimaan uskonnollisen sillisalaatin. Hindulaisuus on kuitenkin hindulle ”oikein uskonto”, ja siksi se sietää muita uskontoja vain niin kauan kun ne eivät kyseenalaista sen asemaa valtauskontona, eikä varsinkaan kastijärjestelmää. Hindulaisuus on monismissaan ja kastijärjestelmän puolustamisessaan ehdottoman fanaattinen. Tästä syystä, vaikka kastijärjestelmä on lailla lakkautettu, on tämä laki käytännössä kuollut kirjain. Siksi intialainen yhteiskunta on käytännössä vihamielinen kaikkia niitä uskontoja ja ihmisryhmiä kohtaan, jotka eivät tunnusta hindulaisuuden ehdotonta uskonnollista monismia ja kulttuurista ylivaltaa. Räikeimmin tämä näkyy suhtautumisena monoteismia saarnaavia islamia ja kristinuskoa vastaan.

Tämä näkyy selvästi Intian historiassa, ja heijastuu tänäkin päivänä suoraan Intian liittovaltion federalistiseen politiikkaan. Brittiläinen Intia hajosi aikanaan muslimienemmistöisten Pakistanin ja Bangladeshin (entisen Itä-Pakistanin) sotiessa itsensä irti hinduvaltiosta 1947. Tänä päivänä tilanne on se, että ne osavaltiot, joissa on hinduenemmistö, ovat kaikkein tiiviimmin mukana liittovaltiossa, kun taas ne osavaltiot, joissa on enemmän kastittomia tai uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvia, tulevat huonommin toimeen hinduenemmistöisen liittovaltion kanssa, ja ovat siksi autonomisempia sekä löyhemmin mukana liittovaltiossa. Eikä ole mikään yllätys, että Intian kaksi ainoaa ei-hinduenemmistöistä osavaltiota eli Kashmir ja Nagaland, joista ensin mainitussa enemmistö on muslimeja ja jälkimmäisessä kristittyjä, ovat käytännössä koko ajan sisällissodassa liittovaltiota vastaan muslimien ja kristittyjen pyrkiessä eroon hinduvallasta.

Intia kaikkineen on siis hyvä esimerkki monikulttuurisuuden mukanaan tuomasta yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta eriarvoisuudesta sekä sorrosta, ja hierarkkisesta luokkayhteiskunnasta.


(Kommentoimani Olli Muhosen artikkeli luettavissa Forum24:n nettilehdessä, s. 12.)

Tiedoksi: Valtuutettu Ville Vähämäen kommentti koskien ensimmäistä kaupunginvaltuuston kokousta maanantaina 19.1

Johtuen siitä, että blogiani luetaan nykyisin varsin paljon, ystäväni PS:n kaupunginvaltuutettu Ville Vähämäki pyysi minua tiedottamaan blogissani hänen kantansa koskien Oulun kaupunginvaltuuston ensimmäistä kokousta, ja siitä noussutta pienoista kohua:


"Olen hyvän ystäväni kanssa pelannut shakkia silloin tällöin. Tein mielestäni erittäin hyvän siirron, joka johtaisi väistämättä vastustajan tärkeän nappulan menettämiseen. Tällöin kaverini totesi: "Voimalla on aina vastavoima", ja teki vastasiirron joka kumosi tilanteen. Näin kävi myös valtuuston ensimmäisessä kokouksessa, mutta toisin kuin edellisessä esimerkissä, me olimme vastavoiman esittäjiä.

Poliittisen vastustajamme siirto vaalien jälkeen oli seuraava: uusi tulokas jätettiin lähes ilman luottamustoimipaikkoja. Tästä olen todennut, että tämä olikin taktisesti aivan oikein, eli ei meille kuulunutkaan antaa paikkoja (vastapuolen pelatessa taktisesti oikein). Käyttäessämme vastavoimaa toimimme ensimmäisessä valtuuston kokouksessa seuraavasti: esitimme edustajaamme kaupunginhallitukseen. Tällöin kyseisistä paikoista tulisi äänestys, jossa jokaisella valtuutetulla olisi 13 ääntä. Luonnollisesti vaihtuvuus kaupunginhallituksessa olisi ollut suurta, sillä en usko, että valtuusto olisi mitenkään pystynyt äänestämään samaa kokoonpanoa hallitukseen kuin oli esitetty. Kaupunginvaltuusto ei olisi missään tapauksessa halunnut mennä tähän vaaliin, vaan he olisivat joutuneet esittämään suhteellista vaalitapaa. Tällöinkin kaupunginhallituksessa olisi tapahtunut olennaisia muutoksia. Tähän he eivät missään nimessä halunneet lähteä. Vielä kun huomataan se, että valtuustoryhmänjohtajien joukossa oli useita henkilöitä joiden paikat olivat eilisissä neuvotteluissa uhattuna, lukija varmaan arvaa, että neuvottelutilanne oli osittain loppua kohti mentäessä vastapuolen taholta pelokas.

Lopputulos oli kuitenkin se, että pidimme kiinni sopimuksesta jonka allekirjoitimme marraskuussa.


Ps. Teimme kokouksessa 7 valtuustoaloitetta. Yllätyimme siitä, että aloitteita ei saa esittää valtuuston kokouksessa. Tämä on uskomaton käytäntö, sillä kuntalaisilla, saati sitten valtuutetuilla täytyy kuntalain mukaan olla oikeus tehdä aloitteita. Mielestäni tähän oikeuteen kuuluu myös se, että näitä aloitteita täytyy saada esittää valtuustossa. Lisäksi meillä on mietteitä kaupunginvaltuuston työjärjestyksestä, sillä sielläkin on joitakin asioita vedetty aivan liian tiukalle. Yksittäisen valtuutetun vaikuttamismahdollisuudet ovat näiden syiden takia häviävän pienet. Lisäksi mielestäni on käsittämätöntä, että kaupunginvaltuuston kokouskutsusta puuttuu kohta "muut asiat", jossa valtuutettu saisi esittää valtuustoaloitteen. Lähden taistelemaan oikeudestani saada esittää valtuustoaloitteita, sillä tällä nykymenettelytavalla en pysty tuomaan esimerkiksi yksittäisten kaupunginosien puolesta tekemiäni aloitteita julkisuuteen.

Pps. Kun vedimme esityksemme eilen valtuustosalissa pois, voimme todeta myös seuraavaa: nykyinen kaupunginhallitus istuu meiltä saamallaan mandaatilla."


Että näin. Täytyy vain lisätä, että, että omasta mielestäni olisi ollut erittäin hyvä, jos olisimme pitäneet kiinni pakanhajotuksestamme. Seurauksena olisi ollut todennäköisesti se, että mikään neuvottelutulos ei olisi pätenyt. Hallituspaikat olisivat menneet jakoon demokraattisesti, eikä ryhmien ennakkoon tekemien sopimusten mukaan. Esim. on todennäköistä, että Vihreiden hallituspaikan olisi saanut Leena Kuha, kuten kuntavaalien äänimäärän mukaan olisi ollut oikeudenmukaista, eikä Pasi Orava.


(Edit 23.1) Kannattaa lukea myös valtuutettu Olli Immosen blogikirjoitus aiheeseen liittyen: [Linkki]

Niin, ja tiedoksi muuten, että Vähämäki ei sanonut, ettei paikkoja pitäisi PS:lle antaa, kuten Kaleva kirjoitti. Kyseiset sanat Vähämäen suuhun sijoitti toimittaja Sankala.

Barack Obama - Yhdysvaltain viimeinen presidentti?

(Julkaistu Kalevassa 21.1.08)

Barack Hussein Obaman nimi tulee jäämään pysyvästi historiaan. Syy tähän ei ole vain se, että hän on ensimmäinen musta presidentti USA:n historiassa, vaan se, että hän tulee olemaan nykyisenkaltaisen Amerikan viimeinen presidentti. Hänet tullaan muistamaan samalla tavoin kuin Mihail Gorbatshov, supervallan viimeisenä päämiehenä.

Syy tähän on se, että ensi vuosikymmenen loppuun mennessä USA ei enää ole supervalta, eikä suvereeni valtio. Elämme historiassa samanlaista murrosvaihetta kuin 90-luvun taitteessa, jolloin NL:n mahti romahti. Tällä kertaa romahtamassa on lännen ja koko maailman johtava supervalta; Amerikan Yhdysvallat.

Obamalla ja hänen hallinnollaan on mahdoton tehtävä; Pitäisi kyetä pelastamaan Yhdysvaltain ja sitä kautta koko maailman talous tilanteessa, jossa talous on jo aloittanut väistämättömän syöksykierteen, jonka pohja tulee vastaan vasta vuosien päästä. Nykyisen laman tulon ja etenemisen luotettavasti jo vuonna 2006 ennustanut tutkimuslaitos LEAP on laskenut USA:ta ja koko Pohjois-Amerikkaa kohtaavan kymmenvuotisen laman. Toisin kuin Euroopassa, jossa lama taittuu 2012-14 jälkeen, on Pohjois-Amerikassa laskelmien mukaan vasta vuoden 2017 jälkeen odotettavissa taloudellista nousua.

LEAP:n mukaan kaikkein dramaattisin vaihe nyt käsillä olevassa vuosisadan superlamassa koittaisi ensi kesänä, kun dollari ja siihen nojaava länsimainen Bretton Woods -rahoitusjärjestelmä romahtavat. USA:lla on edessään joko valuutan vaihto tai pakko lähteä mukaan yhteiseen rahaliittoon eli valuuttaunioniin Kanadan ja Meksikon kanssa, mitä mahdollisuutta väläytti eräs George Bushin talousasiantuntijoista valkoisen talon kulisseissa jo viime vuonna. Dollari valuuttana tulee siis pian olemaan mennyttä, samoin kuin USA:n talousmahti ja asema johtavana supervaltana.

USA ei kuitenkaan hajoa kuten NL, vaan edessä on Pohjois-Amerikan maiden liittoutuminen samankaltaiseen Unioniin kuin EU. Nykyinen lama siis tekee selvää paitsi USA:n talousmahdista, myös sen asemasta suvereenina valtiona. Tämän vuoksi Barack Obama tulee olemaan USA:n viimeinen presidentti.

P.S. USA:n pankit ovat käytännössä vararikossa: [Linkki]

Perussuomalaisten kannatus nousi 8,3 prosenttiin ohi Vasemmistoliiton

Perussuomalaiset jatkavat nousua, Kepulla taas ei mene niin hyvin: [Linkki]

"Keskustan kannatus kutistunut alle 20 prosenttiin

Keskustan kannatus näyttää pudonneen jo alle 20 prosenttiin. Ylen uutisten Taloustutkimuksella teettämän kannatusarvion mukaan keskustaa kannattaa nyt 19,2 prosenttia suomalaisista.

Kyselyn mukaan selkeänä ykkösenä kannatuslukemissa on kokoomus 25,1 prosentin kannatuksella. SDP:tä ilmoitti kannattavansa tasan 20 prosenttia vastaajista.

Vihreiden kannatus oli kyselyssä 10 prosenttia. Perussuomalaiset kiilasi 8,3 prosentin kannatuksellaan ohi vasemmistoliiton, jota ilmoitti kannattavansa 7,6 prosenttia vastaajista. RKP:ta kannatti 4,4 prosenttia. Kristillisdemokraattien kannatusosuus oli tasan neljä prosenttia.

Perussuomalaisten kannatus siis jatkaa nousuaan. Suhteellisesti sen kannatus kohosi eniten. Edellisessä vastaavassa mittauksessa se oli 7,1 prosenttia. "

Niin, minä odotin tuon tapahtuvan vasta ensi vaaleissa, mutta kehitys näyttää menevän kovempaa kuin uskalsin toivoakaan.

Katse tulevaisuuteen Maailmanlaajuisen järjestelmäkriisin ja pitkän laman edellä

Amerikkalaisen median on vallannut epätoivoinen lamanmielialankarkotus:


"Ensi vuonna ei voida mennä kuin ylöspäin

Analyytikot uskovat, että osakekurssit alkavat hitaasti toipua alkavana vuonna, mutta epävarmuus jää roikkumaan yritysten ylle.

Kun vuosi 2008 lähenee loppuaan ja pörsseissä on nähty huonoin vuosi aikoihin, vuonna 2009 aloitetaan hidas ja kivulias toipuminen.

Sijoittajien on syytä varautua suuriin markkinaheilahduksiin, kun yritykset ja talous alkavat taistella elpymisen puolesta, kirjoittaa CNNMoney.com." [1]


Sanoisikohan Jyrki Katainen tähän, että "tämä ei koske Suomea"? No, setelikone tulee käymään USA:ssa. Pörssiosakkeiden hintaindeksit saadaan ylös kun samalla valuutan arvo tuhotaan. Myös Zimbabwen pörssi-indeksit ovat numeraalisen kasvunsa puolesta kehittyneet "suotuisasti". Rahan määrää kasvatetaan nyt 0-koron politiikalla, sillä todellisuudessa FED:in ja Washingtonin kulissien takana on maailmanlopun tunnelmat. USA on kuittaamassa velkojaan Zimbabwen rahapolitiikkaa kopioimalla. Eli osakkeiden arvo tulee todellisuudessa laskemaan vielä reippaasti, ja jossain vaiheessa kevättä huomataan, että seteleitä painamalla on vain saatu entistä suurempi velkakupla. LEAP:n mukaan amerikkalaisissa asunto- ja muissa lainoissa piilee 10 000 miljardin dollarin kupla, josta vasta 1000 miljardia on realisoitunut. Pörssiosakkeiden hintakuplastakin on rohmahtanut menneenä vuonna 19 000 miljardia, joka on vasta alkusoittoa [2]. Todellinen romahdus on siis vasta edessä. Jopa Fed itse ilmoitti viime viikolla, että finanssijärjestelmä voi romahtaa minä hetkenä hyvänsä. Todellista talouden nousua ei Pohjois-Amerikkaan ole luvassa ennenkuin 10 vuoden päästä.

1928 pörssiromahduksen ja 30 -luvun laman jälkeen kesti kaksikymmentä vuotta, ennenkuin pörssit olivat jälleen lamaa edeltäneellä tasolla. Ja tämä koski vain niitä yhtiöitä, jotka vielä laman jälkeen olivat pystyssä. Suurin osa amerikkalaisista pörssiyhtiöistä kaatui laman myötä, ja lopuille pelastus oli sota. Ilman sotateollisuuden mukanaan tuomaa investointi- ja kulutuspiikkiä nousu olisi kestänyt paljon pitempään. USA on todellisuudessa II Maailmansodasta asti ollut hyvin pitkälti ns. "Warfare state", eli aina kun taantuma tai lama on uhannut, on hyökätty jonnekin. Sota on hyvin tuottoisa bisnes. Onkin syytä kysyä, millaisen sodan USA ja maailman valtaeliitti masinoi torjuakseen tätä nyt alkanutta lamaa? Tilanne Lähi-Idässä ja Etelä-Aasiassa näyttää ainakin "lupaavalta".

Mielenkiintoista on myös USA:n sisäinen tilanne. Tällä hetkellä kaksi kolmasosaa (yli 70%) maan taloudesta perustuu kuluttamiseen, minkä takia valtaosa työvoimasta toimii kaupan ja palveluiden sektorilla. Kun lama leikkaa kulutuksen osuuden BKT:stä vähintään samalle tasolle kuin teollisuusden osuus (todennäköisesti laman takia enemmänkin), USA:ssa on 40-50 miljoonaa ihmistä, jotka joutuvat työttömiksi, koska heidän osaamiselleen ja työpanokselleen ei enää pian ole käyttöä. USA tuskin kestää ilman pahoja sisäisiä levottomuuksia, ja maan armeija harjoitteleekin jo täyttä häkää "kotimaisten levottomuuksien" varalle.

Syöksy jyrkkenee ensi maaliskuussa

LEAP-instituutin vuoden viimeisimmän raportin [3] mukaan maailman talouden syöksy jyrkkenee maaliskuussa 2009. Tuolloin työttömyys lähtee rajuun nousuun, ja vakaatkin rahoituslaitokset joutuvat ongelmiin, erityisesti pääomasijoituksiin nojaavat eläkerahastot, joita uhkaa kaatuminen. Kriisin jyrkkenevään syöksyyn vaikuttaa erityisesti se, että ihmiset tajuavat kaikkien julkisten auktoriteettien, kuten keskuspankkien ja hallitusten, menettäneen talouden hallinnan. Hallituksilla ja kansainvälisillä järjestelmillä on siis vain kolme kuukautta aikaa varautua kriisin seuraavaan käänteeseen, joka tuo mukanaan riskin suurista sosiaalisista levottomuuksista varsinkin kehitysmaissa, mutta työttömyyden rajun kasvun myötä myös teollisuusmaissa. Niissä maissa, missä julkinen valta ei valmistaudu tarpeeksi mahdollisiin levottomuuksiin ja eläkejärjestelmien romahduksen varalta, vaarana on vakava poliittinen ja yhteiskunnallinen epävakaus.

Globaali järjestelmäkriisi vaikuttaa eri tavalla eri maailman talousalueilla. LEAP:n mukaan menee vähintään kolme vuotta, aina vuoden 2010 loppupuolelle asti, ennenkuin mitään merkkejä noususta on luvassa. Tällöin käänteen parempaan ennakoidaan olevan näkyvissä Aasiassa ja Euro-alueella, sekä niissä maissa, jotka tuottavat energiaa, raaka-aineita ja elintarvikkeita. Muilla alueilla, kuten USA:ssa ja Britanniassa, kriisi tulee vielä jatkumaan. LEAP:mukaan talouskasvua saadaan näillä alueilla odottaa vuoteen 2018 asti.

Ei pidä myöskään odottaa, että heti 2010 päästään takaisin kovan kasvun uralle. Markkinoiden toipuminen kestää pitkään. LEAP arvioi, että vasta vuosikymmenen päästä, jos koskaan, päästään vuoden 2007 tasolle. 30-luvun laman jälkeen kesti kaksi vuosikymmentä, ennenkuin markkinat palautuivat 1928 alkanutta romahdusta edeltävälle tasolle. Ja LEAPin mukaan nykyinen talouskurimus on pidempi ja syvempi kuin 30-luvun lama.

Miten käy Suomalaisen vientiteollisuuden?

LEAPin mukaan valoa tunnelin päässä on näkyvissä siis 2010 lopulla. Tämä koskee kuitenkin Euroopan ydinalueita. Suomi, ja muu EU:n periferia, joka elää lähinnä viennistä Euroopan ydinalueille, kärsii lamasta ainakin vuoden pidempään. Meillä on synkkää siihen asti, että vientimme alkaa taas vetämään. Hyvä kysymys kuitenkin on, onko Suomessa enää nimeksikään viennistä elävää teollisuutta jäljellä jättilaman jälkeen? Jos jo nyt nousukaudella yritykset ja työpaikat ovat karanneet globalisaation myötä ulkomaille, miten käy laman myötä, kun konkurssit lisääntyvät ja vienti leikkaa totaalisesti kiinni? Ei siis kannata tehdä vuoden 2012 jälkeisiä nousulaskelmia ennenkuin tiedetään paljonko Suomen vientikapasiteetista on laman jälkeen jäljellä.



[1.] http://www.taloussanomat.fi/porssi/2008/12/31/ensi-vuonna-ei-voida-menna-kuin-ylospain/200833378/170

[2.] http://www.taloussanomat.fi/porssi/2008/12/30/osakkeista-katosi-lahes-19-000-miljardia/200833314/170?pos=13

[3.] http://leap2020.eu/GEAB-N-30-is-available!-Global-systemic-crisis-New-tipping-point-in-March-2009-When-the-world-becomes-aware-that-this_a2567.html?PHPSESSID=3fbd7308beab11d97968049f4311a980